#13 Hyvä teko!

Tosiaan, laskiaistiistaina käytiin Hensun kanssa ottamassa osaa vanhusten makkaranpaistoon telkkarista tutussa Palvelutalo Tervaskannossa! Äitini on samaisessa paikassa töissä, jota kautta sitten mekin ponin kanssa tähän päädyttiin. Paikallehan oli ihan etsitty rekihevosta, mutta kukaan ei ollut kuitenkaan päässyt. Niinpä äiti oli luvannut, että meiltä tulee edes rapsutteluhevonen paikan päälle.

Käy toki tykkäämässä facebook-sivusta!

Hensun eväät reissulle

Mukaan tuli myös kaikennäköisiä naruja, mm. liinat, riimut ja narut, suitset...

Ja tottakai näin talvella kuljettaessa fleece-loimikin ponille tarvittiin

Ja Hensun omat kuljetussuojat pääsivät vaihteeksi oikean omistajan jalkoihin :)

Hensu käyttäytyi uskomattoman hienosti koko ajan! Se ei pelännyt pyörätuoleja, ei leikkiviä lapsia (jotka juoksentelivat kyllä hipoen ohi joka suunnasta!) eikä nuotiotulta. Alkuun hieman ihmeteltyään taisi todeta hyväksi paikaksi kun porkkanaa ja leipää sai mutustella oikein ahkerasti, eikä olisi lopulta kotiin meidän vanhuksemme enää lähtenytkään. Lastattiin sitä tosiaan pitkään ja hartaasti. Lopulta iskä ajoi traikun vähän kauemmas ja kokeiltiin uudestaan ja sillon viimeinkin poni suostui kyytiin tallustelemaan.

Ei tyyppi varmaan osannut arvatakaan tällaista päivää tulevan - ei osannut omistajansakaan!

Traikkukin piti herätellä talviunilta

Kuljetuskuosi

Hensu kuljetetaan aina kahden hevosen trailerissa levennetyssä paikassa kokemustensa takia

Heti kun äiti tästä minulta kysäisi olin minä ihan valmiina lähtemään mukaan. Jeminankin piti ensin tulla, mutta perui sitten kuitenkin osallistumisensa. Oli kyllä äärimmäisen koskettava ja silmiä avaava kokemus kuunnella muutaman vanhuksen tarinoita nuoruuden hevosistaan ja lukea vielä jälkikäteen facebookista, että vierailulla oikeasti oli vanhuksiin hirvittävän positiivinen vaikutus. Jos vain joskus saan tilaisuuden uusintaan, niin tottakai ponin kanssa mennään uudelleen! ♥

Perillä!

Kuva otettu Tervaskannon facebook-sivulta!

Kuva otettu Tervaskannon facebook-sivulta!

A-studio tosiaan toteutti talven ajan kampanjaa Hoivakoti Kuntoon juuri Someron Tervaskannossa, joten siellä näkyi ja näkyy yhä vähintäänkin yhtä selvästi kuin muuallakin myös Hyvä teko -kampanja! Haastankin siis jokaisen postauksen lukevan käymään siellä lähimmässä hoivakodissa vierailulla, sillä juuri sitä vanhukset elämäänsä kaipaavat! Mitään hevosen kokoista sen ei tarvitse olla - mene vaikka pelaamaan korttia tai vain jutustelemaan! Tarkemmat ohjeet löydät kyllä nettisivuilta!

Turvallisesti ja hyvillä mielin kotona! :)

Kommentteja toivotaan aiheeseen liittyen!

Kävitkö tekemässä hyvän teon?

-->Millaisia tunteita se herätti?

Mitä mieltä olet tällaisesta toiminnasta?

#12 Super

Kuten kenties otsikostakin voi jo päätellä, ovat viime ratsastukset olleet aika lailla onnistuneita ja ne ovat jättäneet jälkeensä aivan mahtavan fiilikset. Lisäksi viime keskiviikkona käyttöön saatiin uusi satulahuone, ja torstaina hepat muuttivat Operaatio Pelastakaa Hensun mukaisesti upouuteen pihattoon asumaan! Näistä tulossa tarkempaa postausta lähipäivinä, huomenna vuorossa kuitenkin Hensun kanssa jotain aivan toisenlaista ja toisella tapaa merkittävää! Ja ainiin, tulihan tuossa lauantaina minullekin 15 ikävuotta täyteen! Hyvää (nyt jo mennyttä) syntymäpäivää siis, minä itse!

Onnea minä 15vee!

Miten ne näyttääkin noin samalta :D

Palataan kuitenkin näin alkuun viikontakaiseen tiistaihin, jolloin menin koulun jälkeen Namulla puomeja tarhassa. Minulla oli uralla kolme ravipuomia ja ympäri tarhaa pari yksittäistä puomia. Pikkaisen oli kiire varustaa ja verrytellä kun hämärä vielä kovin yritti saapua ennen aikojaan, mutta tarpeeksi ehdin kuitenkin ratsastella ennen kuin näkyväisyys väheni liikaa puomeja ajatellen. Oikeastaan tulin puomeja tosi vähän, ensimmäisellä kerralla Namu hyppäsi koko ravipuomitehtävän yli ja seuraavalla yrityksellä se sitten oikein tarkkaan asetteli jalkansa joka väliin. Siitä kuitenkin nopeasti tehtävä palautui mieleen ja onnistui hyvin molempiin suuntiin. Namu oli etenkin ravissa todella hienolla tuulella ja esitti enemmänkin kaunista pätkää, ei kuitenkaan mitään verrattuna tämänpäiväiseen!

Tässä kuvassa on kaikki virheet: hihani, Namun selkä... mutta silti ponin aivan ylisöötti ilme <3

Torstaina juoksutin Namun, ajatuksena lähinnä ihan pikainen liikutus. Loppujen lopuksi koko homma oli kaikkea muuta kuin nopeaa. Ensin juoksutusvermeiden säätäminen vei yllättävän kauan, ja sitten Namu porskutti liinan päässä lähemmäs puoli tuntia hirvittävää vauhtia ympäri tarhaa. Ei siltä tuntunut loppuvan puhti sitten millään, enkä edes yrittänyt himmailla sitä kun en kerran ennenkään ole tammaan juoksuttaessa oikein kontrollia saanut. Kun tyyppi sitten lopetti holtittoman riekkumisen se hakeutui kuitenkin kivasti (tasaiselle!) sivuohjien tuntumalle ja siihen oli hyvä lopettaa.

Karvakorva :3

"Riittäiskö jo..."

Perjantaina Jemina ja eräs toinen kaverini Kaisa tulivat meille kumpainenkin yöksi. Kaisahan pelkäsi hevosia ihan kuollakseen, mutta suostui silti tulemaan ottamaan muutaman kuvan ratsastuksesta. Olosuhteet olivat kuitenkin vaativat ja vain pari kuvaa selvisi perille saakka. Jemina meni Hensulla ilman satulaa hyvin rennosti, me Namun kanssa taas menimme jälleen hyvin laukkapainotteisen treenin. On se kumma, kun ei tuo humma saa väkirehuja nimeksikään (ns. hyvän mielen kaurat = yhteensä 3dl tavaraa (voisi tästäkin joskus tehdä postauksen..)), mutta jaksaa silti mennä kuin höyryveturi sille päälle sattuessaan (=lue: lähes aina!). Loppua kohti se kuitenkin jo kivasti tasaantui, siitä ei kuitenkaan valitettavasti ole todistusaineistoa.

Alkuverkkaa, mutta positiivisena yllätyksenä istunta! 

Tämän ja ylemmän kuvannut Kaisa!

Sunnuntaina sain äidin pitkästä aikaa pitämään tuntia ja kuvaamaan, mutta johonkin se opetus jäi mutta kuvaustoiminto sentään toimi. Viimeksi Namun kanssa hypätessä olivat paikat aikalailla hakusessa, joten tein niin idioottivarman tehtävän missä vain ei voi epäonnistua. Ei epäonnistuttukaan. Seuraavaksi voisi varmaan keksiä jonkun kivan tehtävän missä vielä saisi kontrollinkin pysymään, mitähän ensi kaudestakin taas tulee, huoh..! Kuitenkin, Namulla intoa riitti jälleen kovasti ja se hyppäsi aika sähläyksen kera, mutta kuitenkin, noh, melkein hallinnassa. Loppuun ratsastin jonkun verran sileällä ja äiti oli kuvaamassa, jei! Vaikkei Namu ihan parhaimmillaan ollutkaan, niin näkee että se on jo mennyt eteenpäin vaikkei sitä oikein uskoisikaan!
Linkki videoon!

Äidin toiveesta menin sitten Namun jälkeen hetken Hensulla kaulanarulla, ihan vain juuri kuvausten verran. Poni oli todella pahana selkäännousussa, mutta sitten se tyytyi kohtaloonsa ja kipitti nätisti ympäri tarhaa. Ihan ei alkuun kaikki pohkeenväistöt sun muut sujuneet, mutta kun äiti laittoi kameran pois niin johan onnistui! Lopetettiin kuitenkin sitten jo siihen, ettei poninen vain rasitu nyt liikaa ja ala taas ontumaan. Nyt se on tätä kevyttä liikuttelua kestänyt hyvin joten jatketaan samalla tavalla!

Pieni pää, suuri maha... :D

Tänään maanantaina (meni sitten jo tiistain puolelle...) menin Namulla ihan vain kouluratsastusta ja päätin heti alkuun että karvakorvan vain on pakko taipua kaikissa askellajeissa myös vasemmalle. Eipä tuo silti laukassa taipunut joten marssin hakemaan kouluraipan, ja siitähän vasta riemu repesi. Koni paineli aika vauhtia ympäri tarhaa, mutta kun sitten luovuin piiskasta se rauhoittui taas pikkuhiljaa. Aloin sitten ratsastaa pientä, n. 10m halkaisijaltaan olevaa volttia laukassa (nostot käynnistä) ja aina kun tamma valui isommalle ympyrälle pudotin raville. Ei muuten mennyt kauaa kun tamma oli hyvin ulkoavuilla ja taipui sisälle ja kuunteli oikeasti mitä pyysin. Kumpaankin suuntaan! Tämän jälkeen pystyin tekemään ravissa vaikka minkälaisia kaaria ja aina vaan heppa pysyi avuilla, aivan älyttömän hieno tunne!

Nämä kaksi kuvannut Kaisa!

"Nii sitä vaa, et riittäiskö jo?!"

Fiilistelyt kuitenkin loppuivat lyhyeen kun Namu polki vasemman etujalan kengän irti astuessaan kivasti alleen... Olihan tämä tavallaan odotettavissa kun kengitysväli venähti pitkäksi. Ja onhan sitä apuakin jo tulossa keskiviikolle, kun kengittäjä jo viime viikon puolella siihen varattiin. Huomenna saa siis vain seistä tarhassa ja keskiviikkona hypätään vielä. Torstai ja koko loppuviikko meneekin sitten kevyesti ilman satulaa, kun Namu rokotetaan torstaina.. =)

Iihhana ystäväiseni aurinko! <3

Milliaisilla fiiliksillä te olette ratsastelleet?
Lempparikuvaa?
Itse pidän jostain hassusta syystä tuosta ratsastus (laukka) kuvasta ja noista aurinkokuvista :)

Meillä muutkin kuin minä nauttivat auringosta!

#11 Opettajan saappaisiin

Keskiviikkona pääsin pitkästä aikaa pitämään oikeasti tuntia, ja opetusratsuksi joutui/pääsi kukas muu kuin Hensu palleroinen. Olin aika varautunut että Hensua ottaa päähän vähän kaikki, mutta yllättäen sen mielestä oli ihan ok, että 9v (?) Oona hoiti sitä (vaikka olihan hänellä jo ajatusta touhussa) ja ratsastaessakin se oli mitä mainioin.

Koska en ole ennen Oonaa varsinaisesti opettanut, tehtiin vain paljon käynnissä helppoja juttuja. Pysähdyksistä lähdettiin liikkeelle ja sitten mukaan otettiin voltit. Hensu oli Jeminan toimesta läpiratsastettu niin hyvin viikonlopun aikana, että poni toimi todella pienillä avuilla ja kulki, noh, kaukana peräänannosta mutta kauniisti kaula kaarella kuitenkin, ihan vain siitä hyvästä että ratsastajan käsi oli hiljaa :D

Muutaman ravipätkänkin Oona kokeili, mutta koska Hensu oli vähän innokas niin into siihen tyrehtyi aika nopeasti. Hensua täytyy kyllä kehua vielä siitäkin, kuinka hienosti se tällä kertaa sieti sen, että kävelen sen vierellä, koska taluttajat ja kaikki muut apulaiset ovat ponin mielestä varmaan kamalinta mitä voi tapahtua ja se yleensä yrittää aina jyrätä päälle.

Minä olen aina pitänyt opettamisesta, ja ainahan siinä tulee maasta huomattua ja oivallettua kaikennäköistä, mitä ei selkään niin noteeraa. Myös tuntien seuraaminenhan on kehittävää, mutta jotenkin mukavampaa on opetella opettajan roolissa! On myös todella kehittävää suunnitella ratsastukset kunnolla etukäteen ja tehdä sen jälkeen, kun on neuvonut toista, ne samat tehtävät itse.

Eikä siinä sitten enää kummepia, lauantaina Jemina oli käynyt kaverinsa Jennyn kanssa köpöttelemässä ponilla ja  sunnuntaina minulla oli sääntökoulutus. Muuten ei juuri muutoksia sääntöihin ollut tullut, mutta aika sekavaa ja päänsärkyä aiheuttavaa nuo uudet taso- ja lupajärjestelmät. x.x Haen kuitenkin tälle vuodelle D-luvan ja sillä sitten mennään. Vaikutti siltä että sillä pääsee oikeasti aika pitkälle. Esteillä tuon uuden kvaalijärjestelmän perusteella minulla on kvaalit kisata korkeintaan 90cm tasoa, mutta ei siinä mitään kun en isompiin kuitenkaan heti ole siirtymässä :D

Katsokaa Jeminan My Day, siellä ratsastuksestakin!

Pidättekö te tunteja kavereillenne ja onko se teidän mielestänne mukavaa? Koetteko te sen itsellenne hyödylliseksi?

Minulta toivottiin videopostausta, saa toivoa mistä se olisi! Tulen kuvaamaan sen talvilomaviikon aikana =)

1. May Day synttäreiltäni

2. Hensun kanssa hoivakodissa vierailusta (en kyllä tiedä miten toteutus onnistuu jolleivat vanhukset halua videolle...)

3. Someron Hevosharrastekeskuksen Avoimien ovien- tapahtumasta (voi olla hankala tämäkin...)

4. Kotona ratsastuksesta

#10 Treeniviikonloppu

....Kuulostaa muuten tosi hienolta ja ahkeralta, eikö totta? Valitettavasti taidan tuottaa sillä saralla pettymyksen, sillä emmehän me kuin puuhailleet vähän joka päivä, mikä on kuitenkin aika paljon verrattuna normaaliin laiskotteluun.. 

Varoitus: Liikaa kuvia - liian vähän tekstiä!

Alkuviikon olinkin kipeä ja olin vain välttämättömän ajan ulkona, mutta torstaina kun olin koulussakin uskalsin olla ulkonakin enemmän. Suunnitelmissa oli vaikka mitä, tai siis juoksutusta tai ohjasajoa. Mutta sitten ehti jo hämärtyä ja kaikkea, niin tyydyinkin vain harjaamaan Namun ja nyppimään taas vähän sen harjaa. Tavoitteenani on nyppiä se kisakaudeksi kuntoon, mutta tuskin jaksan loppuun saakka... 

Perjantaina menin Jeminalle yöksi, mutta ennen sitä ratsastettiin molemmat hevoset. Namulla jos jollain riitti virtaa, ja suunnitelmat kouluväännöstä meni aika uusiksi kun vauhti ei tuntunut rauhoittuvan millään. Ratsastuksesta tulikin loppujen lopuksi hyvin laukkapainotteista (ja villiä), mutta ehkä kumpikin olimme sen tarpeessa :D

Luottoponiratsastaja Jemina köpötteli Hensulla rauhalliseen tahtiin käyntiä ja aavistuksen verran ravia. Tai itseasiassa ei sitä voi ihan köpöttelyksi sanoa, sillä ponihan liikkui oikein kauniisti ratsastajan avuilla! On kyllä ollut huisia seurata Jemmun kehittymistä tässä vuosien varrella ja nähdä, kuinka tehty työ alkaa toden teolla kantaa hedelmää!

Lauantaina oltiin pulkkailemassa ja sitten minulla oli taas jotain ripariin liittyviä kirkkojuttuja, joten hepat jäi Jeminan vastuulle. Hän oli taas työskennellyt Hensun kanssa pääasiassa käynnissä 45min ajan, ja siinä samalla kävelyttänyt perässä seurailevaa Namuakin. Kaiken kukkuraksi kotimatkalla sain viestin, jossa Jemmu kertoi tehneensä kaikki tallityöt valmiiksi (ja vähän ylimääräistäkin!) ♥

Sunnuntaina Jemina tuli aamupäivästä meille ja vaikka pitkään mietinkin niin päätin kuitenkin hypätä Namulla aavistuksen verran. Kuvailtiin ensin heppoja vähän ja alettiin sitten ratsastaa. Kun aloin hyppäämään kostautui kyllä toden teolla lihapullan huoleton verryttely. Se nimittäin juoksi kaikista pidätteistä läpi ja mm. paikat olivat ihan arpapeliä. Lisäksi tammuska oli vielä innoissaan, eikä olisi millään malttanut sitä vähääkään mitä lopulta malttoi. Eikä tässä vielä kaikki... Myös kuski oli ihan hukassa niin istuntansa kuin reaktiokykynsä kanssa, mikä ei ainakaan saanut hommaa sujumaan kunnolla.

Huomaatteko tekin sen: Voisiko ratsastaja enää jännittyneempi olla?

Mentiin kuulkaas niin lujaa ettei tarkennuskaan pysynyt mukana!

Ja näin lihapullat lentelevät puomien yli! :D

Estekorkeus pysyi vaatimattomana, mutta eipä tällä tyylillä varmaan isommista olisi hengissä selvitykään. Namulle tämä oli kyllä oivaa irroittautumista kamalista parista menneestä kuukaudesta pelkän kouluratsastuksen parissa! Mutta kyllä tämä tästä, kevättä kohti mennään joka tarkoittaa pikkuhiljaa (kisa-) ja valmennuskauden alkua, eli paljon enemmän hyppäämistä (ja valvovan silmän alla!)

Mielelläni pikkuesteilläkin makaan kaulalla... :D

Pikkupeppuhan se siellä haluaa lähteä etukaaren päälle (=eteen) lentelemään!

Jemina pyöri siinä samaan aikaan Hensun kanssa pääasiassa käynnissä jälleen, ja kyllä muuten ottikin ponia päähän kun hän ei saanut edes laukata (vaikka kova yritys olikin :D)! Jemmu toimi myös luottokuvaajanani, joten ratsastuskuvista - ja suurimmasta osasta muistakin kuvista - kiitos hänelle! 

Huh, miten Jemina on saanut meistä edustavan kuvan?!