#27 Ranteet auki

Elastinen - Eteen ja ylös

Tämä postaus ei ole millään lailla helppo kirjoittaa, koska aihe on todella arka ja kamala, ja mieluiten pitäisin suuni tiukasti supussa siitä. Keskiviikon ratsastus ei tosiaan mennyt millään lailla putkeen ja se päättyikin aikalailla katastrofaalisesti. Otimme sitten Namun kanssa monta askelta takapakkia työskentelyssä.

Aloitin ratsastuksen kuten yleensäkin. Yritin sinnikkäästi tarjota hepalle tuntumaa ilman sivareita, mutta kun siitä ei tullut mitään päädyin kuitenkin laittamaan ne kiinni. Hetken Namu olikin ihan kiva, mutta todella turhauttava kun ei oikein vastannut mihinkään apuihin tehokkaasti. Ratsastelin käyntiä ja ravia sivareilla, ja vaikka suurimmaksi osaksi heppa olikin ihan kummallinen esitti se välillä vähän parempaakin pätkää. Päädyin sitten irrottamaan sivuohjat ennen laukkaamista, mikä tosiaan oli suuri virhe.

Laukassa en saanut tammaan oikein mitään kontrollia, ja vastoin itselleni asettamiani sääntöjä annoin sen kuitenkin lähteä kiitämään ympäri tarhaa. Aika pian tajusin, ettei koko touhussa ole mitään järkeä ja hidastin hevosen turhan kipakasti, niin että se muuttui vielä astetta jännittyneemmäksi. Annoin, tai olisin antanut, Namun kävellä pitkällä ohjalla ympäri tarhaa ja yritin rauhoittua, mutta eihän siitä mitään tullut kun hevosella sydän löi kurkussa saakka ja se oli ihan järkyttävän peloissaan, syystäkin.. 

Niinpä jatkoin vielä väkisin vääntämistä. Mistään ei tullut mitään ja aloin ratsastaa ihan älyttömän rumasti ja epäreilusti tammaa kohtaan. Olen sentään aika kärsivällinen ihminen, mutta nyt kenties paineet tulevista koulukisoista (joista en vieläkään tiedä jätänkö väliin vai en..) saivat minut ottamaan ratsastuksen aivan turhan totisesti. Koko ajan olen tiennyt, ettei koulupuolelta mitään menestystä saada, mutta silti kai turhauttaa, kun Namu ei ole nyt vajaassa vuodessa oppinut juuri mitään (onhan se, mutta haluankin nyt rypeä epätoivossa), vaikka sen tosiaan olisi jo pitänyt, kun on vielä niin miellyttämisenhaluinenkin.

Tämä ratsastus päättyi tosiaan siihen, että hevosen ainoa pakotie tilanteesta oli hypätä pystyyn. Onneksi olin edes sen verran skarppina, että osasin kunnolla reagoida hevosen reaktioon, enkä tällä kertaa horjuttanut sen tasapainoa kuten vaikkapa Hannalla koulukisojen verkassa tein. Se sai minut viimein tajuamaan, että nyt on aika lopettaa ennen kuin jotain sattuu. Koko illan olin jo valmiina kirjoittamaan myynti-ilmoitusta kaakista, mutta kun sitten ennen heppasten sisälle ottamista kävelin ilman satulaa muutaman kierroksen vielä tarhan ympäri, sai se minut jo perumaan sen päätöksen.

Videon pysäytyskuva. Ponillahan ei tosiaan koskaan ollut tapana hyppiä pystyyn,
mutta kun kerran kaikki muutkin hevoset sekoilivat kävi sekin vähän kierroksilla.
Ja kuten näkyy siellähän minä roikun ohjissa ja yritän kaataa ratsuni..

Vikahan tässä tilanteessa oli koko ajan minussa: en osannut lopettaa ajoissa, en ollut millään lailla reilu Namulle... Aiheutin sille turhaan kipua, kärsimystä ja pelkoa syystä, jota se ei varmasti tajunnut, ja aina keskiviikosta saakka olenkin kärsinyt siitä, mitä menin tekemään. Vaikkei nyt ihan tuohon otsikon teemaan mentykään, olin kyllä jo aika valmis lopettamaan itse harrastukseni ja laittaa vaikkapa Jeminan hevosen selkään. Hän ei ainakaan menisi niihin tekoihin, joihin minä menin...

Välillä omien tunteiden tunnistaminen ja hallitseminen vain on yllättävän hankalaa, vaikka se olisi kaikkien hyvinvoinnin puolesta äärimmäisen tärkeää! Miksi edes lähdin ratsastamaan, kun olin jo valmiiksi huonolla tuulella simahtaneesta puhelimesta (akku siis vain loppu, mutta luulin sen jo hajonneen..) sekä siitä, ettei Jemina ollutkaan tulossa meille vaikka niin luulin. Muutenkin koko päivä oli turhauttava, joten ei olisi missään nimessä pitänyt kavuta tamman selkään. No, ainakin tästä viisastuneena en enää tee samaa ikinä uudelleen!

Onneksi Namu on anteeksiantavainen eläin, ja jo seuraavana päivänä se oli ihan kiva ratsastaa. Keskiviikon katastrofin jälkeen muutin (jälleen) lähestymistapaani Namun liikutukseen, ja nyt sitten otin käyttöön saman tekniikan, kuin mitä olen maastakäsintyöskentelyssä käyttänyt: positiivista vahvistamista herkuilla. Ensin palkitsin hevosen ihan vain jo rauhallisesta kävelystä, sitten pienestä myötäyksestä pysähdyksessä ja siitä aina tämän kerran vaikeimpaan tehtävään saakka, rauhalliseen laukkaan. Namu aika nopeasti keksikin jutun jujun, ja alkoi tuntua ajoittain hyvältä. Yhteensä ratsastettua tuli sen parin tunnin verran, mutta fiilis oli sen jälkeen kyllä taas korkealla. Äiti ja pikkuveljeni olivat onneksi tehneet kaikki tallityöt! ♥

Ennen kuin itse kapusin Namun selkään, pidin Oonalle viikottaisen ratsastustuntinsa. Hensu oli aika myrtsillä tuulella hoitaessa, ja ratsastaessakaan se ei ollut parhaimmillaan, mutta hienosti kuitenkin kuunteli ratsastajaansa. Tällä kertaa annoin tytön itse verrytellä Hensua käynnissä, ja hän tekikin osaamiaan juttuja: voltteja  ja pysähdyksiä runsaasti. Sitten kertasimme vähän kevennystä käynnissä ja sen jälkeen aloimme ensin tehdä ihan lyhyitä harjoitusravipätkiä. Kun ravi sujui taas niin hyvin, siirryttiin aika nopsaan kevennysharjoittelun pariin. Oona hienosti piti koko ajan tasapainonsa, vaikkei heti ihan kevennyksen rytmistä saanutkaan kiinni. Sekin kuitenkin alkoi löytyä jo muutaman pätkän jälkeen.

Kun Hensun ravikiintiö alkoi olla täynnä (=se ei vielä näyttänyt ollenkaan kipeältä, mutta ravia oltiin tehty jo melko paljon) siirryttiin käyntiin ja siinä aloimme miettiä pohkeenväistön alkeita. Ensin yritin selittää liikkeen mahdollisimman yksinkertaisesti ja varmistin, että Oona tajusi kaiken selittämäni. Sitten aloimme aidan tuella tekemään liikettä ensin yhdessä. ja pienellä avustuksella poni alkoikin reagoida, jollei väistämällä, niin kääntymällä kuitenkin. Muutamia sivuttaisaskeleitakin saatiin sinnikkäällä yrittämisellä, ja siihen olikin sitten hyvä pikkuhiljaa lopetella.

Poni oli aika innoissaan :D

Kun Oona tuli alas ponin selästä, näytin minä vielä nopeasti kevennyksen rytmin ja pohkeenväistössä tavoiteltavan liikkeen (ei muuten ollut helppoa, kun ponia ei ole aikoihin taas läpiratsastettu!). Sitten yhdessä hoidettiin poni pois ennen kuin Oonan kyyti taas saapui. :)

#26 Ostosten esittely

Tämä on jo kolmas tällainen erikoisempi postaus putkeen, mutta kyllä kohta tulee taas kuulumisiakin.

Jo aikoja sitten äiti toi kaupasta pari Racing Himalaja nuolukiveä, ja tänään hepat saivat niistä viimein itselleen toisen (kun satuin ne taas löytämään :p). Hensua se ei juuri kiinnostanut, mutta Namua senkin edestä :D

Börjesiltä äiti teki viikonloppuna tilauksen, ja taas täytyy kyllä kehaista kuinka nopeasti tuotteet saapuvat lähikauppaan! Nytkin tosiaan tiistaina olivat jo noudettavissa, kun tilaus oli maanantaina käsitelty :) Tällä kertaa tilaus oli pikkuinen ja siihen kuului vain:

Kaksi nahkariimua ja kaksi Strong riimunnarua Namulle. Meidän vanhassa nahkariimussa alkaa jo käytön merkit näkyä, ja sehän on Namulle kuitenkin aikalailla korvaamaton väline tuolla ihmisten ilmoilla, joten nämä olivatkin ihan tarpeelliset. Vaikka kuvissa Hensulla nyt onkin riimu päässä, ovat ne (kuten näkyy) ponille liian isoja ollessaan kooltaan full. Hensulle kuitenkin menee vanha riimu, eikä se varmaan edes osaa riehua, joten ei se näitä kovin huutavasti tarvitse.

Nuo riimunnarut tuntuvat vähän lyhyeltä, mutta ihan tosissaan kyllä kestäviltä. Lukko niissäkin vain on naurettavan heppoinen, ja se lienee syytä vaihtaa hetimmiten (tai viimeistään hajoamisen jälkeen) namunkestävään versioon.

Lisäksi paketista löytyi oikeastaan koko talven kaivattu Effol SuperStar-Shine karvankiillotus ja harjasten selvitysaine. Tuote on meille ihan tuttu, ja se pääsikin heti ahkeraan käyttöön. Tämä on kyllä ihan riittävän hyvä meidän tarpeisiimme.

Namu muuten oli taas talven jälkeen ihan järkyttynyt, kun hänen ylhäisyytensä päälle suihkutettiin jotain! Pitänee taas kerrata herkkujen kanssa, ettei touhu hengenvaarallista kuitenkaan ole, vaikka ei tamma niin vahvasti enää reagoinutkaan kuin viime kesänä jutun ollessa sille ihan tuntematon. 

Postausta ei ole toteutettu yhteistyössä kenenkään kanssa, eikä siten ole mainontaa tai piilomainontaa!

#25 Iltatalli

Tätä en jaksanut hirveän hienosti toteuttaa, mutta toteutettu on kuitenkin! :)
Kommenttia ja uusia ehdotuksia!

Täytteeksi muutamia yöllä otettuja kuvia :)

Iltatalli (linkki!)

#24 Varuste-esittely: Omat varusteeni

Bloggerilla on taas paljon minua vastaan, enkä ainakaan toistaiseksi saanut tätä näkymään suoraan blogiin :(

Varuste-esittely: Omat varusteeni (linkki!)

Laittakaa alle uusia postaustoiveita, näitä on niin kiva toteuttaa! =)

#23 Kouluratsastusta

Heissan! Tässä menikin taas ihan humauksessa tämäkin viikonloppu! Nytkin pitäisi olla lukemassa kemian kokeeseen, mutta ajattelin mieluummin kirjoitella ensin tänne. Nyt olen mielestäni todella hienosti kunnostautunut Namun liikutuksen suhteen, tälläkin viikolla heppanen sai liikuntaa viitenä päivänä! Hensukin on tehnyt parina päivänä tuntiponin hommia, eikä ole pelkästään seisoskellut aurinkoa ottamassa koko viikkoa (vaikka suurimmaksi osaksi onkin!)

Perjantaina menin todellakin taas koulua Namulla. Aika pian sai jo todeta, että sivarit ovat ihan tarpeelliset. Ne ovat kyllä niin kätevät, kun voivat roikkua häiritsemättä kiinni satulasta, josta ne sitten voi nopeasti napsauttaa kiinni kuolaimiin. Tällä kerralla siis alkuverkkailin sivareiden avulla, ja kyllä niistä on ihan kivasti myös apua. Käynnissa ja ravissa tulikin oikeastaan aika kivoja pätkiä, ja otinkin sitten taas välillä sivarit irti. Siinä vaiheessa Namu oli jo aika hyvä ratsastaa, joten siirryin laukkatyöskentelyn pariin. Se ei sitten sujunut ollenkaan niin hyvin, mutta kun lopulta sain vähän parempaa otetta laukkaankin, lopettelin aika pikaisesti. Melko hämäräksi taas kerkesi ratsastuksen aikana mennä, kiiruhda jo kevät!

Lauantaina Anni tuli ratsastustunnille Hensulla. Poni oli ensin aika mitäänsanomattomalla tuulella, mutta kun se vähän heräili, muuttui se kärttyisen vanhan rouvan kautta ihan tyytyväiseksi puurtajaksi. Anni oli kehittynyt viime näkemän ihan kunnolla: silloin mietittiin miten joku tehdään, ja nyt päästiin miettimään miten jotain tehdään oikein. Kun voltit, puomit ja loivat kaaret sujuivat käynnissä ja ravissa kivasti, lisättiin vähän haastetta touhuun. Mukaan kuvioihin astuivat pohkeenväistöt ja avotaivutukset käynnissä. Olin aika paljon ihan kädestä pitäen näyttämässä etenkin avotaivutuksen ratsastamista, ja tulihan sieltä niitä hyviä pätkiäkin! Pohkeenväistössä sen sijaan kemiat eivät vain ratsukolla alkuunkaan kohdanneet, eikä kovin kummoista väistöä vielä saatu aikaiseksi. Seuraavan kerran kun nähdään jatketaan taas!

Ratsastin itse Annin lähdettyä Namulla - yllättäen taas koulua. Vaikka sivarit taas roikkuivatkin mukana varmuuden vuoksi, ei niitä kertaakaan koko ratsastuksen aikana tarvinnut käyttää. Namu oli heti alkuun ihan kivan vastaanottavaisella tuulella, ja se oli siitä helppo saada rentoutumaan niskasta. Käynnissä ja ravissa tein taas paljolti voltteja ja kaikenmoisia kaarevia uria, ja ne sujuivatkin pääsääntöisesti ihan kivasti. Laukkaakin sain työstettyä jonkin verran, vaikka se edelleen hankalaa meille onkin. Ratsastuksesta jäi todella kiva fiilis, ja aina tällaisina kertoina muistaa, miksi tätä oikein tehdään.

Tänään sunnuntaina ratsastin taas koulua Namulla. Pitäisi varmaan vaihteeksi jo tehdä välillä muutakin :p. Alkuun yritin kovasti ratsastaa ilman sivareita, mutta kun mistään ei tullut mitään luovutin ja laitoin ne kiinni. Kärsivällisellä ratsastuksella ja miljoonalla puolipidätteellä aloin saada Namua paremmin kuulolle ja liikkumaan kauniimmassa muodossa. Tein koko puolitoistatuntisen ratsastuksen ajan pelkkiä siirtymisiä askellajista toiseen. Ensin ihan vain käynti-seis, sitten käynti-ravi, ja sitten jo vähän vaativampaa ravi-seis. Kaikki vaativat kyllä toistoja, mutta alkoivat sitten pelittää ihan kivasti. Laukkasinkin nyt ensimmäistä kertaa sivarien tuella, ja sekin sujui suureksi yllätykseksi oikeastaan aika kivasti! Siirtymisissä laukasta raviin on vielä paljon treenattavaa, mutta itse laukka oli ajoittain jo aika hyvä. Tästäkin ratsastuksesta jäi positiiviset ja inspiroivat fiilikset, tätä menoa jatketaan!

#22 Kisakauden avaus

Tosiaan! Viime viikon torstaina minulla oli vuoden ensimmäinen estetunti Somerolla, joten luonnollisesti kuljetettiin Namukin paikan päälle. Hevonen yllätti kyllä superpositiivisesti kaikki lastaukseen osallistuneet: hetken ihmeteltyään konimus päätti kävellä suoraan kyytiin, eikä edes yrittänyt rynniä tapansa mukaan heti ulos. Tällä kertaa myös takajalkoihin oli laitettu suojat, kun kerran on hokkikausi ja kaikkea. No, vaikka ensimmäisillä harjoittelukerroilla ne olivatkin aivan kamalat, eivät ne tällä kertaa aiheuttaneet yhtään ylimääräistä hyppimistä! Matkalla tamma muutaman kerran hypähteli autossa, mutta perillä se ei ollut edes juurikaan hikoillut!

Tallissa oli vähän epäselvyyttä, mihin karsinaan hevonen majoitetaan, mutta laitoin sen kello 19 alkavalle estetunnille kuntoon Prinsessan karsinassa. Tunnilla oli mukana muitakin kokeneita hyppääjiä, ja vaikka Namu olikin ihan hirvittävän innoissaan niin mitään järkyttävän kauhean kamalaa ei päässyt tapahtumaan. Talvella tosiaan ollaan päästy hyppäämään ehkä se kolme kertaa, ja nekin ihan vain pienillä (60cm ja alle) esteillä. Myös laukka on ollut aika hipsuttelua (ainakin sen on pitänyt olla!) liukastumisten ja loukkaantumisten välttämiseksi. Meillä koko talvi oli aika jäätikköistä, mutta onneksi lopultakin kenttä alkaa olla sula (kuivuisi vielä!).

Hypättiin melko yksinkertaisia tehtäviä, mutta kyllä reipas, normaalitempoinen estelaukkakin tuntui jo kovalta vauhdilta tauon jälkeen. Namu oli tosiaan aivan liekeissä, mutta tuli pidätteistä yllättävän hyvin takaisin (hitaasti, mutta kuitenkin) ja kääntyikin oikeastaan aika näppärästi. Paikoissa vain on paljon hakemista, kun en taas itsekään osannut niitä oikein katsoa. Helena totesi paitsi tamman olevan niin lihava, että on syytä epäillä sen olevan kantavana (Mitä! Onhan sillä heinämahaa mutta kantavana... Pelottavaa!) ja että olemme oikeastaan hyvin samassa pisteessä, kuin mihin syksyllä jäätiin. Onhan tuo tavallaan positiivista, kun ei kerran kotona olla treenailtu! :)

ESTETUNTI 5.3.2015 (linkki!)

Tallissa Namu häädettiin sitten Prinsessan karsinasta pois ja kun Elmeri muutti pois omasta karsinastaan sijoitettiin Namu sitten siihen. Monimutkaista, eikö totta! Hevonen tapansa mukaan käyttäytyi Somerolla todella hienosti ja rauhallisesti, ja nytkin se jäi tyytyväisenä mussuttamaan heiniään karsinaan hetken viereisessä karsinassa asustavan Ruun kanssa tuttavuutta tehtyään. Hensu parka joutui olemaan puolisen viikkoa (to-ma) yksin kotona, ja se tapansa mukaan muuttui samalla sekunnilla sosiaaliseksi, höriseväksi ja paljon liikuskelevaksi. Se onneksi kuitenkaan ei lopeta syömistä tai juomista, tai juoksentele itseään hikeen. Liikuskelee vain enemmän ja seurailee tarkkaan pihan tapahtumia!

Perjantaina mummi heitti minut tallille siinä ennen kuutta. Kuudelta loppui viimeiset ratsastustunnit, ja niihin aikoihin lähdin hakemaan Namua tarhasta. Se aina Somerolla tarhasta hakieassa hörisee (ainakin minulle) ja niin se teki taas sulattaen sydämeni siinä samalla. On sillä vaan ihana luonne! Vähän tamma riekkuloi narun päässä, kun piti mennä pelottavan trailerin ohi, mutta sai sen hallinnassa pidettyä ihan hyvin. Sen jälkeen kuitenkin talutin sen aina varmuuden vuoksi laittaen narun turvan alta, jotta on sitten parempi pito jos se sattuu uudelleen innostumaan. Hoidin Namun todella nopeasti kuntoon ja lähdin sitten maneesiin.

Usein siellä saa ratsastaa ihan rauhassa yksikseen, mutta nyt siellä oli minun lisäkseni neljä muutakin ratsukkoa. Kaikki muut pyörivät kuitenkin maneesiin tallin puoleisessa päädyssä (koska monet hevoset pelkäävät toista päätyä), joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja ratsastin siellä toisessa päädyssä. Namulla oli edelleen paljon virtaa, mutta hetken ratsasteltuani annoin sen vain laukata vähän enemmän. Kun ratsuni sitten innostui pukitteluun saakka aloin taas kontrolloida sitä enemmän, ja hitaasti se muuttuikin paremmaksi ratsastaa. Lopuksi mentiin jo ihan loivaa avotaivutusta (tarkoitus oli mennä seinän tuella, mutta Namu mielummin porskutti pari metriä uran sisäpuolella :P) ja se sujui yllättävän kivasti. Talliin palatessamme siellä oli jo iltatalli täydessä vauhdissa, joten ruokin sitten Namunkin ja jäin vain hengailemaan paikalle kunnes äiti tuli hakemaan.

Lauantaina minulla alkoi tunti muistaakseni kello 15.00, mutta tallilla olin taas äitini työvuorojen takia jo puoli kahdentoista aikaan. Irina oli kuitenkin tallilla ja yhdessä sitten veimme muutaman hevosen ulos ja haimme pari uutta tuntsaria sisälle, ja menimme sitten syömään. Auttelimme pikkulapsia hoitamaan hevosensa kahdelta alkavalle tunnille, ja menin vielä maneesiin auttamaan kaikki ratsaille. Siitä sitten suuntasin hakemaan Namun sisälle, ja nyt se käyttäytyikin ihan mallikkaasti. Ensin ajattelin mennä vähän etukäteen kentälle verkkailemaan, mutta koska sekin oli aikamoinen jäätikkö jätin sen sitten tekemättä. Juuri sopivasti kulutin melkein tunnin hevosen hoitamiseen ja suuntasin sitten maneesiin.

Minua seuraili joka päivä tälläinen söpöläinen nimeltään Lurkki :3

Minä ja Irina olimme ainoat tunnilla, ja teemana meillä oli kontrolliharjoitukset. Miksiköhän? Ei Namu koskaan mene kovaa, eikä Vikkekään koskaan lähde käsistä...Meillä oli ympyrällä neljä kavaletinkorkuista estettä, ja jokaiseen väliin piti saada kolme askelta (Vikke-ponin piti saada neljä). Tehtiin tehtävää koko tunti, ja hitaasti se alkoi sujuakin paremmin. Irina aloitti, ja onnistui aika nopsaan koko hommassa, mutta kun tuli minun vuoroni alkoi jo kääntäminen tuottaa ongelmia. Namu yksinkertaisesti meni liian lujaa. Jätin sitten askelten laskemisen myöhemmäksi ja yritin vain kääntää jokaiselle esteelle, ja lopulta onnistuikinkin menemään ympyrän kokonaisuudessaan läpi. Sitten tietysti sama toiseen suuntaan, ja minusta alkoi jo tuntua etten jaksa.. Suunta ei ollut yhtään helpompi, melkein päinvastoin. Oikea kierros on Namulle vaikeampi, omasta heikommasta puolestani en ihan ole vieläkään selvillä, mutta se voisi olla oikea. Taas monen monta ympyrää ja lopulta pääsimme tehtävän läpi. Sitten mukaan tuli muutama kavalaletti (kuva alla!), mutta ne nyt eivät olleet vaikeita, pidensivät vain vähän tehtävää.

Aivojumppaa, arvon lukijat :D

Namu alkoi tässä kohtaa olla jo vähän paremmin kuulolla, mutta kyllä siellä selässä sain ihan tosissaan edelleen töitä tehdä! Kun tehtävä käännettiin toisinpäin (nuolet ja numerot toisinpäin (10-1)) saimme kumpikin luvan mennä ilman jalustimia. Tai itseasiassa Irinan oli pakko mennä, minulle se oli vapaaehtoista. En ollutkaan koskaan hypännyt Namulla ilman jalustimia, mutta vain kerran meinasin oikeasti pudota :D Sekin johtui vain siitä, etten osannut ollenkaan ohjata :p. Kun ohjasin Namun päin tolppaa, se pysähtyi ja hyppäsi esteen sitten suurella loikalla viistosti yli.  Ja jep, minä siellä satulan edessä jossain :D

Irina leikkasi jossain vaiheessa päivää Vikelle kunnon ratsuharjan, ja minä pääsin pitämään heinäkippoa ponin turvan edessä :D

Päästiin tehtävä kuitenkin yllättävän hyvin läpi ja lopetettiin sitten siihen meidän osaltamme. Helenan ajatus tällaisen treenin takana oli, että hevoset ovat sunnuntaina (kisapäivänä) hyvin kuulolla, mutta sillä oli aivan päinvastainen vaikutus kumpaankin ratsukkoon... Viideltä rakennettiin kisarata kuntoon ratamestarin ohjeistuksella. Sen jälkeen tehtiin kaikessa rauhassa iltatalli ja haettiin hevosia Irinan kanssa sisälle ym. Laitettiin ovet lukkoon puoli kahdeksan aikoihin, ja sitten puolitoistatuntia kävelin hiitaastii kohti Someron keskustaa ja äitini työpaikkaa. Oli muuten aika napakka tuuli!

Sunnuntaiaamuna, eli kisapäivänä, olin paikalla ihan ensimmäisenä. Äiti meni seitsämäksi töihin, eli minä tosiaan olin tallilla puoli seitsämän aikaan. Hipsin vähin äänin kertsin puolelle, mutta kyllä hevoset jo siitäkin alkoivat aamupuurojaan vaatimaan. Tuotin niille kuitenkin pettymyksen ja pysyttelin visusti kerhohuoneen puolella. Katselin yhtä sarjaa, pelailin ja viestittelin Irinan kanssa kunnes Jonski ja Carita sitten tulivatkin tallille ja aloimme laittamaan hevosia ulos. Tosiaan muutama kisaaja oli vuokrannut itselleen päiväkarsinan, joten karsinoita piti päästä siivoamaan. Minä pääasiassa loimittelin ensin yksäripuolelta heppoja, ja kun Helena ja Irina saapuivat lähdettiin laittamaan hevosia ulos. Aamutalli sujui oikeasti tosi nopsaan, kun tekemässä oli niin paljon porukkaa! Namun jätin koko aamupäiväksi sisälle päästääkseni itseni helpolla, sillä vaikka ensimmäinen verryttelyni oli vähän ennen yhtä sain koko aamupäivän hyvin kulumaan auttelemalla ja seurailemalla kaverien suorituksia.

© Irina

© Irina

Kun Repe oli hypännyt viimeisen ratansa Laikulla suuntasin talliin ja heitin kamat jo aikaisemmin harjaamani heppasen selkään. Ulkona kävelin ihan suhteellisen pitkään, ja siitä sitten suuntasin maneesiin verryttelemään 70cm luokkaa (Sprincup 1. osakilpailu) varten. Namu pelkäsi ihan kuollakseen yleisöä, singahti sisään ja mulkoili sitä koko verryttelyn ajan. Otin kumpaankin suuntaan ihan vain yhdet verkkahypyt, sillä Namu oli kiva hypätä eikä estekorkeus pahemmin verryttelyä vielä vaatinut. Sen sijaan kulutin aikaa yleisöön tutustumiseen, ja se lopulta tuottikin tulosta. Itse rata oli hyvin vauhdikas ja hallitsematon, ohjaaminen saatika sitten pidätteet eivät oikein menneet läpi :p Tietääpä ainakin mitä ensin kisoihin petrataan.Uusinnassakin olin suunnitellut ratsastavani lyhyet tiet, mutta kuinkas ollakaan se sitten jäi kun vauhtia kertyi liikaa :D Olimme silti kuudennella sijalla, vain reilun neljän sekunnin päässä voittajasta! Kunniakierroksellakin meillä oli kontrolliongelmia, mutta ei sentään jyrätty kenenkään yli.

© Johanna Nikama

© Kisamatkalla

80cm luokkaa ennen laitoin Namun hetkeksi talliin seisomaan ja käytiin Irinan kanssa vähän syömässä. Sitten laitettiin kamat takaisin päälle ja menin taas ulos kävelemään. Itse verryttely oli hyvin samantyyppinen kuin aiempikin: en ottanut paljoakaan hyppyjä vaan keskityin hallintaan. Rata oli taas vauhdikas, mutta pääsimme leikiten uusintaan saakka. Uusintakin alkoi hyvin, mutta sitten lisätessäni vähän vauhtia hävisi kontrolli kokonaan, ja lopulta en saanut enää pidätettyä enkä käännettyä tarpeeksi hyvin sarjalle, jonka johdosta A-osalta pääsimme yli, mutta B-osalle tuli väkisinkin kielto. Loppurata sujui kuitenkin taas suuremmitta kommelluksitta, ja lopputulos olikin kuusi virhepistettä, joista kaksi ylitetystä enimmäisajasta. Kisoihin olen kuitenkin ihan supertyytyväinen, sillä edellispäivän tunti painoi alla minua, mutta Namuun se ei vaikuttanut millään lailla :D Sitten vain hoidettiin Namu pois ja lähdettiin syömisen jälkeen ajelemaan kauppaan ja sitä kautta kotiinpäin. Kotona Hensu oli taas ihan yksinäisenä odottamassa..

© Irina

SEURAESTE SPRINGCUP (linkki!)

Maanantaina iskä lähti koulun jälkeen kuskaamaan minua Somerolle. Hain Namun tarhasta ja laittelin sen kuntoon. Sitten suuntasin maneesiin, jossa tarkoitus oli mennä nopeasti vähän koulua sillä aikaa kun iskä käy asioillaan. Namu kävi jälleen aika kierroksilla ja meni kovaa, mutta en oikeastaan saanut siihen kummemmin mitään kontrollia. Jonski sitten tuli siihen paikalle katselemaan, ja ohimennen kysyi olenko ratsastanut Namulla gramaaneilla. Totesin, että olen kyllä, muttei siitä tullut mitään kun olin kaksien ohjien kanssa ihan solmussa... Hetken vielä mietittyään sain Jonskin suostumaan Namun selkään, ja hän kävi hakemassa gramaaninsa ja ratsastuskamppeensa. Luovutin sitten ratsuni hänelle ja aika makeasti alkoi Namu alku pelokkuuden jälkeen toimimaan. Sainkin ohjeeksi ratsastaa yläpohje koko ajan kiinni, ja pidätteet tehdä aina istunnalla. Lopuksi kapusin itse vielä selkään ja tein hetken käyntityöskentelyä Jonskin ohjeistuksella. Haluan hänen tunneilleen! Tuntui, että tajusinkin jostain jotain ja että Namu oikeasti oli aika kiva (tottakai, kun Jonski sen sellaiseksi osasi ratsastaa!)

Melko alusta tämäkin vielä

Iskä siitä sitten jo tulikin ja pakkasi jo kamojamme autoon. Namu sai päälleen fleeceloimen ja kuljetussuojat, ja sitten sitä lähdettiin lastaamaan. Ensin olin aika varma, että lastaamme konia vielä aamullakin, mutta yllättäen se käveli taas aika suoraan pimeässä pimeään traileriin. Vaikka se nyt yrittikin kerran rynnätä ulos, ei se mitään muuta tyhmää tälläkään kertaa tehnyt. Kotona Hensu oli aivan onnessaan, kun sai taas seuraa, ja Namukin oli tyytyväinen kun pääsi taas vapaalle heinälle :p

LISÄÄ KUVIA MINUSTA JA NAMUSTA KISOISTA (linkki, kelaa kuvia oikealle!)