Torstaina olikin sitten jo ihan älyttömän kuuma, eikä siis tullut mieleenkään ratsastaa - hevosilla kun muutenkin alkoi olla vapaapäivän paikka. Hyödynsin ilman kuitenkin pesemällä kummankin hevosen, Hensulle tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna ja Namulle nyt sitten viikon sisään toinen. Sillä taitaa nyt olla jo talven aikana karvaan kerääntynyt pöly selätetty, mutta sille riittää kyllä ihan päivän tai pari itsensä uudestaan likastamiseen. Hensu käyttäytyi pestessä hienosti, ja Namukin yllätti positiivisesti. Hirveän paljon sen käytös on jo parantunut viime kesästä. Kuvasin teille pientä kuvasarjaa pesemisestä! :)
Välineiksi ei tosiaan tarvitse kuin jonkin shampoon (koirashampoo käy myös hyvin), vesiämpäri ja sieni, mielellään juoksevaa vettä ja hikiviila (joka unohtui kuvasta :D)
Olihan se Hensun karva jo pesun tarpeessakin!
Ensin kastelu
Sitten shampoo
Ja huuhtelu, jonka aikana ponia alkoi kyllästyttää :'D
Keskiviikkona pidin Jeminalle ja Oonalle puomituntia. Mukana oli käyntipuomit, jotka muuttuivat ravipuomeiksi, pujottelu ja sitten sellainen tehtävä, jota en selkeästi osaa selittää ja jonka nimeäkään en muista :'D Joka puomin jälkeen kuitenkin voltti ulos ja siitä seuraavalle puomille. Tunti alkoi ihan rauhallisissa merkeissä, Jeminalle koetin heitellä vähän vinkkejä Namun rauhoittamiseen ja Oonaa taas ohjeistaa teissä. Tehtävät tultiin ensin yksi kerrallaan läpi, mikä sujui vielä ihan kivasti. Mitä nyt ravipuomiväli oli Hensulle vähän pitkä, joten se otti väleihin ylimääräisiä askelia. Kun kaikkia piti tulla ratana ei Oona kuitenkaan päässyt loppuun saakka, vaan halusi lopettaa ratsastuksen ja laitettiin sitten Hensu pois ja odoteltiin hänelle kyyti. Jeminan kanssa jatkettiin vielä kerran rata läpi, ja sitten muutin tehtävät kolmeksi esteeksi. Ensin parit verkkahypyt trippelille/okserille ja okserille, ja sitten rata pariin otteeseen läpi. Alla kuvia tunnista, ja Oonasta muutama videokin. Jeminan blogista voit lukea lisää tunnista hänen näkökulmastaan, minun mielestäni parilla meni todella hienosti!
Taavin historiasta löytyy muuttaminen suomeen 15 vuotta sitten. Siitä en sen enempää tiedä, mutta sieltä päätyi jonkin kiemuran kautta melkein kymmeneksi vuodeksi Ouluun juniorille ratsuksi. Siitä ei ehkä kovin kummoista estehevosta koskaan tullut, mutta kouluratsastuksessa sen kanssa on kisattu Pohjois-Suomen joukkuekoulumestaruudestakin useampana vuonna - ihan mallikkaasti vieläpä! Vuodeksi poni vaihtoi omistajaa, mutta pysyi samalla tallilla kuitenkin. Kun tämän omistajan sitten tuli aika laittaa hevonen pois laitettiin se pilkkahintaan myyntiin - hyvä koti hintaa tärkeämpi. Äiti jostain bongasi ponin ja lähdettiinkin sitten traileri perässä Ouluun ajelemaan. Koeratsastus ei ihmeellinen ollut, mutta ilman hevosta ei silti kotiin tultu.
Kyllä me sentään puomiluokassa aina pärjättiin!
Taavista tuli helposti monen lempiponi, se kun rakastaa rapsuttelua ja on ehkä maailman ihmisystävällisin tapaus. Ratsastaessa ei kuitenkaan tie ole ollut ruusuinen, vaan paljon on tullut koettua pettymyksiä ja epäonnistumisia. Ensimmäiset koulukisat esimerkiksi menivät kyllä niin surkeasti, että olin ihan masentunut siitä todella pitkään. Estekisoista otettiin 60cm luokista aina vain hylkyjä, kun en saanut ponia esteistä yli. Silti Taavista tuli nopeasti tärkeä perheenjäsen, ja kotona sen kanssa harrastaminen oli todella kivaa! Hensu ja Taavi tulivat hyvin toimeen ja elämä hymyili.
Vuoden 2014 keväällä poni meni todella huonoon kuntoon. Vanhan tallimme pölyinen ilma ja siitepöly loivat ponille nopeasti vakavan puhkurin, joka oli vähällä koitua hevosen kohtaloksi. Taavi hengitti hyvin raskaasti, ei syönyt ja hädin tuskin pysyi tolpillaan. Ruuna saatiin vielä lääkittyä keväästä yli, ja kesällä laidunkauden alettua ei ongelmia ollut. Syksyn tullessa ei tarvittu kuin yksi yö tallissa ja alamäki alkoi taas. Oli siis päivänselvää, että meillä ei poni talvesta selviäisi, ja kysäisimme Helenalta, josko poni pääsisi sinne ylläpitoon. Onneksi se sopikin hyvin, ja jo seuraavana päivänä kuskasimme Taavin Somerolle. Alkuun se majoitettiin ihan ulkokarsinaan, jossa sen kunto lähti nousemaan. Talven aikana yskiminen loppui, eikä poni päässyt missään kohtaa yhtä pahaan tilanteeseen kuin keväällä. Poni muutti Helenan toiselle tallille Kyröön vuodenvaihteen aikaan. Kesäleireillä se oli kuulemma todella suosittu ratsu ja halinalle.
Juuri Somerolle muuttaneena.
Luonteeltaan Taavi on aivan älyttömän kiltti. Se ei tahallaan satuttaisi kärpästäkään, eikä kyllä vahingossakaan. Sen kanssa pystyy toimimaan ihan kuka tahansa, ja näykkimistä tai potkimista on täysin turha pelätä. Tavalliset hoitotoimenpiteet sujuvat mainiosti, ja esimerkiksi lastaaminen ja peseminen vaativat vain vähän kokeneemman hoitajan niin hommat toimivat. Laumassa Taavi ottaa yleensä sen johtajan paikan, mutta ei se silti ilkeile kenellekään. Ruuna tulee myös toimeen lähes kaikkien kanssa.
Ratsastaessa poni on laiska, siis todella laiska! Se tekee kyllä kiltisti koulussa vaaditut asiat, mutta hitaasti. Osaamattomat kuskit se saa helposti tyytyväiseksi olemalla rauhallinen ja tottelemalla kiltisti, mutta taitavampi ratsastaja saa kyllä protestiksi pukkeja jos jotain oikeasti pitäisi tehdä. Taavi ei kyllä varsinaisesti pelkää mitään, mutta kun se keksii kivan kimmokkeen yrittää se usein häipyä paikalta tai lingota ratsastajan selästään. Tämä ei siis todellakaan ole jokapäiväistä, vaan ilmenee lähinnä silloin tällöin maastossa. Poni on ihan älyttömän ahne, ja olen sille opettanut mm. hyppäämään pystyyn käskystä, niin selästä kuin maastakäsinkin. Sitä en tiedä, kuinka hienosti poni tämän vuoden jälkeen sen osaa, kun ei ole yhtään palauteltu turvallisuussyistä mieleen.
Kouluratsastuksen parissa Dave on osaava, mutta jotta se viitsii tehdä jotain vaatii se kyllä ratsastajalta paitsi tarmoa, myös tasapainoa ja taitoa. Kun ponilta osaa vaatia, suorittaa se ihan kivasti, mutta ei se ilmaiseksi mitään anna. Esteiden puolella poni on herkkä kieltelemään, jollei laukkaa saa tarpeeksi etenemään. Lisäksi ruunalla on melko omalaatuiset hypyt, etenkin jos sitä vauhtia ei tarpeeksi ole. Kotona ollaan kuitenkin hypätty metriä niin satulalla kuin ilmankin, eli ponnua löytyy jos saa sopivan vaihteen päälle. Maastovarma Taavi tosiaan perjaatteessa on, mutta traktorin vastaantullessa kannattaa vähän varautua pakoyrityksiin. Muuten poni on hyvä peränpitäjä, joskin saattaa innostua lähtemään laukkapätkällä ohi.. :D
Ja nyt siihen ilouutiseen: Taavi tulee kotiin ihan jäädäkseen lähipäivinä! ♥
Tiistaina oli Jeminan kanssa suunnitelmissa ratsastaa se pidempi maastolenkki, mutta kun ukkonen sitten alkoi lähestyä meitä jo heti kotoa lähtiessämme päädyimme kuitenkin menemään vain sen ihan lyhyen lenkin - ja senkin aika reippaasti. Namulla oli vähän vauhtia päällä, mutta muuten se kyllä oli hieno ja käyttäytyi hyvin. Ainoastaan yhdellä laukkapätkällä lähti homma hetkeksi vähän lapasesta, kun Hensu yritti tulla ohi. :'D Se ei tietysti käynyt tammalle ollenkaan ja sitten mentiin.. :P
Ja niin, se ukkonen ei koskaan tullut edes kovin lähelle...
Olen saanut tosiaan jo kauan aikaa sitten kaveriltani Repeltä lainaan kuolaimettomat, mutta niiden kokeileminen on vain kertakaikkiaan jäänyt. Namulle olen ne kerran pukenut ja tehnyt vähän maastakäsinjuttuja, mikä sujui ihan kelvollisesti, mutta siihen on sitten jäätykin...
Sunnuntaina kisoista kotiuduttuamme päätin sitten ennen iltatallin tekemistä hypätä ponin selkään ja testailla vähän miltä ratsu tuntuu. Hensu on ollut ihan riimullakin pätevä ratsu, joten odotukset olivat aika korkealla. Nuo suitset ovat muuten mahtavat kun saa säädettyä niin paljon!
Hensu oli oikeasti tosi miellyttävä ratsastaa. Kääntyi ihan tosi herkästi ja pidätteiksi ei tarvinnut tehdä paljon mitään. Yritin vielä oikein olla ratsastamatta istunnalla, että pääsee nimenomaan suitset kokeiluun. Ravi ja laukkakin sujuivat, mutta eivät ehkä niin hienosti kuin käynti. Täytyy vähän vielä kokeilla ja katsoa sitten jos menisi ainakin ponille hankintaan.. :D Maanantaina poni kävi maastossa kuolaimettomilla, ja käyttäytyi kyllä edelleen hienosti. Selässä oli vieläpä osaamaton kaverini.
Namulla ensimmäinen ratsastettu suitsikokeilu oli maanantaina. Hyppäsin viisaasti selkään vielä ilman satulaa, sitäkin hyvin pitkästä aikaa.. Kääntyminen oli Namulla huomattavasti hankalampaa kuin tavallisesti, mutta pidätteet toimivat yllättävän hyvin. Ravissa tahti pysyi aika järkevänä (sen oli pakko pysyä jotta ratsastaja pysyi kyydissä), vaikka ohjauksessa oli taas vähän hankaluuksia. Laukat nousivat kyllä sellaisten pukkien kautta, että ei ollut kyllä kaukana ratsastajan selästä linkoutuminen. Pysyin kuitenkin juuri ja juuri kyydissä. Namusta ei oikein voi sanoa vielä yhden kokeilun jälkeen mitään, joten täytyypä tässä kokeilla vielä uudestaan piakkoin!
Sunnuntaina herätys oli taas minulle aivan rikollisen aikaisin, 6.30. Siinä sitten pikaisesti loput pakkaukset ja vaatteiden vaihto, ja Somerolle lähdettiin ajelemaan jo varttia yli seitsämän. Tallilla oltiin noin puolen tunnin kuluttua, ja hetken ihmettelyn jälkeen pakattiin ihan viimeiset tavarat rekkaan. Hevoset sisään laitettiin järjestyksessä Dino, Namu, Vikke ja Rilla, starttien mukaisesti. Namu ihmetteli hetken lastaussillan alapäässä, mutta meni sitten yllättävän hyvin kyytiin. Kääntymisessä ja kiinnityksessä tamma olikin jo valmis lähtemään ulos, ja pahin tietysti oli, kun pään molemmille puolille tuli vielä laudat estämään hevosten haistelun. Matka oli kuitenkin sujunut yllättävänkin hyvin, kun vain liikkelle päästiin. Me pakkasimme Somerolla ihan viimeiset tavarat vielä omaan autoon ja irrotimme trailerin tallin pihalle, ja lähdimme sitten ajelemaan äidin kanssa kohti West Wind Ranchia.
Perillä otettiin Rilla ulos ja laitettiin se kuntoon, ja sitten vain katseltiin kisoja useampi tunti ennen kuin loput hevoset piti ottaa ulos. Namu tuli rekasta ulos aika vauhdilla, ja taas kerran kiitin kyllä liinaa olemassaolostaan... Hevonen oli aika hermona kuntoon laittaessa, mutta kun pääsin selkään alkoi tilanne vähän rauhoittua. Sileän verryttely tehtiin kasvihuoneessa, eli siis maneesissa jossa lämpötila hipoi varmaan 40 °C... Voitte vain kuvitella, kuinka nopeasti tuli käytyä kaikki askellajit läpi! Oltiin kaikki Helenan oppilaat 60cm luokan viimeisessä verryttelyryhmässä, joten verryttely esteverryttely sujui kätevästi kaikilta samaan aikaan. Otin Namun kanssa parit hypyt niin pystylle kuin okserillekin, mutta kuten Helena sanoikin Namu keräsi vain kierroksia, kun oli niin paljon hevosia ympärillä.
lähdin verkkaryhmän puolivälissä, eli valmistauduin kentällä vielä yhden kilpailijan suorituksen ajan. Sitten vain tervehdys tuomarille ja radalle. Otin radankävelyn mukaisesti laukan jo kaukaa, ja yritin saada hyvää rytmiä radalle. Se nyt ei kummoisesti onnistunut, mutta rata oli silti ihan hyvä. Pohja oli muutamasta kohdasta todella huono, ja tuntui aika hurjalta ratsastaa noinkin raskaalla hevosella kuin Namu niistä kohdista. Ensimmäiselle esteelle löytyi paikka hyvin, ja linja kakkoselle oli ihan ok, vaikkakin meinasi jäädä vähän ahtaaksi. Kolmoselle etenkin pienemmissä luokissa moni mokasi tien ja otti kiellon, mutta meiltä tämä sujui ihan helposti ja hyppykin oli hyvä. Nelonen oli este, joka mietitti vähän minua lyhyen tiensä takia, mutta siitä selvittiin yllättävän hyvin. Viidennelle esteelle linjalla tultiin sujuvasti. Sitten arvostelun A.2.0 takia kaasu päälle ja viimeinen linja reippaasti ja sujuvasti. Radalta päästiin siis virhepisteittä maaliin, ja ajaksi tuli 0,33,16, vain sekunti viimeistä sijoittunutta hitaampi. Tässä luokassa tuli paljon kovia aikoja, ja loppusijoitus 7/18 ei edes ollut ollenkaan hassumpi, etenkin kun Namu ei oikein tuntunut omalta itseltään ratsastaa. Irina sijoittui Vikellä hienosti neljänneksi ajalla 0,31,85!
Sitten vain 80cm radankävely ja sitten takaisin verryttelyyn. Alunperin Helenan piti tässä vaiheessa tehdä jo lähtöä raveihin, mutta suunnitelmien muuttumisen takia hän ehti katsoa vielä koko luokan ennen lähtöään. Siispä apua oli vielä verkassa. Otin vain yhdet hypyt pystylle ja okserille, ja sitten starttasinkin jo heti toisena luokassa, eli jäin suoraan valmistautumaan kentälle. Namu ei vieläkään oikein ollut oma itsensä ja kävi kovin kierroksilla.
Heti ensimmäiselle esteelle paikka löytyi kaukaa ja jäin ehkä hypyssä ainakin henkisesti vähän jälkeen :D Minulla kesti aikani koota itseni, ja toinen este oli yllättävän nopeasti nenän edessä. Pidätteet eivät menneet alkuunkaan läpi, joten hyppy lähti ihan eteen eikä ylös ja sieltähän sitten tuli komeasti puomi mukaan. Luokassa oli arvosteluna AM5, eli uusintaan ei sitten oltu menossa ja päätin - heti kun saan tilanteen hallintaan - lisätä vähän vauhtia vaikka perjaatteessa sijoituksella ei mitään merkitystä ollutkaan. Kolmonen tuli linjassa sujuvasti, mutta neljännelle tie venyi armottomasti. En kuitenkaan halunnut radalle enää enempää virhepisteitä joten ohjasin vain hevosen ihan vinosti tolppien väliin ja sehän hyppäsi! Ei kauniisti, mutta hyppäsi! Pakko sanoa että on minulla rehellinen hevonen, harva olisi tuosta viitsinyt vaivautua.. :D Linja viidennen ja kuudennen esteen välillä meni hyvin, joten siinä kohtaa päästin sitten vauhdin vähän kasvamaan. Seitsämännelle en taaskaan löytänyt paikkaa, mutta siinä tahdissa se ei ollut ongelma. Viimeinenkin este meni helposti. Namulle selkeästi sopii vauhti rauhallisten perusratojen sijaan! :'D
Pudottiin sitten tosiaan uusinnasta, mutta Helenakin oli ihan sitä mieltä että se oli tällä kertaa ihan hyvä juttu. Meno kun sekä näytti että tuntui suorastaan vaaralliselta tuolla pohjalla... Muut Helenan oppilaat jatkoivat vielä uusintaan ja minä siinä perusratojen ja uusinnan välissä kävin laittamassa hevoseni pois. Tuli ihan heitettyä hikisen hevosen selkään vettä ja laitettua kaikki linimentitkin, kerrankin jo heti kisapaikalla! Sitten mentiin katselemaan uusinnat, joista sieltäkin tuli vielä hienoja ratoja! Meidän lopullinen sijoituksemme oli 10/14, ainoana perusradalta neljän virhepisteen kanssa. Aikamme oli 0,50,09, eli ihan kovaa tämäkin luokka kaahattiin...
Ehkä maailman söpöin hevosenhoitaja!
Kuljetussuojia laittaessa Namu säikähti henkilöautoa ja tuuppasi äidin maahan. Onneksi ei kuitenkaan mitään sattunut, vaikka pahalta tilanne näytti kun äitini pyöri siellä hevosen jaloissa. Sain jopa heti liinasta kiinni niin ei päässyt hevonen edes irti. Tämän välikohtauksen jälkeen tamma lastattiin ja matka kohti Someroa alkoi. Nyt Namu ei ollut enää ihan niin kauhuissaan laidoista, mutta kauhuissaan silti edelleen.
Somerolla otettiin hevonen ulos ja sehän tuli. Se suorastaan hyppäsi puolesta välistä siltaa alas.. Se sai hetkeksi jäädä karsinaan juomaan ja lepäämään, kun me keräsimme tavaramme autoon ja kävimme syömässä ABC:llä. Täytyy muuten sanoa että ihan hetkeen ei taas tarvitse, yök! :D Sitten takaisin tallille, traileri auton perään ja hevonen autoon ja nokka kohti kotia!
Vaikka perjaattessa kisamatka sujui näinkin, niin kyllä Namu on ollut huomattavasti rauhallisempi oman trailerin ja vähän rauhallisemman aikataulun kanssa. Nytkin se meni ihan tyytyväisenä omaan traileriin, eikä edes hionnut matkalla kun taas rekassa se oli ihan märkä. Lisäksi se on jo parempi ratsastaakin omalla kyydillä tullessaan, joten pyritään nyt kuitenkin kulkemaan omalla kyydillä ainakin näitä lähellä olevia kisoja.
