#237 Kimppakivaa

Eilen sunnuntaina olin itse aikalailla puolikuntoinen, päätä särki ja kuumekin yritti nousta, joten ulkoistin hevosten liikutuksen niille itselleen. Olisi pitänyt napata (sade!)loimet pois ennen laitumelle laskua, olisi ollut kuvissa kivemman näköistä ;) Namulla ja Taavilla meni välillä aika kovaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että hienosti Hensukin paineli mukana. Toivottavasti ei nyt jalat ottaneet itseensä tuosta spurttailusta, mutta ainakin ponilla oli kivaa! Kuvia tuli otettua sellaiset 600, joten voitte olla varmoja, että näitä saatte nähdä vielä myöhemmin. Ja taas, otan mielelläni jonkun opettamaan minut valokuvaamaan :D

Ponijono ♥

Ja heppojen taidonnäytteet pukeista, näkeekö kuka on treenannut koko elämänsä? ;)

Olihan se pakko ikuistaa taas kerran myös muut nelijalkaisemme :)

#236 Neljän hevosen päivä

Lauantaista saatte jälleen videopostauksen, tällä kertaa jopa minulle aika pitkän sellaisen. Päivän aikana ratsastin peräti neljä hevosta, omien lisäksi mukavan suokkitamman Sandrain, jota Tinja hoitelee. Päätin nyt ottaa tavoitteeksi ratsastaa joka kuukausi jollain vieraalla hevosella, tässä siis tammikuun ratsu. Niin että kaverit hoi, jos ratsastusseuraa kaipaa niin saa kysellä! :) Lisäksi olisi tarkoitus ratsastaa vähän myös Helenan hevosilla ja lähteä tutustumaan aika paljon kauemmas kouluratsastukseen. ;)

linkki

#235 Kuulumisia

Ärsyttävää. Kerrankin olen liikuttanut Namun peräti kahdesti niin, että siitä olisi kerrottavaakin. Sitten minulla on tarjota teille neljä puhelimella räpsäistyä kuvaa, joten en voi mitään pitkiä selostuksia kirjoittaa. Tyhmää! 

Tällä viikolla on taas ollut pari todella kylmää päivää, juurikin ne mitkä minulla ovat koulussa olleet vähän lyhyemmät. Niinpä hevoset ovat pääasiassa vain olleet, mutta tiistaina juoksutin kuitenkin Namun. Tamma oli silloin ihan super! En olekaan oikeastaan kuin pyörittänyt hevosta narun päässä, mutta nyt se joutui vähän töihinkin. Se sai aluksi ihan vain hölkötellä ilman sivareita rennosti ravia helpompaan, eli vasempaan kierrokseen. Sitten laitoin sivarit kiinni ja aloin teettämään ihan vain käyntiä ympyrällä. Ei ole ihan niitä helpompia asioita kenenkään hevoseni kanssa, vähiten Namun. Tuli puhuttua tammalle enemmän kuin koskaan aikaisemmin :D Tämän jälkeen hain rentoa liikettä jokaisessa askellajissa ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Askellajit olivat itsessään ok, oikeaan kierrokseen lähettäminen tökki vielä jonkin verran, mutta raipalla avittaen onnistui jo aika näppärästi. Oikean laukan nostamisessa tuli myös jokin hetkellinen henkinen ongelma, mutta siitä päästiin nopeasti yli. Namu oli puolen tunnin työskentelyn jälkeen oikein rento ja tyytyväinen, eikä ollut edes hionnut yhtään (mikä on vähintäänkin harvinaista). Sain juoksutuksen aikana vaikutettua jo vähän myös askellajien tahtiin ja ympyrän suurentamiseenkin, ehkä siitä tulee vielä joskus ihan pätevä juoksutettava!

Tänään perjantaina ratsastin tamman kevyesti. Idea oli aivan sama kuin juoksutuksessa: ympyrällä pyörimistä, ensin hyvin kevyellä tuntumalla keventelyä ja sitten mahdollisimman tasaista tuntumaa tarjoten ja muuten vain hevosta häiritsemättä selässä matkustamista. Pohkeita en esimerkiksi käyttänyt kuin laukassa. Käynti ja ravi olivatkin oikein hyviä. Sain ympyrän koolla kontrolloitua hevosen vauhtia (vaikka tuntuihan se pahalta kun ympyrällä ulkokylki oli ihan out of control ja poikitti minne sattuu...teki kyllä mieli vähän napauttaa pohkeella, mutta sain pidettyä itseni päsmäröimästä) ja Namu väläytteli todella kivoja pätkiä. Ja ennen kaikkea se liikkui oikeasti aika rennosti, mitä se ei juuri satulan ja ratsastajan kanssa tee. Askeleetkin olivat ihan eri luokkaa verrattuna siihen, kun väkisin vetää hevosen pakettiin. Pyörittelin päässäni TTT-sääntöä. eli tahti (=ympyrän koko), taivutus (=sisäohja asettaa kokoajan samaan tapaan kuin juoksutuksessa heppa vähän taipuu kaulasta sisälle liinan takia) ja tuntuma (=ohjat kädessä ja käsi hiljaa). Tämä olisi oikeasti hyvä pitää aina mielessä! Laukassa paketti kuitenkin vähän ja vähän enemmänkin levisi käsiin, yllätin itseni taas päsmäröimästä ja vuorotellen lyhentämästä ja pidentämästä ohjaa, vaihdellen kaikkien osaamieni istuntojen välillä yrittäen saada hevosta rentoutumaan. Eikö ole kumma juttu, ettei Namu nyt tuon säätämisen jälkeen kovin rento ollut... Hetken jännitettyään tamma kuitenkin alkoi taas liikkua paremmin loppuraveissa, eli ei valittamista ollenkaan! Ja niin, nyt oltiinkin sitten taas hiestä aivan märkiä... Että sellaista täällä tällä kertaa, huomenna onkin tulossa mielenkiintoinen päivä!

#234 Pöntöt, aasit vai tollot?

Tämä postaus käsittelee hevosten nimiä, erittäin sekavasti ja epäloogisesti, mutta esittelee kuitenkin. Alkuun voisimme hieman tutkailla niiden piilottelevia merkityksiä, näistä määritelmistä voimme kiittää urbaania sanakirjaa. Käännökset suomeksi olen tehnyt aika suurpiirteisesti, jotta asia on mahdollisimman helppo ymmärtää ;)  Kieltämättä ihan tällaisia en osannut odottaa.. Älkää siis ottako liian tosissanne :D

Postausta kuvittaa vanhat ratsastuskuvat: Taavilla ja Namulla ensimmäisestä ratsastuksesta kotona, ja Hensulla muuten vain neljän vuoden takaisia materiaaleja. :)

Panama, joka puolasta suomeksi käännettynä tarkoittaa panamahattua: 

A beautiful country in Central America bordering Colombia and Costa Rica...

Kaunis maa Keski-Amerikassa Kolumbian ja Costa Rican rajalla... 

En ole kyllä koskaan kuullutkaan. :P

The act of listening to the song "Panama" by Van Halen with two opened beers held high                     over one's head...

Toiminta Panama nimistä Van Halenin kappaletta kuunnellessa, jossa kaksi avattua olutta                   pidetään korkealla ihmisen pään päällä...

Vai sellaista :D

Hennet: 

Ei löytynyt tuloksia :(

Mitch:   

One of the coolest, if not the coolest human-created names to ever grace this planet...

Yksi siisteimmistä, ellei siistein ihmisen keksimä nimi tällä planeetalla...

Rohkenen olla eri mieltä :D

Someone who loves to get others in trouble to draw attention to themselves...

Joku joka rakastaa aiheuttaa muille ongelmia saadakseen huomion itselleen...

Osui ja upposi!

The ladies love him...

Naiset rakastavat häntä...

Ainakin Taavi rakastaa naisia :D

No tässä nyt oli vain ihan pintaraapaisu, jolla haettiin vähän merkityksiä hevosten nimille. Joskus voisin tehdä laajemman postauksen pelkästään tästä aiheesta, näitä olisi kiva metsästellä! Nyt voimme kuitenkin siirtyä pienen aasinsillan kautta vähän ihmettelemään sitä, kuinka helppoa noista oikeista nimistä sitten on kehittää lempinimi hevoselle. Mallina olkoon Namu, jolle meidän silloin 1,5 vuotta sitten piti keksiä lempinimi. Hevosta katsomaan mennessä pyöriteltiin erilaisia nimivaihtoehtoja päässä, eikä Namu suinkaan ollut ensimmäinen vaihtoehto. Välittäjä tammaa kutsui ihan vain Panskuksi, mikä ei kuitenkaan (onneksi) hevosen kutsumanimeksi jäänyt :D

Hevosen nimiehdotuksena oli kaikkea Naaman, (josta olisi kyllä myöhemmin hyvin ja osuvasti saanut käännettyä laaman ;)) Maman ja Pannarin välillä :D Ihan kiva nimiehdotus oli Nanna, kuten myös Panda, jonka itse keksin heti kotiin ajellessamme. Olisi vain ollut kirjava, niin sillä nimellä sitä nyt kutsuttaisi. Niitä ei-niin-kivoja ehdotuksia taas olivat Pamsku, Paami, Pampi, Elli... Eli ei ole helppoa, kannattaa ostaa hevonen, jolta jo suomeen taipuva kutsumanimi löytyy ;) 

Miten minä sitten hevosia kutsun? Joku yksittäinen on tietysti ihan omalla nimellään, eli Hensu, Taavi tai Namu. Ponit nimen alta löytyy Hensu ja Taavi, ovathan ne poneja. Saman säännön mukaan tammoja ovat Hensu ja Namu, ja hevosiin lukeutuvat kaikki. Vaan miten kutsutaan Namua ja Taavia? Usein sanon niitä kahta tarkoittaessani ruunikot, mutta eihän se kerro mitään kun oikeasti kaikki hevosemme ovat väriltään ruunikoita. Jos mietitään vähän noiden kahden sankarin luonnetta, voimme todeta niiden molempien olevan aika tyhmiä. Niitä voisi siis kutsua ihan millä tahansa tyhmän synonyymillä, kuten pöntöt, aasit, tollot, idiootit tai typerykset... Mielestäni niille kuitenkin sopii kaikkein parhaiten sana pöllöt, joten jatkossa yritän niitä kutsua sillä nimellä!

On ainakin se katse kehittynyt.. :D Poni vielä vanhan omistajan asetuksilla ;)

Namulla oli aluksi jokin pärskimisongelma, jota ei ole sen koommin nähty.

#233 My Day 17.1

Sunnuntaina kuvasin teille pienen my dayn alkuperäisistä suunnitelmista poiketen. Silloin ohjelmassa oli lauantain tapaan pulkkailua ja vähän tammojen kanssa puuhastelua. Nämä videot varmasti tulevat jo osalta korvista ulos, mutta kuten olen sanonut on viikonloppu oikeastaan ainoaa aikaa heppailla kunnolla ja saada materiaaliakin siitä. Yritän nyt kuitenkin viikolla kyhäillä teille vaikka vanhojen kuvien avulla vähän enemmän tekstipainoitteesempaakin postausta!

linkki

#232 Videopostaus: Pulkkailua

Se on sitten tämän vuoden pulkkailukausi korkattu! Viime vuonna touhu jäi harmillisen vähälle, kun Taavi ei ollut käytettävissä ja Hensu saikkuili tammi-helmikuun. Namun perään ei sentään uskaltanut laittaa mitään noin pelottavaa. Nyt on edelleen Namu, joka pelkää pulkkaa ja Hensu, joka saikkuilee, mutta on myös Taavi, joka on tässä hommassa aivan elementissään! Tässä siis videopostausta Emman kanssa lauantailta. :)

linkki

#231 Neljä ihmiskohtaloa

Olen jo pitkän aikaa ajatellut jonkinlaisen mielipidekirjoituksen kirjoittamista. Tämä nyt ei ole aivan perinteinen sellainen, mutta pohdinnan puolelle menee kuitenkin. Kirjoitan nyt aiheesta, jonka parissa olen käyttänyt enemmän tai vähemmän aikaa jutellessani ihmisten kanssa niin kasvotusten kuin puhelimen välityksellä. Tässä postauksessa käyn läpi neljä ihmistyyppiä hevosten parista, kaikki muut paitsi minä itse pysykööt nimettöminä, eikä heitä muutenkaan ole tarkoitus millään tavalla haukkua tai mustamaalata. Eriluontoiset ja erilaiset lähtökohdat saaneet ihmiset ovat päässeet yhteisessä harrastuksessaan, ratsastuksessa, etenemään jokainen omalla tavallaan. Kaikki ovat kohdanneet paljon vastoinkäymisiä, mutta uskon jokaisen silti olevan tyytyväinen omiin saavutuksiinsa ja tasoonsa tällä hetkellä. Kaksi näistä neljästä ihmistyypistä ovat tavoitteellisempia kuin toiset kaksi, mutta miten onkaan epäreilu elämä heidät sijoittanut.

Kaikki kuvat © Rebe, varmaan ainoalta kerralta ikinä kun olen saanut hevosen aika rehellisesti avuille..

Ensimmäisenä otan käsittelyyn itseni, eikö se ole vähintäänkin reilua? Tämä on siis seitsämäs ratsastusvuoteni ja olen noussut tasolta 0, aivan kuten kaikki muutkin, siihen pisteeseen missä nyt olen. Minun tapauksessani se on noin HeB ja rataesteinä 90cm. Meillä ei ikinä ole suinkaan ollut liikaa ylimääräistä rahaa, mutta siitä huolimatta ihana omakotitalomme maaseudulla on melko edullisesti mahdollistanut ensin ylläpitohevosten, sitten ensin kahden ja lopulta kolmen oman hevosen ottamisen. Se on asia, josta olen tottakai mielettömän kiitollinen! Minulla on koko ajan käytössä enemmän tai vähemmän terveet vanhusponit ja parhaassa iässä oleva minun tasooni nähden potentiaalinen estehevonen, jonka isästä on muuten pakko linkata video tuohon alle, eikö ole aika hieno! ♥ Ei taida Namusta sentään ihan 160cm hyppääjää tulla rakenteensa vuoksi, mutta hyvin se varmaan pystyisi menemään 110-120cm, mikä on jo minulle hurjan paljon!

linkki

Minä olen luonteeltani ihminen, joka nauttii eläinten kanssa touhuamisesta, rennosta tekemisestä ja hauskanpidosta, mutta ei aina jaksa innostua tavoitteellisesta treenaamisesta. Olen myös niin mukavuudenhaluinen sohvaperuna, että iltatalliin raahautuminen vaatii välillä valtavat henkiset tsemppaamiset. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että jättäisin hevoset hoitamatta tai tekisin sen huonosti, mutta pimeään, kylmään ja sateiseen yöhön (koska ilta menee ohi aina siinä vetkutellessa) lähteminen ei varsinaisesti kiinnostaisi noin niin kuin joka ikinen ilta. En myöskään ole kovin tavoitteellinen tekemisissäni, eikä ainakaan kisaaminen kuulu niihin asioihin, joita haluaisin välttämättä tehdä koko ajan tasoa nostaen. Tämänhetkisellä tasollani viihdyn oikeastaan aika hyvin, esteet ovat sopivan haasteellisia, mutta edelleen aika pieniä.

Minun ratsastuskertani vaihtelevat viikossa hyvin paljon. On kausia, kun hevosen selässä tulee viikkossa oltua vain muutama kerta, mutta välillä tulee kaikki hevoset liikutettua ihan päivittäin. Tunneilla käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kerran viikossa, eli suurimman osan ajasta ratsastan opetuksetta, joka tietysti hidastaa kehitystä. Mutta kuten todettu, olen tilanteeseen ihan tyytyväinen näinkin, ei minulla ole mitään kiirettä kehittyä. Vanhemmat maksavat kyllä käytännössä koko harrastukseni vielä jonkun aikaa ja kauhulla odotankin sitä, kun pitää alkaa itse kustantamaan hevosten aiheuttamia kuluja. Koska olen nyt peruskoulun viimeisellä luokalla on hyvin pian edessä yhteishaku, jossa ensimmäiseksi hakutoiveeksi aion laittaa Ypäjän hevosopiston hevostenhoitajan pt:n. Uskon pääseväni melko helposti sisään monipuolisen kokemukseni ja hyvän koulumenestykseni puolesta, vaan mikä olisikaan tilanne jos omia hevosia ei olisi.

Olen myös ollut tuntiratsastajana, joka on vieläpä ihan ahkerasti treenannut tietyn ponin kanssa ja päässyt sillä jopa tallin ulkopuolisiin kisoihin. Uskoisin myös tuon kohtalon sopivan minulle vaikkapa ihan pelkästään hyvin, minun ei tarvitsisi joka päivä huolehtia hevosista, mutta saisin edelleen ratsastaa monipuolisesti. Omissa on vain se upea puoli, että niiden kanssa voi tehdä juuri mitä haluaa. Monta unohtumatonta hetkeä olisi tuntiratsastajana jäänyt kokematta. Onko elämä siis reilua, että minulle on suotu näin upea tilaisuus elää unelmaa, tehdä mitä haluan, treenata ja kisata? Noin niinkuin noihin muihin kohtaloihin verrattuna? En valita. Ja jos joskus valitan niin muistuttakaa, kuinka etuoikeutettu olen!

Vilkaistaanpa sitten toista ihmistä. Hän on tavoitteellinen ja haluaisi kisata ja kehittyä pitkälle. Hän on ratsastanut pari vuotta minua kauemmin, muttei suinkaan ole kulkenut niin helppoa polkua kuin minä olen. Hän kustantaa suuren osan harrastuksestaan itse, vaikka onkin saanut omalla työllään myös paljon ratsastaa niin tunti- kuin yksityishevosiakin palkaksi. Hän on minua taitavampi ratsastaja, mutta kilpailee yhä samalla tasolla kuin minäkin. Tavoitteellisuutensa ja kilpailuhenkisyytensä puolesta hän haluaisi jo olla paljon pidemmällä, mutta tuntihevosilla hänen etenemismahdollisuutensa melko vääjäämättä tyssäävät tälle tasolle. Silti hän on uskollinen tuntiratsastaja opettajalleen, eikä ainakaan toistaiseksi ole ottanut esimerkiksi vuokrahevosta, jolla kehittyminen voisi olla helpompaa. Hän käy ratsastamassa tunneilla aina kun mahdollista, mutta pitkän matkan takia se tekee kuitenkin vain 1-3 kertaa viikossa näin lukion aikana.

Tämä ihminen on tehnyt paljon asemansa eteen, jonka hän on vuosien aikana saavuttanut. Nykyään hän saa ratsastaa hyvin erilaisia hevosia, saa ratsuja valmennuksiin ja pikkukisoihin, eikä aina edes maksa niin paljon kuin muut tekemänsä työn puolesta. Hän on samalla ahkeruudellaan saanut kesätyöpaikan useaksi vuodeksi ja häntä pidetäänkin ehdottomasti tallin taitavimpana ja luotettavimpana junnuna. Silti hän ei voi olla 100% tyytyväinen tilanteeseensa, juurikin näiden huonojen etenemismahdollisuuksiensa takia. Hän on silti yhtä kaikki ihminen, jota kovasti ihailen ja jolta haluaisin oppia tavoitteellisempaa ratsastamista ja rohkeutta kisaamiseen. Vastapainoksi muistuttaisin häntä kaikista niistä hyvistä, saavutetuista asioista, löytämään niistä motivaatiota ja jatkamaan eteenpäin, vaikka vastoinkäymisiä tulisikin enemmän kuin laki sallii!

Kolmas henkilö on näistä neljästä henkilöstä se maanläheisin puskaratsastaja, joka ei kisoissakaan ole pyörähtänyt kuin muutamaan otteeseen. Hän on ratsastanut vuosissa hieman minua vähemmän, nyt tosin koko ajan vähenevissä määrin. Uskaltaisin jopa epäillä, ettei ainakaan tavoitteellinen ratsastus, jos ratsastus ollenkaan, ole ehkä se aivan hänen juttunsa motivaatiosta päätellen. Silti hänkin on taitava ratsastaja, ei ihan sitä tasoa kuin muut henkilöt tässä postauksessa, mutta lähes ollenkaan treenaamattomaksi taitava kuitenkin. Hän ei juurikaan ole ratsastuksistaan maksanut, vaan mennä hömpöttelee kavereidensa hevosilla kerrasta toiseen. Hänellä voi kuitenkin olla todella pitkiäkin taukoja hevosetta. Hän ei kisaa eikä oikein ikinä ole innostunut ajatuksesta, tai ei ainakaan tee töitä päästäkseen kisaamaan.

Tämä henkilö on saanut elämäänsä ratsastuksen osalta hyvän roolin, sillä hän pääsee ratsastamaan, muttei siinä ole painetta mukana yhtään, mikä sopii hänelle kuin hattu päähän. Hänelläkin on pian edessä yhteishaun valinta, mutta hevosten sijaan häntä vetää luokseen ihan kaikki eläimet. Tämä henkilö on mielettömän luotettava eläinten hoitaja, ja hänet saa tilanteessa kuin tilanteessa tarvittaessa tuuraamaan hevosen omistajan estyessä tallille menosta. Hän myös tuntee ratsastamansa hevoset melkein yhtä hyvin kuin omistajansa, ja kantaa kyllä vastuun tekemisistään. Häneltä haluaisin oppia laittamaan asioita välillä tärkeysjärjestykseen. Minä kun olen välillä tehnyt sen, että laitan päivittäin hevoset ykköseksi ja unohdan kaverit ja perheen. Tässä haluaisin siis ottaa mallia ja välillä panostaa muihinkin. Tälle henkilölle taas antaisin neuvoksi tehdä niin kuin hyvältä tuntuu, sillä hevoset eivät ehkä ole sinulle se parhaiten sopiva asia. Seuraa unelmiasi niin löydät kyllä oman paikkasi maailmassa!

Neljäs, eli viimeinen, henkilö on minulle vierain, mutta häntä ihailen eniten. Hänellä ei ole ikinä ollut käyttää omaisuuksia ratsastukseensa, mutta hän on jo vuosia maksanut hevostelunsa tekemällä rankkaa työtä. Tällä hetkelläkin hän taitaa tehdä lähes päivittäin tallia saadakseen ratsastaa viikossa sen 5-8 kertaa. Tähän tilanteeseen hän on päässyt aivan pelkästään tekemällä paljon töitä, nipistämällä mm. koulusta ja ratsastamalla aivan jokaisella hevosella, johon vain on saanut tilaisuuden. Hän on myöskin ratsastanut minua kauemmin, muttei alkuvuosinaan ole kehittynyt oikein mihinkään. Vasta viimeiset pari vuotta ovat nostaneet hänet paitsi vaativan tason ratsastuskouluhevosen selkään, myös niiden kanssa jo samalle aaltopituudelle. Hän osaa ratsastaa kaikki vaativan B:n liikkeet, mutta on silti nöyrä eikä todellakaan kehu itseään helposti. Hänen ehdoton lajinsa on kouluratsastus, mutta kyllä ne esteet menevät siihen samaan tasoon saakka kuin minulla ja henkilöllä kaksikin.  Hän ratsastaa paljon itsenäisesti, mutta opettajanaankin hänellä on hyvin taitava henkilö, jolta varmasti saa apua kaikkiin ongelmatilanteisiin.

Tämäkään henkilö ei ole aivan täydellisiä kortteja elämäänsä saanut, mutta on mielestäni todella ihailtavasti hyödyntänyt niitä niin hyvin kuin mahdollista. Hän on tehnyt unelmiensa eteen mielettömästi töitä, ja saavuttanut myös tuloksia, joita tällainen tavallinen tallaaja ei voi kuin ihailla! Tälläkin henkilöllä on edessään yhteishaku, jossa ykköstoiveenaan hän aikoo hakea ratsastuksenohjaajaksi. Tosiaan toivon, että hän pääsee tätä opiskelemaan, koska se jos jokin työ on kuin hänelle tehty. Tältä ihmiseltä haluaisin ennen kaikkea oppia ahkeruutta ja periksiantamattomuutta, sillä ei niitä tuloksia ilmaiseksi saa. Ja kuten muillekin, on minulla tarjota tällekin henkilölle pieni neuvo: Usko itseesi äläkä vähättele taitojasi, pääset vielä pitkälle kun tuota menoa jatkat!

Kuten nyt voimme huomata, on näistä ihmisistä yksi ihminen täydellisesti oikeassa roolissaan. Tai eihän kukaan voi olla täydellisesti, mutta paremmin kuitenkin. Itsekin olen oikein hienossa tilanteessa josta ei kyllä valittamista löydy, luonteeni puolesta en tarvitsisi näinkään paljoa. Sen sijaan ne tavoitteellisemmat saavat tyytyä tilanteeseen, johon omalla työllään pystyvät pääsemään. Mitä siis voimme huomata? Että ratsastus on erittäin epäreilu laji rahan takia, ne joilla sitä on voivat tehdä mitä huvittavat, ja joilla ei ole on tyydyttävä siihen mikä on mahdollista. Ja korostan nyt vielä että näillä kaikilla neljällä on silti asiat hyvin eikä kukaan ole valittamassa tilanteestaan. Ja johtopäätös, jonka varsin helposti voi vetää on: Elämä on epäreilua!

♥