#246 Ilopukkeja

13. päivä lauantaina päästin hevoset laitumelle kirmailemaan. Kaikilla oli virtaa, jalat huitoivat joka suuntaan ja fiilis oli korkealla, kunnes Hensun oikea etujalka ilmoitti itsestään ja palautti poninomistajan maanpinnalle. Ontuva poni pois riehupellejen joukosta ja jalkaa kylmäämään... Kuvia päivältä kertyi kuitenkin paljon, eli sehän tarkoittaa kuvapostausta! (Varoituksen sana, kuvia lähes sata kappaletta...)

#245 Ratsastajan hermoromahdus

Vaikka nämä tavoitteet luotaessa kovin kivoja ovatkin, niin kun niitä ei ala saavuttamaan voi alkaa ratsastajaa ottamaan vähän enemmänkin päähän. Niin nimittäin kävi kolmen kouluilukerran aikana Namun kanssa. Ensimmäinen näistä oli kymmenen päivää sitten keskiviikkona, jolloin menin tamman kanssa 1,5h koulua. Keksin hevoselle paljon tekemistä käynnissä ja ravissa, tai no paljon ja paljon, voltteja ja väistöjä, mutta kuitenkin enemmän kuin se ainainen ympyrällä pyöriminen! Heppa olikin ihan ok, käynti oli meillä sellainen nollausaskellaji johon siirryttiin heti kun meno alkoi mennä kaahotukseksi ravissa tai laukassa. Se toimikin ihan hyvin, mutta kun matkustaja selässä ei varsinaisesti ole mikään kärsivällisyyden perikuva niin pidemmän päälle en kyllä jaksa kävellä koko ratsastuksesta puolta ajasta. Vaikka toisaalta aika varmaan lyhenisikin kun joka kerta toimisi saman periaatteen mukaan. Mene ja tiedä, tämä olisi taas niitä asioita joissa olisi syytä kääntyä ammattilaisen puoleen.

Ihan vapaana saatiin jo hokkikin vaihdettua!

Ratsastuksen aikana koin suuren ahaa-elämyksen laittaessani ulkopohkeen etenkin oikeassa kierroksessa kiinni. Istuntani selässä suoristui heti huomattavasti ja istuinkin yhtäkkiä melkein keskellä satulaa. Lisäksi sain heti paremmin ulkokyljen hallintaan ja yllättäen se hevonenkin oli siis heti paljon parempi ratsastaa. Kumma kun ei ole tullut mieleen taas koko talven aikana... Parhaat pätkät tulivat ehdottomasti laukkaympyrällä, mutta ei muutenkaan huonosti mennyt. Parannus loppuun verrattuna alkuratsastukseen oli myöskin todella iso, eli sain olla tyytyväinen.

Laidunkuvat esimakua 13. päivän kuvapostauksesta

Tuosta seuraavana päivänä allani oli kuitenkin taas kaikista toiveista huolimatta lähinnä aikapommi, joka ei muuta tehnyt kuin juossut räjähtävällä voimalla alta ja minä kyydissä lähinnä vikisin. En saanut omaa mieltäni rauhoitettua taas ollenkaan ja osittain jo ihan siitä syystä ratsastus meni penkin alle kokonaisuudessaan, Jäin taas pyörimään vain ympyrälle ja vaikka laukassa, joka parhaiten sujui tulikin muutama ihan ok pätkä en silti missään vaiheessa ollut tyytyväinen. Tähän kohtaan ajattelin kirjoittaa etten päässyt kehumaan hevosta, mutta tajusin saman tien että minun olisi pitänyt kehua vähemmästä ja tyytyä vähempään, kun kumpikaan ei ollut parhaimmillaan.

Saatoin myös heti alkuun hyökätä liian vaativana hevosen kimppuun kun edellisen päivän ratsastus sujui hyvin. Oli miten oli ratsastuksen edetessä päädyttiin taas siihen tilanteeseen että olin lähellä päästää tunteet valloileen selässä ja alkaa potkia hevosta. Siinä kohtaa osasin (ihanaa, olen oppinut kontrolloimaan tunteitani!) hypätä heti alas selästä ja laskea kymmeneen. Namu oli suhteellisen hämmästynyt ratsastajasta, joka hyppäsi kesken ravin maahan. Silti lopputuloksena kummasteleva ratsu on miljoona kertaa parempi kuin vääryyttä kokenut ja jännittynyt hevonen, joka odottaa uutta hyökkäystä ratsastajalta. Nyt sentään hevoseen oli tarttunut vain huono fiilis mutta mitään fyysistä ei päässyt tapahtumaan. Hetken vaihtoehtoja puntaroituani kapusin takaisin selkään ja tein edellisen päivän väistötehtäviä, joilla sain vähän rennompaa menoa aikaiseksi. Siihen lopetin heti ja heppanen sai suuret kehut. Samaan aikaan päätin kuitenkin seuraavalla kerralla hirttää hevosen sivareilla, niin huono fiilis ratsastuksesta jäi.

Onneksi suurimmat höyryt saikin sitten purettua heti perään maastolenkillä Taavin kanssa. Poni yski aika paljon, mutta siihen löytyi tällä kertaa ihan konkreettinen syykin suoraan kotoa ja tämä muutaman päivän yskityttänyt ongelma poistui nopeasti. Liikunta selkeästi helpotti vähän ponin oloa kun limat lähtivät keuhkoista liikkeelle. Menimme rennon lenkin enkä painostanut heppaa liikkumaan ollenkaan, mutta yllättävän hyvällä motivaatiolla herranen paineli menemään puolikuntoisuudestaan huolimattakin.

15. päivä oli sitten tämä kolmas kerta koulua Namun kanssa. Nyt oli sitten lupauksieni mukaan ne sivarit mukana, vaikkakin verkkasin ensin rennosti kaikissa askellajeissa hevosen valitsemassa vauhdissa. En siis lähtenyt painostamaan hevosta mihinkään, mutta lämmittelin lihakset. Sitten laitoin sivarit aika kireälle ja ratsastin hevosta ihan ympyrällä joka askellajissa. Ensin oli tamman tyyli yrittää ratkaista tilanne ihan perinteinen vetokisa, mutta kun se ei tuottanutkaan tulosta alkoi se nopeasti pehmenemään. Pääsin ratsastamaan pohkeilla eteen huolehtimatta kädestä niin paljoa, ja kun kaikki askellajit menivät hyvin otin välikäynneiksi hirttoköydet irti ja pidensin niitä vähän.

Samat jutut tehtiin vielä toisen kerran sivareilla, jotka nyt olivat muutaman reiän pidemmät jolloin minun piti enemmän vaikuttaa omalla kädellä, eli olla tuki samalla kun pääsin taivuttamaan enemmän. Hetken Namu kokeili miten se pystyisi tuntumaa välttelemään, mutta mentaalisena apuna sivarit palauttivat hevosen nopeasti kuosiin ja se olikin oikein miellyttävä ratsastaa. Parhaita askellajeja olivat selvästi käynti ja laukka, sillä ravi meinasi vähän väliä karata kaahailuksi ja pois avuilta. Toisten välikäyntien jälkeen jätin sivarit kiinnittämättä ja kokeilin ympyrätyöskentelyä pelkällä ohjastuntumalla. Käynnissä ja laukassa se sujuikin oikein hyvin ja ero alkuratsastukseen oli valtava, mutta ravi meinasi edelleen karata vähän hallinnasta. Kun ratsastus kuitenkin lähenteli jo kahta tuntia päätin jättää ravityöskentelyn toiselle kertaa ja annoin hepan mennä jokaisessa askellajissa rennosti omaan tahtiin vähän eteen ja alas. Tapojensa vastaisesti Namukin oikein haki oikeaan suuntaan josta se toki sai kehuja ja ratsastuksen jälkeen olinkin taas oikein tyytyväinen. Välillä hevosen hirttäminen vain on välttämätöntä ratsastajan mielenterveydelle! :D

#244 14.2.2016

Oikein hyvää, nyt jo melkoisen kulunutta ystävänpäivää kaikille! ♥
Meillä päivä kuluu aina hieman juhlavammissa olosuhteissa synttäreitäni vietellessä, kamala vanhus olen kun ikää löytyy nyt sitten jo se 16 vuotta. :o
Suunnitelmissa oli ensin käydä hepalla tai kahdella nauttimassa maastoratsastuksen tarjoamasta vauhdista, mutta se suunnitelma sitten jäi toteuttamatta kun ei aina ole kiva mennä yksin ratsastelemaan, vähiten silloin kun päivä kuuluisi viettää ystävien seurassa. Päätin antaa heppasten nauttia laitumen tilasta kuten eilenkin (paljon kuvia kun päästään kuulumisissa sinne asti). Tänään oli tosin meno jo aika paljon rauhallisempaa! :D Tässä nyt muutama maistiaskuva, lisää tulossa vanhempien kuulumisten jälkeen! :)

Taavi olisi kovin halunnut leikkiä :D

Namun taidonnäyte liukupysähdyksestä

Ja Taavin turvalleen tupsahtamisesta :D

Hyvää synttäriä itselleni! :D

#243 Maastopäivä

Syy siihen miksi en nyt ole hetkeen kirjoitellut tai tehnyt videoita, enkä ihan hetkeen luultavasti aktiivisesti oikein pystykään tekemään on se, että meille murtauduttiin vajaa viikko sitten. Koska puolet talon tietokoneista lähtivät varkaiden mukaan, tarvitaan minun tietokonettani pääasiassa vanhempien käyttöön. Siksi siis pyydän vähän kärsivällisyyttä, ja olkaa varuillanne! Meilläkin oli koira sisällä, mutta mitään ei auttanut..

Viime viikon sunnuntaina kävin kaikilla hevosilla maastossa heti aamusta. Iltapäivällä olikin ohjelmassa sääntökoulutus (onneksi kilpailusäännöt eivät kauheasti olleet muuttuneet viime vuodesta) ja Junnutiimin kokous (kaikkea kivaa tulossa kevään ja kesän aikana.) Aloitin Hensun kanssa jos vaikka maastossa olisi käynyt kuten viimeksi, eli puolet matkasta saa taluttaa ontuvaa ponia kotiin. Onneksi näin ei käynyt vaan poni oli oikein innoissaan koko matkan eikä ontumisesta ollut tietoakaan. Askellajeissa pysyttäydyttiin kuitenkin vielä käynnissä ja ravissa, vaikka Hensun mielestä tahti aivan liian hiljainen olikin... 

Taavin kanssa maasto oli alkuun mukavan rauhallinen, mutta kun kamalan paha vesilätäkkö osui tiellemme meni ponin pasmat aivan sekaisin. Ensin vähän peruuteltiin ojissa, sitten hypittiin pystyyn ja lopulta loikattiin tasajalkaa suoraan lätäkköön. Sen jälkeen Taavi olikin koko laukkapätkän aivan pöhkö, eteni kyllä oikein reippaasti mutta hyppi tien laidasta toiseen nähdessään milloin mitäkin. Kun pääsimme vähän isommalle tielle takaisin lopetti Taavi suurimman pomppimisensa, mutta vauhtia löytyi kotiin saakka. Ja se vasta olikin mukavaa! 

Namun jätin viimeiseksi ihan sen takia, että sen kanssa voi lenkin heittää tarvittaessa melkein kymmenessä minuutissa. :D Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut pitää ihan niin kiirettä ja saimme mennä ihan rauhassa kolme kilometriä jopa 20 minuuttiin (kun poneilla menee aina vähintään se 30min :D) Tuuli yltyi Namulle jonkin verran, tai ainakin se oli ainoa ratsuista joka otti siitä vähän kierroksia. Vauhtiahan siitä seurasi, mutta välillä osasin jopa vähän hellittää ja antaa mennä. Namulle voisi kyllä joku kertoa, että maastossakin voi ottaa rauhallisesti...

#242 Onnistumisten päivä

Lauantaina hepat pääsivät lähes kahden viikon tauon jälkeen kaikki kolme töihin! Odotukset etenkin Namun suhteen olivat aika, krhm, mielenkiintoiset, mutta kuinkas sitten kävikään? Tamma oli oikein pätevä! Ratsastimme Jeminan kanssa laitumella, ja hyvin nopeasti sai todeta ettei siellä hiljaista hissuttelua ja loivia kaarteita enempää uskalla mennä. Taavi oli aivan tavallinen itsensä noin ratsastettavuutensa osalta, vaikka kieltämättä se näyttikin välillä todella kivalta! Namu sen sijaan yllätti ihan täysin ja oli käynnissä ja ravissa oikein kivasti avuilla. Laukassa paketti nyt vähän hajosi, mutta kai vauhtia saa vähän ollakin kun on niin kauan pitänyt olla telakalla? :D Ja niin mikä sen takana oli että heppa oli kiva... Ratsastaja muisti taas pitkästä pitkästä aikaa laittaa ulkopohkeen kiinni kylkeen. Niin että ehkä se on ratsastaja eikä hevonen jonka pitää opetella ensin perusasiat. :D

Minun piti kuvata videopostaus, mutta Jemina varasti kamerani, muistikorttini ja koko ideani ja kuvasi omalle kanavalleen pienen postauksen. :D Saatte siis nähdä vaihteeksi vähän Jeminan käsialaa täällä blogin puolellakin!

linkki

Päivän paras hevonen oli silti ehdottomasti Hensu♥, vaikka Namu hyvänä kakkosena tuleekin. Ihan hetken mielijohteesta päätin kokeilla miten pulkkailu yksin sujuisi. Olen aina aikaisemmin vältellyt pulkan sitomista kiinni hevoseen jos sekä kuski että pulkkailija sattuisivat jäämään matkasta. Voitte kuvitella minkälainen peloke perässä tuleva pulkka olisi. Nyt se oli kuitenkin pakko tehdä kun tarvitsin omia käsiäni hevosen ohjaamiseen. Tämä olikin ensimmäinen pulkkailukerta Hensulla tänä talvena, eikä viime talvenakaan juuri tullut mentyä. Kesällä taisin pariin otteeseen ohjasajaa ponin, mutta vetänyt se on kärryjä viimeksi lähes vuosi sitten, eli liikaa ei olla treenattu. Eikä ollut muuten valjaatkaan olleet päällä sitten tuon yhden kärryttelyn :D Lisäksi oli tietysti pimeää ja liukasta, kuinkas muutenkaan kun Suomen talvea elellään.. 

Poni kuitenkin mietiskeli muutaman hetken mitä se akka naruillaan yrittää viestittää ja marssi sitten pulkan edessä kuin olisi tehnyt sitä koko elämänsä. Ohjaus toimi, kaasu toimi, jarru toimi... <3 Parhaimmillaan päästiin tekemään ravissa kurveja, mutta koska työ oli kuitenkin aivan erilaista mitä poni on pitkään aikaan tehnyt ja laukka muutenkin on edelleen kielletyissä askellajeissa, ei hirveän kauaa menty. Hensu oli pienen treenin jälkeen mielettömän tyytyväinen ja ihana. Paras poni ♥

#241 My Day

Vielä en ratsastamaan ole uskaltanut, mutta yleisön pyynnöstä kuvasin kuitenkin eilen my dayn. Toiveita tosiaan saa heittää millaista videota olisi kiva katsoa! :)

linkki

#240 Helmikuun tavoitteet

Listasin jokunen aika sitten tavoitteita laajasti koko vuodelle 2016. Koska olen itse sellainen ihminen, jonka on helpompi tähdätä pieniin välitavoitteisiin tekemisissään, ajattelin kuitenkin ottaa joka kuulle vielä omat tavoitteensa. Näihin vaikuttavatkin sitten jo laajemmin olosuhteet, koulun paineet ja esimerkiksi valoisan ajan pituus. Tammikuu meni taas aika kepoisissa tunnelmissa, vaikka videopostausten saralla tulikin tehtyä kaikkien aikojen kunnostautuminen. Nyt alkaa kuitenkin tiukka treeni, sillä kuten myöhemmin tulette huomaamaan on aikeina ihan oikeasti päästä kehittymään ja kisaamaan jo muutaman kuukauden päästä, ehkä jopa kouluratsastuksessa.

Vitsi ne on kuvauksellisia aina välillä..

Namulla päätavoite helmikuulle on ylimääräisten kilojen karistaminen. Jotta myöhemmin voimme alkaa tosissamme treenaamaan esteillä kohti sitä metriä, pitää ensin saada tamman elopaino (ja ratsastajan myös...) sellaiseen kuosiin, että hypätessä pysymme kunnossa. Ratsastus tulee kuukauden ajan olemaan hyvin kouluratsastuspainoitteista, ja sitä myös oikeasti treenataan eikä vain humputella menemään. Jokainen ratsastuskerta saisi pituudeltaan olla luokkaa 1,5-2h, ja joka kerta pitäisi vielä hepo saada joka askellajissa jotenkuten toimimaan, loppukuuta kohti toki paremmin. Tavoitteena olisi alkuun treenata paljon ilman satulaa, koska se on molemmille helpompaa. Sitten siirryttäisiin satulan kanssa treenaamiseen ja pikkuhiljaa alan kotona ratsastamaan kouluohjelmia läpi. Tavoite olisi saada Namu liikkumaan kuusi kertaa viikossa, ja niistä neljä kertaa koulua ja pari kertaa virkistysratsastusta, maastoilua ja kavaletteja esimerkiksi. Niin siis jos nämä pääkallokelit joskus loppuvat...

Taavin kanssa otetaan vähän rennommin. Ponin kanssa maastoillaan paljon, tehdään aluksi lyhyitä ja siitä pikkuhiljaa piteneviä, mutta ehdottoman reippaita maastolenkkejä. Herrakin saisi muutaman kilon painostaan pudottaa kevättä kohden, mutta pääasiassa helmikuun tavoite on kasvattaa ponille vähän peruskuntoa ja ennen kaikkea pitää sen mieli ehdottoman positiivisena. Mikäli jostain joku innokas tuntiratsastaja ilmaantuu, saa Taavi toimia tuntiratsuna. David saisi viikossa liikkua noin viisi kertaa, josta ainakin kolme maastossa. Tämähän on sinänsä helppo nakki, koska puolen tunnin maaston heittää aivan milloin tahansa.

Pallomahat ♥

Hensun kanssa otetaan helmikuu vielä hyvin rennosti. Kunnosta ei huolehdita, eikä ponin liikuttamisesta oteta mitään paineita. Harrastetaan paljon metsäkävelyjä, rentoja hölköttelyjä ja sen sellaisia, ja rajoitetaan askellajit käyntiin ja raviin. Otetaan tällainen rauhallinen startti alkuvuoteen paitsi ponin reistailevien jalkojen vuoksi, myös rankaksi käyvän koulun takia. On ihanaa kun on tällainen vanha, täysjärkinen poni, jonka liikutusta ei tarvitse murehtia mitenkään. Poni on ihan tyytyväinen ilmankin. :)

Oma tavoitteeni helmikuulle on alkaa tekemään niitä taas vaihteeksi matkasta pudonneita vatsalihaksia uudestaan, yrittää hölkätä pari kertaa viikossa lenkki ja tehdä kenties vielä vähän muutakin lihastreeniä, tai ainakin vähän parantaa ruokavaliota. Olen kyllä onnistunut jättämään suklaan nyt hyvin pois arjesta, mutta leivoksia en vielä ole onnistunut selättämään ;) Hevosen selässä tämä kuukausi keskitytään pitkälti käsiin. Ne olisi kannettava ja niiden olisi syytä oppia olemaan pehmeät ja hiljaa. Jos sen sitten saisi vaikka siirrettyä esteillekin. Ja ainakin Namun olisi aika paljon kivempi opetella kouluratsuksi, jos sille olisi vaikka tarjolla sellainen mukavan tasainen ja luotettava ohjastuntuma koko ajan. Lisäksi kuukauden aikana olisi tarkoitus ottaa oikein tehokuuri autolla ajamisesta! Noin niinkun traileri perässä vähän eteen ja paljon taakse, jotta kisareissuilla olisi lopultakin joku, joka osaa peruuttaa parkkiin ;) Että sellaisia pohdintoja näin helmikuun alkuun, katsotaan kuukauden päästä missä mennään! :)