#266 Yhteenvetoa

Nyt ollaankin sitten päästy siihen pisteeseen, että olen kyllästynyt kirjoittamaan jostain reilun viikon takaisista tapahtumista ja ajattelin nyt yhdessä postauksessa kiriä blogin taas kerralla ajan tasalle. Tämä postaus sisältää siis vähemmän puolisesti tekstiä yhdestä asiasta, mutta puhelinkuvia ja videoita kyllä löytyy!

Palaillaan ihan ensimmäiseksi sinne epäonniseen kouluratsastuspäivään, joka sai minut taas vannomaan, että se oli sitten siinä. Ratsastuksen aikana kokeilin kaikkea kuolaimen vaihtamisesta pehmeisiin ja koviin apuihin. Kaikki materiaali ei todellakaan ollut julkaisukelpoista, eikä todellakaan oltu noissa videoissa parhaimmillamme, mutta tallentui pitkästä aikaa vähän sitä koulupuoltakin nauhalle. Ei taida tätä menoa muuttua tamman taidot yhtään mihinkään, sillä sain rentoutta kehiin vasta kun muutin oman istuntani takaisin vanhaan (=huonoon)...

linkki

Tässä välissä olikin estekisat, jonka jälkeen Namu sai erinäisistä syistä palautua pari päivää ihan vain lyhyillä puolen tunnin iltakävelyillä. Oli toisaalta oikein mukavaa saada itsekin vähän liikuntaa siinä hevosen mukana kipittäessä, ei ole kuitenkaan ihan kevyimmästä päästä tuo metsässä rämpiminen ;) Maaliskuun viimeisenä päivänä Namu itse välttyi liikunnalta kun Taavi iltatallia tehdessä possuili niin paljon, että suunnitelma Namun kanssa lenkkeilystä vaihtui lennosta Taavin juoksutukseen. Kyllä kannattikin, sillä sen verran oli herralla virtaa!

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä sen sijaan oli vuorossa maastoilua kaikilla hevosille. Luulin kuvaavani lenkit goprolle ja tekeväni pitkästä aikaa kivat maastovideot, mutta tällä kertaa tekniikka petti minut ja jäätte ilman videoita. Minulla oli nimittäin kamerassa pelkästään Taavista melkein 5000 kuvaa ponin korvista eikä videota alkuunkaan :D Siinä vaiheessa meni kamera suosiolla alustukseen ja kaikki tiedostot luonnollisesti roskakoriin...

Namun kanssa lenkki oli jälleen vauhdikas, mutta mitään ihmeellistä ei mukaan mahtunut. Vanhemman tamman kanssa sai olla tarkkana, ettei vauhti päässyt kiihtymään liikaa. Rouva kun oli laukkasuorista ihan eri mieltä kuin ratsastajansa :D Porukan ainoan pojan kanssa lenkki menikin sitten päinvastaisissa tunnelmissa, kun Taavi ei antanut kiireisen maailmanmenon itseään liikuttaa.

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli myös erinäistä maastotouhua. Taavin kanssa mentiin ihan sama lenkki kuin aiemmin ja nyt herra ei jaksanut olla enää edes mukasäikky, mitä se vielä aikaisemmin jaksoi kovasti esittää. Hensun kanssa kävimme vähän kalliolla kiipeilemässä ja metsässä rämpimässä, noista lenkeistä tulee aina nautittua täysillä. ♥ Namun kanssa ohjelmassa oli vähän erilaisempi ratsastus kun innostuin hyppäämään lumikasan yli, mikä olisikaan oivempi maastoeste. ;) Kävimme myös lampemme rannalla vähän ihmettelemässä vettä, tai oikeastaan jäätä.. Huomaa millaiset olot on siellä, minne aurinko ei paista :D

linkki

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa erittäin mielenkiintoinen kokeilu, kävin nimittäin samaan aikaan metsässä pyörimässä peräti kaikkien kolmen kanssa. Ensin käytiin kotimetsässä kokeilemassa, kuinka homma toimii, ja hienostihan se toimi. Taavi on niin ahne ja läheisriippuvainen, ettei jättäytynyt näköetäisyyttä kauemmas. Jos joskus itselle tulee mieleen kokeilla, käsken ehdottomasti pitämään kaikki hevoset kiinni tien läheisyydessä, käymään itselle tutuissa maastoissa ja valikoimaan hevosten roolit huolellisesti: minulla Hensu oli täydellinen ratsu varmuutensa ja rauhallisuutensa vuoksi. Namu taas oli hyvä käsihevonen tasaisuutensa ja seuraamistaitojensa takia, ja Taavi tietysti oli luontevinta päästää vapaaksi.

linkki

Seuraavana päivänä olikin pitkään aikaan ehdottomasti mieleenpainunein ratsastus. Hyppäsin pihalla Namulla, ja se oli aika lailla täydellinen! ♥ Kuulolla, rauhallinen ja vastasi aika hyvin apuihin. Hypyissä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka yksikään este ei ollut helppo: linjassa ei ollut kuin yhdet puomit, lankku oli kapea ja lankun väri vaikea, seuraavalle pystylle oli lyhyt tie ja viimeinen lumikasa tosiaan ylämäkeen. Oli muuten hauska huomata, kuinka youtubessa ihmiset tulivat sanomaan Namun kuumuudesta ja antamaan vinkkejä miten rauhoittaa sitä (kuten vahvemmat kuolaimet ja nojaa taakse, jotka molemmat voin itse helposti perustella vääriksi :D) silloin kun tamma oli parhaimmillaan. Loppujen lopuksi kaikki tuntui menevän niin hyvin, että oli pakko kokeilla korottaa kolme ensimmäistä estettä metriin. On muuten aika hurjan näköinen sellainen pystylinja, jossa se yksi ja ainoa puomi keikkuu metrin korkeudessa. Eikä mitään ongelmaa! Lankku putosi viimeisellä radalla, mutta se oli vain itseltäni vähän hidasta reagointia, eikä mikään kova kosketus tai suuri virhe. Edelleen suupielet nousevat hymyyn tuota ajatellessa!

linkki

Ponitkin pääsivät tällöin töihin, peräti kävelemään pientä käyntilenkkiä ympäri maita ja mantuja. Itse olin Hensun ja sen ratsastajan kaverina Taavilla. Herra oli niin laiskalla tuulella, ja vastaavasti Hensua sai oikein pidätellä, että eihän me meinattu pysyä perässä ollenkaan :D Voi teräsmummoa, ei se aina muista vaivojaan.. Taavi sen sijaan liiankin hyvin!

Tämän jälkeen Namu saikin taas palautella päivän talutellen ja sitten ollaankin jo tässä päivässä! Ratsastin Namulla uhkauksistani huolimatta kuitenkin koulua, joka sujui ihan ok. Ei mitään ihmeellistä, käynnissä ja laukassa tuli aika kivoja pätkiä mutta ihan yhtä monta kertaa pakka hajosikin. Tein paljon laukkatyöskentelyä ja jonkin verran tuli kerrattua vaihtojakin, jotka pääsääntöisesti menivät hyvin. Huomenna Namulla on kevyt päivä ja sunnuntaina ollaankin kisoissa!

Tosiaan, vapaaehtoiset kuvaajat voivat sanoa hep!

#265 Harkkaestekisat

Viikko sitten maanantaina avasimme Namun kanssa kisakauden Somerolla. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin hypätä 80cm alle pienen 60cm, joka oli toisaalta hyvä mutta toisaalta huono idea. Päivä alkoi aamulla vähän ennen yhdeksää hevosen lastaamisella traileriin. Ihan en yksin Namua kyytiin saanut, mutta heti riitti kun äiti tuli vierelle seisomaan. Kyllä se vielä alkaa kulkea ilman avustajaakin! Somerolla laitoin hevosen karsinaan ja aloin auttelemaan Irinaa hevosten kuntoon laittamisessa. Olinkin oikein hyvä hevosenhoitaja, Irinalla oli hevoset oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siinä tohinassa meinasin kuitenkin kokonaan unohtaa oman verryttelyni, muistin aivan täysin olevani vasta toisessa verkkaryhmässä, mutta olinkin sitten jo ensimmäisessä. Siinä kohtaa kun vartin verryttely alkoi juoksin minä siis laittamaan omaa ratsuani kuntoon. Onneksi se oli satulaa ja suitsia vaille valmis ja sain vähän apua sen laittamiseen, joten ehdin verkata tammaa jopa puolet muutenkin lyhyestä ajasta.

Ehdin ratsastaa vain vasempaan kierrokseen, mutta yritin tehdä muutaman voltin laukassa toiseenkin suuntaan. Onneksi oli tuttu porukka ja paikka, joten pystyin vähän säätämään verkassa. Käynnit ja ravailut jäivät aika vähälle, mutta 60cm on kuitenkin niin pieni korkeus ettei verryttelemättömyys radalla tuntunut hypyissä haittaavan. Namu oli yllättävänkin kiva ratsastaa ryhmässä, mutta kun rata sitten alkoi niin kaikki rentous ja ratsastettavuus katosi. Ratsastinkin molemmat verkat siististi ja hyvin, mutta radalla ajauduttiin vain vetokilpailuun. Erittäin rumaa ratsastusta siis, mutta voin sanoa että vaikkei vauhti kova ollutkaan ei ole kiva tunne kun hevonen ei ole hallinnassa sitten alkuunkaan.

© Jannika Laaksonen

© Tytti Lehtinen

© Jannika Laaksonen

Ensimmäisen radan ykköselle tultiin ihan hyvin, mutta sitten lähtikin jo ensimmäinen spurtti johon oma reaktioni oli yllättäen pidättäminen. Kakkonen ja kolmonen mentiin käsijarru päällä mutta kuitenkin ihan ok:sti. Neloselle kääntäminen oli taas kamala, mutta hyppy ihan hyvä. Tämän jälkeen sitten lähdettiinkin taas kaasu pohjassa eteenpäin. Tästä matka jatkui jarru päällä seuraavalle linjalle joka oli ihan sujuva. Seiskalle ei yllättäen onnistunut suoristus enkä onnistunut toteuttamaan suunnitelmaani pienestä käännöksestäkään. Kasi olikin perusradan viimeinen este ja siinä näkyy hyvin mitä kävi, kun päästin kaksi askelta ennen käden rennoksi. Hyvä kun ei läpi juostu :D

Uusinnan alkaessa oli pakko vähän alkaa ratsastaa aikaa, joten päästin vähän edestä ja ratsastinkin ysin ihan ok, vähän esteen päällä kääntäen. Lyhyt tie kympille onnistui kääntämisen osalta, mutta mikään muu siinä ei sitten hyvää ollutkaan.  Ulkopohkeesta voitte varmasti päätellä, että ihan ei hevonen reagoinut siihen kuten toivottavaa olisi. 11 nyt oli okei ja tie 12:lle oli ainoa johon olen kääntämisen osalta tyytyväinen. Radan viimeiselle esteelle tulikin ihan hyvä hyppy.

Radan jälkeen olin aika pettynyt omaan ratsastukseeni ja kun luokan päätyttyä sain vielä huomata voittaneeni tuli minulle lähinnä huono fiilis. Ei noin pieneen luokkaan pitäisi lähteä ratsastamaan voittoa ja vielä onnistua siinä, huonolla verryttelyllä ja kamalalla ratsastuksella. Vaikka toisaalta tuntuuhan se voitto aina hyvältä, mutta en minä silti ole tyytyväinen. Saa olla kauden ainoa 60cm.

© Jannika Laaksonen

© Jannika Laaksonen

© Jannika Laaksonen

© Jannika Laaksonen

© Jannika Laaksonen

© Jannika Laaksonen

© Jannika Laaksonen

© Jannika Laaksonen

© Tytti Lehtinen

80cm luokkaan saikin sitten verrytellä jo koko ajan, ja taas Namu oli verkassa aivan super! Videolla näettekin vähän laukkaa ja yhden hypyn ja jokainen pystyy näkemään sen valtavan eron verryttelyn ja radan välillä... Rata oli sama kuin aiemmassa luokassa, mutta itse onnistuin sekoamaan uusinnassa :D Positiivista oli kuitenkin ihan hyvät hypyt, vaikka kaikki esteiden välillä tapahtunut olikin erittäin kamalaa. 

Ensimmäiselle esteelle tultiin vähän vinossa ja sen jälkeen jatkettiin taas täysi jarru päällä kiemurrellen kakkoselle. Kolmonen ja nelonen olivat kuitenkin aika hyvät, koko päivän parhaat hypyt ja siisti ratsastus niiden välissä. Myös viides ja kuudes este sujuivat kommelluksitta mutta seiskalla alkoikin taas olla kaikki kontrolli kadoksissa, joten ratsastin pidemmän tien. Kasillekin hyppy tuli paljon paremmin kuin aikaisemassassa luokassa, huomaa kyllä että vähän isommat esteet jarruttavat Namua sopivasti. Vaikka eihän tuo korkeus ollut sille vielä mitään.

Uusinnan ensimmäinen este meni ihan ok ja sitten mokasinkin itse radan kiertäen kerran maneesin ja ottaen 4vp oman tien ylityksestä. Pitkän palasten kokoamisen jälkeen kymppi menikin ihan kivasti, jonka jälkeen lähdettiin jälleen kuin tykin suusta eteenpäin. 11 lähestyminen oli taas ihan omaa luokkaansa ja kaksi viimeistä estettä menivät ihan ok, ei hyvin muttei surkeastikaan. Kaiken kaikkiaan 80cm meni paljon paremmin, mutta tuo radan unohtaminen vei meiltä sijoituksen. En ole päivään missään muussa määrin tyytyväinen, mutta hienosti Namu käyttäytyi jälleen Somerolla ja kuljetettaessa. Tästä on suunta vain ylöspäin, seuraavaksi hypätään sunnuntaina 80 ja 90cm ja tavoitteena on mennä paljon siistimmin. 

© Tytti Lehtinen

© Tytti Lehtinen

© Tytti Lehtinen

© Tytti Lehtinen

© Tytti Lehtinen

© Tytti Lehtinen

linkki

#264 Huhtikuun tavoitteet

Jälleen aika palata vähän tavoitteiden pariin! Ensinnäkin haluan heti mainita, että jos yhden tavoitteen täyttämiseen olen tehnyt töitä, niin se on ryhti ratsastaessa. Häpeän edelleen silmät päästäni noita kuukauden vanhoja kuvia katsellessa, vaikka vähän syytänkin koulusatulaa ja pitkiä jalustimia ;) Valitettavasti minulla ei ole antaa vertailuun nyt tuoreita kuvia, mutta nappasin valmennuksen verkasta screenshotit videolta, onhan meno vähän erilaista kun ollaan verkkaamassa esteille, satula on oikea ja jalustimetkin järkevän pituiset :D 

Varusteista voin kertoa sen verran, että olen ihan oikeasti kohta putsannut kaikki nahkavarusteet kertaalleen. Taavin satula, Hensun valjaat, juoksutusvermeet ja yksi Stübben on vielä hoitamatta, mutta voiton puolella ollaan. Olen vain niin kauhean huono aloittamaan näitä, että venähtää aina seuraavan kuukauden puolelle :D Sen sijaan laiskuus pääsi iskemään siinä kohtaa, kun koulun jälkeen olisi pitänyt reippaasti suunnata ratsastamaan niin kauan kuin valoisaa aikaa riittää. Sanotaan nyt kuitenkin, ettei Namulla tainnut paria päivää pidempiä taukoja ratsastuksesta olla, eli sinällään ihan hyvin onnistuttu. Namuhan se tärkein liikutettava on, sitä paitsi Taaville kevät on puhkurin kanssa kaikkein vaikeinta aikaa, joten se saakin olla kevyellä nyt. 

Kisakausi alkoi suunnitellusti Somerolla, siitä seuraavaksi postausta ;) Ihan hyvin kuitenkin lähti homma pyörimään, kuten myös joka viikko taisi tulla hypättyä. Ei ole tarvinnut kahta hetkeä miettiä, miksi esteratsastus on se meidän lajimme. Hyppääminen onkin syrjäyttänyt kouluratsastuksen, ja nyt se tuntuu vielä tylsemmältä kuin talvella, kun muuhunkin on mahdollisuus ollut. Sitä ei siis kauheasti tullut ratsastettua ja sen huomasikin loppukuusta, kun kokeilin jälleen ratsastaa sitä K.N:ää läpi... Kilojen pudottamisessa edetään kuitenkin ihan mukavaa vauhtia, kyllä se on taas selvästi vähän laihtunut, vaikka Somerolla saatiinkin vielä arvostelut siitä, kuinka paksussa kunnossa sitä muka ollaan.. Naisellista tervettä pyöreyttä sanon minä :D

Ponien kuulumiset ovatkin aika mitäänsanomattomia, kuten jo mainitsinkin niin Taavin yskä ei ole helpottanut mihinkään, eikä hetkeen luultavasti helpotakaan siitepölyn takia. Sen kanssa ollaan kuitenkin käyty epäsäänöllisen säänöllisesti maastossa ja poika on ollut ihan hyvällä tuulella ratsastaessa. Hensu on pysynyt oikein iloisella tuulella, koska nyt on karvanlähtö ja kaikki kutittaa. Niinpä rapsuttelijat, niin hevoset kuin ihmiset, kelpaavat varsin hyvin, eikä poninen ole pahoillaan ollut satunnaisista maastoistakaan.

Hämppä alkukuusta © Rebekka Jousmäki 

Kaappaukset videolta, Namu loppukuusta © Tinja Mäki

Sitten niitä uusia tavoitteita, nyt jo huhtikuulle. Kauhean nopeasti mennyt alkuvuosi, neljättä kuuta eletään jo! Aloitetaan jälleen Namun tavoitteilla, joista ensimmäisenä voidaan edelleen mainita se painon pudottaminen. Siihen paras ja oikeastaan ainoa tapa on säännöllinen liikutus, eli lähes päivittäin pitäisi sitä tammaa vähän liikutella. Lisäksi olisi kauhean kiva päästä eroon talvikarvasta, jotta aletaan sitten olla edustuskunnossa kesää varten. Ainakin toivottavasti kohta alkaa pohjat olemaan niin kuivia, että hyppäämistä voisi ajatella peräti pari kertaa viikossa. Koska jo viikon päästä edessä olevissa kisoissa olen ajatellut hypätä 90cm, haluaisin kerran sitä ennen hypätä sitä jo kotona tässä ihan lähipäivinä, ja sitten pitää ainakin toisen hyppykerran viikossa tosiaan sillä 80-90cm korkeudella. Jotkut toiset kisat olisi myös mukava käydä hyppäämässä jo nyt huhtikuun aikana, vaikka enemmän tuleekin varmasti käytyä vasta joskus kesäkuussa. 

Odotan jo nyt innolla kurssia Somerolla, jonne ilmoittauduin Namulla. Minna Nieminen tulee paitsi luennoimaan, myös pitämään valmennuksia esteratsastajan istunnasta esteillä ja niiden välissä, joka tottakai kovasti kiinnostaa tällaista true esteratsasastajaa ;) Muuten haluaisin Namun kanssa nyt kiinnittää ratsastaessa oikein kunnolla huomiota hevosen suoruuteen, ja siihen että saan etenkin oikealle kädelle tasaisen tuntuman, sitä kun tamma helposti välttelee enkä saa mitään kontrollia siihen. Ihan en ole perillä millä tavalla tässä onnistuisin, eli vinkkejä otetaan vastaan? Kouluratsastajat? :D

Poneista ei tähän väliin olekaan mitään kummallista, molemmat saisivat pudottaa suurimmat turkkinsa ja harrastaa satunnaista liikuntaa, mutta eivätköhän eläkeläiset saa hetken aikaa vain keskittyä olemaan oloneuvoksina ja hyvinä rapsuttelukavereina. Ja pitää huolen ettei Namu pääse syömään liikaa niiden ruuista, se ei tarvitse yhtään ylimääräistä :D

Kansioiden kätköistä löytyi muutama julkaisematon kuva, kun tammanen pääsi ratsastuksen jälkeen irti :)

Omat tavoitteet sitten tälle kuulle? Kiinnittää huomiota hevosen selässä tällä kertaa kahteen asiaan. Siihen että pohkeet, erityisesti ulkopohje mutta yleisestikin pohkeet, olisivat siellä kyljen lähettyvillä ja tasaisina. Toisena haluan kiinnittää huomiota vasempaan käteen. Kuten jossain vaiheessa kerroinkin, olen alkanut pidättää vasemmalla kädellä ylös, ja tästä tavasta haluan nyt eroon. Muita tavoitteita ovatkin sitten alkava loppurutistus koulussa, vaikka tuntuukin ettei motivaatiota voisi vähempää taas olla. Nytkin pitäisi olla lukemassa fysiikkaa, mutta eipä kauheasti huvita. 

Tarhan siivous (ja erityisesti talikon pitäminen ehjänä, kunhan saan se taas kerran kursittua kokoon) on yksi iso projekti oikeastaan juuri näille kuun ensimmäisille viikoille. Lisäksi tarkoitus olisi kiriä tuo blogin viikon jälkeen jääminen taas umpeen ja yrittää hommata uudempia kuviakin kotona nyt valoisan ajan lisääntyessä. Lisäksi suunnitelmissa on yhden videosarjan kuvaaminen, muutan pari erikoisempaa videota ja sitten olisi kiva kuvata taas jokunen myday tai videopostaus. Ja videotoiveita saa edelleen heittää! Mielipidepostauskin olisi tarkoitus kirjoittaa minua itseäni kovasti harmittavasta aiheesta. Tässä olivatkin varmaan suurimmaksi osaksi tavoitteet huhtikuulle, nähdään siis näissä merkeissä taas kuukauden päästä!

#263 Junnutiimille omistettu päivä

26. päivä lauantaina kävin Namun kanssa maastossa. Tamma oli kuitenkin ihan mahdottoman menossa, joten lyhyestä ja kevyestä lenkistä venyikin vähän pidempi ja rankempi kierros. Toisaalta oli hauska laukata vesilätäköistä kuran roiskuessa, tuo tamma tykkää siitä niin paljon! ♥

Tämän pohjalta olikin sitten hyvä lähteä sunnuntaina Junnutiimin valmennukseen, ja muuhun oheistoimintaan siinä samassa. Aamulla olin kerrankin aika ajoissa valmiina, vaikka jossain kohden ne minuutit taas hupenivat ja Somerolle päästyämme heitin hevosen vain nopeasti karsinaan ja suuntasin eläinlääkäri Anna Rupposen pitämälle luennolle hevosen hoitamisesta ennen ja jälkeen ratsastuksen. Luennolla ei aivan kauheasti tullut varsinaisesti uutta asiaa, mutta omatunto kyllä kolkutteli niin varusteiden puhtaudesta puhuttaessa, kuin ihan siitä kuinka tallissa ei saisi olla kiire ja hevonen pitäisi harjata huolellisesti.. Löytyi toki niitäkin kohtia, joissa ihan tietoisesti olen jo kauan ottanut riskin, kuten jättänyt hevosen vapaaksi varusteet päällä tai lähtenyt kesken kuntoon laiton käymään sisällä. Ja vaikka näissä on omat riskinsä enkä suosittele kenenkään toimivan tällä tavoin, en aio itse kotona tapojani muuttaa koska... Ei ole mitään järkevää perustelua, mutta laiskuus lienee varsin kattava sana. Sitä tulee mentyä sieltä mistä aita on matalin.

Luennon jälkeen Helena piti kolme tuntia valmennuksia, joista itse olin keskimmäisessä. Siispä katselin niin ensimmäisestä kuin viimeisestäkin valmennuksesta pätkiä, joidenka jälkeen ohjelmassa oli vielä seuraavan päivän kisaradan rakennus. Siellä oli porukkaa aivan mielettömästi, joten suurimmaksi osaksi sai pyöriä keskellä maneesia miettien, tarvitaanko siellä edes oikeasti apua. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni pesin ja kiillotin esteitä sienellä.. Päivän päätteeksi meidän piti pitää vielä kokous, mutta sen peruuntuessa soitin äitini paikalle ja pakattiin hevonen kyytiin ja ajettiin kotiin muutamaksi tunniksi nukkumaan. 

© Pinja Palm

© Pinja Palm

Nyt kuitenkin vähän tarkemmin tähän ratsastuspuoleen. Minulta jäi siis joulukuussa väliin estevalmennus, joten tämä oli nyt sille korvaava hyppykerta. Kuten usein aiemminkin ennen kisoja, otimme ratsastuksen vähän rataharkkamaisesti. Ensin itsenäinen verryttely, sitten verkkahypyyt pystylle ja okserille, joidenka perään sitten itse rata. Minähän hyppäsin maanantaina 60 ja 80cm, joten nyt valmennuksessa hyppäsin noin 70-80cm radan.

Namu oli alusta saakka ihan ok ratsastaa. Se malttoi yllättävän hyvin ja sain sitä siirrettyä hieman ulkoavuille. Ihan alkuun tein ravissa vähän pohkeenväistöjä ja sitten keskityin lähinnä volttaamaan. Laukassa tein ensin vähän ympyrällä työskentelyä ja sitten otin pari pitkää sivua reippaammassa kevyessä laukassa, ja ihme kyllä ennen kulmaa sain hevosen myös takaisin helposti. 

Meitä oli samaan aikaan hyppäämässä viisi ratsukkoa, eli tilaa oli ihan hyvin. Esteiden korkeus vaihtelikin sitten hevosen ja ratsastajan mukaan aina pienistä 40cm sinne "suuriin" 80cm esteisiin. Tämäkään ei kuitenkaan verryttelyssä aiheuttanut suurta hämmennystä, kun pienempää hyppäävät vain lopettivat hyppäämisen kun esteet nousivat. Tamma oli mukavan vastaanottavainen ratsastaa ja verryttely sujui ilman sen kummempia ongelmatilanteita. Sitten saikin aika kauan kävellä, ennen kuin tuli meidän vuoromme hypätä rata.

Hehe, no comment.. © Pinja Palm

© Niina Suomela

Ennen kuin rata edes alkoi sain oikeastaan herätellä Namua vähän maiskauttamalla, sillä se oli jo niin nukahtanut kaikesta odottelusta :D Ensimmäiselle esteelle tultiin ihan rauhassa, vähän kaula jäi vinoon ja paikka ihan vähän lähelle, mutta muuten hypyssä ei ollut mitään ihmeellistä. Kakkoselta Namu singahti suoraan eteenpäin samalla tavalla kuin verkassa, mutta ihan näppärästi se siitä tuli kuitenkin okserille kun tajusi mihin ollaan menossa.

Sitten alettiinkin päästä kunnolliseen rytmiin, jolloin neloselle ei ollut mitään ihmeellistä. Paitsi tietysti se, että minun pitäisi lopultakin oppia ihan oikeasti rentouttamaan se sisäkäsi. Portti aiheutti Namulle aivan hetken kestäneen epäuskon, mutta siitä mentiin kuitenkin helposti yli. Pitkällä lähestymisellä kuudennelle esteelle yritin saada Namua siirrettyä takaisin ulko-ohjalle, siitä tuo sisäpohkeella naputtelu. Se onnistuikin ihan hyvin, jolloin kaarre seitsämännelle oli vähän helpompi ratsastaa.

Kaiken kaikkiaan rata meni siis hyvin ja sujuvasti, ja sekä Helena että minä olimme tyytyväisiä. Loppuravailin Namun kanssa maneesissa hetken aikaa ja kun muut menivät hoitamaan hevosiaan sisälle suuntasimme me tamman kanssa vielä kentälle - olihan siellä kivoja suuria vesilätäköitä! :D Hoidin heppasen koko reissun ajan ulkona trailerilla, jolloin minun ei tarvinnut raahata tavaroita sisälle. Oli muuten helppoa, vaikka hieman tuulinen sää vähän haittasikin elämää (loimet ja satulahuovat meinasivat lähteä lentoon :D) ja myös kuljetukset lastauksineen sujuivat hienosti. Kerta kaikkiaan siis todella onnistunut päivä ja reissu!

Ei ole korkeus ongelma.. © Niina Suomela

Ensimmäiset videot kuvannut Tinja Mäki, viimeiset Pinja Palm, kiitos!
linkki