#282 Kuvapostaus: Mihin meni poni?

Niin ne tilanteet muuttuvat, päivässä. Eilinen päivä alkoi kuin mikä tahansa, mutta kymmeneltä sain kuulla ettei Reetta ollut vieläkään saanut Laikulle laidunkaveria. Tarjouduin saman tien antamaan Taavin frendiksi toiselle ahneelle ruunanrupsukalle ja yhdeksän tunnin kuluttua lastattiin poni (joka meni yllättävänkin kivuttomasti) traileriin ja lähdettiin lyhyelle ilta-ajelulle. Kuten arvata saattaa, oli herroilla prioriteetit kunnossa ja ensin vedettiin maha täyteen ruohoa ja vasta sen jälkeen esitettiin muutama juoksuaskel :D Pojat tulivat kuitenkin varsin hyvin toimeen ja nyt Taavi nauttii laitumesta kymmenen kilometrin päässä meiltä, siihen saakka kun/jos Laikulle löytyy toinen kaveri. Varmasti käydään poikaa välillä moikkaamassa, mutta ihan 100% varmuudella se saa hyvää hoitoa (luultavasti parempaa kuin kotona :D), joten mikäs herralla siellä ollessa. Kotona tytöt olivat vähän hämillään kaverin katoamisesta, mutta onhan niillä toisensa, joten kyllä ne selviävät :) Tästä syystä blogissa ei ehkä hetkeen niin paljoa Taavista kuulu, mutta nyt vielä tosiaan kokonainen postaus omistettu vain kuville herroista laitumella. ;)

On se kyllä pieni, traileriinkin mahtuisi helposti kolme Taavia :D

Paljon samaa, riimut ja kaikki ;)

En ole ikinä kenenkään nähnyt olevan noin pian jo melkein rapsutusväleissä :o

Yhden tällaisen ottaisi ihan vain kuvattavaksi ♥

Siis siellä on OJA !!

"Aa kaveri kuoli, nyt saa syödä rauhassa!"

Siis se on niiiin pieni...

Heippa poika! ♥

Videolla vielä ensikohtaaminen... Villiä, eikö! :D

linkki

#281 Kuulumisia

Minusta tuntuu että aloitan nykyään jokaisen blogitekstin pahoittelemalla sitä, ettei postauksia ole hetkeen kuulunut. Kyllä tästä muuten varmasti aktiivistutaan kesää kohti! Tähän alkuun heti kuitenkin sellainen pieni ilmoitusluontoinen asia, että instagram tai snapchat eivät tule hetkeen päivittymään. Miksikö? Koska puhelimeni kävi vähän uiskentelemassa ja toistaiseksi käytössä olevaan luuriin ei noita sovelluksia mahdu. Pääasia että whatsapp ja spotify kuitenkin, muuten voisi olla kuolema jo lähellä :D Ilmoittelen kuitenkin taas kun säästöni riittävät uuteen kapulaan, tai oikeammin kun raaskin sellaisen ostaa...

Yhdestä ratsastuskerrasta kirjoitan ihan oman postauksensa, vaikka siihen ei löydykään kuin video materiaaliksi. Yksi toinenkin iso ja ihan puskista tullut asia saa jäädä kertomatta vielä hetkeksi, siitä tulossa kuvapostausta piakkoin! Palataan kuitenkin nyt ensin vähän tylsempiin aiheisiin, kuten vaikkapa maastoon, jossa kävimme Jeminan ja pöllöjen kanssa 22. päivä. Vaikka ei siellä kyllä oikeasti tylsää ollut, hevoset käyttäytyivät hyvin, eikä Taavikaan pahemmin arkonut jalkojaan! Namun kanssa olimme liikkeellä ilman martsaria ja kumikuolaimella, mutta silti tamma pysytteli kaikissa askellajeissa hienosti myös Taavin takana. Tämän jälkeen pakkasinkin laukun ja lensin Lontooseen luokkani kanssa.

Näin käy kun luulet maasta saavasi kivoja kuvia :D

Maanantaina Jemina otti vastuulleen hevosten hoidot, mutta kaikki ei ollut sitten mennyt ihan putkeen, kun Namu ei ollut päästänyt häntä selkään vaan purrut (Namu, purrut?!) Jeminaa, jolloin suunnitelmat olivat lennosta vaihtuneet juoksutukseen. Kun se oli kuitenkin mennyt hyvin ja myöhemmin Jemina oli päässyt myös selkään hetkeksi, ei liikuttaminen nyt niin kovin surkeasti mennyt kuitenkaan. Taavista en ole nyt ollenkaan varma (se Jeminan raportti liikutuksista tosiaan vanhassa puhelimessa...), joko hän oli puuhaillut ponin kanssa jotain kevyttä tai sitten ei.

Tämän jälkeen heppasilla olikin puolisen viikkoa vapaata ennen kuin lauantaina hyppäsin Namun kyytiin. Koska tiesin hevosen olevan melko energinen vapaiden jälkeen jätettiin totinen treenaaminen myöhemmäksi ja kevenneltiin iloisesti (ja vauhdikkaasti) ympäri laidunta. Myös laukka oli aika krhm vauhdikasta, välillä oli pakko vähän kaarteissa himmailla kun tuntui että jalat lähtee alta :D No ainakin yhdellä oli oikein hauskaa ja ylimääräiset virrat tuli kerralla purettua.

Sunnuntai olikin sitten totisempi päivä kun keskityttiin oikeasti vähän siihen kouluratsastukseenkin. Tein paljon voltteja, Namun omia sekakäännöksiä (eli paikallaan pyöritään mutta tyylistä viis, mutta ainakin se pysyy paikallaan) ja vastalaukkaa. Heppanen oli kaikin puolin mukava ratsastaa ja pääsin vaikuttamaan siihen melko kokonaisvaltaisesti kaikilla avuilla. Ajoittain se oli oikein lupaavan tuntuinen ja puolentoista tunnin työskentelyn jälkeen hikinen, mutta tyytyväinen pari sai luvan poistua suihkun puolelle. Siitä Namu ei enää ollut niin tyytyväinen :D

Tiistaina vuorossa olikin sitten kahden estepäivän väliin jäänyt kevyt humppailupäivä, eli ratsastin shortseilla ilman satulaa parikymmentä minuuttia polttavan kuumassa helteessä. Kuka oikeasti nauttii näistä tappokeleistä, minusta tuntuu nykyään joka kerta ratsastaessa siltä, että pyörryn kohta! Ja ollaan vasta kesäkuussa... Tälläkin kertaa keskityttiin pääasiassa laukkatyöskentelyyn, ja vaikka ratsastus pääasiassa olikin päätöntä pyörimistä niin hetken verran keskityimme kuitenkin uusinnan teiden kääntämiseen yhden yksinäisen puomin yli. Sitten pitikin äkkiä irrottaa pohkeet ratsun kyljistä ettei karvat ja hiki jääneet jalkoihin kiinni, hyi! :D

#280 Huono ja hyvä hyppykerta

Tässä on nyt muutaman päivän sisälle mahtunut kaksi aivan erilaista hyppykertaa. Molemmista löytyy tällä kertaa ääniraidalliset videot, mutta kerron myös tekstin muodossa muutaman huomion ratsastuksista. Kuvia ei tosiaan löydy kuin tuo yksi, eli pidetään tekstin määräkin nyt maltillisena. 

Kuva ja videot © Jemina

Torstaina oli suunnitelmissa hypätä tarhassa pientä tehtävää (kahdeksikkoa, joka melkoisen nopeasti muuttui vain molempien pystyjen menemiseen peräkkäin). Ajattelin ettei ratsastajan parin viikon tauko hyppäämisessä nyt niin paljoa vaikuta ja laitoin esteet heti 70 ja 80cm korkeuteen. Tammalla alla oli kuitenkin viimeisenä Rebekan ratsastukset (lue Reben postaus vierailusta tästä!), jotka olivat menneet hyvin, mutta joihin mahtui kuitenkin muutama kielto ja välillä hypyissä pahasti jälkeenjäämistä. Tästä ja monesta muusta syystä, kuten omasta huonosta verryttelystäni, nyppimisestä ja laukan tappamisesta johtuen Namu ei ollutkaan niin innoissaan hyppäämässä kuin yleensä. 

Leveämmälle esteelle ei ongelmia tullut, mutta kun heti ensimmäinen lähestyminen lankulle oli kaula mutkalla olevalla hevosella tamma päättikin ihan yllättäen pysähtyä. Koska se on aina tuollaisessa tilanteessa pelastanut minut napautin pari kertaa raipalla kaulalle ja seuraavalla kerralla mentiinkin yli. Myöhemmin ongelmia tuli kuitenkin vielä toiseen suuntaan saman esteen kanssa, jonka jälkeen aloin ratsastaa vähän turhankin kovaa ja kovalla paineella esteille, jonka jälkeen hyppyjen suunta oli enemmän eteen kuin ylös ja puomit kolisivat. Pääasia oli kuitenkin ettei enempää kieltoja tullut ja kun pääsimme 90cm muutaman kerran ihan siedettävästi lopettelimme siihen.

linkki

Lauantaina meininki olikin sitten aivan eri! Verryttelin huomattavasti paremmin ja vaikka hevonen olikin nurmella hyppäämisestä innoissaan oli se koko ajan paljon paremmin ratsastettavissa. Aloitimme aivan naurettavan pienistä 50cm esteistä, jotka tulin kaikki ensin yksittäisenä ja sitten vielä simppelinä ratana. Tehtävä oli helppo juuri kieltojen välttämiseksi, eikä niitä sitten koko ratsastuksen aikana tullutkaan. Pienillä esteillä otin hyppyjä lähelle, jolla sain tamman mukavan teräväksi. Seuraavaksi esteet nousivat 80cm korkeuteen ja hyppäsin jälleen ensin kaikki yksittäisenä ja sitten ratana. Suurimmaksi ongelmaksi nousi se, etten oikein osannut vaihtaa laukkaa vähän isompaan ja ponnistuspaikkaa tarpeeksi kauas, vaan jäin nyppimään lähelle. Tästä huolimatta hevonen hyppäsi hienosti, tarvittaessa vaikka esteen läpi. Itse olin myös tässä vaiheessa vähän turhan paljon kaulalla, mutta se on parempi kuin että olisi ollut suussa kiinni. 

Lopuksi Jemina sai suunnitelmani muutettua 90cm radasta metrin rataan, joten esteet nousivat jälleen ja hyppäsin ympyrällä pystyn pari kertaa ennen koko radan tulemista. Jälleen nypin lähelle, jolloin hyppy oli suoraan esteestä läpi mutta hyppy kuitenkin. Siitä Namu sai hurjasti kehuja ja seuraavalla kerralla yritin vähän korjata mokaani. Itse rata oli kuitenkin jo ihan ok, kaksi keskimmäistä hyppyä olivat hyvät enkä ympyrälläkään toheloinut aivan kauheasti. Tästä ratsastuksesta jäi jälleen luottavainen ja varma fiilis ensikuun kisoja ja hyppäämisiä ajatellen! :)

Jemina hyppäsi myös Taavilla muutaman pikkuhypyn, poika oli oikein pätevä siihen nähden ettei ole taas tehnyt mitään :)

linkki