#151 Estetunnilla!

Lauantaina (22.9) pääsimme Namun kanssa toista kertaa tänä kesänä estetunnille. Eipä paljoa ole tullut treenailtua, etten sanoisi. Tunti oli päivällä kolmelta, eli aamulla sain rauhassa nukkua ja pakata niin omat kuin hevosenkin tavarat. Toisaalta, hellepäivä oli varmaan kuumimmillaan tuohon aikaan... Matka sujui auton temppuilua lukuun ottamatta hyvin, ja vaikka äidille sellainen tunne tulikin, ei ensimmäisen tunnin hevosen karkaaminenkaan uusiutunut. Pakko sanoa, että minullekin tuli pieni déjà vu tehtävästä, jota tunnilla mentiin. Ensimmäiselläkin tunnilla oli nimittäin jumppa.. ;D

Alkuverrytelynä oli taas mukavasti koulua, tällä kertaa takapuolen siirtämistä ympyrällä ulos. Voin sanoa, että on Namulla lämpöhalvauksen uhatessa tosi kivaa. Hyviäkin pätkiä kyllä tuli, mutta pääosin en itsekään ollut ihan varma mitä olin tekemässä.. Kavaleteilla teimme laukanvaihtoja, ja ylpeydeksi voin sanoa että oltiin muuten ainoa ratsukko jolle vaihdot eivät olleet mikään ongelma! Toisaalta, ollaanhan niitä treenattukin ja omalla hevosella ehkä vähän eri juttu. :P

Jumppa oli ensin ihan naurettavan kokoinen ja Namukin lähinnä nauroi esteille ja porhalsi tehtävän läpi aika vauhdilla. Yritin itse olla selässä aikalailla tekemättä mitään, ja siltä tosiaan näyttää istuntakin.. Helenakin totesi, että Namulle tällainen on hyvä tehtävä kun ei vaan voi kaahata jollei keilaajaksi halua ryhtyä. Sillä ajatuksella olenkin aina jumppia mennyt, sillä niissä voi antaa hevoselle tilaa ja antaa sen tehdä virheitä, yksittäisellä esteellä kun se yleensä johtaa vain ongelmiin.. :D Minun piti enemmän keskittyä laukan ratsastamiseen kaarteissa kuin itse esteisiin, ne sujuivat kuitenkin ihan hyvin.

Radalla oli pari laukanvaihtoa ja jumppa, ja taaskin noottia tuli lähinnä siitä miten kaarteissa jäin matkustelemaan. Heti kun pääsi tunnille sai taas kotiinkin treenattavaa, arvatkaapas mitä me ollaan nyt hinkattu! ;) Sitten vain loppuverkkailut onnistuneen tehtävän jälkeen, ja siinä en kyllä enää jaksanut jarrutella Namua juurikaan. Molemmat olivat lähellä kuolla kuumuuteen - kotona ei olisi tullut mieleenkään lähteä tuossa säässä ratsastamaan.. 

linkki

#150 Kevyt maasto

Perjantaina (21.8) iski suorastaan jäätävä laiskuus, joka oikeastaan jatkuu edelleenkin. Ei oikein jaksaisi ratsastaa kuin yhden hevosen, ja iltatallin tekeminenkin tuntuu hurjalta urheilusuoritukselta. Niinpä ratsastin tuolloin vain Namun, ja senkin lähinnä pakon edessä. Seuraavan päivän koetukseen ei meinaan kyllä lähdetty ihan vapaalta kuitenkaan! Ajatuksena oli suunnata maastoon ja tehdä nopea, rento lenkki. Tamma olikin käynnissä ja ravissa todella kivasti kuulolla, mutta koska jouduimme jonkin aikaa seisoskelemaan ja siitä suoraan laukkaan, lähti laukassa kontrolli ihan kokonaan. Ja tietysti jätin martingaalin kotiin, koska ajattelin Namun olevan rauhallinen vapaan johdosta. Yritin vielä toista laukkapätkää, mutta kun ei vain sujunut tyydyin ravailemaan kotiin hyvin jännittyneessä mielentilassa olevalla ratsullani.

Kotona sitten annoin tarhassa hevosen laukata pitkähköllä ohjalla juuri niin kovaa ja kauan kuin huvitti. Ainoastaan välillä vaihdoin suunnan. Kyllähän sitä menoa ihan reippaasti jatkui, mutta tarpeeksi höyryjä purettuaan siirtyi tamma itse raviin, joka lähti pikkuhiljaa rauhoittumaan. Kun suurimmat menot oli selkeästi menty kävelin vielä pitkähköt loppukäynnit ja pyyhin märällä sienellä suurimmat hiet pois. Se siitä kevyestä maastosta sitten..

#149 Metsäkävelyllä

Torstaina (20.8) sai Namu vapaapäivän. Ponien liikutuksen päätin taktisesti yhdistää niin, että hyppäsin itse Taavin kyytiin ja Oona sai ratsukseen Hensun. Suuntasimme metsään kävelemään ja kalliolle kiipeilemään, ja samalla selostin läpi kaikkea oleellista, johon metsässä täytyy kiinnittää huomiota. Ponit käyttäytyivät kivasti ja ravipätkä jonossa viimeiseksi ennen kotiin saapumistakin sujui hyvin! :)

#148 Ainakin söpö

Keskiviikkona (19.8) Jeminan piti tulla ratsastamaan, ja olin suunnitellut hänelle vähän estetuntiakin Taavilla. Kun se sitten peruuntui sairastumisen myötä päätin kokeilla itse, saako ponin kapuamaan vielä jonkun puomikasan yli. Verkassa poninen oli ihan kiva ja laukkakin sujui eteen - kunnes otti ohjat kunnolla tuntumalle. Tuolla ponilla on kyllä työn ja tuskan takana saada laukka sujumaan ja pitää tuntuma suuhun. Esteet olivat aluksi pieniä ja ne näyttivät ihan helpoilta niiden Namun esteiden jälkeen... Osa esteistä pysyi täysin paikallaan ja muutama muutti vähän paikkaansa. Sarjakin radalta katosi, mutta aika helpolla pääsin kuitenkin esteiden rakentamisen osalta.

Ekat hypyt verkkaristikolle oli Taaviksi aika liioiteltuja, mutta lähinnä kuski yritti muistella miten ponia ratsastetaan esteillä.. Pääosin hypyt onnistuivat ihan hyvin ja tällä korkeudella ei edes hirvittänyt yhtään. Laukkaan en oikein saanut poweria haluamallani tavalla joten radan käännöksistä se tiukin (jossa poni vielä oikaisi 90% radoista) meinasi olla jo vähän liikaa sille laukalle. Linjat sujuivat pääsääntöisesti todella kivasti, askelmäärät heittivät aina askeleen johonkin päin mutta oikeastaan jokainen hyppy lähti suurin piirtein siitä mistä oli tarkoituskin. Taavi vain oli lopettanut pikkuaskelten ottamisen paikan jäädessä kauas, joten välillä yritin sitä nyppiä mielummin taakse kuin ratsastaa eteen. Kun David siitä huolimatta hyppäsikin kaukaa olin hypyssä vähän jäljessä.. :D

Ihan hyvin menneen radan jälkeen tein tahallani pari lyhyempää tietä esteiden välillä ja sen jälkeen laukka olikin taas pidemmillä reiteillä paremmin menossa mukana. Itse käännöksissä kyllä oli parantamisen varaa, mutta ihan hyvin näin treenaamatta.. Sitten minuun iskikin pieni hulluus ja esteet nousivat.. Ensimmäinen este sai pituutta, toisesta okserista (joka olikin yllättävän vaikea) tuli niin korkeampi kuin pidempi. Kolmas okseri sai pituutta ja neljäs korkeutta. Viides pysyi samanlaisena, se kun oli vaikea jo tuollaisena.. Myös muuri nousi kolmen paalin korkuiseksi, ja se oli este jota itse jännitin.

Tuolle sinivalkoiselle okserille tuli tosiaan ihan hassuilla himmailuilla vaikeita hyppyjä pysyä mukana, mutta kyllä siitä vain aina tsempattiin. Yllättäen Taavi ei ensimmäiseksi ollutkaan kieltämässä vaikean paikan tullen, vaan yritti ylittää esteen! Niissä heinäpaaleissa sen sijaan ei ollut mitään ongelmaa, joten sitten vain rataa suurempana. Hullu kuin hullu. Yhden sujuneen radan jälkeen sitten enää pari hyppyä ja loppuverkat. Ei Taavillakaan hypyt mitenkään täydellisesti mennyt, niin paljon parempi mieli jäi kun Namulla hyppäämisestä. Ja sitä paitsi Taavi on ainakin söpö ihanine korvineen joihin voi keskittyä koko ratsastuksen!

Hensu sai taas uudestaan ratsastuksen aloittamisesta haaveilevan selkäänsä ja minä pyörin siinä mukana Namulla ilman satulaa. Tamma oli muuten ihan kiva, vaikken siihen paljoa keskittynytkään. Pari pikku pukkia se taisi laukoissa heittää, mutta siihen sitten temput loppuivatkin.

linkki

#147 Ei mitään ihmeellistä

Tiistaina 18.8 jatkettiin meillä samaa tuttua rentoa linjaa. Ratsastin ensin Namulla koulua, joka ei sujunut kyllä sitten ollenkaan. Keskittyminen oli samalla tavalla lomalla kuin ohjasajaessa, eikä siitä sitten tietenkään mitään tullut. Silloin tuli tehtyä päätös ottaa Namunkin kanssa ihan rennosti, joten puolet ratsastuksesta mietittiin vain tahtia ja kaikki muu sai mennä miten meni.

Hensu ei poseeraamisesta perusta. :D

Voisi olla kengityksen aika taas...

Sitten haimme ponit laitumelta ja Hensu pääsi pitkään ratsastustaukoa pitäneen henkilön ratsuksi. Kyllä oli mukava huomata, että parinkymmenen vuoden tauon jälkeen oli kuitenkin perusasiat kunnossa ja pohkeenväistötkin tulivat tuosta vaan. Minä lähinnä istuin Taavin selässä, koska mielenkiintoiset asiat tapahtuivat muualla.. :D

#146 Rentoa linjaa jatkaen

Maanantaina (17.8) päätin kavuta Hensun selkään jumppailemaan kylkiä taivutusten merkeissä. Otettiin todella rauhallisesti käynnissä ja ravissa ylitaivutellen, ja Hensu oli todella kiva ratsastaa. Tuolla ponilla on kyllä niin mahtava työmoraali ettei mitään rajaa! Välillä piti käydä vähän auttelemassa muita, mutta nätisti Hensusti söi sen aikaa nurmikolla. Kultaponi <3

Taavin kanssa kävin maastossa, mutta meni aika säälimiseksi koko lenkki kun en viitsinyt pakottaa ponia ravaamaan tai laukkaamaan pohjalla jota se arkoi. Niinpä kotiin palattuamme mentiin tarhassa vielä vähän laukkaa ja ravia ennen lopettamista.

Namun ohjasajoin taas ajatuksena saada tamma kivaksi. Eipä onnistunut, kumpikaan ei oikein keskittynyt ja alkujännitys jäi päälle. Hyviäkin pätkiä toki tuli, mutta siihen se kyllä sitten jäikin. No, aina ei voi onnistua eikä edes joka kerta..

#145 Taavi-talutusratsu

Sunnuntaina (16.8.2015) tuli eräs perhe vähän katsomaan heppoja, kun heidän pieni tyttönsä niin kovin oman haluaisi. Epäilenpä, ettei taida vielä muutamaan vuoteen saada. ;) Talutusratsuksi valikoitui ponien välillä arpomisen jälkeen Taaviksi, joka sai pitkästä aikaa hetkeksi satulankin selkäänsä. Herra otti työn niin tosissaan, ettei oikein olisi halunnut liikkua yhtään ettei ratsastaja vain horjahtanut. Tai sitten se vain otti tilanteesta kaiken ilon irti, kun en voinut komentaa sitä.. :D Sekä tyttö että poika kävelivät ympäri tarhaa, jonka jälkeen minä sitten sain tehtäväksi näyttää laukan ja Taavin keulimisen. Nappasin satulan tässä kohtaa varmuudeksi pois eikä onneksi ollut haava auennut! Tämän jälkeen tyttö kokeili vielä kerroksen verran ilman satulaakin, mutta siinä meno oli jo vähän hataraa.

Söpöset  ♥

Hensun ohjasajoin heti Taavin perään, ja poni oli nyt jo nopeammin hommista perillä. Lopuksi sitten taas venyttelyt ja Hensukin oli sitten sillä selvä. Nyt se liikkui jo paremman näköisesti, eli kyllä nämä kevyemmät päivät vain taas tekivät tehtävänsä. Namulla menin illalla viimeiseksi koulua. Se oli edellisen päivän ohjasajon jälkeen todella hyvä ja tukeutui ohjaan taas paljon paremmin, eikä todellakaan tarvinnut tapella pidätteistä. Hirveän suuri ero ohjasajoa edeltäneisiin ratsastuksiin! Kunnes sitten menin hyppäämään heinäpaalin yli pari kertaa ja pakka levähtikin käsiin. Todella viisasta taas! :D

Vain Hensu osasi poseerata myös maaten.. :D

#144 Rentoilua

Lauantaina (15.8) otettiinkin sitten heppojen kanssa ihan iisisti. Aloitin harrastamalla Taavin kanssa agilitya. Poni nyt yleensäkin tykkää kaikesta erilaisesta ja niinpä tämäkin oli sille ihan ok. Oli aivan kuin olisin joskus ennenkin laittanut herran näitä tekemään! :D Jätesäkin päältä kävely oli aivan sama kuin vaikka laitumella tallustelu. Heinäpaalin yli oli aivan turha hypätä kun yli pystyi astumaankin. Jalat sai asetella renkaaseen ihan rauhassa (eikä renkaan siirtyminen vahingossa myöskään ollut yhtään pelottavaa) ja lavan päälle astelukin onnistui jos kerran nyt pakko oli. Mutta sanokaa mitä sanotte, niin ainakaan tämä poni ei erilaisia pohjia arastele tai pelkää!

linkki

Namun minä ohjasajoin, koska se nyt vain oli sen tarpeessa. Parina edellisenä päivänä ei pidätteitä paljoa kuunneltu, mutta nyt sitten tuli palautus maan pinnalle. Maastakäsin työskentelystä kun edelleen on niitä muitakin hyötyjä meille, eikä se ainakaan pahitteeksi ole useamminkin. Namu oli alkuun vastaanlaittamisen (ja tietty pelkäämisen) jälkeen aika kiva, seuraavasta päivästä puhumattakaan!

linkki

Viimeiseksi ohjasajoin vielä Hensun. Ponilla taitaa tämän vuoden ajalta olla takana yksi ajokerta, mutta siitä huolimatta poni oli hetkisen ihmettelyn jälkeen täysin mukana työskentelyssä. Poni <3 Hensun kanssa työskentely oli rauhallista ja vaatimatonta, mukaan mahtui vain pari ravipätkää. Kun lihakset olivat vähän lämmenneet nappasin varusteet pois ja venyttelin Hensun jalat vielä läpikotaisin joka suuntaan, ensimmäisellä kerralla tosin kevyesti. Kylkiä tai muita en harmikseni kyllä saanut venyteltyä, koska mitään hyvää ei ollut missään. :(

linkki

#143 Maastoilua

Perjantaina (14.8) kävimme Jeminan kanssa ruunikoilla maastossa. Mentiin ihan se tavallinen lyhyt reitti jossa lähinnä ratsastettiin kaikki askellajit läpi. Hensu minun oli illalla tarkoitus nopeasti liikuttaa kevyesti ja sitten venytellä, mutta se nyt jäi kun lähdin vähän extempore Jeminalle uimaan..

#142 Kivaa!

Torstai (13.8) otin pitkästä aikaa aiheeksi hypätä Namulla sellaisia ihan esteen kokoisia kammotuksia. Koulun jälkeen jäin heti tunnin aikataulustani jälkeen kun esteet piti siirtää tarhasta laitumen puolelle ja siinä samalla kehitellä niistä vielä sujuva rata. Lopulta sellaisen sainkin aikaiseksi hetken pohdintojen jälkeen. 

Ensimmäinen on kauimmainen punavalkoinen pysty ja siitä linjalla keltavalkoinen tynnyripysty. Kolmantena heinäpaalimuuri ja siitä kaarevalla linjalla toinen punavalkoinen, ilmavampi pysty. Siitä melko tiukalla kaarteella vielä yhden askeleen sarjalle.

Näyttääpä ne isoilta! Etualalla oleva okseri ehkä 70-80cm, punavalkoiset pystyt siinä 90cm paikkeilla jos oikein muistan noiden purkkien korkeudet.

Mustapunainen pysty peräti metrin, kaksi muuta myös sen 90cm (tosin tuo heinäpaali kyllä näyttää pienemmältä, vaikka senkin kyllä pitäisi tuon verran olla).

Namu ei ollut mitenkään hirveän hyvä ratsastaa ja esteraippa mukana olisi voinut olla ihan hyvä juttu. Vaikka hevonen kovasti olikin koko ajan menossa oli se silti pohkeen takana, enkä saanut sitä reagoimaan ollenkaan niin nopeasti kuin olisin halunnut. Sen enempää eivät kyllä pidätteetkään menneet läpi ja jouduin ottamaan useamman kerran todella rumastikin suusta kun mitään ei vain mennyt perille. Harmi, että kamera sanoi itsensä irti verkkahyppyjen aikana, eikä mitään tallentunut videolla, koska se jos joku oli vähintään mielenkiintoista. Verkkaesteenä oli siis tuo keltavalkoinen este laskettuna ristikoksi. Namu katsoi sitä jo kaukaa, himmaili ja lopuksi loikkasi aika hypyllä yli. Ja seuraavalla kerralla sama homma. Siinä kohtaa tuli jo kyllä mietittyä mihin oikein olin ryhtymässä, kun hevonen hyppäsi jo pienen ristikonkin kuin ei ikinä sellaista olisi nähnytkään.

Isommilla esteillä hypyt kuitenkin paranivat sarjaa lukuun ottamatta. Tuntui kuin Namu olisi mennyt todella hitaasti tai että olisin koonnut sen ihan pakettiin, mutta ei se nyt ihan siltä näytäkään.. Ensimmäisellä yrityksellä muurille ratsastin itse huolimattomasti, vaikka este rakenteeltaan edestauttoikin hevosen ajautumista ohi. Ja niinhän tamma meinasikin tehdä, mutta kerrankin osasin reagoida ja sain sen palautettua heti esteen eteen. Siitä vain ratsastaja hereille ja uudella yrityksellä esteen yli. 

Sarjalle tuli hassuja hyppyjä. Namu katsoi sitä itsekin ja kerran tuli ensimmäiselle todella juureen. Viisas vaihtoehto olisi ollut ratsastaa voimakkaasti eteen, mutta mitä tekee Emilia? Emilia ottaa kunnolla kiinni ja yrittää mahduttaa kaksi askelta yhden väliin.. Myös hyviäkin hyppyjä kyllä tuli, mutta este alkaa olla jo sen kokoinen etten itse enää pysty hyppäämään sitä luottaen kevyeeseen istuntaani, vaan minun pitää taas alkaa miettiä asentoani uudelleen, kun noilla pienemmillä se tulee helposti ja automaattisesti. Siltikin meno näyttää videolla ihan hyvältä?!

linkki

Tuhlasin tosiaan Namulla hyppäämiseen niin paljon aikaa, etten olisi enää kahta hevosta mitenkään ehtinyt ratsastaa. Niinpä nappasin molemmat ponit hoidettavaksi ja laitoin niille vain suojat jalkoihin. Sitten otin ne tarhaan irtojuoksutettaviksi. Taavi tiesi heti mistä oli kyse ja toimi oikein näppärästi, ja tietysti Hensu kipitti siinä perässä kivasti. Kuvaaminen ei vain samalla ole mitään ihan helppoa.

Katseltiin Hensun askellajeja yhdessä äitini kanssa ja molemmat kiinnitimme huomiota erityisesti etuosan jäykkyyteen. Ei mitään ontumiseen päinkään, mutta selkeästi epäpuhtautta tai pikemminkin sitä jäykkyyttä liikkeessä. Vanhalla ponilla tuo mikään ihme ei ole, mutta koska ennen Hensu ei noin ole liikkunut vaan lähinnä se takapää on ollut todella jäykkä päätin laittaa Hensun kevyemmälle kuurille hetkiseksi ainakin.

Millä ihmeellä saan massaa ponin etuosaan? Muuten alkaa näyttää jo aika kivalta!

"Miksei mua huolita koskaan mukaan mihinkään kivaan?" :(

Kummallakin oli perä aika kevyenä laukoissa, eli kivaa oli! Hensu tosin ei pukitellut kuin Taavia päin.. :D

Ohjus.. :D Harvoin sitä näkee Taavia ihan noin vauhdikkaana!

Jänis.. :D

linkki

Söpöläiset ♥