♥Onnen huipulla♥

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

#200 Ratsastushistoriani

Kenellekään ei varmasti ole yllätys, että tykkään hevosista ja ratsastamisesta nykyään paljon, ja oikeastaan se on ainoa harrastukseni - kallis ja aikaavievä sellainen! Mutta näin ei suinkaan ole ollut aina. Yhdeksän vuotiaaseen saakka minua ei hirveästi kiinnostanut ratsastuksen aloittaminen, vaan olin 4H-kerhossa koululla ja myöhemmin kyllä sitten tallillakin. Ehkä se oli yksi syy, miksi tähän lajiin sitten päädyin? Kun kiinnostus hevosiin sitten alkoi herätä astui mukaan kuvioihin keppihevoset, joita oli ensin kaksi kappaletta, mutta nykyään päälle kaksikymmentä. Keppareita tuli harrastettua monen monituista vuotta todella aktiivisesti, ihan päivittäin ja niin yksin kuin kaverinkin kanssa. Tätä jatkui vielä varmaan pari vuotta hevosten tulon jälkeenkin, mutta siinä kohtaa kun siirryin kolme vuotta sitten yläasteelle loppui vain aika ja jotain oli pakko jättää pois. Ja muuten kunto on lähtenyt syöksymään alas aika vauhtia! Edelleen tulee välillä mentyä kepparilla silloin tällöin kaverin kanssa, mutta ei se enää ole samanlaista. Sääli.

Minulla ei ole (tai on muttei hajuaakaan missä, varmaan hajonneella tietokoneella) mitään kuvamateriaalia ratsastukseni alkutaipaleelta, eli alkuun tulee sitten vain vanhoja kuvia Hensusta ja Taavista.. Tämä on vuoden 2012 alkupuolelta.

Tämä taitaa olla jo 2013 talvea.

Takaisin aiheeseen.. Aloitin käymään ratsastustunneilla vuonna 2009, eli yhdeksän vanhana. Äiti pitkän aikaa yritti toppuutella ja pitää minut poissa hevosten parista, juuri siksi että hän on myös nuorena ollut paljon hevosten kanssa, ratsastanut ja ajanut, ja tietää lajin vaativuuden, rankkuuden ja vaarallisuuden. Mutta kun minä jotain päätän, olen tottunut saamaan tahtoni läpi ja niin sitä sitten päädyttiin ratsastustunneille. Oikeastaan, ennen varsinaisesti tuntien aloittamista menimme Jeminan kanssa uudelle tallilla jälleen 4H-kerhoon, jossa välillä pääsi hevosenkin selkään. Ei siitä kuitenkaan enempää, meno oli vähintäänkin kyseenalaista siellä, mutta kerhon loppumisen jälkeen päädyin silti tunneille. Ja sielläkin oli kyllä opetuksen taso melkoisen välinpitämätöntä ja suurinpiirteistä, että on oikeastaan ihme ettei mitään koskaan sattunut. Kesän kävin täällä tunneilla, mutta talven kynnyksellä vaihdettiinkin sitten paljon tasokkaampaan paikkaan ja etenkin opettajaan. Suurin osa hevosista tosin säilyi samana, koska opetushevoset vanhasta paikasta päätyivät uuteen paikkaan ylläpitoon. Se ei kuitenkaan haitannut mitään, koska kahdesta vanhasta ponitammasta pidin paljon.

Ensimmäinen ajokerta Hensulla, tämäkin vuotta 2012 (ovatko nuo kärryt tosiaan olleet meillä niin kauan?!)

Minä ja serkkuni 2013 ♥

Silloin opettajakseni tuli ensimmäistä kertaa Kristina Niemelä, mikä oli ihan huippu juttu kehitykseni kannalta! Sen lisäksi, että opettaja oli vaativa, ratsastin ryhmässä jossa kaikki muut olivat ratsastaneet vuosia, minä kesän verran. Päädyin siis tekemään pohkeenväistöjä lähes joka tunti, ja vaikka sain koko ajan tehdä töitä aivan omien taitojeni ylärajoilla, oli se kuitenkin mahdottoman opettavaista. Ensin ratsastin paljon niillä samoilla poneilla kuin kesälläkin, Millillä ja Mandalla, mutta sitten tallille tuli ensin ilkeä tamma Violetta, jolla oikein kukaan ei halunnut mennä. Se hoitaessa potki ja ratsastaessa pukitteli, mutta minä oikeastaan ihan tykkäsin tammasta ja menin sillä paljon. Suurin ihastukseni tallille tuli kuitenkin vielä vähän myöhemmin, nuori kirjava tamma nimeltä Feja. Se ei paljoa osannut, mutta siitä tuli nopeasti lempparini ja meillä meni hyvin. Tämän tamman kanssa koin myös ensimmäiset onnistumiset peräänannon suhteen, se vasta olikin jotain vuoden ratsastaneena! Täällä pääsin loppuvaiheessa myös kerran kokeilemaan ilman satulaa ratsastusta, ja muutaman kerran vähän hyppäämäänkin. Kun sitten ryhmäni opettaja vaihtui ja Hensu muutti meille vuoden 2010 keväällä, piti tallille sanoa hyvästi ja lopettaa tunneilla käyminen siellä.

Toinen ratsastus Taavilla vuonna 2012.

Ei mitän hajua vuodesta, mutta toivottavasti 2012! :D

Hensua ennen meille tosin muutti suokkiruuna Einari, joka oli kiva kaveri niin kauan kun sen kanssa puuhasteli päivittäin. Kyllähän me kovaa mentiin aina ja katsojia hirvitti, mutta mitään suurempia ongelmia ei ollut ennen kuin Hensu saapui ja pääpaino siirtyi poniin. Einari jäi seisomaan ja siitä kehittyi aikamoinen kaahottaja kun energiaa vain kerääntyi pieneen paksuun suomenhevoseen. Hensun kanssa oli myös tietysti alkuun ongelmia, kuolaimia saatoin yrittää laittaa sille puoli tuntia ja ratsastaessa emme aina olleet samalla aaltopituudella, mutta nyt kun tästä on viisi vuotta aikaa olemme kyllä alkaneet pelata jo samaan maaliin. Oikeastaan Hensu on meidän hevosista se, joka toimii kuin ajatus, vaikka persoonallinen onkin! ♥ Hensulla kävin muutaman kerran tunneilla ja starttasin este- ja koulukisoissakin. Treenaaminen kuitenkin loppui siihen, kun ponin jalat alkoivat mennä huonompaan suuntaan ja epäonnistumisia tuli enemmän kuin onnistumisia. Silti Hensusta tuli kotona se luottoponi, jonka kanssa voi tehdä mitä tahansa.

2011, ensimmäiset koulukisani.

Vuoden kuluttua, kun Einari oli jo aivan hallitsematon minun kaltaiselleni kokemattomalle ratsastajalle ja hevosten käsittelijälle, lähti ruuna meiltä ylläpidosta ja tilalle tuli kurjassa kunnossa ollut vanha lämminverinen Jusu. Tamma oli laiha eikä sillä ollut kuntoa, mutta talven aikana se sai massaansa takaisin ja kuntokin nousi. Hevonen ei missään nimessä ollut helppo, ja näin jälkeen päin ajatellen se ei liikkunut kyllä puhtaasti koko vuotena, mutta tammasta tuli minulle kuitenkin oikeasti tärkeä, ja minua harmittaa välillä edelleen se, että hevonen piti laittaa pois olemattomasta syystä vuoden kuluttua. Jusu opetti minulle paljon herkistä hevosista ja niiden ratsastamisesta, vaikka enhän minä tässä kohdassa mitään ihmeellisyyksiä osannut edes pyytää. Syy miksi tamma lähti oli, että kaverini piti tuoda hevosensa meidän talliimme. Se harmitti silloin ja harmittaa nytkin, etenkin, kun asiat eivät sujuneet ollenkaan. Tamma, joka meille tuli, oli sairas ja vihamielinen ja Hensun terveys sen kanssa oli koko ajan vaarassa. Kun hevosella sitten todettiin vakava kimosyöpä, passitettiin se takaisin myyjälleen. Tässä kohtaa välit kaveriini menivät huonommiksi, kun hevonen meidän toimestamme lähti heti eikä viikon päästä... Mutta kun nyt ajattelen kaveriani ja hänen hevostaan tiedän kuitenkin että näin on paljon parempi, ruuna joka hänellä on on paljon parempi opetusmestari ja ystävä.

Taavilla ensimmäistä kertaa esteitä kesällä 2012.

Löysin kuvan Einarista, tosin tämä ei ole enää meiltä! :D

Vuoden 2012 loppupuolella äiti sai tarpeekseen näistä vuosittain vaihtuvista muiden hevosista ja päätti ostaa toisen halvan ponin. Oulusta sellainen löytyikin, ja traileri perässä sitä lähdettiin katsomaan ja hakemaan. Taavi ei kyllä koeratsastuksessa säväyttänyt, mutta kun sinne saakka olimme lähteneet niin kyllä se poni joka tapauksessa mukaan lähti. Kaksi vuotta meni sitten ponien kanssa puuhaillessa, Taavi opetti paljon kärsivällisyyttä ja toisaalta periksiantamattomuutta, ja sillä aloin käydä jälleen Kristina Niemelän valmennuksissa. Sieltä sain taas paljon työkaluja ratsastamiseen ja aloin taas oikeasti kehittyä. Muutaman kerran vanha Hensukin kävi valmennuksessa, ja aloin löytää senkin kanssa oikeasti vähän yhteistä säveltä. Talvi meillä oli taukoa valmennuksista, mutta kesällä päädyin Irina Kokon tunneille. Kun Krissen kanssa paino oli kouluratsastuksessa, niin Iitun kanssa treenattiin enemmän sitä estepuolta. Tässä kohtaa se sisäinen esteratsastajani alkoi heräillä toden teolla. Kahden vuoden treenaamisen jälkeen ylsimme Taavin kanssa kisoissa 60cm sijalle puhtaalla radalla, ja HeB sijalle vähän yli 60 prosentilla. Sitten tuli talvi ja aloin käydä tunneilla tuntsareilla, koska hevosen kuljetus oli meille vaikeaa. Iitulle tulikin aivan mahtava poni Hanna, jolla treenasin pääasiassa koko talven. Poni nousikin lähestulkoon tasolta puomi siihen, että pystyimme treeneissä hyppäämään 90-100cm tehtäviä. Hannan kanssa pääsin myös tällä hetkellä ensimmäistä ja viimeistä kertaa aluetason kilpailuihin Ypäjän kisaviikolle, jossa neljästä luokasta sijoituimme kahdessa 80cm luokassa. Hanna on luonteeltaan hyvin lähellä Namua, mikä varmasti innosti Namun ostamiseen!

Krissen valmennuksessa 2012.

Aluekisadebyytti Hannalla 2014. ©Ida-Maria Valo

Kun Iitu myi Hannan ja lopetti toimintansa Somerolla ja minulla oli käytössä vanhat ponit joilla treenaaminen ei oikein enää onnistunut, löytyi netistä ilmoitus puolan tuontihevosista. Nopeasti kävimmekin kokeilemassa Namua, ja ostopäätös piti tehdä saman tien. Alkuun meillä oli kyllä paljon ongelmia kokemattoman tamman kansssa, mutta nykyään meillä menee jo oikein hyvin yksiin. Nyt käyn siis Helena Lehden tunneilla, sekä satunnaisesti muiden valmentajien valmennuksissa, ja olen löytänyt itselleni sellaisen tien jota haluan kulkea. Se ei ole sitä perinteistä linjaa, mutta toki sekin pysyy mukana! :)

©Rebekka Jousmäki

lauantai 24. lokakuuta 2015

#199 Maastomopot

Tämä viikko on meillä menty kyllä sieltä missä aita on maassa, sillä olen tasan kahtena päivänä kouluviikon aikana kavunnut hevosen selkään. Keskiviikkona Oona tuli tunnille, ja vaikka taivas uhkaavalta näyttikin emme saaneet sadetta niskaamme! Menimme lyhyen lenkin rennosti käynnissä ja ravissa, ja yllättäen Namu olikin loppua kohti ihan tyytyväinen vaikkei kovaa mentykään. Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa se ei myös ollut hionnut ratsastuksen aikana ja mielentila vaikutti rennolta ja tyytyväiseltä lenkin jälkeen. Ehkä tuokin konimus tuosta vielä joskus osaa nauttia rauhallisista maastoista... Hensua sen sijaan otti päähän ettei saanut mennä, ja lähellä oli ettei poni omin päin laukannut perinteisiä laukkasuoria. Vanhuksella oli ihan omat suunnitelmansa lenkistä.. :D

Perjantaina Jemina tuli meille yöksi ja ratsastamaan lähtemisemme venähti pitkäksi, kun lähdimme ensin etsiskelemään kadonnutta muistikorttia. Maastoon verhouduimme heijastimiin, mutta valoa ei älytty ottaa mukaan. Olisi ehkä kannattanut, koska pimeää oli jo ihan seitsämän aikaan! Kesällä tuli harmiteltua, että yömaasto jäi toteuttamatta, mutta tämä ajoi kyllä melkein saman asian! :D Oli vähintäänkin mielenkiintoista laukata Namulla pimeässä hädin tuskin tietä näkien ilman jarruja, mutta hengissä selvittiin siitäkin. Loput laukat mentiinkin sitten turvallisesti Hensun hännässä, mutta oli paljon helpompi kun ei tarvinnut roikkua ohjissa koko matkaa, vain vähän hidastuksessa.. Oli kyllä kivaa!

tiistai 20. lokakuuta 2015

#198 Junioriestemestaruus!

Sunnuntaina oli aivan upea kisapäivä! Aurinko paistoi ja oli lämmin, radat menivät upeasti ja Namu oli kaikin puolin hirveän kiva käsitellä ja ratsastaa. Olen edelleen niin onnellinen, miten voi pieni tamma saada näin hyvälle tuulelle ♥

Kisapäivä alkoi aamulla seitsemän aikaan, kun kävin heittämässä poneille vähän ruokaa eteen ja puin valkoiset housut jalkaan. Yhdeksän jälkeen olin tallilla ja sain rauhassa käydä maksamassa osallistumiseni ja ihmetellä vähän ratapiirrustuksia. Alkuperäinen aikatauluni ei enää tallilla ihan pitänyt, mutta tällä kertaa paniikilta sentään säästyttiin. Että kiitosta vaan taas Irina... Kun ensimmäinen luokka oli lopussa kävin nopeasti harjaamassa Namun, ja sitten pääsimmekin jo luokan 60/70/80cm radankävelyyn, jossa ratsastettiin siis myös SomRan junioriestemestaruus vuodelta 2015. Lähtölistoilla minä olin viimeinen ratsastaja, joka kyseisestä tittelistä kisasi, mutta se oli oikeastaan vain hyvä juttu koska pystyin loppuun saakka miettimään ratsastustani tulosten mukaan. Esteet olin valinnut ihan sinne 80cm korkeuteen, se on meille aika turvakorkeus sillä pienemmistä tulee vain rynnittyä läpi. Radalla kolmas este oli todella lyhyellä lähestymisellä, mutta muuten tiet olivat simppeleitä ja esteet kilttejä. Uusinnassa mietimme vähän Repen kanssa, että olisi voinut yrittää kääntää tiukkoja teitä, mutta se suunnitelma sai radan aikana väistyä.

Radankävelyn jälkeen nopeasti hevoselle varusteet päälle ja verkkaamaan. Tamma oli aika huono suoristumaan ja pari kertaa hissuttelin ensin turhan paljon lähestymisiä, mutta Namu hyppäsi kuitenkin kivasti koko ajan. Otin tavoistani poiketen vähän enemmän esteitä alle jo verryttelyn puolella, sillä minua harmitti, etten saanut ensin yhtä rataa alle. Näin jälkeen päin ajatellen se olikin oikeastaan hyvä asia. Kun muutama ratsukko ennen minua startannut Irina teki kuin tekikin puhtaan ja reippaan radan jouduin miettimään taktiikan ihan uudestaan. Olin laskeskellut paljon sen varaan, että heille tulee radalla virheitä. Kun niin ei käynytkään, minun piti olla nopeampi.

Radalle päästyäni tervehdin tuomarin ja otin laukan melko myöhään siihen nähden, että monet laukkasivat jo toisesta päästä maneesia. Ykkönen hyvin, vaikka lähdinkin vähän hyppäämään kädellä. Kakkoselle tie vähän valui pitkäksi mutta hyppy hyvin, kolmoselle tie tuotti myös vähän ongelmia ja tajusin vasta videolta että olin jo ennen estettä ihan etukenossa. Nelonen ja vitonen hyvin ja sujuvasti, kuudennelle tie oli vähän turhan tiukka mutta hyppy hyvä. Perusradalta aikani oli luokan nopein, voi Namua.. :D Epäröin kuudennen esteen päällä, siis viimeisellä esteellä ennen uusintaa, vielä ihan hetken ja laskeutumisesta annoin sitten ohjaa ja painoin pohkeet kevyesti kylkiin. Ja Namuhan lähti! Uusinnassa piti olla nopea, jos halusi voittaa junnumestaruuden! Tässä kohtaa äitiä (ja muitakin katsomossa) alkoi hirvittää, mutta kiitos sänkkärilaukkojen vauhti ei kerrankin pelottanut minua. Seitsämäs este hyvin, kahdeksannelle jo suorastaan valtava hyppy. Yhdeksännelle myös sujuvasti ja kymmenelle paikka tuli lähelle ja takajalat kolahtivat kovastikin puomiin. Onneksi se oli Irinan sanoin liimattu kannattimiin ja pysyi ylhäällä. Viimeinenkin este puhtaasti yli ja olimme kuin olimmekin maalissa nopealla tuplanollalla. Uusinnan ajaksemme tuli 32,14, mikä oli reilut kaksi sekuntia nopeampi kuin luokassa toiseksi tulleella Repellä ja peräti melkein viisi sekuntia nopeampi kuin Irinalla ja Vikellä.

Minä tosiaan tein sen! Voitin kolmatta kertaa peräkkäin SomRan junioriestemestaruuden, ja nopealla uusinnalla myös koko luokan. Oli kyllä niin kiva päästä välillä kunniakierrokselle sen sinivalkoisen ruusukkeen kanssa, meidän pitää ilmeisesti alkaa ratsastamaan useammin uusintaa..!

06.12.2013 Ballinaclogh Hannah 70cm
19.10.2014 L' Panama 60cm
18.10.2015 L' Panama 80cm

Voitte varmaan kuvitella, että tuollaisen uusinnan jälkeen ei Namua ihan helposti nollata. Kävimme Repen kanssa kävelemässä seuraavan luokan 80/90/100cm radan, jonka minä siis hyppäsin 90cm korkuisena. Se vaikutti vielä kävellessä jotenkin tyhmältä, paljon pitkiä teitä ja jotenkin hölmö kokonaisuus, mutta ei se ratsastaessa enää siltä oikeastaan tuntunutkaan. Sitten nopea verryttely jossa yritin lähinnä vähän rauhoittaa Namua ja näyttää puomien olevan korkeammalla kuin aikaisemmin. Vielä maneesiin päästyänikin sai ottaa yhden hyppy-yrityksen pystylle numero 6. Se menikin aika nappiin, jonka jälkeen tervehdin ja lähdin suorittamaan.

Namu oli nyt paljon epätasaisempi eikä oikein tullut pidätteestä takaisin, jolloin jouduin lennättämään sen jo ykkösellä kaukaa yli. Tien toiselle esteelle sain nyt paremmin ja hyppy oli hyvä. Myös tie kolmannelle oli sujuva ja hyppy hyvä. Neloselle suoristus vähän viivästyi ja hypystä tuli vähän hassu, mutta ongelmat varsinaisesti alkoivat vasta viidenneltä, joka oli sarja. Meillähän ei nyt hirveästi ole rutiinia sarjoista ja kun kaarteessa pelasin ristilaukan ja kaulastaan vinon hevosen kanssa joka kaahasi pidätteistä läpi oli A-osa nopeasti edessä. Otin vaistomaisesti kiinni ja askeleen lisää, mutta hyppy pystyn läpihän siitä lähinnä tuli. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ratkaista eteen, mutta ei se ole niin vakavaa. Namu niin hienosti kuitenkin venyi väliin ja tsemppasi taas B-osan okserista puhtaasti yli. Kuudennelle hyppy olikin taas hyvä, mutta jotenkin pakka levisi vielä pitkässä lähestymisessä perusradan viimeiselle esteelle johon meidän ratamme päättyi neljän virhepisteen takia. Lähestyminen meinasi valahtaa esteen oikeaan reunaan ja korjatessani sitä Namun takajalat jotenkin luistivat vähän, joten loppujen lopuksi hyppy yli 90cm korkean okserin tuli ravista.. :D Puhtaasti kuitenkin yli ja maaliin. Radan jälkeen olin oikein tyytyväinen ja minusta tuntuu edelleen, etten ehkä kuolekaan sinne metrin radalle kuukauden kuluttua!

Loppujen lopuksi Repe oli ainoa, joka sai puhtaan radan. Repen lisäksi vain yksi ratsukko pääsi uusintaan saakka, joten loppujen lopuksi olinkin sijalla kolme, sillä perusratani oli nopein, 47,56 (muuten melkein 10 sekuntia kaikkia muita nopeampi! :D). Vähän yllättyneenä marssimme siis toistamiseen palkintojenjakoon, ja pitää kyllä todeta että tyytyväisempi Namu oli kunniakierroksella jonon kärjessä kuin hännillä...

linkki

Loppujen lopuksi päivän saldona oli siis yhden luokan voitto ja toisessa luokassa kolmas sija. Lisäksi tietysti myös tuo junnumestaruus, jossa pokaalin sain nyt kolmannen kiinnityksen myötä omakseni. Esinepalkinnoiksi valitsin nuo Horkan talviratsastushanskat ja Ridzin heijastinbootsit, jotka varmaan hajoavat heti, mutta mikäli eivät ovat ne varmaan oikein kätevät Namulla maastossa! Hevonen muuten laitettiin traikkuun nopeasti kahden kokeneen lastaajan avulla, ja kotona oli taas pian rauha valtakunnassa, vaikka Taavin piti hetki laumaansa Hensua puolustaakin.. Oli kyllä Namu kauransa ansainnut, ja on edelleen! :)

maanantai 19. lokakuuta 2015

#197 Viimeinen treeni

...Ainakin ennen estekisoja, jotka olivat sunnuntaina. Lauantai kuluikin taas kokopäiväisesti Somerolla. Aamupäivällä pakattiin Namu traileriin, ja saatiinkin se sinne parissa minuutissa. Tipautimme hevosen tallille ja kävimme Hevoskulmassa ostamassa pari uutta harjapakkia ja Hensulle aivan älyttömän söpön riimun. Kahteen saakka siivoiltiin sitten tarhoja junnutiimin kiitoksena Helenalle kaikesta, mitä hän on tiimin eteen tehnyt. Sen jälkeen Namulille kamat päälle ja tunnille. Ensin aloitimme saman teeman parissa kuin Nevalan valmennuksessa, eli ensin ihan puomin ja myöhemmin ristikon jälkeen piti saada hevonen käyntiin nopeasti. Ei tämä meillä vieläkään onnistunut, mutta pienenä jarruna onnistuin sentään ratsastamaan paikat lähelle. Namulla oli myös jumittaminen edelleen mielessä ja pariin kertaan se alkoi protestoida eteen päin menemistä hyppimällä, josta se kyllä sai nopeasti komennuksen. Lopputunnista näitä ongelmia ei enää ollutkaan, kisoissa sitten kylläkin taas.

Kuvat ja videot © Jemina Virta

Vau, maneesissa onnistuneita kuvia!

Tämän jälkeen siirryttiin työstämään sarjaa, joka sujui vähän vaihtelevasti. Välillä meni hyvin ja pari kertaa mokasin itse lähestymisen kokonaan. Saatiinpa me kerran sinne väliin kolmekin askelta, mutta silti jälkimmäinen okseri pysyi kasassa! :D Tehtävässä oli vaikeinta heti alkuun ja vielä, kun tuo yksittäinen okseri lisättiin kuvioihin, myötälaukan säilyttäminen. Hyppäsimme kaikki isommat esteet vasemmassa kierroksessa, eli siinä selkeästi vaikeammassa, ja laukka vaihtui melkein poikkeuksetta aina esteen päällä oikeaksi. Toki sillä omalla katseella pystyi vaikuttamaan jo paljon, mutta silti piti oikeasti keskittyä asiaan. Oltaisiinpa vain hypättyä oikeassa kierroksessa... Hyvinhän tuo nyt kuitenkin meni, mitään kovin kamalaa ongelmaa ei kisojen kynnyksellä tullut.

linkki

lauantai 17. lokakuuta 2015

#196 Rallihevoset

Perjantaina pääsimme Tinjan kanssa ihan kunnolla ratsastamaan, ja saimmepa jopa hovikuvaaja Jeminan mukaan! Todella ihanaa saada kunnollisia ratsastusmateriaaleja, ja vielä sänkkäriltä!

Alkuun Tinja pääsi toista kertaa eläessään Namun selkään, ja ideana oli hypätä muutama pieni ristikko. Minä köpöttelin Hensulla ja yritin pysytellä pois alta, ja samoin tekivät Jemina ja Taavi. Ruunalla ei muuten ollut mitenkään hirveän paljoa vauhtia, mutta ainakaan siinä käynnissä ei poni yskinyt.

Loput © Jemina

Oho, näyttää ihan liian totiselta! :D

Namu oli selkeästi hämmentynyt vieraasta ratsastajasta ja pakeni omalla tavallaan alta juoksemalla. Tammaa häiritsi myös suuresti se, että Tinja ei osannut rauhoittaa istuntaansa edes sille tasolle mitä minulla on, ja hypyissäkään ei aina ollut myötäys ihan ajallaan. Pari kertaa Namu vähän pukitti, mutta muuten käyttäytyi kuitenkin ihan hevosiksi. Hypyt lähtivät joko juuresta tai todella kaukaa, mutta ratsastaja pysyi kyydissä ja sehän se pääasia on.. :D Tinjan jälkeen minäkin kertaalleen hyppäsin radan, ja vaikkei laukat ihan nappiin menneet niin Namu oli kuitenkin paljon parempi kuin ajattelin Tinjan jäljiltä. :P

Taidonnäyte a'lá Tinja

Sitten jätimme Taavin tarhaan hirnumaan ja suuntasimme tammojen kanssa sänkkärille. Tinja pääsi turvallisen Hensun selkään ja ratsukko pääsi kunnolla verryttelemään. Namulla verryttely oli jo aikoja sitten tehty, joten me sitten laukkailimme varmaan kymmenen minuuttia ympäri sänkkäriä. Nyt ensimmäistä kertaa uskalsin oikeasti pitää ohjastuntuman tasaisena ja olla tekemättä pidätteitä ja Namu oli oikein tyytyväinen. Myös myöhemmin otetuissa laukkakisoissa, joiden voittajan kenties voi arvata, uskalsin kerrankin antaa Namun vähän laukata ja alkaa hidastella sitä sitten vasta toisessa päässä laidunta.

Ei se askeleen pidennys aina niin helppoa ravissa ole...

Mutta sujuu toki sekin!

Lopuksi Jemina innostui vielä tekemään Namulle pienenpienen maastoesteen, jonka hyppäsimme muutaman kerran. Vähän Namu oli ihmeissään, mutta pääasiassa sillä oli jo suunta kotia kohti eikä enää jaksanut keskittyä kunnolla. Oli muuten tammuskalla pikkuisen hiki ratsastuksen jälkeen, mutta kyllä se tyytyväisenä pärskikin!