#287 Lyhytelokuva: Kummituksiako?

linkki

#286 18h hevosia

Viikon takainen sunnuntai oli varsin vahva loman aloitus hevosten saralla. Aikaa tuli vietettyä hyvässä seurassa ja kymmenien hevosten keskellä vaikka kuinka heti aamusta ja toisaalta ratsastettavia riitti ihan yöhön saakka. Aamu alkoi aikaisena, kun kuudelta piti olla istumassa autossa. Lähdin nimittäin auttelemaan SomRalaisia seuraottelun toiseen osakilpailuun. Lajina oli tällä kertaa kouluratsastus, joten edustus sai omalta osaltani jäädä, mutta kyllä sitä reissuun silti kannatti lähteä! Somerolla olin tietysti heti ensimmäisenä Helenan jälkeen puolisen tuntia ennen itse kisaajia, mutta aamutallin loppupuolisko meni kyllä kahteen pekkaan varsin vikkelästi. Matka kisapaikallekin taittui laadukkaassa seurassa nopeasti ja kädet olivatkin täynnä poneja ja tekemistä varsinkin ennen ensimmäisen luokan alkua. Koska en itse sen enempää kisaillut niin tyydyn nyt vain toteamaan, että kaikki tytöt ratsastivat hienosti ja hevoset käyttäytyivät asiallisesti - kuten tuntsareitten toki kuuluukin käyttäytyä. Loppupäivä minulla sujui aina tarvittaessa narun päässä roikkuessa, suorituksia videoimassa ja kannustamassa tyttöjä paitsi ennen suorituksia ja radalla, myös olemaan takertumatta radan virheisiin. Koska hei, niitä tulee aina!

Taavi ja Laikku kuvat © Reetta

Katsokaa tarkemmin :D

Päivä kisoissa oli hauska mutta pitkä, sillä yhdeksän jännittävää ratsastajaa, kuusi hienoa hevosta ja runsaat huoltojoukot vaativat veronsa. Kotimatkalla nuorimmat meinasivat jo hävitä taistelun unta vastaan, mutta sehän on vain onnistuneen reissun tunnusmerkki ;) Kotitallilla tämä tyttö onneksi pääsi helpolla, yksi hevonen tarhaan ja kotimatkalle. Täytyy kyllä sanoa, että oli kerrassaan rentouttavaa olla kisoissa ihan vain huoltojoukoissa. Tottakai kokoajan oli silti huolehdittavaa ja hevosia oli mukana enemmän kuin se tuttu yksi, mutta oli hauska olla henkisenä tukena ensimmäisiä kertojaan ulkopuolisissa kisoissa oleville ja samalla autella käytännössä kaikissa pienemmissä ja suuremmissa asioissa. Voisin melkein harkita alkavani pelkästään kisahoitajaksi :D

Nämä kaksi kuvaa © Irina ♥

Minä edustamassa seuraottelun bonusluokassa, tosin olin ihan liian hidas :D

Kotimatkalla sain tarjouksen, mistä ei oikein voinut kieltäytyä. Nimittäin tilaisuus päästä viettämään vähän lisää laatuaikaa kavereitten kanssa ja samalla päästä ratsastamaan kahdella ihanalla ruunalla, joista nyt tietysti ykkösenä rakas Taavi. Kuvasimme Reetan ja Jeminan kanssa myös uutta lyhäriä. Rehellisesti sanottuna täytyy kyllä sanoa että tähän ei kyllä panostus kovin suuri ollut, ja kuvaamaankin alettiin ilman mitään kunnollista ajatusta. No, lopputulos on kyllä sen mukainen, vaikka Jemina editoinnissa saikin ihmeitä aikaan ja videon näyttämään ihan siedettävältä. Luultavasti kuitenkin melko pian luvassa uutta, kunnollista lyhytelokuvaa joten stay tuned! ;) Älkää nyt liikaa innostuko, elokuva julkaistaan lähipäivinä ;)

Ratsastus oli kyllä alusta saakka aikamoista humputtelua elokuvan kuvaamisen ja yleisen laiskuuden takia. Olihan se aika mielenkiintoista hypätä vuoden tauon jälkeen Laikun selkään, mutta ei ollut valitettavasti ihmettä tapahtunut. En minä sitä eläintä vieläkään osannut ratsastaa, mutta sentään hypyt sujuivat jo paremmin kuin ensimmäiset räpellykset pari vuotta sitten. Ja eihän me nyt isoa hypätty, alkuun pari maapuomia ja sitten pientä maahankaivettua pystyä. Täytyy ehkä myöntää, että saatoin pitkästä aikaa jopa vähän jännittää ratsastusta, tai sitten se oli se kisajännitys joka ilmaantui kuvioihin vähän myöhässä ;)

Taavin selässä oli onneksi kotoisa olo ja herra olikin oikein mukava ratsastaa. Hyppääminenkin tuntui sujuvan oikein vauhdikkaasti (siis Taaviksi), tai ainakin vanhat temput eteen ratsastamisesta toimivat vallan hyvin. Oli minulla tosin myös kädessäni varmaan ponin mittainen raippa, jos sillä sitten oli vaikutusta ponin mentaaliseen puoleen :D Tosin saattaa herran "reippauteen" olla syynä ihan yksinkertaisesti sekin, että se saa tällä hetkellä vähän omaa kauraa ja sen lisäksi tuppaa vierailemaan vähän kirjavan ruokakipolla. Kotona ainakin hevosilla on tupannut tuo kaura nousemaan päähän, eli jos se pieni määrä toisi vähän eloa poniin positiivisella tavalla. Kaikkiaan ratsastukset laitumella menivät kuitenkin hyvin ja taisin minä olla kotonakin jo kymmenen aikaan.

ETEEN!

Jos olisi kengät niin sinne olisi jäänyt...

Viimeisistä kahdesta hevosesta olisin ehkä voinutkin vähän luistaa, mutta jotenkin sitä oli niin ahkera olo että kävin ratsastamassa vielä kotonakin molemmilla. Tosin koko ajan se höntsäily muuttui kevyemmäksi ja kevyemmäksi. Namun kanssa kokeilin nimittäin pitkästä aikaa kuolaimettomia, ja asiaankuuluvasti tietysti ilman satulaa kun ruunien kanssa siinä oli vauhtiin päästy. Alkuun tamma oli melkoisen järkyttynyt pidätteistä nenän päällä ja ohjauspyöräkin oli hetken aikaa vähän jumissa, mutta kun käynnissä hetken aikaa pyörittiin ympyrällä niin johan alkoi meno rauhoittua ja rentoutuakin vähän. Vaikka alkuun olinkin epäileväinen laukan suhteen, pääsimme kuitenkin lopuksi menemään kaikissa askellajeissa vähän ympyröitä. Ehkä vain kuvittelin, mutta tuntuu myös kuin loppuravien aikana heppanen olisi yrittänyt vähän tukea ohjaan, mutta ei se siitä tavallista enempää tuntunut tajuavan. Eikä kyllä ihan sen vertaakaan, mutta yritystä kuitenkin!

Ihan viimeisenä vuorossa oli vanhusponi Hensu, jonka kohdalla kävin kyllä aikamoisen taistelun itseni kanssa. Laiskuus meinasi voittaa, mutta sitten päätin ryhdistäytyä vielä yhden hevosen verran. Ajatuksena olisi nimittäin kesän ajan köpötellä ponilla melko säännöllisesti vaikkakin kevyesti, ja joskushan sekin on aloitettava. Saman tien tämän jälkeen tulikin vähän pakollista taukoa, kun minulle ihan tuntemattomasta syystä ponin leuan alta aukesi iho. Sitä parannellaan siis vielä hetki, ennen kuin riimua tai suitsia voi sille päälle pukea. Tämä ratsastus oli kyllä ehdottomasti paras aikoihin. Ensimmäistä kertaa ikinä kuolaimettomilla pääsin ratsastamaan tammaa kuin kuolaimillakin, sain sen hakeutumaan muotoon ja pystyin tekemään jopa ravissa inan verran työskentelyä. Känkkäränkän kanssa ei työskentely tosiaan kestänyt kauaa, kävelyä varmaan vartin verran pitkin ohjin ja työskentelyä korkeintaan kymmenen minuuttia. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, miten ponin ratsastettavuus kuolaimettomilla nyt lähtee kehittymään jos ja kun panostan itse vähän ratsastamiseen enkä pelkästään aina hölköttele menemään. Näin siis kuuden hoidokin, neljän ratsun ja kahdeksantoista tunnin jälkeen annoin itselleni luvan mennä nukkumaan puolenyön aikaan, ei olekaan pitkään aikaan uni maittanut yhtä nopeasti!

#285 Laiskuus iskee lomalla

Nimittäin bloggaamisen lisäksi myös ratsastukseen. Näin ainakin voidaan todeta, kun vilkaisee kalenteria ensimmäisen kuluneen lomaviikon ajalta. Tai olihan se ensimmäinen sunnuntai aktiivinen, mutta sitten se iski, saamattomuus. Kirjoittelen tuosta neljän ratsun ja kuuden hoidettavan päivästä vielä myöhemmin, mutta muuten tähän postaukseen tuleekin sitten kaikki hevostelut loman alkamisesta aina tähän päivään saakka.

Koko loma alkoi oikealla pahan onnen videopostauksella. Ensinnäkin väliaikaisella puhelimellani ei selvästikään kuvata hyvälaatuista, kunnolla toimivaa tai valoisaa videota, missä äänet toimisivat kunnolla. Siitä ei myöskään siirretä videoita tietokoneelle normaalisti, vaan jouduin lähettämään joka ikisen erikseen bluetoothilla ja se jos joku on hidasta ja hermoja raastavaa. Lopuksi vielä latasin videon ja kirjoitan tätä postausta mummolassa, jossa ei tietysti ole wifi-yhteyttä. Niinpä puhelimesta jaettu netti vie hurjasti lisää aikaa ja hermoja, joten tuossa alla nyt vain teille se harmaita hiuksia aiheuttanut kaikkien aikojen surkein my day.

linkki

Nyt Namulla onkin ollut jo viikon verran kengät melko lailla kilisemässä jaloista (hienosti hoidettu taas tämä kengittäjän pyytäminen paikalle ajoissa, hyvä Emilia!), joten on pitänyt ottaa melko lailla rauhallisesti irtokenkien välttämisen toivossa. Siksi kävimme 7. päivä toista kertaa pienellä pyörälenkillä. Vaikka ensimmäinen reissu sujuikin yli odotusten, oli tämä toinen aika kaukana siitä. Narun päässä oli vuoroin leijaileva vuoroin jumittava otus, joka koki myös tarpeelliseksi pelätä traktoria enemmän kuin koskaan. Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen siitä, että on oppinut tässä parin vuoden aikana tuntemaan tuon hevosen melkoisen hyvin, joten tuonkin tilanteen näin jo niin kaukaa että ehdin hyvin varautua, eikä siis mitään sattunut. On se välillä niin hölmö eläin...

Samana päivänä pääsin leikkimään jälleen poniratsastajaa Taavin selkään kun lähdin Reetan ja Laikun maastokaveriksi. Kuljimme kivaa reittiä pitkin, joskin tien pohjat eivät kengättömälle parhaat olleetkaan. Siksi Taavin voisikin taas lyödä kenkään, jos vain siihen löytyy kiinnostusta ;) Oli todella rentouttavaa olla pitkästä aikaa sen järkkymättömän rauhallisen hevosen selässä, missä pystyi pelottavat asiat kohtaamaan ilman pientä paniikkia ja laukkapätkätkin painelemaan pitkällä ohjalla. Eiköhän sitä jatkossakin eksytä maastoon, jos vain seura vielä kelpaa :D

Viimeisimpänä tässä on torstain kävelylenkki, kun kävimme Namun kanssa suorittamassa päivän urheilusuorituksen kolmen kilometrin tallustelun merkeissä. Meno olikin pääasiassa ihanan rentoa, vaikka niin pieniä kuin isojakin vaaleita palluroita (eli siis lampaita ja pyöröpaaleja) piti jäädä ihmettelemään hyväksi toviksi. Vaikka tamma onkin maasta käsiteltäessä ihanan rento ja rauhallinen, niin hetken aikaa narun päässä meinasi olla leijaileva lihapulla kun päädyimme seurailemaan ihanien pikkukaritsojen iltaralleja. Siinä kohtaa kamera olisi ollut kova sana, aivan ihania pikkuisia!

Laitetaan nyt vielä loppuun ääniraidallinen video kahdesta penkin alle menneestä kavalettikerrasta, joihin minulla ei oikeastaan ole mitään lisättävää. Videolla ne suurimmat fiilikset, mutta lyhyesti sanottuna jännittynyttä kaahailua ja jos ei menty eteen niin sitten ylös.

linkki

#284 Kesäkuun tavoitteet

Miten nämä kuukaudet oikein kuluvat? Jälleen on aika miettiä tavoitteita ja niiden saavuttamisia. Aloitetaan heti suurimmalla saavutuksella, josta olen erityisen iloinen. Halusin nimittäin 90-100cm tasosta meille helpon, tai ainakin sujuvan korkeuden, jota ei kauheasti enää jännitä hypätä. Ja vitsit millaisia estetreenejä meille viime kuuhun on mahtunut! Metri ei viimeisellä hyppykerralla tuntunut enää ollenkaan pahalta, ja vaikkei me sitten käyty missään kisoissa toukokuussa eikä siis päästy sitä metriäkään starttaamaan, niin luottavaisin mielin sitten joskus sitä lähdetään hyppäämään! :) Muuten tämä kuukausi olikin sitten vähän rennompi ja vaikka vapaapäiviä ei hevoselle paljoa pitänyt jättää, niitä tuli kuitenkin runsaasti. Mutta hei, nyt alkoi kesäloma ja liikutukset lisääntyy entisestään!

ss-laatuja.. mutta läpi kuun ollaan metriä hypitty :)

Tavoite kontrollin lisäämisestä esteillä ja maastossa muuttui kuukauden aikana vähän erilaiseksi, eikä maastossa oikeastaan juuri tullut edes käytyä. Kontrollin lisäämisestä minulle tulee mieleen hevosen laittaminen pieneen pakettiin, mutta jokin aikaa sitten tajusin haluavani ratsastaa hevosta mielummin rennoksi kuin kontrolliin. Muutama rento ratsastus saatiinkin jo, vaikkei se Namun kanssa ole ollenkaan helppo homma. :) Vaikka kotona hyppäsimmekin paljon, niin ulkopuoliseen valmennukseenkaan emme koko kuukaudessa ehtineet. Itse asiassa en sellaista kuitenkaan niin paljoa nyt olekaan kaivannut, tiedä sitten miksi nyt näin.

Tämä on jo aika noloa, sillä en ole kolmenkymmnenen päivän aikana saanut kirjoitettua pieniä vuokraajanhaku-ilmoituksia tänne nettiin... Eikä Taaville kyllä tällä hetkellä vuokraajaa voikaan hakea, mutta kyllä nyt edes Hensulle ihan lähipäivinä pitäisi jo saada kirjoitettua ilmoitus...

Omista tavoitteistani olen, kuten jo aiemmin mainitsin, kaikkein tyytyväisin siihen korvien välissä tapahtuneeseen muutokseen, jonka takia metri korkeutena ei ole enää pelottava hirviö vaan pystyn jo vähän rentoutumaan silläkin tasolla. Pohkeisiin en kyllä rehellisesti sanottuna paljoa ole muistanut keskittyä, mutta ainakin mielestäni olen kunnolla ratsastaessani myös oikeasti käyttänyt jalkoja pelkän ohjan ja istunnan lisäksi. Kuukauteen mahtui kuitenkin vain muutama kunnollinen koulutreeni, mutta pääasiassa ne sujuivat kyllä sitten ihan hyvin kun sellaisia jaksettiin pitää. Kävin myös yhden vieraan hevosen selässä, mikä tarkoittaa että seuraavalle kuulle jäi jälleen kaksi hevosta :)

Ottakaa mallia kesän asenteeseen omistajasta, älkää äkäisestä ponista ;)

Mutta sitten uusiin tavoitteisiin! Vietän nyt viimeistä pitkää kesälomaani, ja aion nauttia joka ikisestä päivästä ennen kuin opiskelut jälleen alkavat. Sen kunniaksi tulen kirjoittamaan Summer bucket list -postauksen asioista, joita tänä kesänä haluaisin toteuttaa. Siksi en niitä avaa tässä vielä enempää, vaan pysyn vain tylsästi näissä arkisemmissa tavoitteissa. Namun kanssa haluaisin tässä kuussa käydä hyppäämässä 1-3 kisat, mielellään samaan syssyyn myös ensimmäiset aluekisamme ja sen ensimmäisen metrin. Muuten kotona treenataan hyppelöitä sekä pienillä että isoilla esteillä ahkerasti, mutta nyt tosiaan sileän työskentelyä ja etenkin hauskanpitoa unohtamatta. Ja hei, ne salaa ilmestyneet läskit hevosen kyljistä voisivat palata äkkiä sinne mistä ovat tulleetkin :D

Olisi hienoa saada Taavi pian takaisin kotiin, mutta siihen nyt en varsinaisesti voi vaikuttaa (tai voin, voitaisiinhan me se hakea pois milloin vain, mutta ei se reilua olisi kenellekään..), mutta ilman herraakin voi jo tehdä hyvät suunnitelmat tämän kesän leirille. Sellainen ollaan siis Jeminan kanssa 99% varmuudella pitämässä joskus heinä-elokuussa, joten kaverit hoi, jos kiinnostaa niin ottakaa yhteyttä jompaan kumpaan. Koska kesä menee nopeammin kuin osaisi arvatakaan niin leiristä pitäisi tässä parin viikon aikana lyödä ainakin ajankohta lukkoon, jotta pitäminenkin sitten onnistuu. Sitä tullaan siis suunnittelemaan ahkerasti!

Myös Taavilta löytyy teille elämänohje: Nauttikaa elämän pienistäkin herkuista! ;)

Tämä kuukausi voisi olla oikein otollista aikaa alkaa pikkuhiljaa alkaa kevyesti köpötellä Hensulla. Ei siis mitään rankkaa treeniä, mutta mukavia metsäkävelyjä ja ilman satulaa humputtelua, eihän ilman niitä voi kukaan ponityttö elää kuitenkaan. ;) Nyt kesällä minulla olisi myös aikaa pitää joitain ratsastustunteja, eli kiinnostuksestaan myös tässä asiassa voi ottaa yhteyttä minuun. Myös muutamat posekuvat olisi ihana ottaa aurinkoisessa kesäsäässä, itseasiassa minuun saa olla vapaasti yhteydessä sekä siinä tapauksessa että haluaa ratsastamisestaan/itsestään posekuvia heppojen kanssa tai on vapaaehtoinen tulemaan kuvamaan omaa ratsastustani tai posekuvia! :D

Omiksi tavoitteiksi tälle kuulle kuuluu ilman muuta hauskanpito ja se, että yritän oikeasti treffata myös kavereita. Ihan must ihmisiä ovat tietysti tallilaiset ja erityisesti Irina, koulusta heppatyttö Laura ja muuten vain ihana kaverini Kaisa, mutta onhan noita tietysti monia muitakin. Onneksi aloitin urakan jo heti tänään viettämällä pari tuntia aikaa Tinjan kanssa ;) Varsinaisia heppatavoitteita ovat kuitenkin säännöllinen ratsastus noin suurin piirtein se pari tuntia päivässä ja kisaaminen hyvällä fiiliksellä. Eiköhän se olisi tälle kuulle jo pikkuhiljaa syytä ottaa jokin valmennuskin, mutta vielä sitäkin enemmä on mentävä usein moikkaamaan Taavia ja syöttämään pullaponille paljon herkkuja ;) Kuten voi siis huomata niin ei tällä kertaa mitään totisia tavoitteita, nyt ollaan lomalla ja pistetään aivot tuulettumaan ja nautitaan kesästä, kyllä sitä ehtii itseää jälleen syksyllä rääkätä koulun penkillä ja tallilla :P

Loppuun vielä 9-luokan projektina tekemäni pieni video, vähän erilaista mitä multa on totuttu näkemään :D

linkki

#283 Super ♥

Maanantain ratsastus oli yksi onnistuneimmista pitkään aikaan. Päivällä hyppäsin Namulla ja Jemina tuli ratsastamaan vielä myöhemmin Taavin, josta postauksen kuvat ovatkin :) Namu oli aivan super ratsastaa, se oli tosi kiva ja rento ja vastasi myös pidätteisiin nopeasti. Tällä kertaa en tehnyt ääniraitaa videoon, sillä ajattelin, että ratsastusta olisi kiva analysoida myös kirjallisesti aina silloin tällöin. Tein esteille normaalia paremman verryttelyn ravipuomeja hyödyntäen ja keskityin tavallista enemmän myös omaan tekemiseeni. Kävimme vähän aikaa sitten erään anon kanssa vähän keskustelua hyppäämisestämme ja avoimena hänen ajatuksilleen yritin nyt keskittyä istumaan alas ja pitämään käden alhaalla. Tällä kertaa heppanen tosiaan oli super, mutta sitä seuraavana aivan kamala, eli en näin muutaman hyppykerran perusteella osaa vielä sanoa, kuinka paljon hyötyä noista oli. Nyt olisi kuitenkin kiva kuulla tältä anolta kommenttia menosta, onko paremman näköistä? Ainakin selkään tuntui todella hyvältä!

Alkuun pyörimme tosiaan koko ajan ravipuomien ympärillä. Alkuun puolikkaat kierrokset laukkaa olivat liikaa ja vauhti alkoi kiihtymään, mutta kun tehtävää pilkottiin pienempiin pätkiin ravia ja laukkaa niin rauha palasi nopeasti ja hevonen lopetti juoksemisen melkein kokonaan. Tein myös aika paljon laukanvaihtoja pysähdyksen, käynnin ja ravin kautta ja sillä lailla sain tamman malttamaan laukassakin paremmin. Hyppääminen aloitettiin ihan pienillä 60cm yksittäisillä esteillä, jotka tosin olivat maastoesteitä jäljitteleviä. Niissä vauhti meinasi vielä kiihtyä vähän liikaa, vaikka itse hypyt olivatkin aika kivan tuntuisia. Muutamien verryttelyhyppyjen jälkeen rata alkoi sinisestä okserista lähimpänä kameraa. Esteet olivat pääasiassa pieniä 60-80cm, tosin sarjan b-osa taisi olla heti alkuun 90cm. Koko rata oli todella kivan tuntuinen ja rauhallinen, eikä sinne mitään suurempia virheitä mahtunut edes mukaan! Hetken kävelyn jälkeen tulin ihan saman radan uudelleen fiksaillen paria lähestymistä, jonka jälkeen olikin ihan pakko kipaista sisälle hakemaan juotavaa. Lämpöä oli nimittäin auringossa varmaan 30 astetta ja tuossa vaiheessa meinasin jo pyörtyä selkään. Namulle selkeästi helteet sopivat sillä heppahan oli ihan super ratsastaa :D

Taukoa ratsastamiseen tuli varmaan vartin verran kun nostin vielä esteitäkin, kaikki kynnelle kykenevät aina sinne metriin saakka. Oli muuten ensimmäinen kerta kun korkeus ei enää jännittänyt ja hyppääminen tuntui helpolta! Otin muutaman hypyn okserille ennen koko radan hyppäämistä, lähinnä hain sitä tauolla jo vähän kadonnutta tuntumaa takaisin. Namu oli edelleen todella kiva ratsastaa ja radasta selvittiin ihan kelvollisesti. Sarjalle hidastin itse liikaa, mutta pienellä kannustuksella Namu venyi väliin ihan helposti. Myös lankun jälkeen kaarre venähti ihan turhan pitkäksi, mutta siinäkin olisi vain kuskin pitänyt olla hereillä. Hetken miettimisen jälkeen päätin tulla vielä koko rundin kertaalleen ja korjata virheeni, ja sarjaa lukuun ottamatta siinä onnistuinkin. Sarjalle tosiaan otin ihan liian lähelle, josta meinasi seurata jo kielto a-osalle (mikä olisi ollut ihan hyvä ratkaisu hevoselta), mutta jälleen kannustuksella ensimmäisestä esteestä yli, kaksi askelta väliin ja vielä okserikin puhtaasti! Tämän jälkeen tulin enää kertaalleen sarjan ja kun tajusin maapuomin sijaan tuijottaa sitä ilmassa olevaa puomia niin sarja meni niin mallikkaasti hevosen osalta! ♥

Siihen jos johonkin oli hyvä lopettaa, hyppäsin heti selästä alas ja vein hevosen pesulle ja vasta sen jälkeen kävelimme loppukäynnit, oli muuten kivempi kävellä kun ei ötököitä ollut ihan niin paljoa.. Pesulla vain sattui pieni äksidentti, jonka takia pari tolppaa irtoili maasta ja puhelimelle sai sanoa heipat. Ainakin heppa oli kuitenkin pienen säikähdyksenkin jälkeen iloinen kun vain sai melassiämpärin nenänsä eteen ja muutaman lahjontaleivän nassuun :D Tällä fiiliksellä me muuten startataan se ensimmäinen metri vielä!

linkki