En noin miljoonankaan yrityksen jälkeen onnistunut tekemään leirivideota, sitä siis joka oli tarkoitus julkaista heti leirin jälkeen heinäkuussa... Ehkä se on vielä tulossa, mutta nyt halusin kuitenkin herättää blogin pitkän ja suunnittelemattoman tauon jälkeen taas henkiin. Vähän spesiaalimpaa postausta, vaikka olisinkin halunnut tähän juurikin sen leirivideon kolmensadan postauksen kunniaksi.
Jos nyt tehdään nopea koonti kuluneesta melkein neljästä kuukaudesta, niin lyödään pöytään ensin suurimmat muutokset.
Vaikutan nykyään pääasiassa Ypäjällä. Opiskelen Hevosopistolla hevosenhoitajaksi ja suoritan myös lukio-opintoja samalla.
Namu on mukanani Ypäjällä, täysihoidossa Playsson.netin Honkalan tilalla.
Ponit ovat kotona perheen hoidossa, eikä niiden tilanne ole muuttumassa mihinkään.
Asuntolaporukan jälkeen eniten kulutan aikaa Jessican ja hänen ihanan Kambo-poninsa kanssa.
Miten meillä on sitten mennyt kisoissa?
Leiriä edeltävänä päivänä kävimme Namun kanssa korkkaamassa aluekisat Salo Horse Showssa. Starttasin kisoihin luottavaisin mielin, mutta lopputulos oli täysin pohjanoteeraus. Ratsastin itse aivan surkeasti ja hevonen oli huono, kenties jopa jostain kipeä ja lopputuloksena oli hylkäys molemmista luokista. Onneksi huolehdittavana oli heti perään leiri (joka onneksi sujui lähes ongelmitta!), joten en voinut jäädä murehtimaan suorituksia.
Heti seuraavan tilaisuuden tullen lähdimme Merjalle hyppäämään. Oman mielenterveyden vuoksi en halunnut laskea rimaa alemmas, joten hyppäsimme ensin pienemmän luokan 80cm ja sitten 100cm. Ensimmäisessä luokassa pääsimme sentään perusradalta maaliin useamman virheen kera, mutta metristä nappasimme jälleen kiellot ulos. Tässä kohtaa oli aika niellä pettymys ja vilkaista peiliin.
Seuraavat kisat venyivät aina Ypäjän Kisaviikolle saakka. Starttasin kolmena päivänä jokaisena yhden luokan, ja tulokset olivat jälleen omaa tasoamme. Sijoitus oli ensimmäisenä päivänä paras ja toisenakin päivänä nappasimme vielä ruusukkeen, mutta jokaisen radan jälkeen olin niin onnellinen päästyämme maaliin. Vaikka luokat olivat sinällään meille pieniä, 80 ja 90cm, niin pääsimme takaisin kilpailujen pariin.
Kotikisat Somerolla olivat seuraavana vuorossa. Tästä lähtien olemmekin käyneet kisoissa Jessin ja Kambon kanssa, ja täältäkin nappasimme molemmista luokista voitot. Ensimmäisenä vuorossa oli 70cm, joka oli Namun kanssa helppo korkeus ja voitimmekin paitsi luokan myös SomRan Junioriestemestaruuden neljättä kertaa peräkkäin. Metrissä en enää jaksanut ratsastaa ja uusinnasta saimme puomin matkaan, mutta Jessi voitti koko luokan.
Heti Someron kisojen jälkeen Namu saikkuili kolme viikkoa epäillyn kaviopaiseen takia. Tämän takia kaivettiin vanha Taavi telakalta ja kävimme Punkin tallilla hyppäämässä kaksi luokkaa. Lihapulla yllätti varmasti jokaikisen ihmisen kisapaikalla voittaen 50cm aikaluokan, mutta muisti sentään lopettaa hyppäämisen 70cm luokassa. Enkä ihmettele, sillä olin aivan hilkulla pudota verryttelyssä yhdellä okserilla :´D
Seuraavalla viikolla hyppättiin jälleen Merjalla, ja jälleen Taavilla. Olin kiltillä tuulella ja hyppäsin aivan pienet luokat, mikä oli kyllä ihan hyvä sillä olimme myöhässä ja ratsastin lähes suoraan radalle.. Sekä ristikko- että 50cm luokasta siis puhdas rata ja saldona pari ruusuketta, sekä erittäin tympääntynyt pieni poni :D
Nyt Namu on taas kunnossa ja lauantaina olisi tarkoitus startata Ypäjä Movember Showssa yksi metrin luokka, jännittää muuten melkoisen paljon että käy kuten Salossa...
Olen superpahoillani, että julkinen ilmoitus tämän vuoden leiristä tulee näin myöhään. Jos sinulla ei kuitenkaan ole vielä menoa 15-18.7 ja sinulla olisi kiinnostusta osallistua kotonamme Salossa (tarkemmin Kiikalassa) minun pitämälleni hevosleirille, jatka lukemista! Leirin hinta on 80e, jolla pääasiassa katetaan ruokakulut. Majoittuminen on meillä kotona, sauna lämpeää parina iltana ja jos innokkaita löytyy niin lammellakin voidaan käydä uimassa. Ratsastusta on 1-2 tuntia päivässä, ja tarkoituksena on tehdä myös kaikkea tavallisista tunneista poikkeavaa (leikkejä, maastoja...) Ratsuina ovat näillä näkymin kolme hevostani, jotka rajaavat osallistujamäärän kuuteen ihmiseen. Parin kanssa saa myös yhteisen hoitohevosen leirin ajaksi. Mukaan kuuluu toki myös leirikaste, sekä viimeisenä päivänä leirikisat. Myös muuta yhteistä ohjelmaa on tulossa! Leiri sopii kaikentasoisille ja -ikäisille, hevoset ja ryhmäjaot toteutetaan ratsastajien kokemuksen mukaan. Minulla on kokemusta leirien pitämisestä kolmelta vuodelta, tunnelmia voit fiilistellä alta!
Jos heräsi kysymyksiä tai kiinnostuit osallistumaan, ole yhteydessä sähköpostilla emiliakirsikka@outlook.com tai kysy kommenteissa, ole nopea! (Varataksesi paikan vain sähköposti lasketaan)
Tervetuloa viettämään unohtumattomat neljä päivää!
Minulla on nyt kaikennäköisiä postaus- ja tietokonejuttuja ihan retuperällä, joten kirjoittelen postauksia nyt vähän sekavassa järjestyksessä. Kuukauden tavoitteetkin on tulossa, mutta ensin pitäisi keksiä sinne jotain kuvamateriaalia... Tämän postauksen aiheena on kuitenkin maanantaina käydyt estekisat Koskella. MT-team järjesti seuraottelun neljännen osakilpailun iltakisoina, joka näin viimeisiin luokkiin osallistuneella venyi pitkälle yön puolelle. Toisaalta, meiltä lähtö oli puoli kuudelta illalla, eli tällaiselle aamu-uniselle iltakukkujalle ihan täydelliset kisat :D
Kisapaikalle ja takaisin pääsimme siis Reetan ja Laikun kyydissä, kiitos heille siitä! Kotona oli aikaa rauhassa pakkailla kaikki ja laittaa hevonen kuljetuskuntoon, ja kuvailinpa teille yhden videonkin siinä samassa. Kyydin saavuttua vain tavarat ja hevonen kyytiin (ei ihan niin helposti, mikä sitten olikaan syynä tällä kertaa) ja matkaan. Perillä olimme ajoissa ja odotteluaikaa ennen ensimmäistä radankävelyäkin jäi paljon. Ratsut onneksi seisoivat rauhallisesti trailerissa, joten mikäs siinä sitten odotellessa. Kun rataan pääsi tutustumaan en pitänyt sitä pahana ja suunnittelin uusintaankin vaikka mitä, mutta tällä kertaa en lopulta päässyt kääntämään ollenkaan.
Koska luokka oli suuri sai verkkaan pääsyäkin odotella, eikä verkkakaan ollut niin sujuva kuin olin toivonut. Parin suorituksen ajan verryttely oli aivan kokonaan pysähtynytkin erään ratsastajan putoamisen vuoksi, joten en saanut Namua katkonaisen hyppäämisen aikana toivotulla tavalla avuille.
Radalle lähdettiin alta juoksevalla hevosella ja heti ykköselle käytiin loppuun saakka keskustelua vauhdista. Seuraava linja meni ihan ok, vaikka kääntyminen sille tuottikin ongelmia. Ensin rautakankea ei saanut käännettyä ollenkaan ja sitten se yritti singota haluttuun suuntaan oikein vauhdilla. Nelonen, vitonen ja kutonen sujuivat sen kummemmitta, ainoastaan viidennelle paikka osui vähän lähelle. Perusradan viimeiselle sen sijaan oli vaikea pitkä lähestyminen, jossa jarruja sai taas hakemalla hakea.
Uusinnan alkaessa isompi vaihde silmään ja kaarteen linjalle sainkin ratsastettua todella kivasti ja sujuvasti. Linjan jälkeen vain oli tarkoitus kääntää, mutta kun tajusin tilaisuuden menneen jo ohi niin ei auttanut muu kuin palata vanhoihin tapoihin ja ratsastaa seuraavalle esteelle eteen. Kaksi viimeistä sujuivatkin ilman sen kummempia ongelmia ja lopputuloksena oli voittajaa kolme sekuntia hitaampi aika. Tällä kertaa se kuitenkin riitti viidennelle sijalle, mikä on pikkuponien joukossa edelleen aika kova suoritus ;) Palkintojenjaossa ei poni osannut kyllä käyttäytyä ollenkaan, ruusukkeen kyllä sai laittaa mutta kaikki odotteluaika käytettiin pystyyn hyppimiseen ja steppailuun.. Kunniakierros kuitenkin sujui taas heti paremmin, eli ihan malttamattomuudesta oli tällä kertaa kysymys
Ensimmäisen luokan jälkeen suunta oli heti toiseen radankävelyyn, joka paljasti myös metrin radan olevan sujuva ja helppo. Perusrata pyöri melkein koko ajan oikeaan kierrokseen, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Verryttelyyn ei ollut mitään kiirettä sillä tässäkin luokassa olin toiseksi viimeinen lähtijä ja verkassa minulla olikin sopivasti tilaa ja aikaa ottaa hyppyjä. Yksikään este ei kyllä metriä tainnut olla, mutta pikkuvikoja. Radalle päästessäni pyysin esteet vielä oikeaan korkeuteen, vaikka olisihan sitä noin kierroksilla käyvällä hevosella voinut vähän helpommankin radan hypätä.
Ykköselle tultiin jälleen aika vauhdilla ja lähelle kun taas kakkoselle ainoa paikka jonka näin oli lennättää kaukaa. Tämän jälkeen meno kuitenkin tasaantui ja pari seuraavaa estettä rullasivat mukavasti eteenpäin. Viidennelle meinasi taas laukka venähtää ja koko linja tultiin vähän käsijarru päällä jotta sain askeleen sopimaan. Myös sarjalle meinattiin tulla aivan liian lujaa, mutta sinnekin hyvällä hetkellä sain pari pidätettä menemään perille saakka. Seitsämännelle esteelle heppa pääsi valumaan liian aikaisin, joten hyppy tuli melko kaukaa ja vinosti, mutta onneksi on tuota ponnistusvoimaa ;) Perusradan viimeiselle sentään pääsi taas vain sujumaan.
Uusinnassa olin ajatellut vain puhdasta rataa, mutta kun niitä oli tullut jo vaikka millä mitalla niin kyllähän se kilpailuvietti vähän nosti päätään. Pari ensimmäistä tulikin ihan sujuvasti, vaikka kääntämisestä ei tälläkään kertaa oikein voi puhua. Linjalle paikka osui jälleen lähelle, mutta pohkeet vain kiinni niin kyllä pääsi seuraavallakin esteellä vain odottamaan. Viimeiselle esteelle annoinkin sitten rullata kaarteen läpi koko lähestymisen melko vapaasti, jolloin paikkakin oli sujuva. Sekunnin verran olimme sitten kakkoseksi jäänyttä nopeampia, eli suuntasimme uudelleen pomppimaan palkintojenjakoon hakemaan tällä kertaa sinivalkoista ruusuketta.
Vaikka hevonen ei todellakaan ollut siinä parhaassa mielentilassa kummankaan radan aikana ja radan ratsastamisen sijaan jouduin hyppäämään ns. yksittäisiä esteitä ilman rytmiä, niin silti kahteen tuplanollaan ja sijoitukseen ei oikein voi olla kuin tyytyväinen. Kisoista päästiin lähtemään aikaisintaan puoli yhdentoista aikaan ja meillä perillä oltiin puolen yön tuntumassa. Kaiken tekemisen jälkeen kello olikin jo kiirehtinyt sinne kahteen, eli aika yökisoiksi meni ;)
Seuraavaksi on luvassa kolme myday-videota juhannukselta, mutta sitä ennen ajattelin vielä laittaa tämänkin videon julkaisuun. Kun suunnitelmana on hypätä ratatreeniä laitan esteet yleensä ihan oman pään mukaan niin, että radalla mielellään on hyppyjä molempiin kierroksiin, linja tai sarja, sekä laukanvaihtoja. Joskus ajatuksena on treenata esimerkiksi uusinnan teitä, jolloin tehtävien rakentaminen vaatii enemmän ajatusta. Kavalettitehtävät taas ovat niitä, joihin yleensä päädyn hakemaan inspiraatiota netistä (kannattaa hakea esim. jumping exercises for horses, tuloksia tulee aika lailla reilummin (ja parempia) kuin suomenkielisillä hauilla). Niin tälläkin kertaa ja nopeasti löysinkin pari inspiroivaa tehtävää, joista tällä kertaa valitsin kolmikaarisen uran. Vaikka alkuun oli ajatuksena nostaa ristikot lopuksi 70cm pystyiksi, olinkin niin laiska että hyppäsin vain pienenä ratana esteet, joita olin vähän siirrellyt pois tieltä. Nämä kaikki olivat ihan pieniä, vain okseri oli 80cm eikä sekään nyt ole mikään iso. Ratoja ennen tein kuitenkin vähän työskentelyä puomilla ja sen jälkeen ravissa ja laukassa hyppyjä kolmikaarisella. Kokeilin myös vähän rajoja ja hyppäsin ristikot niin vinosti kuin uskalsin. On muuten yllättävän pelottavaa hommaa, mutta ainakin tuli kokeiltua että voin uusinnassakin hypätä melko vinoon (ei kyllä noin paljoa jos esteet ovat ristikkoa isompia :D). Kiva kokeilu tuo silti oli! Namu oli koko ratsastuksen mukavan rento ja kuulolla, joten pitkästä aikaa kavaleteilta ja hyvä mieli. :) Hyppäsin vartin verran, joten karsin videolle jokaisesta tehtävästä vain osan :D
Muutama postaus sitten puhuin juuri kahdesta eri tavasta ratsastaa Namulla koulua: vaatimalla kaikkihetinyt tai sitten olemalla hiljaa selässä. Päädyin toteuttamaan jälkimmäistä, ja syy siihen selviää mielestäni melko hyvin alla olevasta videosta. Tällä samalla tavalla ollaan siis jatkettu treeniä nyt muutama kerta, ja pikkuhiljaa aletaan jo päästä siihen pisteeseen mitä talvella oli! Sitten taisi iskeä ahneus ja yritettiin harppoa liian isoja askelia kerralla, mutta nyt näyttää taas paremmalta. Tänään pystyin jo ratsatamaan pari ohjelmaa läpi, niin paljon parannettavaa niissä on mutta yksi ravivoltti onnistui jo (ja ravihan on ollut se kaikkein vaikein askkelaji viimeisen puoli vuotta!) Verratkaahan tätä siihen parin postauksen takaiseen!
Viime viikon sunnuntai se vasta mielenkiintoinen päivä olikin! Ensinnäkin harvemmin kisoihin lähdetään iskän kanssa, tai ainakaan niin että riittää hyvin kun herää kymmeneltä ja lähtee ajelemaan kahdeltatoista. Ikinä aiemmin ei ole ratsureimaa seisotettu myöskään trailerissa, mutta nyt kun paikan päällä oltiin ajoissa ja kisat olivat aikataulusta myöhässä katsottiin järkevämmäksi pitää hevonen kopissa pari tuntia. Vasta viimeinen puoli tuntia oli pollesta tylsää aikaa, mutta muuten sen uskalsi hyvin jättää vahtimattakin ja kaikki sujui hienosti.
Vasta radankävelyn jälkeen otimme hevosen ulos eikä kuntoon laittamisessa sitten kovin montaa minuuttia mennytkään. Selkään hypättyäni ehdin kävellä hieman ja sitten pääsikin sujuvasti verryttelemään. Koska kenttä oli niin märkä oli maneesi jaettu kahteen osaan, toisessa siis itse kilpailusuoritus ja toisessa verryttely. Siksi tilaa ei ollut kovin paljoa, mutta loppujen lopuksi meillä ei ollut mitään ongelmia mahtua. Verryttelyssä tamma oli ihan kamalan jännittynyt. Se on ennenkin mennyt ihan sekaisin tilanteesta, jossa muut hevoset hyppäävät ja laukkaavat kun se vasta tulee, ja luulen, että nyt myös pieni tila lisäsi tätä fiilistä hevoselle. Ravailut sujuivat ihan ok ja laukassakin vielä pärjättiin, mutta sitten kun tavalliseen tapaani yritin hypätä sitä mitä tarjolla oli, ottikin hevonen vähän yllättäen stopin. Toki este oli valkoisista puomista ja tilanne edelleen tamman mielestä ahdistava, mutta tuli se silti vähän yllätyksenä, ja siinä kohtaa kieltämättä kävi jo mielessä, että mitähän tästäkin tulee. Katselin jo rataa sillä mielellä missä on pelottavia esteitä, mutta ei sitä ongelmaa pysähtymisestä sitten enää onneksi kuulunut.
Helena laski esteen pieneksi ja tulimme sen aika monta kertaa, sillä hypyt olivat enemmän ja vähemmän jännittynyttä räpellystä edelleen. Kisakorkeudella olevalle okserille sentään tuli ihan kivoja hyppyjä ja mitä enemmän hyppyjä tuli alle sitä enemmän tamma vähän rentoutui. Kyllähän se edelleen juoksi alta ja oli huono, mutta sen kanssa alkoi pärjäämään. Radalle lähteminen oli silti aika ristiriitaisissa fiiliksissä, sillä tamma tosiaan tuntui siltä, että johonkin stopataan tai sitten mennään täysillä seinästä läpi.
Radan kävelyssä pistin merkille muutaman vaikeamman kohdan. Laineokseri, joka oli sekoitus sinisiä ja pahoja valkoisia puomeja ja erityisesti sen jälkeinen käännös vasemmalle. Videollakin vielä näyttää että tilaa olisi, mutta ensimmäisellä kerralla oli muuten hilkulla että ylipäätään kääntyi. Uusintaan olin leikitellyt ajatuksella ratsastaa superlyhyet tiet, jolloin ehdottomasti vaikein kohta olisi toisiksi viimeinen pysty ja sitä seuraava kääntyminen oikealle. Kävin myös näyttämässä tuomarin suojana olleet pelottavat possut tammalle, vaikka eiväthän ne siitä niin kovin pelottavia olleet.
Lähtömerkin saatuamme se oli sitten menoa. Pari ensimmäistä estettä meni vielä jännittyneissä fiiliksissä, mutta sitten meno alkoi rentoutua ja sujua paljon paremmin. Teimme aivan varmasti jälleen kaksi parasta rataa, muita onnistuneita ovatkin olleet Someron junnumestaruus ja Paimion 80cm, niissä olemme todellakin tehneet parhaamme ja pärjänneet samalla mukavasti. Perusrata alkoi helpolla pystyllä, josta oli mukavasti tilaa matkustella seuraavalle esteelle. Meno oli ihan rauhallista, vaikka Namu olisi mielellään mennyt kovempaakin. Silti se ei tuntunut kädelle yhtään raskaalta, kokeili vain ajoittain saako mennä. Kolmosella jäin itse vähän jälkeen, mutta muuten siihen tuli tosi kiva hyppy. Nelonen olikin sarja, ja pitkästä aikaa sekin meni vaivattomasti. Tykkään niin paljon enemmän yhden askeleen sarjoista! Seuraava linja oli vähän työläs, mutta onneksi itse laine ei ollut yhtään muita esteitä vaikeampi. Sen sijaan käännöksessä sai kyllä ihan kääntää, vaikka esteen päälläkin kyllä kerrankin olin itse selkeästi menossa oikeaan suuntaan. Perusradan viimeiselle oli pitkä lähestyminen, mutta sekin tultiin tällä kertaa ihan rauhassa,
Uusinnan alkaessa päätin pistää kaiken peliin, sillä luokassa oli paljon pikkuponeja, jotka menevät mistä välistä tahansa. Siispä sarjaa kohti hevoselle vähän pohjetta ja riskillä vähän vauhdilla yli. Uusinta ei missään nimessä ollut vielä kaunis, mutta ensimäinen uusintamme kuitenkin, jossa oikeasti käännettiin kaikki tai ei mitään. Seuraavalla pystyllä olin taas vähän hypystä jäljessä ja oikea ohja jäi johtamaan liikaa, mutta hieno tammanen piti puomin kannattimillaan. Sitten alkoikin kääntäminen, joka tosin kostautui heti seuraavalla pystyllä kun otin ylimääräisen askeleen ja hyppy tuli pohjasta. Linjalla kuitenkin vain enemmän eteen ja seuraavasta puhtaasti yli, tosin kosketus sinne tuli. Mutta melkein ei lasketa, joten kolauttelu ei tässä kohtaa haitannut. Seuraavalle esteelle käänsin tosi rumasti, kun ulkoavut eivät ihan perille menneetkään yksinään. Ihan mielettömän tyytyväinen olen kuitenkin seuraavaan käännökseen, siinä ei meinaan ylimääräistä tilaa ollut. Tässä kohtaa yleisö oli jo ihan menossa mukana, mutta piti sitten liian innoissaan tuupata viimeiselle esteelle, jolloin takajalat ottivat okserin etupuomin mukaansa. Mielettömän harmittava puomi, sillä aikamme oli ihan uskomaton! 30s ja risat, ja puhtaalla radalla olisimme olleet toisia! Tällä kertaa tyytyminen oli kuitenkin 10/25 sijaan, harmi ettei muita uusinnan neljän virheen ratoja ollut sillä olisimme varmasti olleet nopeampia ;)
Sitten edessä oli ehdottomasti päivän jännittävämpi rata, nimittäin meidän molempien ensimmäinen metri. Helena kyllä sanoi maneesin koon nähtyään, että minun pitäisi harkita tarkkaan kannattaako ensimmäisestä metristä tehdä erityisen vaikeaa. Onnistuneen 80cm jälkeen sain kuitenkin ihan kannatuksen yritykselle, sillä pieneen tilaan tottuneina paikkahan oli kuin tehty meille. Onneksi radankävelyssä esteet olivat vaan 90cm, olisi voinut muuten iskeä rimakauhu. Rata oli sopivasti vaativampi, mm. heti alkuun oli linja ja tie kuudennelle oli Namun kaltaiselle hevoselle, joka heposti oikaisee esteiltä, melko kinkkinen. Myöskään sitä seuraavalla kaarevalla linjalla ei niin kauhean paljoa ollut aikaa, ja siihen perään oli vielä sama tiukka käännös kuin aiemmassa luokassa. Se hyvä puoli oli siinä, että starttasin ainoana metrin ja koko kilpailujen viimeisenä, että verryttelyssä oli rauhallista. Namu olikin heti paljon kivempi ja sain kummallekin esteelle hyviä hyppyjä. Vain yksi ratsukko pääsi uusintaan ja sekin hylättiin siellä, eli sinänsä minulle riitti voittoon uusinnan läpi rämpiminen ilman hylkäystä. Tavoite tietysti oli selvitä hengissä perusradan maaliin, ja tämä tavoite niin ylitettiin!
Ennen suorituksen alkua oli vielä ahdistava kaksiminuuttinen siinä radalla odotellessa ja seuratessa, kun esteitä hilattiin se 10cm ylöspäin. Kun sitten sain lähtömerkin, aloitin radan melkoisen halvaantuneena. Ensimmäiselle esteelle syöksyin oikein kunnolla, mutta sitten ryhdistäydyin ja aloin ratsastaa. Ja jälleen ratsastinkin oikein kivan radan! Seuraavana oli linja, joka meni helpon tuntuisesti siitäkin huolimatta, että lähestyminen ei ollut erityisen tilava ensimmäiselle esteelle. Sarja meni myös oikein rauhassa, josta olikin taas pitkä tie seuraavalle. Hypyssä jäin vähän jälkeen, mutta ainakin sain pollen kulkemaan suoraan, jolloin haastava tie kuudennelle meni ihan nappiin. Linjan toisen okserin ylitettyämme alkoi uusinta, mutta päätin ratsastaa sen rauhassa ja hakea tasaisen radan. Olihan tavoite jo nyt ylitetty.
Uusinta olikin mukavan rauhallinen mutta sujuva, ensin yksittäinen pysty ja siitä linjalle, joka oli ihan normaalit askeleet. Seuraavalle pystylle oli pitkä tie, jossa meinasi vähän laukka venähtää pitkäksi, mutta ennen estettä sain homman taas haltuun. Tämä pysty oli jotenkin hämäävän värinen, mutta silti siinäkään ei ollut mitään ongelmaa. Viimeisenä oli sarja, jonne mentiin yhtä rohkeasti kuin ensimmäisellä kerralla ja tuplanollalla maalissa! Heppanen sai valtavasti kehuja ja taputuksia, mahtoi yleisöä naurattaa :D Tällä ratsastuksella mentiin sitten palkintojen jakoon hakemaan sinivalkoinen ruusuke, jonka tuomari sai jopa laittaa suitsiin! Kunniakierroskin mentiin kerrankin rauhassa, hieno hevonen! Tässä radassa olen erityisen tyytyväinen paitsi hevoseen myös itseeni. En mokaillut yhtään paikkaa, ainoastaan olin yhdessä hypyssä vähän jäljessä (eikä siinäkään niin pahasti) ja muutenkin luotsasin meidät läpi radasta todella tasaisesti ja varmasti. Niin olen tyytyväinen, seuraavissa kisoissa sitten samat luokat!
Hauskaahan tässä kaikessa oli se, ettei päivä suinkaan päättynyt vielä siihen. Kisojen venyessä ja ollessamme kuitenkin jo melko lähellä mummolaa, päätimme hakea veljeni kotiin samalla reissulla. Ei muuta kuin auton keula kohti Viialaa ja siellä hevonen ulos trailerista. Siellä Namu sitten patsasteli toista tuntia keskellä "kaupunkia". :D Syöminen oli vähän haastavaa hevonen narun päässä (lähinnä koska eväät olisi kuulemma pitänyt jakaa), mutta muuten tamma käyttäytyi ihan mielettömän hyvin. Ei tarvinnut lähteä pyydystämään konia kyliltä ja saatiin me naapuritkin hämmästymään ihan kunnolla. Ei se hevonen tuolla ihan jokapäiväinen näky taida olla :D
Päivä venyi myöhäisestä lähdöstä huolimatta kymmenen tuntiseksi ja matkaa tuli taitettua yli kaksisataa kilometria, mutta mielettömän hienosti hevonen jaksoi koko ajan! Kotona oltiin sitten kymmenen jälkeen, eli aika nopeasti lensi kyllä hevonen laitumelle ja itse vällyjen väliin. Oli kyllä oikein kätevää, kun olin reissussa mm. kylmännyt jalat matkalla kisapaikalta mummolaan ja muutenkin ratsu oli huollettu matkan aikana jo täysin laidunkuntoon, yleensä kun nämä ovat vasta kotona. Seuraavaa reissua odotellessa!
Melkoisen harvinaisia, ellei ainutlaatuisia kuvia!
