...monessakin mielessä. Olen hukkunut viime aikoina paitsi ihan oikeaan kouluun (mm. äidinkielen, englannin ja kotitalouden päättötyöt, kokeita ja testejä... Eikä loppua edes näy, huh!), myös kouluratsastuksen maailmaan. Koska hevosen selässä ei nyt ole mitään maata mullistavaa tapahtunut ajattelin taas vähän koota näitä meidän kouluilujamme yhteen postaukseen, kun noita kuviakaan ei uusia ole. Mukaan mahtuu muutama poneilukin, mutta pääasiassa Namun kanssa on puuhailtu. Valoisaa aikaa alkaisi nyt olla riittävästi, mutta silti minulla vaan yksinkertaisesti loppuu vuorokaudessa tunnit kesken, jos en vähän poneilta rokota. Toisaalta, nyt näyttää siltä ettei Taaville ole enää ensi kesänä tarvetta valmennuksiin tai seurakisoihin, eli eipä sen sitten tarvitse kyllä ollakaan Hensua paremmassa kunnossa.
 |
| Kuvat tällä kertaa instagramista, koska muita ei tosiaan ole.. |
29. päivä menin tosiaan Namun lisäksi Taavilla, koska edellisenä päivänä poika oli tuntunut aika epämääräiseltä. Tällä kertaa saatiin kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä herra oli aikalailla oma itsensä, vähän ehkä väsähtäneen tuntuinen. Poni ei kuitenkaan yskinyt ollenkaan ja sen muutaman ilman satulaa ratsastetun ympyrän jälkeen ajattelin jo hetken nostavani herran kauroja, mutta kun tajusin, että ensin pitää vaihtaa heinäkin, niin en sitten alkanut tehdä mitään.
Ratsastin samana päivänä siis myös Namun. Tamma oli todella hyvä ratsastaa, kerta kaikkiaan ihan super! Hehkutin kavereillekin, kuinka upea tamma oli, mutta olihan se nyt aika hieno Namuksi! :D Ratsastin silläkin ilman satulaa ja laukalla aloitetun verryttelyn jälkeen sain ensin työskennellä kaikissa askellajeissa ja sitten ratsastaa vielä koko K.N. Specialin läpi. Rata menikin oikein mainiosti, yhtään suurta rikkoa ei tullut ja esimerkiksi laukkalävistäjät menivät paremmin kuin osasin toivoakaan. Ja hei, käynti laukan jälkeenkin oli ihan käyntiä eikä mitään jännittynyttä passia! :)
 |
| Mutta hei tämä sää sen varmaan tekikin! ♥ |
Seuraavana päivänä suunnitelmissa oli tehdä sama satulalla, mutta eihän sitä nyt tamman kanssa niin vain tehdäkään. Tuuliviiri oli jo kääntynyt ja nyt ei menty yhtään ratsastajan mielen mukaisesti, päinvastoin ratsastajan hermoja koeteltiin taas. Tein sitten laukannostoja pysähdyksestä ja siirtymisiä takaisin pysähdykseen, jotta hevonen pääsi liikkumaan. Se paranikin vähän, jonka jälkeen heitin satulan pois selästä. Tällä kertaa sillä ei ollut maagista vaikutusta, vaan meno oli myös ilman satulaa aika katastrofaalista. No, aina ei voi mennä putkeen. Se tuli todistettua siinä, kun viimeiseksi ennen kuin päästin hevosen takaisin tarhaan se ehti rikkoa suitsensa. Eiväthän ne olleetkaan kuin vasta ehkä viidennet rikki menneet suitset tuolla hevosella :D
3. päivä torstaina vuorossa olikin taas Namu ja kouluratsastus. Tällä kertaa mentiin taas ilman satulaa, mikä ei ehkä ollut paras idea. Jo tarhassa hevonen kävi kumman kierroksilla, kun se juoksenteli viitisen minuuttia vailla mitään järkeä minun ja ponien ympärillä. Hoitaessa kaikki oli hyvin, kunnes selkään päästyäni sama kiihtyneisyys palasi. Otapa tuosta sitten selvää.. Hetken pohdittuani uskalsin kuitenkin siirtyä suosiolla tekemään laukkatyöskentelyä, joka selvästi auttoi Namua. Pikkuhiljaa sen maailma palasi tasapainoon ja se uskalsi vähän rauhoittua, mutta ihan ei putkeen mennyt tämäkään ratsastus.
Viikon takaisena tiistaina menin Namun kanssa vähän pidempien vapaiden jälkeen koulua. Itse olin selässä aika erilaisella asenteella kuin yleensä, koska olin viimeksi ratsastanut Hämiksellä ja Frontsulla. Sen seurauksena Namu oli samaan aikaan hyvä ja huono. Se oli tavallaan paljon tasaisempi edestä ja rauhallinen ratsastaa, mutta samalla siitä tuli aivan järjettömän vahva kädelle ja ratsastuksesta tuli taas yksi suuri vetokilpailu. Tällä kertaa keskityin kuitenkin koulupuurtamisen sijaan vähän enemmän istuntaani, joka myös vähän rokotti kummankin keskittymistä. Mutta hei, aika paljon parempi istunta heti vaikka itse sanonkin!
11. päivä tarkoitus oli kyllä ratsastaa, mutta se vain jäi, joten päästin Namun ja Taavin iltatallin ajaksi juoksentelemaan laitumelle. Ja ihme kyllä ne oikeasti vähän innostuivat riehumaan siellä, oikein hyvä vaan! :D
12. päivä minun piti myös mennä Namulla koulua, mutta se ei nyt vain ota sujuakseen. Kun ei siitä puurtamisesta vain mitään tullut niin nollattiin ihan kunnolla ja alettiin puuhastella ihan muuta. Käytiin kahlaamassa juomapaikalla vuoden ensimmäiset kahlaukset, tehtiin laukkaa kevyessä istunnassa, muisteltiin pystyyn hyppyjä ja käytiin ylittämässä ojakin kertaalleen. Otimme myös lumikasalle muutaman hypyn ja hepan mieli oli ainakin virkistetty :D Hevonen oli muuten kaiken tämän jälkeen aivan hiestä märkä, hölmöläinen.
Taavin kanssa menin tuona päivänä käymään maastossa, jossa poika olikin taas reipas ja oma itsensä. Se laukkasi ihan kivasti eteen eikä tehnyt vesilätäköistäkään sellaista numeroa kuin sillä on ollut tapana tehdä. Ponin kanssa tuollaiset hyvänmielenmaastot ovat parhautta! Hensun kanssa kävelin iltatallin yhteydessä kerran laitumen ympäri, mutta oli muuten rouva sen jälkeen taas niin itseensä tyytyväinen ja pätevä! Ja onhan se luottoponi, en minä millään muulla ihan noin extempore.. :D
Nyt maanantaina tein Namun kanssa kevyen ilman satulaa palautelun, sillä tässä on aiemmin ollut pari päivää ihan extrarankkaa hikitreeniä. Heppa olikin pitkästä aikaa omasta tahdostaan aika rauhallinen, mutta vaikka kuinka ajattelin tamman olevan kiitolaukoista ihan maitohapoilla ja jäykkä niin ei.. Mikä superhevonen tuo oikein on, kun edellisen päivän hurja rasitus näkyi vain nesteenä jaloissa (Tieteellinen testi: miten jalat reagoivat kovaan rasitukseen jos ei kylmää? Vastaus: täyttymällä nesteellä paljon tavallista enemmän). Heppa oli kuitenkin aika kiva, joka askellajissa tuli hyviä pätkiä ja se malttoi keskittyäkin vähän. En ratsastanut 45 minuuttia kauempaa ja huomennakin jatketaan vielä palauttelun merkeissä, ei ole tarkoitus rikkoa hevosta ihan vielä. ;)
