Pääsin joskus alkuvuodesta kaverin suomenhevosen selkään. Ja tulipahan muuten taas todistettua, että minä en ole suokkiratsastaja... Huomasin näiden kuvien jääneen pyörimään tietokoneelle, joten ajattelin julkaista nämä, sillä vaikka itse en osaakaan ratsastaa niin kuvat ovat aika ihania, niinkuin Seidin kuvat aina. Kiitos hänelle siis hevosen lainasta sekä kuvista! Ja tuleehan näistä mukavan keväinen fiilis tänne synkän talven keskelle.
Olen tällä hetkellä vain niin iloinen! Erittäin epävarmoilla fiiliksillä lähdettiin lauantaina hyppäämään Ypäjä Movember Showhun. En ole tottunut hyppäämään kisoissa vain yhtä luokkaa, eikä se yksi ainoa koskaan ole ollut isoin mahdollinen. Nyt kuitenkin olin ilmoittautunut pelkästään metriin, ja olen iloinen että niin tein.
Kyseessä olivat tavallaan kotikisat, sillä järjestyspaikkana oli Opistohalli. Tosin eipä Namu ole ikinä käynyt tuossa osassa opistoa, joten ihan vieraaseen paikkaan se kuitenkin päätyi. Ja jos joku kuvittelee, että kisapäivä on lyhyt kun järjestyspaikka on lähellä, niin ei todellakaan. Lähdin Jessin kanssa tallilta samaan aikaan, eli joskus kolmelta. Takaisin tallilla olimme sitten lähempänä kahdeksaa..
Ratsastimme siis kisapaikalle ja takaisin ja matkat sujuivat hyvin. Sitten vuorossa olikin paljon odottelua, kun Jessi hyppäsi 90cm. Kävelin melko pitkään verryttelyn puolella ja vasta radankävelyn jälkeen aloin ravailemaan. Muutama este radalla meinasi hirvittää, mutta enemmänkin mietin radan teknisyyttä. Heti alkuun löytyi minulle vaikea hyppy kaarteesta ulos ja siitä liian pitkä lähestyminen seuraavalle. Sarjat ovat olleet meille vähän vaikeita, mutta nyt en muodostanut niistä itselleni ongelmaa.
Verryttelyssä Namu oli sileällä ihan kiva ja hypytkin sujuivat, mutta ohjauksen kanssa oli jonkin verran ongelmia. Ei meinannut ratsu ihan kääntyä keskellä olevalle ristikolle. Vaihteita menoon kuitenkin löytyi helposti ja luottavaisin mielin pääsin lähtemään radalle.
Koko rata oli aivan täydellinen. Kaikki paikat osuivat, koko ajan meno tuntui helpolta ja pääsin vain fiilistelemään. Tottakai korjattavaa aina löytyy, mutta fiilis viimeisen esteen jälkeen oli mieletön. Aikaisemmat aluetason metrimme ovat päättyneet hylkyyn jo perusradalla, nyt tulokseksi tuli tuplanolla ihan mukavassa ajassa.
Lopulta sijoituimme luokassa vielä viidenneksi ja pääsimme kunniakierroksellekin. Palkinnoksi saimme kivan ruusukkeen, jonka Jessi tuhosi ja lisäksi pari purkkia biotiinia. Se loppuikin Namulta juuri hetki sitten. Meidän ratamme aikana soi Portion Boys:in Sierralla Nevadaan, ja tarkemmin kappaletta kuunnellessani tajusin sen kuvaavan hyvin minua ja Namua. Muut palkitut olivat klipattuja kisahevosia, minun ratsuni lihava ja karvainen rodultaankin tuntematon :'D Tähän suoritukseen päätin lopettaa kisakautemme, jotta ensi vuodelle on sitten hyvä fiilis jatkaa eteenpäin :)
En noin miljoonankaan yrityksen jälkeen onnistunut tekemään leirivideota, sitä siis joka oli tarkoitus julkaista heti leirin jälkeen heinäkuussa... Ehkä se on vielä tulossa, mutta nyt halusin kuitenkin herättää blogin pitkän ja suunnittelemattoman tauon jälkeen taas henkiin. Vähän spesiaalimpaa postausta, vaikka olisinkin halunnut tähän juurikin sen leirivideon kolmensadan postauksen kunniaksi.
Jos nyt tehdään nopea koonti kuluneesta melkein neljästä kuukaudesta, niin lyödään pöytään ensin suurimmat muutokset.
Vaikutan nykyään pääasiassa Ypäjällä. Opiskelen Hevosopistolla hevosenhoitajaksi ja suoritan myös lukio-opintoja samalla.
Namu on mukanani Ypäjällä, täysihoidossa Playsson.netin Honkalan tilalla.
Ponit ovat kotona perheen hoidossa, eikä niiden tilanne ole muuttumassa mihinkään.
Asuntolaporukan jälkeen eniten kulutan aikaa Jessican ja hänen ihanan Kambo-poninsa kanssa.
Miten meillä on sitten mennyt kisoissa?
Leiriä edeltävänä päivänä kävimme Namun kanssa korkkaamassa aluekisat Salo Horse Showssa. Starttasin kisoihin luottavaisin mielin, mutta lopputulos oli täysin pohjanoteeraus. Ratsastin itse aivan surkeasti ja hevonen oli huono, kenties jopa jostain kipeä ja lopputuloksena oli hylkäys molemmista luokista. Onneksi huolehdittavana oli heti perään leiri (joka onneksi sujui lähes ongelmitta!), joten en voinut jäädä murehtimaan suorituksia.
Heti seuraavan tilaisuuden tullen lähdimme Merjalle hyppäämään. Oman mielenterveyden vuoksi en halunnut laskea rimaa alemmas, joten hyppäsimme ensin pienemmän luokan 80cm ja sitten 100cm. Ensimmäisessä luokassa pääsimme sentään perusradalta maaliin useamman virheen kera, mutta metristä nappasimme jälleen kiellot ulos. Tässä kohtaa oli aika niellä pettymys ja vilkaista peiliin.
Seuraavat kisat venyivät aina Ypäjän Kisaviikolle saakka. Starttasin kolmena päivänä jokaisena yhden luokan, ja tulokset olivat jälleen omaa tasoamme. Sijoitus oli ensimmäisenä päivänä paras ja toisenakin päivänä nappasimme vielä ruusukkeen, mutta jokaisen radan jälkeen olin niin onnellinen päästyämme maaliin. Vaikka luokat olivat sinällään meille pieniä, 80 ja 90cm, niin pääsimme takaisin kilpailujen pariin.
Kotikisat Somerolla olivat seuraavana vuorossa. Tästä lähtien olemmekin käyneet kisoissa Jessin ja Kambon kanssa, ja täältäkin nappasimme molemmista luokista voitot. Ensimmäisenä vuorossa oli 70cm, joka oli Namun kanssa helppo korkeus ja voitimmekin paitsi luokan myös SomRan Junioriestemestaruuden neljättä kertaa peräkkäin. Metrissä en enää jaksanut ratsastaa ja uusinnasta saimme puomin matkaan, mutta Jessi voitti koko luokan.
Heti Someron kisojen jälkeen Namu saikkuili kolme viikkoa epäillyn kaviopaiseen takia. Tämän takia kaivettiin vanha Taavi telakalta ja kävimme Punkin tallilla hyppäämässä kaksi luokkaa. Lihapulla yllätti varmasti jokaikisen ihmisen kisapaikalla voittaen 50cm aikaluokan, mutta muisti sentään lopettaa hyppäämisen 70cm luokassa. Enkä ihmettele, sillä olin aivan hilkulla pudota verryttelyssä yhdellä okserilla :´D
Seuraavalla viikolla hyppättiin jälleen Merjalla, ja jälleen Taavilla. Olin kiltillä tuulella ja hyppäsin aivan pienet luokat, mikä oli kyllä ihan hyvä sillä olimme myöhässä ja ratsastin lähes suoraan radalle.. Sekä ristikko- että 50cm luokasta siis puhdas rata ja saldona pari ruusuketta, sekä erittäin tympääntynyt pieni poni :D
Nyt Namu on taas kunnossa ja lauantaina olisi tarkoitus startata Ypäjä Movember Showssa yksi metrin luokka, jännittää muuten melkoisen paljon että käy kuten Salossa...
