#9 Hyvän mielen viikonloppu

Jos Namu osaa olla raivostuttava, osaa se joskus myös yllättää positiivisella tavalla. Nyt se on harrastanut jälkimmäistä jopa enemmän, mikä on tietysti vain hyvä asia! Videolla lauantain alkuverryttelyä.

Lauantain ja sunnuntain ratsastukset olivat niin rakenteeltaan kuin sujuvuudeltaan hyvin, hyvin samanlaiset. Kumpanakin päivänä tuli ratsastettua ainakin 1,5h ajan, ja pelkkä alkuverrytely kesti sen melkein tunnin. Alkuun vain verryttelin sen jokaisessa askellajissa huolellisesti panostaen rentouteen. Selkein ero tuli käynnissä lauantain ja sunnuntain välillä. Siinä missä lauantaina keräsin ohjat muitta mutkitta käteen ja Namun käynti oli oikeastaan koko ratsastuksen ajan jännittynyttä, siinä missä muutkin askellajit jonkin verran. Sunnuntaina taas keräsin ohjia asteittain käyttäen siihen aikaa vajaat kymmenen minuuttia, ja hevonen pysyi paljon rennompana ja tyytyväisempänä. Jatkossa siis yritän käyttää paitsi aina tuon 1,5h ratsastukseen myös toimia ihan kaikessa hitaasti ja pyrkiä säilyttämään sen rentoustilan, jossa tamma milloinkin sattuu olemaan.

"Miten niin mulla on suuri nenä?!"

Sitten ratsastin käyntiä reippaasti yli kymmenen minuuttia, mutta oikeastaan ajalla ei niin ole väliä. Ratsastan käyntiä niin kauan että voin siirtyä seuraavaan askellajiin hallitusti. Käynti ja ravi sisältävät paljon ja vielä vähän enemmän voltteja. Siirtymiset olisivat varmasti toinen oiva liike, mutta niitä en koskaan huomaa työstämällä työstää. Otan yleensä, niinkuin tälläkin kertaa, myös muutaman pohkeenväistön, koska siinä hevosen on reagoitava jokaiseen apuun ja sillä saa Namun kiitettävästi kuulolle.

"Koita nyt jo saada ne asetukset kohdilleen, kummiski muokkaat jälkikäteen..."

Laukkaverryttely on usein kevyessä istunnassa rauhallista, mahdollisimman rentoa laukkaa joitan kierroksia. Ihan viimeistään sen jälkeen on ensimmäisten välikäyntien aika, mutta yleensä ratsastan ne jo ravin jälkeen. Muutenkin palkitsen Namun aina hyvin menneestä tehtävästä käynnillä pitkin ohjin. Sitten aloitan kierroksen alusta. Käyntiä työstän kunnes olen siihen tyytyväinen, mielellään kunnes Namu on vähän parempi kuin edellisenä päivänä. Sitten siirryn raviin ja työstän sitä ainaisilla taivutuksilla ja taivutuksilla. Viimeistään sen jälkeen on taas välikäyntien aika, mutta usein jo ravityöskentelyn välissä. Namuhan aina ottaa kaksi askelta takapakkia joka välikäynneistä, eli sillä ei voi automaattisesti jatkaa siitä mihin jäin. Mutta, milläpä muulla sitä opettaisikaan paremmin kuin tekemällä niitä kuuluisia toistoja!

"Väitätkö sä että mulla olis heinämahaa, häh?!"

Laukka on Namulla vahva askellaji ominaisuuksiltaan, mutta sen ratsastettavuus on kovin heikkoa eikä yhteistyö tunnu pelittävän. Nyt viikonloppuna saimme ensimmäiset laukka-askeleet oikeaan suuntaan kohti peräänantoa, mikä on tietysti hieno asia! Laukassakin työstäminen on juuri pääasiassa sitä ympyrän hinkkaamista, mikä varmasti alkaa olemaan jo Namunkin mielestä todella puuduttavaa, mutta taivutuksen kautta se vain on kaikkein helpoin ratsastaa oikein päin - ainkin kun minä en ole mikään mestari hevosten kouluttamisessa, itseasassa en ole koskaan hevosta kouluttanutkaan!

Namu on kuitenkin aika haastava ratsastaa hyväksi, enkä minä ole siinä vielä kertaakaan onnistunut erityisen hyvin. Se on edelleen hyvin epätasainen edestä, mutta yritän olla välittämättä siitä ja ratsastaa koko hevosta ennemmin kuin kaulaa ja pään asentoa, mutta ilman ohjausta sitä välillä unohtaa tuollaiset seikat. Olemme Namun kanssa se pari, jollaista ei saisi olla olemassakaan: kokematon ratsastaja ja (nuori) kokematon hevonen.

"Ja säkö et meinaa antaa mulle leipää?!"

Tästä tulikin myös vähän tällainen Namun perusratsastuksen kaavio, miten mennään, mutta tuskinpa tuo haittaa. Valitettavasti minulla ei ole kuin viikonloppuisin aikaa ratsastaa tammaa niin kauan kuin se tarvitsee. Viikolla en välttämättä ehdi ratsastaa ollenkaan. 

Kertokaahan taas lempikuvanne, minä pidän tällä kertaa aikalailla kaikista!

#8 Taavi-päivä!

Ennen kuin siirrytään postauksen pääaiheeseen, valotan vähän Namun tempausta ja sen seurauksia. Hevonen tosiaan sai viimeisen varoituksensa viime maanantaina, kun se hyppäsi tarhan aitojen (130cm+) yli kun innostui juoksemaan taas kerran minua pakoon. Onneksi se ei tällä kertaa lähtenyt kauas, ja kunnia sen kiinniottamisesta kuuluu naapurillemme, joka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Jollei tamma lopeta tuota ainaista karkailuaan jouduttaneen se myymään. Nyt on sitten tarhan aitoihin tullut lisäksi vielä parikymmentä senttiä korkeutta ja sähkö, eli siellä olisi nyt syytä pysyä. Tulipahan kuitenkin todistettua että ponnua riittää kaverilla, kun lennokkaasti liihotteli portin kohdalta aidan yli.

Keskiviikkona minulla oli Taavilla estetunti. Oltiin äidin kanssa ajoissa paikalla - ja yllätys yllätys Taavi oli tunnilla. En voinut mennä katsomaan tuntia kahdestakin syystä, kylmyydestä ja siitä, etten olisi kestänyt katsella ponin laiskottelua. Jutustelin siis Johannan kanssa puolisen tuntia kun hän varusti Hehkua tullakseen kanssamme hyppäämään. Alun perin tunnilla piti olla kaksi muuta ratsukkoa kanssani, mutta kumpikin oli viime hetkellä perunut. Vähällä oli ettei jäänyt yksityistunniksi koko homma. Heti maneesiin mennessäni sain kuulla Taavin pudottaneen ratsastajansa tunnilla, ja että minua oli jo kaipailtukin sinne selkään. Tarina siitä, miten poni oli pukittanut ja lähtenyt laukkailemaan ilman kummempia syitä, on aika hurja kun puhutaan Taavista. Kun ratsastajasta oli päästy eroon se oli esittänyt lennokasta raviaan jonkin aikaa ennen kuin oli suostunut taas jäämään kiinni. Että sellaista se siellä harjoittaa tuntiratsastajien päänmenoksi!

Poni oli tosi tosi tahmealla tuulella ja harmillisesti tuntui unohtaneen kuka oikeastaan olen. Sitä sai käskyttää ja pakottaa, komentaa ja suuttua ennen kuin päästiin vähän yhteisymmärrykseen siitä mitä tahtia liikutaan. Pakko hehkuttaa heti tähän alkuun, että poni tuntui todella hyvältä, ja se tuntui liikkuvan reippaasti eteen! Silti en ymmärrä miten se voi tuossa videolla olla niin hitaan näköinen... Olisipa Helena huomauttanut siitä ettei poni edes laukkaa kunnolla D:

Tehtiin tosi paljon töitä laukassa ja puomeilla, mikä oli vähän yllätys koska olin itse ajatellut vähän enemmän estetuntia ja Taavin kunto on kuitenkin sitä "pari tuntia päivässä lasten kanssa" -luokkaa. Ensin tehtiin siis nopea raviverryttely ja sitten lähdettiin tekemään suurta kahdeksikkoa koko maneesia käyttäen laukassa. Keskipuomin päällä oli tarkoitus aina tehdä laukanvaihto - ja sehän ei sujunut. Taavi teknisesti osaa laukanvaihdon hyvin, minäkin jotenkuten, mutta nyt ei kerta kaikkiaan vaan kyetty tekemään sen verran yhteistyötä että olisimme saaneet etenkään oikealle minkäänlaista vaihtoa aikaan. Kyllä harmittikin. Myöhemmin kun kokeilin sileällä vaihto kuitenkin onnistui. Liian helppo tehtävä, siis?

Tulimme myös laukkapuomeja (videolla yksi pätkä joten enpäs ala selittelemään). Se onnistui ihan kivasti, mitä nyt sai poni vähän venyttää askeleitaan että ylsi väleihin. Sitten aloimme myös tunkea mukaan sitä yhtä pystyä, ensin se oli ihan pieni ja silti Taavi koki asiakseen kokeilla, onko ihan pakko hypätä, joten siitä tuli todella mielenkiintoinen räpellys.. Sitten kuitenkin alkoi sujua aika kivasti, ei mitään kovin tyylikästä mutta yli mentiin ja vain yksi oikea kielto tuli tunnin aikana, siihenkin syynä oli vain pahainen kakkahätä.

Loppuun meillä oli pienoinen väittely Helenan kanssa siitä, hyppäänkö Davella päälle 80cm korkean esteen, ja sainhan minä tahtoni lävitse - enkä siis hypännyt. Ponista huomasi kyllä jo että se alkoi väsähtää ja lisäksi se oli jo kieltänyt pienemmällekin. Se ei laukannut tarpeeksi enkä halunnut sen enää aloittavan kieltelyä kun siihen saakka oli mennyt niin hyvin. Tein vielä aika kauan ravityöskentelyä ja ihan nätisti poika sitten jo alkoikin kulkea. Tunnista jäi aika ristiriitaiset fiilikset, oli tosi ihanaa päästä ratsastamaan Taavilla ja se tuntui sujuvan hyvin, mutta videomateriaalit eivät kyllä kovin kannustavia olleet. Olisi kiva päästä pian ratsastamaan ihan itsenäisesti koulua Taavilla, ja ottaa siltä taas kunnolla ajan kanssa luulot pois!

#7 Koeratsastusta ja hömppäilyä

Noniin, eli siis tässä jo kauan ennen joulua meille tarjottiin 15-vuotiasta suomenhevostammaa Aika-Neiti omistajan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Tottakai siinä kiinnostus heräsi, vaikkei hevosesta paljoa tiedetykään. Muutama fakta kuitenkin: Aikku on ollut lähinnä puskamaastokäytössä, mutta on ihan kiltti ja terve, varsonut kerran ja on mahdollista astuttaa uudelleenkin. Emme kuitenkaan kerenneet tammuskaa edes katsomaan ennen kuin lauantaina.

Puoli yhdentoista maissa olimme perille ja hevosenomistaja haki sen tarhasta. Sitä ei ole neljään vuoteen käsitellyt kukaan muu kuin omistaja ja hänen äitinsä, joten varmastikin tästä syystä Aikku oli aika levoton koko hoitamisen ajan, ihan kiltti kuitenkin. Kun pääsin selkään ja lähdettiin kohti peltoa jolla ratsastin, emme päässeet pitkälle kun olimme tamman kanssa jo ojassa. Se testasi minua heti ja vähän koko ratsastuksen ajan, mutta ei se mitään kovin ilkeää tehnyt. Pellolla kävin läpi kaikki väistöt, peruutukset, pysähdykset, taivutukset sun muut, ja Aikku osoittautui paljon odotettua taitavammaksi. Se oli ehkä hieman laiskanpuoleinen etenkin alkuun, mutta raipalla muistuttaessa se kyllä lähti aina nätisti suorittamaan. Ravi oli askellajeista selkeästi kaikkein hankalin istua ja keventääkin, mutta muuten askellajit olivat tosi mukavat.

Takaisin tallille tullessamme hoitelin hevosen pois ja auttelin ruokkimaan sen ja tarhakaverinsa, ja sitten lähdimme ajamaan kotia kohti. Ei nyt varsinaisesti ostotarjousta tehty, mutta voihan se olla että tamma muuttaa meille kun pihatto on valmis, tai viimeistään keväällä kun hevoset saa taas laitumelle. Olisihan se mukava vahvistus, kun Hensu näillä näkymin tuskin palaa enää sellaiseen suorituskuntoon että sillä voisi monipuolisesti harrastaa kuten tähän saakka.

Illalla vielä ratsastin Namun pelkällä riimulla, ja kaikki sujui todella hyvin selkäännousua lukuun ottamatta. Namu tottelee oikeasti yllättävän hyvin ilman kuolainta ja olisi mielenkiintoista kokeilla sitä oikeilla kuolaimettomilla. Mentiin vain käyntiä ja vähän ravia kun oli niin märkää ja liukasta, mutta pystyin silti monipuolisesti tekemään käynnissä kaikennäköistä. Mutta sitten siihen selkäännousuun. Menin penkiltä selkään ja juuri kun olin kääntymässä mahaltani istualleen Namu peruutti sen penkin päälle ja säikähti sitä. Se loikkasi minua ajatellen väärään suuntaan niin että putosin selälleni ennen kuin ehdin kunnolla kyytiinkään. Ohjat pysyi (tietenkin) kädessä ja Namukin rauhoittui nopeasti, ja koska tärähdys tuli ainoastaan tasaisesti koko selän alueelle ei mihinkään edes sattunut. En olisi tuollaisesta pikkupompusta edes pudonnut, jos olisin ollut kunnolla kyydissä, ja koko tilanne vain nauratti tapahtuessaan ja etenkin jälkikäteen.

Ja todellakin, jos joku ei ole tajunnut niin yritän mahdollisimman usein kuvata järjestelmäkamerallani, mutta jollei niin napsaisen edes muutaman puhelinkuvan. Tietysti saa kertoa jos tykkää enemmän kokonaan kuvattomista postauksista, minä nyt en ainakaan pidä!

#6 Jalkaongelmia

Keskiviikkona ratsastimme Jeminan kanssa tarhassa tunnin verran ilman satulaa, ja alkuun kaikki näytti todella hyvältä. Namu oli heti rento ja pääsin nopeasti ravityöskentelyn pariin. Huomasi kyllä että etenkin etureidet olivat kipeät ilman satulaa ratsastuksesta ja nyt ne ovat vielä kipeämmät. Namu esitti ajottain tosi kivaa ravia vaikka välillä vähän kiihdytteli, mutta ihan peruskiva se oli ratsastaa koko ajan. Laukassa mentiin aika kovaa, mutta eipähän tullut paljon pudoteltua ravillekaan. Ja taas mentiin pikkuisen pyöreämpää laukkaa kuin viimeksi.

Jeminalla ja Hensulla meni alkuun ihan tosikivan näköisesti, vaikka Hensulla ei ole pariin viikkoon ratsastettu ontumisen takia. Jeminakaan ei ole käynyt pitkään aikaan ratsastamassa missään. Käynnissä ja ravissa oli nättejä pätkiä ja laukassakin intoa riitti kummallakin. Mutta sitten poni muuttui taas kolmijalkaiseksi eikä olisi enää talliin suostunut kävelemään. Illalla sillä oli kavioissa lämpöä ja se näytti selvästi kipeältä. Aamulla tarkistaessani se kuitenkin makasi ja oli syönyt.

Olin jo taluttamassa Namua talliin kun äiti ilmestyi paikalle ja halusi nähdä Namun kehitystä. Sehän oli ihan järkyttynyt joutuessaan takaisin töihin, mutta kerrattiin kuitenkin vielä nopeasti kaikki askellajit. Vähän harmitti lopettaa huonompaan suoritukseen, mutta olin jo sen verran loppu etten olisi kuitenkaan jaksanut enää ratsastaa sitä niin paljoa kuin se vaatii. Nyt Hensu saa ainakin lopputalven lomaa ja toivotaan ettei sillä ole kaviokuumetta tai muutakaan vakavaa. Tosin tänään sunnuntaina ja jo oikeastaan perjantaista saakka se on käyttäytynyt aivan tavallisesti pientä kavioiden kuumotusta lukuun ottamatta, eikä ole ontunut.

#5 Kouluhevonen Namu?

Juuri kun olin päässyt sanomasta ettei Namusta taida koskaan tulla kunnon kouluhevosta hämmästytti konimus eilen todella. Alunperin minun ei edes pitänyt ratsastaa, mutta päätin sitten kuitenkin mennä tarhassa puolisen tuntia ilman satulaa. Namun pyydystäminen oli työn ja tuskan takana, mutta muuten se käyttäytyi superhienosti ja rauhallisesti.

Pääsin selkään korokkeelta helposti eikä Namu enää väistänyt sitä kuten ennen. Onnistuimme kävelemään ihan rennosti pitkällä ohjalla alkukäynnit ja otettuani ohjat käteen Namu ei singahtanutkaan raviin vaan jatkoi tyytyväisenä kävelyään. Ensimmäistä kertaa ikinä pystyin heti alkaa ratsastamaan tammaa pohkeella ja istunnalla eikä mennyt aikaakaan kun sehän kulki peräänannossa tapaansa epätasaisesti mutta kuitenkin. Vasen puoli oli taas vaikeampi, mutta taivutukset ja avotaivutuksen alkeet sujuivat kuitenkin ihan superisti. Raviin siirtyessäni paketti hajosi, mutta vain hetkeksi.

Kun ravi meni niinkin hyvin kuin meni mietin hetken kannattaako enää yrittää laukkaa, se tuskin onnistuu kuitenkaan. Päätin kuitenkin yrittää ja kävi kuten ennenkin: Namu singahti laukkaan ja heitti päänsä ylös. Sitten ongelmaksi kuitenkin muodostui se, kun yritin tukea sitä ohjalla ja se pudotti raviin. Kun siitä päästiin yli alkoi kompurointi sen takia, että olimme niin epätasapainoisia menossa eri suuntiin. Kun Namu oikein sai tarpeekseen tuli sieltä yksi pukkikin, mutta kun suutahdin sille siitä se lopetti siihen.

Loppujen lopuksi sain laukan tasaisen tahtiseksi ja se riitti, koska vatsalihakseni tekivät jo kuolemaa muutenkin. Olin ja olen edelleen supertyytyväinen tammuskaan, ehkä se sittenkin vielä joku päivä tajuaa jostain jotain. Nyt olisi kyllä tarkoitus hypätä joku päivä, kunhan saan suojat pestyä ja pääsen ratsaille valoisaan aikaan.

#4 L' Panama

linkki

• Namu
• 8-vuotias, syntynyt 1.4.2007
• puolalainen puoliveritamma
• isä Ekwador
• emä Luna
• Puola ---> Suomi 2014
• HeC, re 90cm
• kasvattaa Robert Hestekowski, Puola
• omistajat Mervi ja Emilia (n. 6kk)

Namu sukupostissa

Ei voi väittää, että tietäisimme Namun historiasta juuri mitään. Ei tiennyt sen meille välittänyt henkilökään. Tamma on kuitenkin varsonut ainakin kerran, mutta mahdollisesti kahdestikin ja se oli sisääratsastettu Suomeen tullessaan. Äiti bongasi sen ja erään ruunan myynti-ilmoitukset ja pian menimmekin herkkistä katsomaan. Koeratsastuksessa minulla oli käytössä Thiedemann-ohjat, joiden avulla Namusta tuli ehkäpä jopa liian osaava kuva, aivan kuten sen myynti-ilmoituksessakin oli kyllä liioiteltuja osaamisia sun muita. Tykästyin kuitenkin Namun hyppytyyliin, rehellisyyteen, energisyyteen ja miellyttämisenhaluun. Olihan se hämillään, tuotu vajaa viikko sitten Suomeen ja aivan uudessa ympäristössä uusien ihmisten kanssa, mutta se pelitti ja koeratsastuksessa hyppäsinkin 110cm pystyn, millaista ei ole muuten vähään aikaan tullut hypättyä. Teimme hevosesta ostotarjouksen.

Ei mennyt kuin muutama päivä, kun äiti ja iskä kävivät hakemassa hevosen kotiin, koska minulla oli leiri pidettävänä siihen aikaan. Lastauksessa Namu oli pistänyt ranttaliksi ja meinannut pirstoa koko trailerin, mutta hengissä kaikki sitten kuitenkin selvisivät kotiin. Ponit olivat muuten aivan kummissaan tuollaisesta otuksesta, kun olivat katselleet vain pääasiassa toisiaan parin vuoden ajan. Namua tuntui kiinnostavan enemmän ruoka kuin uudet kaverit ja näin sitten meidän tarinamme pääseekin sitten vasta kunnolla alkuun. Ensimmäisellä ratsastuksella kaikki meni aika metsään, kuten kyllä monesti ennenkin, mutta vaikken ole mikään erityisen taitava ratsastaja halusin yrittää kouluttaa Namun itse - enkä ole vielä luovuttanut!

Namu on siis todella vauhdikas, herkkä ja melkoisen säikkykin. Sillä on oikeastaan ihan laadukkaat liikkeet ja hyvä rakenne sekä tietysti miellyttävä, ihmisrakas luonne. Vaikkei se kaikkein seurallisin olekaan, se on ihan älyttömän kiltti eikä ole koskaan esim. säikähtäessään tullut päälle vaan väistänyt aina pois päin. Se on myös melko selväpäinen, eli ei se ihan mitään hullua vielä ole tehnyt - ainakaan enempää kuin kokeillut. Namuhan on siis paitsi ensimmäinen hevonen jonka eteenpäinkoulutuksesta olen itse vastuussa, se on myös ensimmäinen hevonen jolla ratsastan yhtään säännöllisemmin ja tavoitteellisemmin. Tullessaan kaverilla oli aikamoiset lihakset, mutta tässä talven aikana ne ovat kyllä vaihtuneet aikalailla joksikin muuksi tuohon mahan ympäristöön. Se siis vaatii näin yleisesti kuitenkin minulta paljon enemmän voimaa kaikkiin lihaksiin kuin pienet, helppoaskeliset ponit, joten ollaan tässä molemmat taas kasvattelemassa lihaksia kevättä kohden.

Namu on osoittautunut rohkeaksi estehevoseksi, sillä se ei ole vielä pahemmin katsellut minkäänlaisia erikoisesteitäkään, tosin ei niitä nyt ihan hirvittävästi ole tässä vastaankaan vielä tullut. Sillä on paitsi kestävyyttä, myös matkaavoittava laukka joka mahdollistaisi kyllä tulevaisuudessa myös kenttäratsastuskokeilun, joka kyllä kiinnostaa minua kovasti, mutta hirvittää jo ajatuksenakin vielä enemmän. Namullahan on vasemmassa takakintereessä arpi, jostain, ja se on siitä vähän jäykempi, mutta niin kauan kuin sen jalat kestävät, se tulee toimimaan näillä näkymin pääasiassa esteratsunani kisoissa ja harrasteratsuna kotona. Namulla on tuon arven lisäksi jonkin verran muitakin kauneusvirheitä, kuten vaikkapa toinen silmä on pienempi kuin toinen, mutta koska se ei kuulemma haittaa mitään, ei se ole ongelma eikä sitä enää edes huomaa.

Namun kanssa pähkäiltiin pitkään satulaongelman kanssa, Hensun satula oli ihan alkuun muutaman kerran selässä mutta eihän ponisatula hevoselle nyt hyvä ole missään tapauksessa. Koulusatulamme istuu selkään, etenkin kun meillä on nykyään Mattesin palaromaani, ihan kiitettävästi ja kelpaa kyllä vähäisiin kouluratsasteluihimme. Sitten kokeilussa oli kaksi Stübben Siegfriediä, estepainotteinen yleis- ja estesatulat, joista kumpikaan ei istunut ihan hirveän hyvin mutta joilla kuitenkin puksuteltiin useampi kuukausi. Nyt sitten ostimme kunnollisen, ammattilaisen sovittaman satulan, jonka merkkiä tai mallia en juuri nyt satu muistamaan.. Toivottavasti se toimii nyt niinkuin tarkoitus olisi!

Kouluratsun urasta Namu ei ihan hirvittävästi voisi välittää, mutta aina välillä (kuten tänään, tosin itsenäisesti) kun saamme oikein paljon hyviä neuvoja ja kumpikin keskittyy kunnolla niin meno voi olla tuon näköistä. Tämän talven tavoitehan on pääasiassa vain ollut saada Namua rennommaksi, koska tullessaan se ei paljon tinasotilasta jännittyneempi olisi voinut olla. Sitten on tosin se ongelma, että kun Namu esiintyy edukseen niin hyvin suurella todennäköisyydellä minä könötän satulassa aivan miten sattuu, juuri kuten tuossakin kuvassa. Namulle kuljetus on edelleen vastenmielistä, joten se täytyy nyt ja jatkossakin lastata ajan kanssa ja ottaen huomioon että se mieluiten vain pakenee trailerista vauhdilla. Silti se käyttäytyy vieraissa paikoissa todella rauhallisesti, seisoo nätisti paikallaan ja pälyilee uteliaana ympärilleen.

Namu on yhteensä asunut varmaan pari viikkoa lyhyemmissä pätkissä Someron Hevosharrastekeskuksessa, yleensä siitä syystä että se on tunnilta jäänyt kisoihin saakka sinne, koska kisoissahan on huomattavasti helpompi toimia kun hevosen saa karsinaan. Se on saanut henkilökunnalta kehuja kiltteydestään ja rauhallisuudestaan, mutta on siitä huomautettukin ettei takajalkojen kengitys ole ihan yksinkertaista (takajalkoja alettu kengittää vasta Suomessa, johtunee kenties siitä) ja että pelkää satunnaisesti loimitusta, joskus enemmän ja joskus vähemmän, minun kanssani oikeastaan harvemmin. Se osaa myös käyttäytyä tunneilla edukseen, tosin muut saavat varoa ettei kuumakalle pääse kaahaamaan yli. Hypätessä huomaa helposti, että vasta kun esteet nousevat sinne 80cm saakka, niin Namu alkaa itsekin keskittyä eikä vain kaahaile yli. Eli tamma tarvitsee haastetta, muttei liikaa ettei sen itseluottamus mene. Ja tämä pääasiassa esteillä. Koulussa liika pyytäminen saa sen menemään ihan lukkoon ja jämähtämään paikoilleen, josta suunta sitten lopulta on joko kunnon loikalla eteen- tai ylöspäin...

Namulla olen kerennyt mennä vasta muutamat harjoitusestekisat sekä seuraeste- ja koulukisat. Koulukisoissa oli äärimmäisen hyvin kun saimme Helppo C:stä ja K.N. Specialista hyväksytyt tulokset, olin nimittäin valmistautunut siihen että Namu hyppää aidoista ulos heti kättelyssä. Estekisoissa ollaan pärjättykin ihan hyvin, vaikka en voikaan sanoa kisaavani menestyksen takia. Minun motiivini kisaamiseen on hauskanpito, mutta sitä menestystä on aikalailla tullut siinä sivussa. Namu menee mielellään esteradalla kovaa, ja nyt kun sitä pystyy vähän kontrolloimaankin myös sen mennessä kovaa, alkavat uusinnatkin sujua - viimekisoista, 90cm uusinnasta ratsastin yllättäen voiton. Namu hyppää mielellään vähän liioitellusti ja saattaa himmailla estettä kohti, etenkin jos se on jotenkin erikoinen. Mutta niin kauan kun sitä muistaa kannustaa hyppyyn, ei se ole vielä kertaakaan mennyt kieltämään (koeratsastuksen ensimmäisen pikkuristikon ylitysyrityksen jälkeen, en vieläkään tiedä mistä se oikein johtui =D)

Tässä sitten pääpiirteittäin tämä meidän pikkuinen Namumme, kysy ihmeessä jos jokin jäi vielä mietityttämään ja saa toki mainita myös jos oli liian pitkästi/liikaa kaikkea turhaa esitelty! :D

#3 Minä itse

Eli ajattelin laittaa pystyyn tällaisen viikon mittaisen esittelyputken, jossa esittelen seitsämän esittelemisen arvoseksi kokemaani eläintä tai henkilöä. Joka päivä julkaistaan uusi esittelypostaus ja luonnollisemmaksi koen aloittaa minusta itsestäni.

Lyhytelokuvan Aaveratsastaja kuvauksista :)

Eli, olen -00 syntynyt tyttö Etelä-Suomesta ja meillä on kotona kahden hevosen talli ja rakenteilla pihatto. Olen ratsastanut vuodesta -09, eli tämä on nyt sitten kuudes vuosi hevosten kanssa. Kirjoitan blogia ihan vain päiväkirjatyylisesti silloin kuin ehdin, en siis erityisesti lukijoille niin kuin monet tekevät. Sama pätee kaikkiin Youtube-videoihini (jos lyhäreitä nyt ei lasketa).

Vuoden 2013 jouluna, eli ei ihan uunituore kuva ;)

Meillä on tällä hetkellä yksi pitkäkarvainen collie narttu, kissa ja kaksi hevosta kotipihassa, kaikista näistä saatte kuitenkin lukea vähän myöhemmin. Papereilla omistan kaksi ja puoli hevosta, mutta tähänkin selvennystä ajallaan.

Viime kesänä otettu kuva lomamatkalla Suomen kauniissa saaristossa :)

Kouluun minulla menee kaikki aika arkipäivinä välillä 6.30-16.00, joten etenkin näin talvella kun on kylmä ja pimeää, olen hyvin laiska ratsastamaan enää koulun jälkeen. Siirryin poneista hevosiin kesällä, kun ostimme Namun. Vaikka minulla onkin vielä kaksi ponivuotta jäljellä, tehtiin tämä ratkaisu koska ratsastuksenopettajani omistama poni muutti kauemmas ja jäin vaille kilpahevosta. Olen kuitenkin 168cm pitkä, joten ei olisi ollut enää mitään järkeä hankkia kisaponia. Siispä hankimme hevosen, eikä muuten ole ihan helpoimmasta päästä tämä tapaus..

Hannalla tuli ratsastettua ja kisattua yli vuoden verran :) Aivan über ihana poni!

Ratsastuksenopettajani tällä hetkellä on Helena Lehti, mutta sitä ennen olen ollut lukuisten ratsastuksenopettajien ja valmentajien silmien alla, näistä merkittävimmin kehitykseeni varmasti vaikuttaneet Kristina Niemelä ja Irina Kokko. Olen ollut myös mm. portugalilaisen Manuel Vasconcelos Sousan estevalmennuksissa joissa pääsin todella testaamaan englanninkielen taitojani... Hyvinhän se meni ja olihan kummallakin kerralla tulkkikin varmuudeksi mukana.

Sousan estevalmennuksesta Hannalla kesällä 2014

Vaikka en koskaan talvisin pahemmin käy tunneilla yritän silloinkin parhaani mukaan kehittyä, tai ainakin kehittää hevosta jossakin. Esimerkiksi Namun kanssa tämän talven tavoite olisi saada hevonen rennoksi - helpommin sanottu kuin tehty. Se osaa olla aikamoinen jääräpää sille päälle sattuessaan. Tykkään enemmän pikkukisojen tunnelmasta, mutta toisaalta esim. derbykentällä oli ihan hirvittävän siistiä ratsastaa kun viime kesänä pääsin sitä testaamaan.

Hannan kanssa derbykentällä vuonna 2014, suosittelen jokaista kynnelle kykenevää kokeilemaan, upea kokemus!

Monet ovat kehuneet sitä kuinka huomaavaisesti minä ratsastan, eli käytän hienovaraisia apuja ja osaan olla myös hiljaa ja hallita hermoni - liekö tuo sitten totta vai ei, mutta ainakin toistaiseksi olen tullut juttuun hyvin monenlaisten hevosten kanssa edes jotenkin. Omistuksessahan minulla on kaksi ääripäätä ja välimuoto: Taavia laiskempaa hevosta saa hakea ja Namu ei tunnu väsyvän ikinä. Hensu alkaa olla jo vanhemmiten tasoittunut, mutta kyllä siltäkin aika kyydit pyydettäessä saa.

Toista kertaa Namun kyydissä, ensimmäistä kertaa kotona.

Mitäs sitä sitten vielä itsestään kertoisi... Pohjimmiltani olen oikeasti tosi ujo, mutta kunhan pääsen siitä kohtaamistilanteesta yli ja minuun tutustuu paremmin, olen oikeasti todella puhelias ja useimmiten iloinen. Koska nukun lähes poikkeuksetta liian vähän, olen myös melkein aina jossain vaiheessa päivää ihan kuolmanväsynyt, mutta siihen kannattaa vain tottua. Ystävänä olen luotettava ja valmis soveltamaan omia tekemisiäni muiden vuoksi. Ja niin, en osaa kuvitella mitä ihmettä oikein tekisin jollen ratsastaisi!

Viime kesänä Repen pitämällä leirillä olivat mukana myös Hensu ja Taavi :)

#2 Pakkaspäivän puuhailuja

Vanhuskin innostui juoksentelemaan kipeine koipinensa... :D

Eilen tuntui ainakin täällä meillä ilma tuntui olevan ihan hirvittävän jäätävä! Mittari näytti kyllä vain jotain 11 celsiusastetta, mutta tuntui kyllä ainakin puolet kovemmalta pakkaselta. Olin kuitenkin päättänyt ratsastaa Namun ettei, ettei tarvitse sitäkään aikaa tuhlata maantiedonkokeeseen lukemiseen. Minun piti kuvata vähän ratsastustakin, mutta se sitten kuitenkin jäi kun hepo pääsi pölhöilyssään vauhtiin. Kuvasin kuitenkin parivaljakkoa tarhassa ennen ratsastusta vähän, siitä siis kuvat.

Namuhan ei tunnetusti aina niin haluaisi antaa itseään kiinni tarhasta, ja näin sitä oli kiva kyllä kuvailla, mutta raivostuttava pyydystää. Tein siis niinkuin usein muulloinkin, annoin sen juosta talliin ja pyydystin sieltä. Hoitaessa se oli levoton, koska Hensu pisti ranttaliksi ulkona, mutta tällä kertaa kavioidenkin putsaus sujui ihan ongelmitta. Erehdyin laittamaan myös heijastinratsastusloimen sen päälle.

Talutin Namua alkukäyntien ajan pellolle, jossa olin suunnitellut meneväni. Asensin kameran paikoilleen ja aloin sitten näprätä jalustimia alas kun tuuli tarttui mukavasti Namun loimeen ja tamma otti, riuhtaisi itsensä irti ja lähti. Siinä sitten ihan jäässä jo muutenkin kaivoin puhelimen taskusta ja yritin soittaa äidilleni, että Namun voisi yrittää pyydystää pihalta nyt ennenkuin se taas lähtee omille teilleen, mutta eipä tuo vastannut puheluun.

Hölkkäilin siis itsekseni takaisin pihalle, missä minua odotti tosi iloinen ylläys. 9v pikkuveljeni oli ollut traktorilla (kyllä, ihan oikealla traktorilla) auraamassa pihaa ja huomannut Namun, sammuttanut traktorinsa, pyydystäyt Namun ja hälyttänyt sitten muun perheen etsimään minua ♥

No tämän selkkauksen jälkeen poistin sitten sen pelottavaksi todetun loimen selästä ja kapusin lopultakin tamman selkään. Se oli kyllä aika virkeällä tuulella ja kävi kunnon kierroksilla, käynnistä ei meinannut olla puhettakaan ja ja ravikin tuppasi kiihtymään laukalle. En lähtenyt enää yrittämään pellolle, koska hyvällä tuurilla olisin vain lentänyt selästä alta aikayksikön ja Namu olisi ollut irti - taas...!

Kun ravi sen enempää kuin laukkatyöskentelykään eivät tuottaneet tulosta päätin vaikka väkisin tehdä käynnissä voltteja ja erilaisia väistöjä. Otti kyllä niin vatsalihakselle kuin muillekin lihaksille sen katujyrän piteleminen, mutta lopulta pääsin niskan päälle ja Namu älysi taipua tahtooni. Loppua kohden se sitten paranikin jo aimo harppauksen ja esitti oikein kaunista pätkää, kovin lyhyttä vain.

Namu on ihan superhyvä suitsien rikkoja, tällä kertaa testasimme Namun kolmansia omia suitsia tässä puolen vuoden sisällä ja hyvin istuivat. Lisäksi on tietysti ollut vielä kaikki Hensulta ja vähän muiltakin lainassa olleet päävermeet, jotka onneksi ovat kestäneet Namua sen pari käyttökertaa... Ja nyt nämä saisivat luvan kestää!

Ravissakin se liikkui pätkiä oikein mallikkaasti, mutta kyllä meidän molempien heikompi puoli, eli vasen, näkyi taas niin selkeästi ihan kaikessa aina taivutuksesta väistöihin, kun mikään ei ottanut sujuakseen samalla tavalla kuin oikeaan. Loppuun uskalsin taas vähän laukatakin ja johan konimus yllättikin positiivisesti! Jos se nyt sitten ei esittyänytkään vielä mitään hienoa kouluratalaukkaa, niin ei se myöskään kaahannut! Se kuunteli hyvin ja tuli vähän takapäälleen, johon oli parempi kuin hyvä lopettaa.

Kertokaa kommentteihin lempikuvanne, itse pidän Hensun pääkuvasta ja tästä viimeisestä älyttömästi, vaikka muutkin ovat nättejä :)