#223 Kuulumisia pikakelauksella

Elikkäs nyt kun koko joulukuun aikana on kaikki energia mennyt joulukalenterin kuvaamiseen, eikä kyllä olosuhteiden puolestakaan minulla ole tarjota kuin muutama puhelinlaatuinen kuva, käydään koko kuukauden ehkä kahdeksan ratsastusta vauhdilla läpi.

Tiistaina 1. päivä joulukuuta ratsastimme Jeminan kanssa vähän joulukalenterin katrillia läpi. Tarhan ollessa taas vaihteeksi ratsastuskelvoton päädyimme pellolle jossa olikin yllättävän hyvä mennä. Kumma muuten että pellolla reippaasti laukkailu ei ollut pimeässä yhtään niin pelottavaa kuin valoisaan aikaan! :D

Perjantaina 4. päivä Jemina kävi Hensun kanssa maastossa odotellessaan minua kotiin, siitä ei sen enempää olekaan sanottavaa. Ilmeisesti siis ihan hyvin oli mennyt.

Torstaina 10. päivä ratsastimme Jeminan kanssa upeilla kouluratsuillamme Namulla ja Taavilla. Minä muistaakseni heittelin ilmaan tehtäviä joita teimme, aiheina oli esimerkiksi joitain siirtymisiä, kaarevia uria ja laukanvaihtoja. Taavilta vaihdot tulivat kuin apteekin hyllyltä, siitäkin huolimatta että niitä ei vielä viimeisen saikun jälkeen taas oltukaan tehty. Namulla ei ajatus sileällä ole ihan vielä niin pitkällä, mutta pienen kääntämisen avulla vaihdot löytyivät oikeasta vasempaan helpommin ja vähän vaikeammin toisin päin.

Siitä viikko eteenpäin 18. päivä perjantaihin, jolloin ratsastimme Jeminan kanssa koulua. Ratsuina olivat yllättäen Namu ja Taavi, jotka kummatkin menivät oikeastaan aika kivasti. Saimme edelleen nautti atlantin valtamerestä, joka melkein koko kuukauden piti tarhaa hallussaan, mutta onneksi tälläkään kertaa ei kukaan päätynyt sinne uiskentelemaan vaikka pihamme vallannut mopoarmeija yrittikin syvästi järkyttää pientä Taavia.

19. päivä kävimme jälleen Jeminan kanssa ratsastamassa Namulla ja Taavilla. Suuntasimme pidemmälle, joskin silti melko rauhalliselle maastolenkille, johon käytimme peräti tunnin arvokasta aikaamme. Lenkki oli enemmän kuin mukava, otettiin muutamat kuvat ja hölköteltiin rennosti pitkin ei ihan niin tuttuja maisemia, vaikka toki tuoltakin on tuhat kertaa kierretty. Hevoset myös oikeasti menivät hienosti rauhassa yhtä Taavin innostumista lukuun ottamatta - mutta kai poni saakin suuttua jos Namu ravaa kovempaa kuin hän laukkaa! :D Kun laukat tehtiin Taavi edellä ja samalla jarruna meni muuten todella hienosti, Namuakaan ei tarvinnut yhtään pidätellä!

Kotona Jemina laittoi Taavin pois ja minä Hensun kuntoon. Namu pääsi vielä puolen tunnin jatkoille joihin Jeminalle vaihtui ratsuksi Hensu. Lenkki sujui Namun osalta hyvin rauhallisissa tunnelmissa, ja Hensun kanssa koko hommaan päti vanha sanonta: Itku pitkästä lyhyestä ilosta. Alkuun poni oli kovin vauhdikas, mutta aikansa rajojaan kokeiltuaan sen oikea etujalka jätti pelin kesken, reilun kilometrin päässä kotoa. Siinä soitettiin sitten iskä trailerilla ponia hakemaan, vaan eipä vanha rouva mennyt kyllä sitten tyhmyyttään kyytiin millään. Ei alettu ohjia enempää varusteita rikkomaan vaan talutettiin sitten kummissaan oleva Namu ja kolmijalkainen Hensu kotiin, ja ensiavuksi poni sai kylmät etujalkoihinsa. Edessä on siis taas paljon lomailua ja käyntiä Hensulla, mutta eiköhän siitä jälleen kerran saada normaalia käyttöä kestävä poni kuntoutettua.

Keskiviikkona 23. päivä pääsi osa uusista estetolpista näkemään maailman ensi kertaa, mukavasti sinne atlantin sekaan uiskentelemaan. Minä olin tapani mukaan vähän myöhässä liikkeellä niin meinasi tuo pimeä yllättää kesken kaiken, mutta kun meillä on hyppytaukoa ollut jälleen enemmän kuin laki sallii niin siihen nähden hypyt menivät kuitenkin ihan hyvin. Paitsi ratsastaja otti kyllä aivan turhan kiellon metrin pystylle jättämällä hevosen hankalissa olosuhteissa esteen eteen yksin. Muutamaa sen jälkeistä vähän epävarmempaa hyppyä enempää Namu ei kuitenkaan siitä itseensä ottanut. Kiltti ponski!

linkki

Jouluaattona en sitten saanut perinteiselle yksinäiselle joulumaastolleni edes Hensua seurakseni vaan Taaviin oli tyytyminen. Vaan herrapa olikin iloinen yllätys! Koko lenkin sai painella melkein kun Hensun kanssa: pitkin ohjin ja maisemia ihaillen. Ponia ei tarvinnut edes eteen päin potkia kun moottorikin löytyi ihme kyllä ihan omasta takaa!

27. päivä eli sunnuntai vastasimme Rebekan heittämään haasteeseen ravisuluista. Kenttä oli jäätynyt taas vaihteeksi käyntikuntoon, mutta laidun oli oikeastaan yllättävän hyvä pohja ratsastaa. Alkuun tein vähän joka askellajeissa avoa, ja Namu oli niin niissäkin kuin koko ajan muutenkin yllättävän kiva, vaikka en edes vaatinut niin paljoa koska tiesin tuon tehtävän jota kumpikaan meistä ei edes osaa olevan ihan tarpeeksi hankala muutenkin. Meillä ei edes ollut kukaan katsomassa ja neuvomassa, ja aidatkin jäivät sinne tarhaan ponien tueksi. Ei saatu sitten siitäkään apua vaan aika vaativasti lähdettiin. Käynnissä kesti kauan hakea edes ajatusta siitä mitä pitäisi tehdä, mutta pitkällisen pohdinnan jälkeen saimme niin käynnissä kuin ravissakin muutaman askeleen sinnepäin. Mikä on ihan todella paljon odotuksiin nähden!

Sellaisia kuulumisia alkukuukaudesta! Loppukuukauteen palaillaan ensivuoden puolella, sitä ennen tulossa kuitenkin vielä katsausta tähän vuoteen 2015!

#222 Kauden viimeiset kisat

Kiitokset kaikille joulukalenterin aktiivisesta seuraamisesta ja kommentoinnista! 24 päivää videoita oli minulle itsellenikin haaste, jota en uskonut pystyväni toteuttamaan. Vaan toisin kuitenkin kävi! Toivottavasti kaikki viettivät oikein ihanan joulun, minä niin täällä blogin kuin ihan tallin puolellakin annoin joulun mennä ohi omalla painollaan koska yksin on vaikea panostaa joulukuvauksiin tai edes järjestää mitään erilaisempaa hevosille. Joulumaastossa toki kävin, mutta siitäkään ei tehty mitään numeroa tällä kertaa. Onneksi hevoset eivät tiedä että tässä edes oli mitään erikoisia päiviä ;) Kaiken lisäksi pullaponeista vain Hensu oli ollut kiltti ja sai lahjaksi kuolaimettomat suitset. Ja toki voidaan laskea että Namu sai kylmääjät näin joulun alla, ja Taavi nyt onkin tyytyväinen yhteen ylimääräiseen leipään! :D

Kaikista kuvista suuret kiitokset Jannika Laaksoselle! ♥

Meidän täytyy kuitenkin palata nyt tapahtumissa kuukauden verran taaksepäin marraskuun viimeiseen päivään. Sunnuntaina 29. päivä oli nimittäin Somerolla minulle ja Namulle kauden viimeiset kisat. Tarkoituksena oli kyllä startata vielä 6.12 koulukisoissa, mutta se jätettiin sitten kuitenkin hurjan tuulen takia väliin. Noihin estekisoihinkin olin ihan loppuun saakka hyvin kahden vaiheilla lähteäkö vaiko eikö. Jotenkin nyt ei ole ollut motivaatio oikein huipussaan, ei treenaamiseen eikä kisaamiseen. Eikä meillä kovin kummoisesti ole mennyt. Minun piti näissä kisoissa startata ensimmäinen metrini, mutta oli varsin viisasta jättää se tekemättä. Siinä kohtaa olisi tullut ruumiita. :D Mentiin siis se helppo, tuttu ja turvallinen 80cm...

Verryttelystä en enää niin hirveästi muista, paitsi että jostain kumman syystä jätin hyppäämisen aika vähälle. Namu oli kuitenkin ihan rauhallisen tuntuinen ja hypyt ihan ok, niin ajattelin sitten varmaan pärjäävämme radalla ihan hyvin vähemmälläkin valmistautumisella. Jälkiviisaana olisi ehdottomasti pitänyt edes kokeilla niitä jarruja, ehkä jo ensi kaudella muistan välillä tehdä senkin. Radankävelyssä ainoaksi oikeasti vaikeaksi paikaksi olin katsonut sarjan perusradalla, se oli taas siinä samassa kohdassa mistä en vain osaa sitä ratsastaa! Ilkeää tuollainen, kai se joskus muuallakin voisi olla.. Iso maneesi sentään käytössä!

Radalle en kovin luottavaisin mielin lähtenyt. Startti oli koko kisojen viimeisessä verryttelyryhmässä toisena tai kolmantena, eli ehdin sentään kerrata radan vielä ennen omaa vuoroani. Namu odotteli ihan rauhassa omaa vuoroaan kunnes yleisö taputti edelliselle ratsukolle. :D Siitä otettiin kierroksia muutama lisää ja kun meidän starttimme vuoro tuli meni hetki jo ihan vain myötälaukan nostamisessa. Ei ole helppoa olla pieni Namu jonka joku yrittää koko ajan syödä. Radasta minulla on sentään edelleen ne suurimmat onnistumiset ja epäonnistumiset mielessä, kiitos videon jonka on kuvannut Emma Ojala!

Ensimmäiselle esteelle sain ratsastettua oikein kivasti ja hei! Minähän olen hypyssä jopa ihan kivasti mukana. Sekin kun on ollut ongelma, jään nimittäin helposti vähän puoliksi sinne hyppyyn mukaan ja se ei ole ihan se mihin olen tässä tähdännyt.. :D Kakkoselle tie olikin sitten jo suhteellisen pitkä ja laukka venyi kilometrin verran pituutta ja käännös meni pitkäksi tälläkin kertaa (tämäkin tehtävä on aina kisoissa näin enkä ikinä opi!) Vanhat Hanna-ajan opit pomppasivat esiin ja valitsin paikan lähelle. Kolmannelle ratsastin kuitenkin ihan kunnolla, olihan kyseessä sentään linja mihin oli ihan askelmääräkin valmiiksi annettu. 

Neljännelle en enää sitten saanutkaan mitään pidätteitä läpi ja ainoa tapa saada askel osumaan oli ratsastaa pari viimeistä askelta täysin oikeaoppisesti kunnolla eteen. Ja siitähän sitten tulikin kunnon hyppy kaukaa, mutta onneksi esteet olivat kaikkineen niin pieniä, että Namuhan menee ne vaikka silmät sidottuna peruuttaen. Varsinaiset suuret ongelmat alkoivat kuitenkin vasta lähestyessämme sitä viidettä estettä, sarjaa..

Tässä kuvassa edustetaan taas oikein täysillä... Mutta olenko ainoa joka näkee tässä täysillä mukana olevan kenttähevosen maalisuoralla (ja ratsastajan joka on jäänyt hevosensa menosta jälkeen)?

Kaarteessa suunnitelma oli vielä selvä: vähän jarrua, kunnolla kulmaan ja suoraan sarjaan. Kaksi ensimmäistä vaihetta menivät ihan ok, vaan sitten oltiinkin taas esteen edessä ihan kaula mutkalla. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy siinä oltiin melko lähellä kieltoa, mutta Namu joka tosiaan olisi voinut ottaa sen kiellon ihan vain ratsastajan tohelointia moittiakseen, pelasti tilanteen hyppäämällä esteen paikaltaan. Tallikaverin vinkit pystyn edelleen kuulemaan päässäni: "Ja nyt pohkeita, eteen ja hyvä!" Sarjan välissä siis vain pohkeet kiinni ja yhden askeleen väliin kaksi aika paljon normaalia pienempää askelta. Ja koko tehtävä pysyi kasassa, kerrassaan hämmentävää!

Kuudennen esteen puhtaasti ja vielä ihan kauniisti ylitettyämme minulla kesti todella kauan tajuta että meillä oli vielä uusintakin ratsastettavana. Miten voi tuollaisen toheloinnin jälkeen edes olla puomit ylhäällä kaikista seitsämästä hypystä..! :D Uusinnan ensimmäinen este, seitsämäs, meni pohtiessa lisätäkö vauhtia vai ei. Ratkaisu oli kuitenkin aika selvä kun mietti onko hevonen hallinnassa vai ei. Niinpä. Kahdeksannelle olimme tulossa jo rutiininomaisesti pitkäksi venähtäneestä kaarteesta, jolloin Namu sitten jo protestoi pukittamallakin. Ja taas jos se olisi halunnut olla opettavainen se olisi ottanut kiellon mutta eikä mitään, siitä taas hyppy puhtaasti okserin yli...

Pukin takia vain oli ohjat vähän venähtäneet pitkiksi ja koko linjan yhdeksännelle esteelle ratsastin kädet sylissä ja sen on vähän hyppy näköinenkin. Sitten tulikin kiire saada ohjat käteen kun edessä oli sarja, meidän onneksemme miljoona kertaa helpommasta suunnasta! Sarja oli radasta ehkä kaikkein parhaiten mennyt osa, vaikka hyvät hypyt tulivat myös esteille 1, 3, 6 ja 12. Yhdestoista este hypättiin ensimmäisen kerran vasta uusinnassa, ja jostain kumman syystä en oikein osannut sitä ratsastaa vaikka se verryttelyssä olikin. Viimeinenkin este meni puhtaasti ja varmaan kaikkien järkytykseksi olimme puhtaasti maalissa, vieläpä uusinnan ajassa 40,01. Enkä tosiaan yhtään ratsastanut eteen, tuo hevonen vain on nopea jo ihan itsestään.. :D

Ensin radan jälkeen olin todella pettynyt, koko kausi ollaan menty tuota korkeutta helppona luokkana ja nyt jo se tuotti paljon harmaita hiuksia, mutta tässä näkyy vain se rutiinin puute. Me emme ole aikoihin treenanneet kotona ollenkaan ja se näkyy kuskin päättämättömyytenä ja sähläyksenä. Minulla on silti maailman kiltein hevonen joka jaksaa pelastella minua pulasta päivästä toiseen, ja tälläkin kertaa se toi kotiin 3. sijan! Olin kyllä aika ihmeissäni marssiessani palkintojenjakoon eikä tosiaan tuntunut siltä että ruusukkeen ansaitsimme, mutta näin jälkeenpäin miettien oli radassa monta hyvääkin kohtaa. Ja varmasti olisi harmittanut jos olisin jättänyt kisat väliin, eihän sitten olisi voinut tietää olisiko mennyt hyvin vai huonosti! ;) Toisin kuin niiden koulukisojen kanssa.. Se nyt oli aivan sama kävimmekö hakemassa sen viimeisen sijan vai emme.. :D

linkki

#221 Kysymyspostaus

Eli teen kysymyspostauksen joulukalenteriin. Aikaa kysymyksien laittamiseen on 22.12 klo 18 saakka. :)

#220 Snapchat

Kaverien painostuksesta päädyin nyt sitten tekemään itselleni snapchatin, eli sieltä minut löytää nimellä Mistyni.
Minulle saa vapaasti snäpätä, vastailen kaikkiin asiallisiin. :)

#219 Rytmi hoi, mihin katosit?

Lauantaina minulla oli tämän kymppikortin, ja samalla koko syksyn viimeinen viikoittainen ratsastustunti. Meille tulee aina talvisin pakollista taukoa 3-4 kuukautta ihan jo sen takia tunneista, ettei hullukaan lähtisi trailerin kanssa täältä liukastelemaan pois, ellei aivan pakko ole. Tuollaisia pakollisia tilanteita ovat esimerkiksi akuutit klinikkareissut, joita ei onneksi ikinä ole ollut, mutta mielestäni on tärkeää että tuollaisille on mahdollisuus lähteä ihan milloin vain, eli käytännössä se traileri on koko ajan käyttökunnossa ja lähellä. 

Tämä pakollinen talvitauko tuli meille kyllä todella hyvään paikkaan. Kuukauteen ei oikein estetreenit ole sujuneet ja muutenkin viikoittainen matkustaminen hevosen kanssa on alkanut olla jo aika stressaavaa muutenkin rankan syksyn aikana. Kun vielä tulee lumi maahan ja liukasta ja hevosilla jatkuu hetken aikaa samalla kevyellä linjalla saamme Namulin kanssa yhdessä pitää hauskaa ilman sen kummempia paineita kehittymisestä. Voimme hypätä koko talven kavaletteja tai sitten voimme nousta takaisin sinne omalle tasollemme - tällä hetkellä ensimmäinen vaihtoehto on ajankohtaisempi kun 80-90cm esteitä ei enää paljoa huvita hypätä hevosella jonka kanssa jokaisesta askeleesta ollaan eri mieltä.

Tunnilla hyppäsimme pientä radan tynkää. Sileän verryttelyssä tamma oli ihan kiva, mutta hyppäämisen alkaessa se tuli hirveän vahvaksi. Verryttelyhypyt vielä sujuivat joten kuten ensimmäistä lukuun ottamatta, sillä siinä lähestyimme pienen pientä pystyä ihan hyvin kunnes yhtäkkiä tamma yritti livahtaa ensin vasemmalta ja sitten oikealta ohi. Kerrankin olin pohkeiden kanssa oikeassa paikassa, naurahtaen vähän komensin äänellä ja sitten mentiin kiltisti esteen yli. Ei noista aina tiedä mitä päässä liikkuu... Kun kaikkien piti hypätä 40cm korkeudella koko rata lähti homma kyllä kokonaan lapasesta. Namu kaahasi aika hurjaa vauhtia ja sarjan B-osalta mentiin ohikin, tosin siitä syytämme kyllä Ruuta joka sabotoi hyppäämistämme loikkimalla eteen.. :D

Hyppäsin radan myös kahdesti 80cm korkeudella. Siinä ei ollut kyllä oikein mitään kehuttavaa... En hengittänyt kunnolla ja rentoutunut itse kertaakaan, kiskoin vain Namua pienempään laukkaan ja meno oli aivan järkyttävää. Hypyt tulivat ihan mistä sattuu, jos nyt kymmeneen hyppyyn pari kelvollista mahtui niin ihme. Ei jäänyt hyppäämisestä kyllä kummoinen mieli ja pohdin peräti sunnuntaiaamuun saakka haluanko edes lähteä hyppäämään kisoihin vain pikkuluokkaa 80cm. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut aivan yhtä hyvä ratkaisu jättää menemättä, mutta eipä nyt ainakaan tarvitse miettiä miten olisi mennyt jos olisimme osallistuneet. Osallistuimme ja teimme kisauramme rumimman radan,

Huomaathan että joulukalenteri löytyy erilliseltä sivulta! Ensimmäinen linkki on nyt auki! :)