sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

#96 Estetunnilla

Lauantaina minulla oli oikeasti ensimmäinen tunti sitten talven jälkeen. Ihan kamalaa miten on treenaamiset taas jääneet... Vietiin perillä heppa talliin ja aloin pikkuhiljaa varustaa sitä, samalla kun äiti kantoi autosta loppuja tavaroita. Tunnilla olin kyllä aika epäuskoinen, kun Helena tokaisi verryttelynä tehtävän avotaivutuksia ja vastalaukkakahdeksikkoa. Mitä?! Estetunnilla?! Namulla?!


Ei siinä sitten kuitenkaan auttanut kuin alkaa ratsastaa, ja oikeaan kierrokseen raviavot menivätkin paremmin kuin odotin. Ei hyvin, mutta Namuksi ihmeen onnistuneesti. Vasempaan kierrokseen ne olivatkin sitten katastrofit.. :D Myötälaukkaympyrässä ei mitään ongelmaa ollut, mutta vastalaukka vaihtui pari kertaa ristille. Helena olisi antanut minun lintsata tehtävästä Namun takia, mutta joskushan noitakin on alettava treenata! 


Hyppääminen aloitettiin ihan pieneltä verkkaristikolta, jolla ainoa suurempi moka oli katse. Kuulin Helenan huomauttavan siitä noin kolmannella kerralla, vähäsen tuuli tai jotakin :'D Katse on vain niin paljon helpompi pitää mukana radalla kuin yksittäisillä esteillä. Sitten hypättiin toiseen kierrokseen pieni vesi, jossa ei suurempia ongelmia ollut. Hyppy oli vähän liioiteltu, mutta se oli vähän odotettavissakin. Seuraava tehtävä oli linja, johon piti ratsastaa neljä askelta. Minä tein ensin kuitenkin vielä ylimääräisen puolikkaan askeleen, kun Namu oli niin hyvin kuulolla. Hups! :D

Namu käyttäytyi niin hienosti pestessä! © Irina
Taidettiinpa me hypätä yksittäisenä vielä lankkukin, mutta ei sekään mitenkään erityisen vaikea ollut. Radan korkeus oli ehkä jotain 70cm paikkeilla, ja sen hyppääminen tuntui kyllä ihan super helpolta pitkästä aikaa. Siihen tyytyväisenä aloinkin jo loppukevennellä, vaikka osa vielä hyppäsi uudelleenkin. Namu oli kyllä taas niin rehti ja kiva ratsastaa, ettei mitään rajaa! Valitettavasti ei ratsastuksesta materiaalia, koska jätin sitten kameran muistikortin kotiin...

© Irina
Ratsastuksen jälkeen oli useampikin hevonen menossa pesulle, joten minä otin sitten sen viimeisen pesuvuoron. Namu käyttäytyi paljon odottamaani paremmin, ja sen peseminen oli melkeinpä helppoa! Sen jälkeen tehtiin varusteille loppuputsaukset ja vaihdeltiin satulahuopia ja kaikkea sellaista. Siitä vielä sujuvasti niiden kaikkien varusteiden pakkaus rekan livingiin ja kun alkoi hommat olla loppu siivottiin Irinan kanssa vielä hevosten matkustustilakin. Se muuten olikin jo ihan paikallaan!

© Irina

©Irina

Namu jäi yöksi Somerolle ja me suuntasimme äidin kanssa pikkuhiljaa kotia kohti huolehtimaan pienestä karvaisesta poninpallerosta. :)

#95 Videopostaus

Kuvattiin siis perjantaista Jeminan kanssa videopostaus, mikä kyllä itsessään kertookin kaiken tarpeellisen. Pakkaamaan ei sitten ehditty, mutta ehti sitä sunnuntainakin hyvin.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

#94 Iltamaasto

Torstaina tarkoituksena oli ihan nopeasti käydä Jeminalla vähän suunnittelemassa leiriä, mutta pari tuntia venähtikin koko iltapäiväksi yllättävän nopeasti! :'D Siispä olin kotona ja lähtemässä maastoon vasta joskus kuuden jälkeen, mutta eipä se näin kesällä mitään haittaa. Mitä nyt meni varusteitten putsaus vähän myöhäiseksi, mutta siitäkin jätin suosiolla osan seuraavalle päivälle. Maasto meni kivasti ja Namu käyttäytyi jo suorastaan viisaasti!


Minulla on muuten paljon kirjoiteltavaa, sekä yksi aivan ihana ilmoitusasia kerrottavana, mutta koska huomenna on kisat haluan ajoissa nukkumaan ja jätän tarinoinnit myöhempiin postauksiin. :)

torstai 25. kesäkuuta 2015

#93 Ruokinta

Aihe, josta minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa.

Tiistain Agrimarket-reissun ostokset
Hevosten ruokinnassa yleisestikin tehdään mielestäni todella helposti yksi suuri virhe. Väkirehua annetaan karkearehun määrään suhteutettuna aivan liian paljon. Ei se hevonen kauralla elä, sairastuu korkeintaan mahahaavaan tai ähkyyn. Meilläkin hevoset ovat saaneet viitisen vuotta heinää kolme kertaa päivässä aina talvisin, mutta sitä on sitten kyllä annettu reippaasti. Ikinä ei ole ollut ongelmia mm. noiden edellämainittujen sairauksien kanssa. Kesäisin hevoset ovat yötä päivää laitumella, talvisin tästä eteenpäin vapaalla heinällä. Eivät ne siitä silti liho, kun ovat säännöllisessä liikunnassa. Hensu kun on vielä vanha poni, niin yritän pitää sitä vähän pyöreässä kunnossa - välillä kun se on etenkin talvella vähän heikko syömäri. Namussa nähtiin kyllä hurja pyöristyminen viikon laidunlomalla, mutta kun liikunta päivittäin on palannut ohjelmaan on kiloja alkanut karisemaan. Kunnon totutuksella ollaan vältetty kaikki kaviokuumeet ja sellaiset.

Taulu, jossa perjaatteessa pitäisi lukea ruokintaohjeet. Vähän on kuitenkin jäänyt päivittelemättä..
Näissä ruokintakysymyksissä siis maalaisjärki on se kaikkein tärkein osa. Meidän hevosemme ovat harrastehevosia, mutta en silti usko että näitä Suomen kilpahevosiakaan tarvitsee ruokkia niin kuin niitä tällä hetkellä ruokitaan. Hevosia nekin vain ovat. Ja heinä ja ruoho ovat niille luonnollisimmat ja tärkeimmät ruuat, vieläpä niin, että niiden syömiseen kuluu vuorokaudesta sellainen 16-17 tuntia (lähde wikipedia). Aika harvalla kilpa- ja tuntihevosella pääsee tuo toteutumaan. Käytän esimerkkinä Taavia, mutta tämä ongelma on myös varmaan suurimmalla osalla Suomen ratsastuskouluista. Poni saa illalla vähän heiniä, jotka se on ehtinyt ahmia jo melkein kokonaan ennen iltatallin loppumista. Mitä se sitten tekee yöstä sen 11 tuntia? On vaarassa sairastua esimerkiksi juuri siihen mahahaavaan. Minua ja hevosteni ruokkimista on monta kertaa yhdessä naurettu tallilla, mutta fakta taitaa olla se että hevoseni ehkä ajoittain ovat vähän pyöreässä kunnossa, mutta viiden vuoden aikana ei ole mitään sairauksia ilmennyt yhdelläkään. Ne ovat oikeastaan todella hyväkuntoisen näköisiä, Hensukin kun on jo 23-vuotias. Sitä paitsi, jos juuri sinun hevosellasi on tapana kerätä helposti liikakiloja, syötä sille köyhempää heinää enemmän. Jos taas halutaan vähän lisää massaa käyttäisin itse parempilaatuista heinää. Laitumella oleminen on asia josta en tinkisi, vaikka hevonen treenissä olisikin. Lajikumppanien seura on kuitenkin hevosen henkiselle puolelle hyvin tärkeää. Ja sitten taas takaisin aiheeseen :D Raikas vesi pitää myös aina olla saatavilla, tästä ei onneksi juuri missään tingitä!

Meillä ruuat ovat ainoat, joita säilytetään vanhan tallin puolella.
Väkirehut ovat sitten vasta se seuraava asia. Jollekkin niillä yritetään saada lisää energiaa, joitakin yksilöitä vähän rauhoittaa. Jotkut syöttävät pelkkiä yrttejä, ja jotkut samalla tavalla kuin muutkin. Sitten on niitä ihmisiä jotka laskevat kaikki hyvin tarkkaan täyttääksen hevosen kaikki ruokintavaatimukset ja syöttävät hevosilleen vain parasta. Sitten on ne, jotka syöttävät vain vähän kivennäistä ja antavat tarjolle suolakiven. Kaikki nuo ovat minulle ihan ok, mitä nyt tuo yksi esimerkki tekee itselleen vain hallaa matkimalla muita. Itse myönnän, etten ole kovin tarkkaan miettinyt hevosteni ruokintaa ja saatan syöttää päällekkäin esimerkiksi useampaan ruokaan laitettuja vitamiineja. Syötän kuitenkin, kuten alla olevista ruokintaohjeista näkee selvästi, vain juuri sen verran kuin on tarpeen, jotta kasaan saadaan ns. hyvän mielen kaurat. Niitä meidän hevosemme syö, ja vain iltaisin niitäkin. Lisäksi näin kesällä on tarjolla laidunruohoa, vettä ja himalaja- ja tavallinen suolakivi.

Ruoka                    Hensu                    Namu
Racing Prix            1,5dl                       3dl
Mineral Plus           2dl                          2dl
Kalkki                    40g                         40g  = mitallinen
BE-vitamiini          5ml                         10ml
Racing Biotin          -                            10g  = 2 mittaa

En kyllä ole noiden grammoina ilmoitettujen jauheiden määrästä ollenkaan varma, mutta siis mitallisina menevät noin :D

Väkirehuja eivät siis meidän hevoset paljoa syö. Mutta eivät ne tarvitsekaan. Namulla on energiaa ihan riittämiin ilman sen lisäystä ruokinnalla, ja Hensun käyttö on niin kevyttä jo tätä nykyä. Kaurojen lisäksi niillä on usein tarjolla iltaruokinnalla kuivaa leipää, ja jo ihan pelkästään sekin saa hevoset hyvälle tuulelle. Ikinä ei kukaan muuten ole meidän hevosista alkanut pahemmin näykkiä, vaikka herkkuja tarjoillaankin vähän väliä. Selvät rajat vain niin hommat toimivat!


Prixin säilytysastiasta löytyy tällä hetkellä myös oikeat ruokintaohjeet :D
Kerrotaanpas sitten vähän perusteita ja yleistietoa kaikista väkirehuista, joita hevoset meillä syövät. Ensimmäisenä siis ihan tämä Racing Prix, joka on siis ihan täysrehu ja kattaa oikeastaan kaiken saannin. Se on kaurapohjainen, mutta meillä hevoset ovat kestäneet sitä paljon paremmin kuin ihan kauraa. Se kun tuppaa ainakin Hensulla nousemaan kunnolla päähän. :D Ennen syötimme hevosille Racing Ponya, mutta Namun tultua se muuttui tähän kaikille sopivaan Prixiin. Hevoset tosiaan saavat tätä ihan naurettavan vähän, kun Hensulle olisi ohjetaulukon mukaan annettava ainakin 2,5 litraa ja Namulle ainakin 4,5 litraa rehua. Tästä syystä hevoset erikseen saavat vitamiineja ja kivennäisiä, vaikka niitä tässäkin ruuassa on. Parhaimmillaan Taavi söi Racing Ponya reilun litran päivässä, kun kesällä treenasimme tavoitteellisemmin. Muuten määrät ovat aina pysyneet hyvin maltillisina, eikä niillä haeta energiaa hevosille.



Sitten käsittelyyn Mineral Plus, jota siis syötämme kivennäislisänä hevosille, koska Prixiä annetaan aivan liian vähän, jotta se täyttäisi hevosen kivennäisaineen tarpeen. Normaalisti annos on 1-2dl päivässä, mutta kun huomataan että hevoset nuoleskelevat esimerkiksi mutaa tai syövät multaa, on kivennäisannosta syytä nostaa hetkellisesti suuremmaksi. Racingin oma kivennäinen on ihan sellaista hiekkamaista, ja omasta mielestäni hankalaa käyttää, joten olemme kokeneet Mineral Plussan parhaaksi vaihtoehdoksi. Kuten esittelytekstistä selviää, tästäkin löytyy vitamiineja, mutta niitä syötetään silti vielä erikseen.



Kalkkia, eli kalsiumia hevosille syötetään samasta syystä kuin ihmisillekin - luuston kunnon ylläpitämiseksi. Sitä ei päivässä paljoa mene, mutta ollessaan tuollaista pienen pientä jauhetta hevoset jättävät sen helposti syömättä. Vain yliahne Taavi nuoli aina kaikki viimeistä murusta myöten pois kipostaan :'D Vähän sama ongelma on biotiinin kanssa, josta syystä ruuat yleensä ainakin puoliturvotetaan ennen ruokintaa. Se tarkoittaa, että laitan ruuan sekaan sen verran vettä että kaikki kostuvat, jolloin hevoset kiltisti syövät kaiken. Jos teen tallissa jotain ennen ruokintaa, laitan yleensä enemmän vettä joukkoon, jotta ruuat turpoavat kunnolla, kuten esimerkissä myöhemmin.


Vitamiinit ovat meille oikeastaan aika uusi juttu. Tuo vanhin ja sotkuisin pullo tuli kuvioihin varmaan vuoden 2012 tienoilla, kun Taavi muutti meille. Se syötettiin, krhm, parissa vuodessa loppuun, ja pullo on jäänyt pyörimään talliin. Sen jälkeen vitamiinit jäivät, kunnes vähän ennen koulun loppumista kävin ostamassa tuon BE-vitamiinipullon. Sitä on nyt annettu päivittäin hevosille, ja nyt viimeiseltä Agrimarketin reissulta mukaan tarttui tällä kertaa kiinteässä muodossa olevaa vitamiinia, joka on sitten tarkoitus syöttää tuon liuoksen loputtua. Sitten voi vähän vertailla, kumpaa mallia on helpompi käyttää ja kumpi kestää pidempään. Luulen kuitenkin, että vitamiinit ovat nyt tulleet jäädäkseen meidän hevostemme ruokavalioihin.


Biotiinia syötettiin aikanaan Jusulle, ja nyt se on Namun mukana tullut uudestaan ajankohtaiseksi. Namulla sen on tarkoitus parantaa hevosen kavioiden laatua, mutta kovin hidasta muutos silti on. Nuo vasemmanpuoleiset ovat molemmat Racingin biotiinia, ja selkeästi parempaa kuin tuo kolmas. Racingin biotin mm. kestää kauemmin ja Namu syö sitä mielellään. Tuo toinen biotiini oli aina pakko sekoittaa ruuan joukkoon ja sen jälkeen turvottaa, ja siltikin Namu saattoi jättää kauransa syömättä. Lisäksi se kului paljon nopeammin loppuun. Aina välillä, etenkin keväällä ja syksyllä, olen syöttänyt Hensullekin kuuriluontoisesti kuukauden parin ajan tätä parantamaan karvan laatua.



Nämä leivät löysin ihan vahingossa, kun kuvailin näiden väkirehupurkkien sisältöjä :'D Ne olivat vähän päässeet unohtumaan, kun yleensä en tuolla leipiä säilytä. Vaan eivät ne miksikään olleet menneet, kun kuivia kerran ovat. Leivät siis ovat myös osa hevosten iltaruokaa, mutta ne pitää muistaa lisätä aina vasta turvotuksen jälkeen - ja kuivata kunnolla ennen syöttämistä! Toki ne käyvät myös aina muutenkin herkkuina, ja niiden avulla saa mm. hevosen kätevästi kiinni laitumelta. 



En todellakaan muista koska ja kenelle on meillä syötetty hepoluxia :D Purkin sisältö tosiaan on psylliumia, ja se tuli Taavin mukana meille - eikä koskaan ole tarvittu. Olisiko siis tuo vielä se purkki jossa psyllium aikanaan matkasi meille. Taavihan oli joskus syönyt hiekkaa ja joutunut siitä sitten psyllium-kuurille, ja sen takia saimme sitä mukaankin. Hyvähän se siinä on varalla olla :'D



Nyt ensimmäistä kertaa meillä on kokeilussa myös melassia. Haisee muuten pikkuisen äklölle, yök! Tätä siis monet suosittelevat kisa- ja valmennusmatkoille, kun hevosten juominen on usein kovin vaikeaa. Tällä saa hevoset juomaan paremmin, ja siksi sitä ostettiinkin. Täytyy nyt heti huomenna kokeilla kotona, jotta sitten tietää mitä Namulle sunnuntaina juotetaan. Etenkään Hensulle tätä ei kuitenkaan kovin runsaasti voi käyttää, koska on niin sokeripitoista ainetta.

Namulle ostettiin suurempi ruokakippo, ennen se söi samanlaisesta ämpäristä kuin Hensu.

Hevosten ruuat on helppo tehdä irtonaisiin kippoihin, Namulla se on nykyään ihan oikea ruokintakippo, ja Hensulla se on vähän vahvemmasta materiaalista tehty ämpäri, josta sanka on otettu turvallisuussyistä irti. Vähän se on ponille pieni, mutta ei se paljoa ahmimista kyllä haittaa. Seuraavassa kuvasarjassa esitelty hevosten iltaruokien tekemisen kolme vaihetta.

1. Aineet mitataan kippoihin. Reunoilla prixiä, keskellä mineral plus, kellertävällä alueella on vitamiiniliuos ja valkoiset kasat ovat kalkkia ja biotiinia. Lisäksi on leipää.
2. Turvotus, tässä ihan reilussa vedessä. Veden keltainen väri johtuu vitamiiniliuoksesta ja vaaleista jauheista, kalkista ja biotiinista. Leivät on siirretty turvaan.
3. Ruuat ovat valmiit, vettä ei ollut yhtään liikaa kuten näkyy. Turpoamiseen annoin aikaa noin puoli tuntia.
Ja hyvin maistuu!





Miten te ruokitte hevosianne?
Ja ennen kaikkea, mielipidettä tällaisesta vähän enemmän asiapostauksesta!

#92 Maasto vesisateessa

Eilen käytiin ainaisen sateen aiheuttaman tarhan vedenpaisumuksen ja laitumen liukkauden takia Oonan kanssa maastossa - yltyvässä vesisateessa. Alkuun ei ripotellut kuin muutamia pisaroita, joten otin ihan kamerankin mukaan. Loppua kohden kuvaaminen sai kuitenkin siirtyä kameran suojelemisen tieltä. Ja taas kerran täytyy todeta, että on minulla maailman paras poni ♥ 
Katsokaapa vaikka kuvista ja videolta näitä kohtia
  • vesilätäköt ja niiden ylittäminen, vähän kyseenalaistavasti mutta ilman temppuja (Taavi ja Namu alkaisivat esimerkiksi hyppiä pystyyn)
  • jätesäkin ohitus, silmää räpäyttämättä (Taavi ja Namu hyppäisivät toiselle puolelle tietä puhisemaan)
  • tien ylitys, Oona ottaa ohjat käteen ja katsoo autot, poni pysähtyy. Sitten se saa pitkät ohjat ja jatkaa taas matkaa (Taavi ottaisi ihan rauhassa, Namu ei pysähtyisi)
  • lisäksi mm. traktori heinänkaatokoneen kanssa sai huristella ihan rauhassa vierestä ohi (Taavi ja Namu olisivat ihan kauhuissaan ja yrittäisivät häipyä paikalta)
Että sellaista hehkutusta tällä kertaa ♥






Laitoin Hensulle Taavin bootsit, ja sain taas todeta etten osaa käyttää niitä. En saa Namunkaan bootseja pysymään aloillaan, ja niitä ihan oikeasti tarvittaisiin sillä. Millä ihmeellä bootsit saa pysymään jaloissa pyörimättä?!?!

Hensu näki lampaita :'D

Lenkki sujui hyvin rauhallisissa merkeissä mukavia jutustellen. Mitä nyt minä manasin tyhmyyttäni kun en älynnyt ottaa pyörää mukaan matkaan. Valitin tottakai asianmukaisesti myös säästä ja tähtien asennosta, mutta Oona vaikutti kyllä ihan tyytyväiseltä ratkaisuun eikä häntä nämä pienet epäkohdat haitanneet yhtään. Heh. :D Ravia otettiin muutamia lyhyitä pätkiä, mutta kyllä ne vesilätäköt olivat päivän sana. Niitä kun sattuneesta syystä löytyi runsaasti!











Kuvaajalla taas homma hanskassa - ja hanskat hukassa :'D Alla vielä videokooste maastoilusta :)