#280 Huono ja hyvä hyppykerta

Tässä on nyt muutaman päivän sisälle mahtunut kaksi aivan erilaista hyppykertaa. Molemmista löytyy tällä kertaa ääniraidalliset videot, mutta kerron myös tekstin muodossa muutaman huomion ratsastuksista. Kuvia ei tosiaan löydy kuin tuo yksi, eli pidetään tekstin määräkin nyt maltillisena. 

Kuva ja videot © Jemina

Torstaina oli suunnitelmissa hypätä tarhassa pientä tehtävää (kahdeksikkoa, joka melkoisen nopeasti muuttui vain molempien pystyjen menemiseen peräkkäin). Ajattelin ettei ratsastajan parin viikon tauko hyppäämisessä nyt niin paljoa vaikuta ja laitoin esteet heti 70 ja 80cm korkeuteen. Tammalla alla oli kuitenkin viimeisenä Rebekan ratsastukset (lue Reben postaus vierailusta tästä!), jotka olivat menneet hyvin, mutta joihin mahtui kuitenkin muutama kielto ja välillä hypyissä pahasti jälkeenjäämistä. Tästä ja monesta muusta syystä, kuten omasta huonosta verryttelystäni, nyppimisestä ja laukan tappamisesta johtuen Namu ei ollutkaan niin innoissaan hyppäämässä kuin yleensä. 

Leveämmälle esteelle ei ongelmia tullut, mutta kun heti ensimmäinen lähestyminen lankulle oli kaula mutkalla olevalla hevosella tamma päättikin ihan yllättäen pysähtyä. Koska se on aina tuollaisessa tilanteessa pelastanut minut napautin pari kertaa raipalla kaulalle ja seuraavalla kerralla mentiinkin yli. Myöhemmin ongelmia tuli kuitenkin vielä toiseen suuntaan saman esteen kanssa, jonka jälkeen aloin ratsastaa vähän turhankin kovaa ja kovalla paineella esteille, jonka jälkeen hyppyjen suunta oli enemmän eteen kuin ylös ja puomit kolisivat. Pääasia oli kuitenkin ettei enempää kieltoja tullut ja kun pääsimme 90cm muutaman kerran ihan siedettävästi lopettelimme siihen.

linkki

Lauantaina meininki olikin sitten aivan eri! Verryttelin huomattavasti paremmin ja vaikka hevonen olikin nurmella hyppäämisestä innoissaan oli se koko ajan paljon paremmin ratsastettavissa. Aloitimme aivan naurettavan pienistä 50cm esteistä, jotka tulin kaikki ensin yksittäisenä ja sitten vielä simppelinä ratana. Tehtävä oli helppo juuri kieltojen välttämiseksi, eikä niitä sitten koko ratsastuksen aikana tullutkaan. Pienillä esteillä otin hyppyjä lähelle, jolla sain tamman mukavan teräväksi. Seuraavaksi esteet nousivat 80cm korkeuteen ja hyppäsin jälleen ensin kaikki yksittäisenä ja sitten ratana. Suurimmaksi ongelmaksi nousi se, etten oikein osannut vaihtaa laukkaa vähän isompaan ja ponnistuspaikkaa tarpeeksi kauas, vaan jäin nyppimään lähelle. Tästä huolimatta hevonen hyppäsi hienosti, tarvittaessa vaikka esteen läpi. Itse olin myös tässä vaiheessa vähän turhan paljon kaulalla, mutta se on parempi kuin että olisi ollut suussa kiinni. 

Lopuksi Jemina sai suunnitelmani muutettua 90cm radasta metrin rataan, joten esteet nousivat jälleen ja hyppäsin ympyrällä pystyn pari kertaa ennen koko radan tulemista. Jälleen nypin lähelle, jolloin hyppy oli suoraan esteestä läpi mutta hyppy kuitenkin. Siitä Namu sai hurjasti kehuja ja seuraavalla kerralla yritin vähän korjata mokaani. Itse rata oli kuitenkin jo ihan ok, kaksi keskimmäistä hyppyä olivat hyvät enkä ympyrälläkään toheloinut aivan kauheasti. Tästä ratsastuksesta jäi jälleen luottavainen ja varma fiilis ensikuun kisoja ja hyppäämisiä ajatellen! :)

Jemina hyppäsi myös Taavilla muutaman pikkuhypyn, poika oli oikein pätevä siihen nähden ettei ole taas tehnyt mitään :)

linkki

#279 Motivaatio hoi!

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet paitsi blogin myös hevosten puolella todella laiskasti. Hukkasin motivaationi jo kuun alussa ja nyt kun ei tälle kuulle saatu yksiäkään kisoja tai muutakaan tavoiteltavaa ja muutama ratsastus meni huonommin katosi se viimeinenkin mielenkiinto ratsastamiseen. Olen kyllä viettänyt heppojen kanssa paljon aikaa, mutta selkään ei ole tehnyt mieli. Nyt viimeiset puoli viikkoa onkin jo puhaltanut erilaiset tuulet ja motivaatiota löytyy taas, mutta sen täytyy nyt malttaa odotella Englannin matkan ajan. Ja niitä seuraavia kisoja myös. En kuitenkaan ole sanomassa että motivaatio mihinkään olisi loppumassa, jokaisella on joskus kausia kun ei jaksaisi ja minulla se iski näiden kahden koeviikon aikana kun joka ilta piti olisi pitänyt lukea. Kerron parista hyppykerrasta tulevassa postauksessa videoiden kera ja tähän postaukseen kerään vähän niitä muutamia muita ratsastuskertoja. Ja kaikki mainittavat asiat eivät nekään ratsastusta ole, mutta varsin oleellisia toki silti ainakin hevosille ;)

Heti ensimmäinenkin asia kuuluu siihen ei-ratsastus -osioon, nimittäin hevosten laitumelle lasku, joka tehtiin tämän kuun 9. päivä. Ei nyt heti aivan kokopäiväisesti, mutta se ei kovasti karvakorvia haitannut. Voitte siis arvata mistä postauksen kuvat ovat ;) Toinen merkittävä päivä laidunta ajatellen oli 17. päivä, kun konit saivat jäädä vuorokauden ympäri laitumelle. Eihän se nyt kovinkaan suuri muutos niiden elämään ole toisin kuin tallihevosilla. Mutta hei, herkkujen ääressä isommalla alueella oleminen tuntuu silti olevan kivempaa kuin rantahiekalla köllöttely, vaikka sitäkin harrastetaan edelleen ahkerasti! Tuona samana päivänä olin myös Ypäjällä soveltuvuuskokeissa, niistä ehkä myöhemmin juttuja jos ja kun pääsen toivottavasti sisään :)

Sitten niihin ratsastuksiin. Ensimmäinen sellainen oli 10. päivä kun kävin Namulla maastossa. Suunnitelmissa oli mennä ihan rauhallinen lenkki, sillä liikkeelle lähdettiin ihan kumikuolaimella ja ilman martsaria. Rauhallista meno ei silti kyllä ollut, mutta olin erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin hallinta oli koko ajan minulla, ne kaikkein villeimmätkin laukkaspurtit. Syystä x heppa oli varmaan ensimmäistä kertaa ikinä meillä vähän spooky maastossa, mutta muutamaa sivuloikkaa lukuun ottamatta pieni tuijottelu ei vauhtia hidastanut ja kivaa oli! 

Seuraava ratsastus menikin sitten perjantai 13. päiväksi, jolloin olisi ollut fiksuinta vain jättää ratsastamatta. Tämä oli nimittäin se ratsastus, joka masensi vielä pitkään jälkeen päinkin. Yritimme kovasti Namun kanssa mennä vähän koulua, mutta mikään ei sujunut ja meno oli samaa luokkaa kuin olisin juuri päässyt ensimmäistä kertaa minkään hevosen kyytiin. Fiilikset olivat surkeat ja motivaatio kaikkeen katosi, mutta ainakin osasin lopettaa ajoissa todeten että kun ei suju ei vain suju, ja turha siinä tilanteessa on enää kumpaakaan kiusata. Onneksi on olemassa maailman paras poni Hensu, jonka kanssa kävin vielä yöllä maastossa kävelemässä. Vanha tamma tosiaan pelasti päivän, sillä reilu tunnin samoilu viileässä yöilmassa pimeyden keskellä vain elämänsä hevosen kanssa, se on jotain unohtumattoman ihanaa!

Vaikka ratsastusta ei tuohon viikonloppuun tai vielä sitä seuraaviin päiviinkään oikein sopinut, niin uusi aluevaltaus tuli kuitenkin tehtyä. Lauantaina nimittäin revin Taavilta kengät irti ja vuolin kaviot uuteen uskoon (kenties kirjaimellisesti, vaikka vielä kulkeekin ihan neljällä jalalla :D) Sunnuntaina tein saman operaation Hensulle ja kyllä olen melkoisen ylpeä itsestäni. Ei se aivan surkeasti voinut mennä kun kumpikaan ei onnu. Tuomio ja mahdolliset pelastusoperaatiot ovat edessä ehkä viikon kuluttua, kun kengittäjä tulee laittamaan Namun ja saa sitten vilkaista ponejakin. Kauhulla odotellessa...

Hevosen selkään nousin seuraavan kerran vasta keskiviikkona, kun kävin ratsastamassa kaverin suokilla. Se nyt ei kovin ihmeellisesti mennyt, mutta ainakin motivaatio nousi taas kohisten! Tästä kirjoittelen vielä myöhemmin kun saan materiaalit itselleni, saattoi siellä olla joku kivakin kuva ;) Illalla ratsastin vielä Namun ja ai että kun se oli hieno. Aluksi se ei kovin ihmeellinen ollut, mutta loppua kohden parani hurjasti. Tein töitä pääasiassa volteilla ja kaikissa askellajeissa tuli ihan kivoja pätkiä. Hyvähän se ei missään nimessä ollut, mutta siihen edelliseen kertaan, joka päättyi suurin piirtein kyyneliin, parannus oli aivan valtava ja kuski selässä oli jälleen yhtä hymyä ja löytänyt mielenkiintonsa ratsastukseen uudelleen. 

 Myös perjantaina oli ohjelmassa kouluilua, ja silloin alkoi jälleen tuntua että alamme olla melkein omalla tasollamme. Ratsastus oli pitkästä aikaa paljon monipuolisempi ja löysin muutaman todella hyödyllisen tehtävän. Ihan en ole perillä siitä teimmekö etu-, taka- vai sekakäännöksiä, mutta kuitenkin tamman pyörittäminen paikallaan käynnissä rauhoitti ja tasoitti ratsastusta todella paljon. Toinen hyvä tehtävä jonka löysin oli tällä kertaa vastalaukka. Siinä näkyi hyvin meidän vinoutemme, sillä vasen laukka oli myötälaukkana hyvää mutta vastalaukkana vaikeaa, kun taas oikea laukka oli aika räpellystä myötälaukkana, mutta vastalaukassa meno ei ollut ollenkaan hullumpaa. Nämä liikkeet taitavat jäädä ihan jokapäiväiseen treeniin käyttöön! Käynnistä tuli todella kivaa ja ravissakin jo muutama lupaava pätkä, siihen jos johonkin oli hyvä lopettaa ratsastus ja tämä postaus ♥

#278 Paljon My Day -videoita!

Tässä onkin ollut taas blogeilusta vähän taukoa, suunniteltua ja suunnittelematonta sellaista. Youtuben puolella olen ollut kuitenkin enemmän kuin aktiivinen, sillä vielä tuon My Day maratonin jälkeenkin olen kuvannut neljä uutta videota. Voin kertoa että siinä kyllä sitten olikin aika pitkälle koko kuukauden videot, nyt jo tullut tallennettua viikko koko kuusta filmille :D Ei siis muuta kuin hyviä videohetkiä (tästä postauksesta videota löytyy sellaiset 50 minuuttia...) ja palailen piakkoin vähän muiden kuulumisten kanssa :)

My Day 5.5.2016

My Day 6.5.2016

My Day 7.5.2016

My Day 8.5.2016

#277 My Day maraton

My Day maraton, osa I

My Day maraton, osa II

My Day maraton, osa III

Sunnuntain hyppyjä, verryttely ja isompi rata

#276 Minna Niemisen estekurssi

Nyt on sitten lopultakin tämän paljon puhutun valmennuspostauksen vuoro. Trailerin nokka suunnattiin siis 24.4. kohti Someroa ja Minna Niemisen pitämää estekurssia, jonka aiheena oli ratsastajan istunta esteillä ja esteiden välissä. Minun onnekseni ohjelman suunniteltu alkamisaika oli vasta kahdelta päivällä, joten sain nukkua kunnolla ja tavaratkin ehti hyvin pakata aamulla. Olin varautunut laittamaan teoriaosuuden jälkeen Namun rivakkaan tahtiin kuntoon, sillä olin heti ensimmäisessä ratsastusryhmässä. Niinpä harjasin ja suojitin hevosen jo kotona, jolloin ei montaa minuuttia enää satuloidessa mennyt.

Teoriaosuus aloitettiin heti omien hyvien ja huonojen puolien tunnistamisella. Iitun kanssa tätä harrastettiin aina jonkin verran ja olinkin aavistellut tällaisen tulevan heti alkuun, joten minun oli melko helppo sanoa itsestäni myös niitä hyviä puolia. Auttaahan asiaa toki sekin, että olen etenkin nyt seuraunnut istuntaanti ja ratsastustani kuukausitavoitteiden takia melko tarkasti, joten todellakin tiedän omat virheeni ja vahvuuteni. Tällä kertaa itse sanoin positiivisiksi asioiksi katseen ja tasapainon ja kehitettäväksi välillä hypyissä taakse valuvan jalan. Plussiksi olisin kuitenkin yhtä hyvin voinut sanoa esimerkiksi ylävartalon, jonka liikkeestä hypyissä pidän kovasti vaikkei se täydellinen olekaan tai paljon kehittyneen käden (jota Minna tosin halusi vielä alemmas). Kehitettäväksi taas olisin voinut yhtä hyvin mainita vaikkapa vinouteni tai irti olevan alapohkeen, jotka kumpikin ovat räikeitä virheitä, mutta joita toisaalta olen koko ajan parantanut.

Muuten keskustelu pysyi kerhohuoneessa paljon ratsastajan painon merkityksessä, eli sillä todellakin on väliä erilaisilla hevosilla erilaisissa tilanteissa, onko satulassa 0, 20 vai 100% painosta. Tämäkin oli minulle sinällään ihan tuttu juttu, että olen ihan kokeilemalla Namun kanssa oppinut hevosen a) liikkuvan parhaiten kun olen kevyessä istunnassa, b) olevan kaikkein rennoin ja rauhallisin kun painoa on jalustimilla ja c) olevani itse menossa paremmin hyppyyn mukaan kun keikun kyydissä esteistunnassa. Toisaalta siihenkin löytyy omia ongelmiaan, eli esimerkiksi meidän tapauksessa houkutus ratsastaa pelkällä kädellä kasvaa kummasti. Muistakin asioista toki keskusteltiin, mutta eiköhän tuossa olleet ne tärkeimmät, joista halusin muutaman sanan mainita.

Kuvat © Niina Suomela, kiitos!

Itse ratsastus aloitettiin keventelyllä ja ympyrän kaarella olevilla ravipuomeilla. Kaikista tehtävistä löytyykin esimerkki videolta, joten sieltä voi huomata, että aluksi tulimme yksi kerrallaan puomit aivan normaalisti ja sitten kevyessä istunnassa. Vaikka olenkin pitänyt kevyttä istuntaa yhtenä vahvuuksistani ei se tuolloin ottanut onnistuakseen sitten millään. Osasyynä toki voidaan pitää sitä etten ihan parhaimmillani ollut juuri pahimmasta flunssasta edellisenä päivänä selvittyäni. Mutta hei, kuka tällaisen valmennuksen jättää väliin tuollaisen pikkuseikan takia! Ravailujen jälkeen tulimme laukassa puomin ympyrällä myöskin ensin perusistunnassa ja sitten paino jalustimilla. Samaa istunnan kanssa pelailua teimme myös pitkillä sivuilla, joissa selkeästi tuli näkyviin laukan parempi laatu kevyessä istunnassa. Mutta toisaalta siinä kohtaa Namu myös lähti juoksemaan enemmän alta, eli vaikka olen kotonakin tehnyt paljon töitä kevyessä istunnassa niin tekemistä yhä on. 

Tämän jälkeen tulimme pienet kavaletit pariin kertaan. Niillä ei paljoa pitänyt hyppyyn mennä mukaan, mutta koska heti ensimmäinen pomppu oli vähän villi menin jo ihan huomaamattani seuraavalla kerralla ihan normaalisti kevyeen istuntaan. Viimeinen kavaletti meni kuitenkin jo aika kivasti. Vaikeinta meille oli näillä kavaleteilla se toinen pitkällä lähestymisellä/pitkällä baanasuoralla oleva pomppu, koska sinne joko lähestyttiin vähän kiemurrellen tai sitten singahdettiin esteen jälkeen vauhdilla eteen. Sain kuitenkin positiivista palautetta siitä, etten häiriintynyt hevosen omista sähläyksistä (ristilaukat, laukanvaihdot, pukit, vauhti jne.) vaan hoidin vain sen oman osani. 

Kun sitten päästiin kunnolla hyppäämään aloitettiin edelleen ihan todella pienellä linjalla, joka oli normaalit viisi askelta. Tasan ensimmäisen kerran me siihen mahduimme kuudella askeleella, joka alkuun oli tavoite, ja sitten jo seuraavalla kerralla hevonen kompastui, josta en enää vetänyt väkisin kuudetta askelta. Sitten saimmekin luvan tulla normaalisti viidellä. Linja oli tarkoitus tulla normaalisti vähän kevennetyssä istunnassa, mutta sen jälkeen oleva kaarre ja okseri piti sujua helposti kevyessä istunnassa. Minna sanoinkin, ettei vaikkapa siellä 16 hypyn radalla voi väkisin tekemällä tehdä jokaista hyppyä, vaan osasta pitää pystyä vain liukumaan helposti yli. Minun kohdallani Namu pääsi linjan välissä vähän joka kerta kiemurtelemaan, mutta hypyt olivat pääasiassa hyviä. Okserille otin ensin kerran vähän lähelle, mutta pari viimeistä kertaa tuli todella kivat hypyt. Kun tunnin jälkeen vielä juteltiin muutama sana Minnan kanssa hän valoi minuun kyllä vähän uskoa, kun totesi meidän ihan hyvin voivan startata metriä, kun mitään valtavia ongelmiakaan ei kerran ole. Siitä rohkaistuneena suuntaamme 14.5. Billnäsiin hyppäämään 90 ja 100cm, hurjaa!

© Pauliina, kiitos!

linkki

#275 Toukokuun tavoitteet

Jälleen on vierähtänyt kuukausi ja on istahdettava hetkeksi alas ja mietittävä vähän tavoitteita. 31 päivää sitten totesin tavoitteiksi Namun kanssa mm. nämä: laihtuminen, talvikarvan pudottaminen, säännöllinen liikutus, säännöllinen hyppääminen... Ja kaikissa näissä ollaan onnistuttu! Toki talvikarvaa irtoilee edelleen ja kiloja tuolla hevosella tuskin liian vähän voikaan olla, mutta parempaan suuntaan kumpikin koko ajan on menossa. Laskin äsken nopeasti kalenterista Namuskin kaikki vapaat viime kuulta, ja niitä oli vain seitsämän kappaletta! Tokihan sen sitten huomaa ponien liikunnan määrästä, mutta kuten jo aikaisemmin olen todennut niin tottahan Namu on se tärkein liikutettava. 

Tavoitteena oli myös käydä hyppäämässä parit kisat, ja sekin meni juuri tasan. Saldona neljästä startista oli kaksi todella kivan tuntuista rataa ja kaksi suoritusta, joissa kontrollia olisi voinut olla vähän enemmän. Tuloksena kuitenkin kolme ruusuketta, ei huono ;) Viikkoon tuli myös hyppykertoja yhtä viikkoa lukuun ottamatta se suunniteltu kaksi, mikä on hieno asia rutiinin kannalta! Se yksi väliviikkokin oli ihan suunniteltu juttu, ja olihan silloin kuitenkin Minna Niemisen valmennus (josta on edelleen postaus tulossa), jota odotin innolla ja joka sujuikin hyvin. Ratsastuksessa piti kiinnittää huomiota myös ratsun suoruuteen, ja vaikken minä tietoisesti olekaan asiaa treenannut niin kyllä silti väittäisin, että hevonen on nykyään tasaisemmin molemmilla ohjilla. 

Ponit ovat tärkeinä huolehtineet syömispuolesta, mutta eihän niille mitään tavoitteita ollutkaan. Itselleni sen sijaan oli ja etenkin toisen täyttämisestä olen erittäin onnellinen. Vasemman käden pidätys ylöspäin on nyt nimittäin vain historiaa normaaliratsastuksessa, hätätilanteissa sitä vielä tulee käytettyä mutta kyllä siitäkin vielä eroon päästään. Pohkeisiin ei tullut niin paljon kiinnitettyä huomiota, mutta alapohje on nyt paremmin lähellä kylkeä itse jalkaterän kuitenkin viilettäessä ihan omilla teillään kaukana hevosesta. Tuntuu pahalta myöntää tätä, mutta se tarhan siivous sitten taas onkin edelleen vähän vaiheessa... Ja satulahuonekin on taas räjähtänyt... Ja blogikin on jälleen jäljessä... Mutta ainakin olen yrittänyt pitää koulun kunnialla siellä hyvin menevien asioiden listalla :D Puhuin myös viimeksi videosarjasta ja mielipidepostauksesta, ei hätää ne ovat tulossa, mutta eivät kyllä ihan tähän kuuhun sitten mahtuneet. Ehkä jo nyt toukokuun puolella? :D

Kuvituksena muistaakseni julkaisematta jääneitä ylisöpöjä rapsuttelukuvia Hensusta ja Namusta!

Sitten päivitettyjen tavoitteiden vuoro! Namun kanssa haluaisin uskaltaa alkaa treenata kotona sitä 90-100cm tosissaan, jonka lisäksi selvittää sellainen hirvitys kuin ensimmäinen metrin startti kisoissa. Parit kisat olisi jälleen mukava käydä hyppäämässä, mutta nyt en kyllä ota siitä mitään paineita, koska tässä kuussa on sitten kaikki viimeiset kokeet, Lontoon matka, pääsykokeet Ypäjällä jne. joten tekemistä riittää! Kotona olisi kuitenkin kiva säilyttää sellainen reipas tahti treenailuissa, vapaapäiviä voisi jäädä hevoselle vaikka muutama vähemmänkin kuin viime kuussa (mikä kyllä voi olla hankala toteuttaa sen neljän päivän Englannin matkan takia). 

Hypätessä ja maastossa aion kiinnittää erityisesti huomiota kontrolliin, vaihdella kuolaimia ja etsiä sitä parasta ja lisäksi tälläkin yrittää pitää sitä hevosen herkkyyttä yllä. Tänään hyppäsin kotona rataharkkana ison ja vaativan radan, joten koko loppukuu voikin sitten kotona mennä yksittäisiä helppoja tehtäviä treenaillessa. Joku ulkopuolinen valmennus olisi kuitenkin kiva, missä pääsisi hyppäämään vähän enemmän. 

Namullekaan en nyt halua ottaa tämän enempää tavoitteita, jottei tekemistä tule ihan liikaa. Poneille ei mitään ihmeellistä olekaan, tosin tämän kuun aikana lupaan olla niin ahkera, että kirjoitan niistä lopultakin sen vuokraajanhaku-ilmoituksen nettiin. Niin että, kun se tänne blogiinkin ilmestyy niin eikun viestiä minulle päin (tai vaikka hetikin jos siltä tuntuu :P).

Omaksi tavoitteekseni otan itsevarmuuden keräämisen niillä minulle isoillakin esteillä ja sen lisäksi tämäkin kuukausi saa olla pyhitetty pohkeille, sillä niitä pitää tosissaan alkaa treenaamaan. Ja kai sitä pitäisi taas siihenkin kiinnittää huomiota, ettei kouluratsastusta tule sivuutettua aina jollain loistavalla verukkeella. Viime kuussa jäi jälleen vieraiden hevostenkin ratsastus välistä, eli tässä kuussa pitäisi sitten käväistä peräti kahden vieraan karvakorvan kyydissä, saa nähdä miten onnistuu. Jos siis haluat minut vierailemaan hevosesi selkään, eikun jälleen viestiä tähän osoitteeseen :D Näillä mietteillä siis tähän kuuhun, viestejä odotellen adios!

Tasapuolisuuden nimissä Taavista yksi kuva :D

#274 Kuulumisia

Tämäkin postaus tulee sisältämään erinäistä pomppimista aiheesta toiseen, kuvituksena pelkkiä Namun juoksutuskuvia. Mutta hei, tämän jälkeen yritetään tosissaan pysyä siinä aikataulussa, joka niin monesti on saatu kirittyä kiinni! Aivan ensimmäisenä kerron maanantai 18. päivän kouluiluista, jolloin testiin pääsivät uudet vanhat suitset. Uuttahan niissä ei oikeastaan ollut mikään, mutta kolmipalat ovat olleet hyllyllä varmaan yli vuoden, ellei sitä yhtä kokeilua talvella lasketa. Rakentelin Namulle myös toiset suitset käyttöön, nyt on sitten erikseen koulusuitset (kolmipalat/suora kumi) ja estesuitset (nivelet, martingaali), ihanaa kun ei tarvitse joka kerta pelata martsarin kanssa! Itse ratsastus sujui ihan ok, Namu tuntui olevan enemmän ohjilla eikä vältellyt tuntumaa, mutta sitten se olikin vähän raskas ja juoksi silti alta pois. Muutaman kivan pätkän me kuitenkin saimme ja kyllä jäivät nämä kuolaimet nyt säännöllisempään käyttöön. 

Tämän jälkeen on ollut tosiaan se yksi maasto, josta kerroin jo aikaisemmin. Sen jälkeen sairastelin (ja sairastelen vähän edelleenkin) puolisen viikkoa, mutta sitten ennen Minna Niemisen valmennusta (josta tulee oma postauksensa) oli pakko kevennellä vähän tamman kanssa. 23. päivä meni siis todella kevyissä tunnelmissa, kun kahden ravikierroksen jälkeen alkoi jo tuntua siltä että hengittäminen on urheillessa kovin raskasta. Namu pääsi kiitämään vähän omaa tahtiaan, mutta tällä kertaa annoin sen itselleni ihan anteeksi. 

Valmennusta seuraavana päivänä menin Namuskin kanssa ilman satulaa ajatuksena harrastaa vähän kouluratsastusta. Tilaa oli paljon tavallista vähemmän, koska en halunnut ratsastaa kurasta, hyi! :D Teimme aidan tuella vähän avoja ja toisella sivulla vähän pohkeenväistöjä ja niiden avulla käynti tuli pikkuhiljaa todella kivaksi. Myös ravissa tuli muutama lupaava pätkä, joten fiilistä ei jäänyt latistamaan se, että laukka ei ihan parhaimmillaan ollut. 

Viimeisenä onkin sitten Namun nopea juoksutus 28. päivä, kun halusin vain nopeasti tsekata, kuinka pirteällä tuulella Namu oli jälleen useamman vapaan jälkeen. Alkuun kaikki sujui hienosti, ajattelin antaa Namun mennä ihan vapaasti ilman sivareita, eikä siitä koitunut mitään ongelmaa. Sitten ponit kuitenkin tulivat vähän eteen ja Hensu alkoi vielä harrastaa omaa showtaan, josta sitten kehittyi minulle ja Namulle pieni ongelma liikkumisen suhteen. Siinä olisi raippa ollut kova sana, mutta sain minä silti tamman huijattua lopulta liikkumaan ihan itse. Sellaisia kuulumisia tällä kertaa.