maanantai 13. helmikuuta 2017

#309 Valmiina kisakauteen

Olen viimeaikoina hypyttänyt Namua luvattoman paljon, mutta se todellakin toimii! Viimeksi julkaisinkin videon ensimmäisistä hypyistä kuukausien tauon jälkeen ja silloin meno oli melkoisen villiä. Siitä viikon verran menin joka päivä vähintään kavaletteja, toki hyppäämisen rutinoiduttua palasimme normaaliin 1-2 hyppykertaa/viikko. Jo muutamien kertojen jälkeen Namu oli tosi hyvä, rauhallinen ja kevyt edestä. Se alkoi muuttua jo melkein veteläksi ja taisinpa kerran joutua ratsastamaan sitä ihan eteenpäinkin. Parin maneesikerran jälkeen olemme pysytelleet kotikentällä ihan vain omaa laiskuuttani, mutta yksi paikalleen jäätynyt pysty ajaa asiansa oikein mainiosti.

Namulla oli kuun vaihteessa torstaina treffit eläinlääkärin kanssa. Kyseessä oli onneksi ihan rutiinikäynti, hampaat huollettiin ja rokotus päivitettiin. Raukka rauhoitettiin hampaiden raspaukseen ihan kunnolla, eikä ollut sen jälkeen pariin tuntiin pysyä tolpillaan. Kyllä se siitä kuitenkin tokeni ja vaikka syöminen olikin vähän hankalaa illalla, niin suu saatiin kerralla kuntoon, siellä kun oli ihan korjattavaa. Seuraavana päivänä tammalla oli vähän kuumetta, joten lätkäisin sille viikon loman (eli annoin itselleni hyvän syyn pitää vähän taukoa tallilta).



Torstaina aloin jälleen ratsastamaan hevosta. Oli hyytävän kylmä, joten kauaa en kentällä silloin palellut. Namu tuntui kuitenkin ihan hyvältä, energinen se toki oli, mutta ihan ymmärrettävää, kun sen kaurat on nostettu litraan päivässä ja hevonen on vain seissyt tarhassa. Perjantaina tarkoitus oli ottaa muutamia hyppyjä, ja niinhän me myös teimme. Alkuverkka meni täysin sähläykseksi, kun kumpikaan ei keskittynyt yhtään. Hyppääminen sujui kuitenkin viikon tauko huomioon ottaen ihan kivasti ja erityisen tyytyväinen olin kontrolliin. Minulla sai olla koko ajan melko kevyt käsi ja pidätteisiin tuli myös selvä reaktio. Vaikka vauhti etenkin hypyn jälkeen oli usein hieman kiivas, niin kaarteeseen mennessä minulla oli jo hevonen haluamassani tahdissa, johon olen erityisen tyytyväinen.

Aloitin hyppäämisen ihan pienellä ristikolla, joka sujui todella rauhallisissa tunnelmissa joka kerta. Oman ja hevosen vinouden takia laskeutuminen oli välillä väärässä laukassa, mutta laukanvaihdot tulivat kyllä näppärästi heti pyydettäessä. Mitä suuremmaksi este nousi, sitä enemmän vauhtia tuli etenemiseen. Mielestäni sitä ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa liikaa, ja joka kerta Namu hyppäsi siitä mistä halusinkin. Pari kertaa lennätin sen itse ilman sen kummempia syitä ihan oudoista paikoista esteen yli, mutta noin pääasiallisesti kaikki meni oikeastaan aika hyvin. Välillä hypyt olivat vähän kiireisiä ja suuntautuivat eteen, sillä esimerkiksi ensimmäinen hyppy tuon kerran suurimmalle, 110cm pystylle oli ihan kiinni puomissa ja etujalat jäivät roikkumaan. Silti suurimmaksi osaksi esteet menivät teknisestikin ihan hyvin, joten hyvillä mielin voi alkaa katsella kisoja. Ypäjällä emme kuitenkaan viikonloppuna vielä hyppää, koska yllättäen jätin maksut tänäkin vuonna viime tippaan.



sunnuntai 29. tammikuuta 2017

#308 Arkea opistolla

En oikein uskalla nyt lupailla blogin heräämistä henkiin, sillä tällä hetkellä tuntuu, ettei aikaa riitä aktiiviseen kirjoittamiseen. Yritän kuitenkin pari kertaa kuussa päivitellä tännekin, ja youtuben puolella yritän olla vielä hieman aktiivisempi. Ja joulukalenteria voin lupailla jo tässä vaiheessa ;)

Kuvasin ihan tavallisesta opistopäivästäni videon, joskin puhelimella mutta kuitenkin. Haluaisitteko näitä puhelinvideoita lisää, sillä näitä pystyisin toteuttamaan useamminkin? Lisäksi nyt on yhteishakujen aika, eli haluaisitko tietää jotain opistosta? Voisin kirjoitella aiheesta postausta, jos teitä kiinnostaa :D

torstai 12. tammikuuta 2017

#307 Hyppyloman lopetus

Me ollaan pidetty hyppylomaa oikeastaan marraskuusta asti. Milloin on ollut saikunpoikasta ja milloin pohjat eivät ole suosineet, joten koin parhaammaksi pitää pienen breikin tähän väliin. Nyt pitää kuitenkin alkaa katsella kisakalenteria, ja ensimmäiset 2-tason luokat voisi hypätä jo helmikuussa. Niinpä olikin jo korkea aika lopettaa hyppytauko ja suunnata maneesille.

Kuten oletettavissa oli, Namu oli todella innoissaan. Kaikki mitä esteiden välissä tapahtui oli ihan hirveää kaahottamista ja vasta tunnin hypytyksen jälkeen alkoi satunnaiset pidätteet mennä perille. Uskon kuitenkin, että kun homma taas rutinoituu pääsen paljon paremmin käsiksi Namuun. Puomeja tuli etenkin isommilla jonkin verran ja ihan ymmärrettävästi, sillä kovassa vauhdissa hypyt olivat enemmän eteen kuin ylös. Hyviäkin hyppyjä tuli kuitenkin paljon!

Ehkä kaikkein positiivisen asia oli, ettei rimakauhuni ollut nostanut lomalla päätään - päinvastoin jopa laskenut! Namulla esteet ovat aina jarruttaneet sitä enemmän, mitä isompia ne ovat. Nyt pyysinkin nostamaan niitä lisää ja lisää ja viimeisellä radalla esteet olivat siellä 100-110cm nurkilla. Eikä mua jännittänyt lähestyä yhdellekään!