Olen viimeaikoina hypyttänyt Namua luvattoman paljon, mutta se todellakin toimii! Viimeksi julkaisinkin videon ensimmäisistä hypyistä kuukausien tauon jälkeen ja silloin meno oli melkoisen villiä. Siitä viikon verran menin joka päivä vähintään kavaletteja, toki hyppäämisen rutinoiduttua palasimme normaaliin 1-2 hyppykertaa/viikko. Jo muutamien kertojen jälkeen Namu oli tosi hyvä, rauhallinen ja kevyt edestä. Se alkoi muuttua jo melkein veteläksi ja taisinpa kerran joutua ratsastamaan sitä ihan eteenpäinkin. Parin maneesikerran jälkeen olemme pysytelleet kotikentällä ihan vain omaa laiskuuttani, mutta yksi paikalleen jäätynyt pysty ajaa asiansa oikein mainiosti.
Namulla oli kuun vaihteessa torstaina treffit eläinlääkärin kanssa. Kyseessä oli onneksi ihan rutiinikäynti, hampaat huollettiin ja rokotus päivitettiin. Raukka rauhoitettiin hampaiden raspaukseen ihan kunnolla, eikä ollut sen jälkeen pariin tuntiin pysyä tolpillaan. Kyllä se siitä kuitenkin tokeni ja vaikka syöminen olikin vähän hankalaa illalla, niin suu saatiin kerralla kuntoon, siellä kun oli ihan korjattavaa. Seuraavana päivänä tammalla oli vähän kuumetta, joten lätkäisin sille viikon loman (eli annoin itselleni hyvän syyn pitää vähän taukoa tallilta).
Torstaina aloin jälleen ratsastamaan hevosta. Oli hyytävän kylmä, joten kauaa en kentällä silloin palellut. Namu tuntui kuitenkin ihan hyvältä, energinen se toki oli, mutta ihan ymmärrettävää, kun sen kaurat on nostettu litraan päivässä ja hevonen on vain seissyt tarhassa. Perjantaina tarkoitus oli ottaa muutamia hyppyjä, ja niinhän me myös teimme. Alkuverkka meni täysin sähläykseksi, kun kumpikaan ei keskittynyt yhtään. Hyppääminen sujui kuitenkin viikon tauko huomioon ottaen ihan kivasti ja erityisen tyytyväinen olin kontrolliin. Minulla sai olla koko ajan melko kevyt käsi ja pidätteisiin tuli myös selvä reaktio. Vaikka vauhti etenkin hypyn jälkeen oli usein hieman kiivas, niin kaarteeseen mennessä minulla oli jo hevonen haluamassani tahdissa, johon olen erityisen tyytyväinen.
Aloitin hyppäämisen ihan pienellä ristikolla, joka sujui todella rauhallisissa tunnelmissa joka kerta. Oman ja hevosen vinouden takia laskeutuminen oli välillä väärässä laukassa, mutta laukanvaihdot tulivat kyllä näppärästi heti pyydettäessä. Mitä suuremmaksi este nousi, sitä enemmän vauhtia tuli etenemiseen. Mielestäni sitä ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa liikaa, ja joka kerta Namu hyppäsi siitä mistä halusinkin. Pari kertaa lennätin sen itse ilman sen kummempia syitä ihan oudoista paikoista esteen yli, mutta noin pääasiallisesti kaikki meni oikeastaan aika hyvin. Välillä hypyt olivat vähän kiireisiä ja suuntautuivat eteen, sillä esimerkiksi ensimmäinen hyppy tuon kerran suurimmalle, 110cm pystylle oli ihan kiinni puomissa ja etujalat jäivät roikkumaan. Silti suurimmaksi osaksi esteet menivät teknisestikin ihan hyvin, joten hyvillä mielin voi alkaa katsella kisoja. Ypäjällä emme kuitenkaan viikonloppuna vielä hyppää, koska yllättäen jätin maksut tänäkin vuonna viime tippaan.
