Keskiviikosta kuvasin teille ihan my dayn, joskin melkoisen huonon sellaisen. En kuitenkaan selitä päivästä tällä kertaa sen enempää, vaan videon katsomalla saatte ihan kattavan kuvan päivän kulusta. :)
Tämän viikon minä olen poissa tavallisesta koulusta, kun kaikilla koulumme 9. luokkalaisilla on TET. Missä minä olen? No Helenalla tietenkin, kerrankin sain oman pääni läpi. Tai no en nyt aivan, opolle ei sopinut että olisin työllistänyt itse itseni kotona :D Tässä kuitenkin ensimmäisen päivän kuvasaldoa, ohjelmassa oli hyvinkin tavallinen aamutalli 8-15.30.
Tallilla jo kuitenkin 6.30 äitini työvuoron takia. Kävin aikani kuluksi kaupassa, kun kertsissä istuminen alkoi kyllästyttää.
Ja sitten takaisin tallilla kello 8, josta sujuvasti tekemään aamutallia.
Hevosten loimittamista ja viemistä ulos tarhoihin. Sää oli onneksi kaunis, niin ei tarvinnut laittaa kuin yksityisille loimia. Ja kuvissa on sitten muuten harvinaisen paljon Vikkeä, kun sitä on tullut kuvailtua Irinalle.. :D
Sitten kierros aamuheiniä jakaen, oli aika höriseväistä porukkaa tarhoissa odottelemassa.
Muutamaan karsinaan lisää turvetta.
Kuivatushuoneesta siirsin kaikki pestyt satulahuovat ja pyyhkeet varustehuoneeseen ja järjestelin ne sinne, oli taas muutama kertynyt etten sanoisi!
Muutamaan karsinaan vesiämpärit pesun jälkeen.
Ja kellojen siirtäminen oikeaan aikaan... :D Ei ole mitään ärsyttävämpää, kuin että kello edistää tunnin verran!
Sitten käytävän lakaisua, jotenkin tuosta heinien kanssa pelaamisesta tulee tuota mutua.. :D
Ja maanantain kunniaksi kaikkien vesikippojen pesu ja täyttäminen.
Päivän pakollinen Erppa! ♥
Misu seuraili, tai oli lähinnä tiellä, koko päivän.. :D
Ennen päiväheiniä oli hetki aikaa syödä vähän välipalaa.
Ja sitten taas heinäkärryjen kanssa liikkeelle,
Misulle ja Lurkille ruokaa, kuinka olivatkin juuri molemmat samaan aikaan sitä pyytämässä..
Ennen tallilta lähtemistä putsasin vielä harjoja ja harjapakkeja ihan oma-aloitteisesti, kun ei Helenalla parempaakaan tekemistä ollut antaa.
Ja sitten kauppaan ostamaan matkaevästä!
Kotiin tullessa olikin sitten hämärää, enkä jaksanut lähteä susien suuhun ratsastamaan,,,
Lauantaina lähdimme Saloon kokeilemaan Repen valmentajan Miia Lindgrenin opetusta. Olimme valmennuksessa kahdestaan Repen kanssa, ja paikka siis on se, jossa Laikku asustelee. Mielettömät puitteet, aivan yhtä hienot kuin Somerolla! Saimme mukaan myös Jeminan kuvaajaksi ja apukäsiksi, kummastakin roolista suurkiitokset hänelle! ♥
Lähtö kotoa sujui melko kivuttomasti, vaikken minä vieläkään mikään aamuvirkku ole. Namu jopa paineli kyytiin jo siinä kohtaa, kun liinat ilmestyivät sivuille, eikä pakottaa tarvinnut. Ehkä se siitä taas! Perillä meillä olikin sitten tunnin verran aikaa, mutta otettiin rauhassa Namu ulos ja laiteltiin sitä pikkuhiljaa kuntoon. Toista kertaa tamma oli sidottuna kiinni traileriin, tosin liinalla ja löysällä narulla, mutta kuitenkin. Hirveän paljon helpompaa, pitäisi tuotakin vähän harjoitella tunneilla!
Suurin piirtein varttia vaille yksitoista marssimme maneesiin ja aikamme säädettyämme pääsimme selkään, ja sitten Mimmi jo tulikin. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten Mimmi haluaa hevoset verryteltävän: ennen tuntia, itsenäisesti, ohjattuna...?, joten tein sitten vain vähän Repen perässä, ensin ravia ja sitten laukkaa. Namun kanssa en mitään ihmeellistä alkuverryttelyssä tehnyt, askellajit läpi vain, niin kuin aina esteverryttelyssä minulla on tapana... :D
Mimmi halusi meidän hetkeksi pääty-ympyrälle tekemään laukassa vähän temponvaihteluja ja sellaista, mikä vielä sujuikin jotakuinkin hyvin. Olihan siinä taas hevosen taivuttamisessa vasemmalle ongelmia, mutta niinhän sitä aina. Sen jälkeen tultiin keskiympyrällä muutaman kerran ristikko ja sitten pieni pysty laukassa molemmista suunnista. Sen perään aloimme tulemaan erilaisia ratamuunnelmia, ensin lyhyempiä ja sitten pidempiä, mutta niistä en tarkemmin oikeastaan edes muista. Videolla kuitenkin osa radoista.
Jaa miten niin ratsastaja on vino?
Namu ei ollut missään nimessä hyvä ratsastaa, mutta mitä muutakaan oikeastaan voi odottaa lähinnä vapaapäiviä viikon verran vietelleeltä hevoselta. Tavallaan se oli kokoajan kovin menossa, mutta sitten ei kuitenkaan pohkeeseen tullut mitään reaktiota. Pari kertaa napautin raipalla kaulalle, mutta ei meinannut siitäkään tulla riittävää reaktiota, pitää kyllä nyt panostaa perusratsastukseen enemmän... Jos pohkeet eivät ihan perille menneetkään, niin eivät kyllä pidätteetkään. Etenkin parilla ensimmäisellä linjalla videossa näkee hyvin, kuinka minulla ei ole mitään saumaa tuolla selässä kun hevonen vain päättää juosta miten huvittaa.. Loppua kohti tähän tuli parannusta, mutta ei kyllä helppoa ollut missään vaiheessa. Namu myös otti hirveän paljon pieniä askeleita ja olin useasti lähdössä sitä ennen hyppyyn, ei ollut kyllä meidän päivä!
Loppua kohti tietysti lähti paranemaan, ja esteet taisivat siinä loppuvaiheessa olla jotain 90cm luokkaa. Toki ratsastus tuli myös meille paljon helpommaksi, kun peruslaukkaa sai ihan luvalla olla enemmän. Eihän Namu nyt noin muutenkaan ottanut tarpeeksi askelia linjoihin, mutta kun laukka kuitenkin sai sujua eteen niin aloin itse saada paremmin paikkoja, mutta helppoa ei tällä kertaa kyllä ollut, ja ero viikon takaisiin kisoihin oli suorastaan valtava! Tämän yhden huonomman kerran takia en vielä ajatellut sitä metriä perua, mutta mikäli seuraava estetunti ei mene paremmin täytyy kyllä miettiä uudelleen. Mimmiä lainaten ei ole kiva keräillä itseään ison metrin korkean ja 110cm pitkän okserin seasta, kun hyppy on lähtenyt liian kaukaa...
Mitä sitten pidin valmennuksesta? Vaikka meillä menikin omaan tasoomme nähden huonosti ja siitä saimme myös kuulla, mikä oli kyllä oikeasti aika masentavaa, kun se tapahtui vielä monta kertaa, tuli niitä kehujakin kyllä sitten kun onnistui. Tehtävät olivat monipuolisia ja kenties ihan hyödyllisiäkin, vaikka itse en niistä pitänytkään. Ehdottomana plussana se, että hyppyjä tuli paljon, siis oikeasti paljon. Meitä oli kaksi mukana, ja melkein koko ajan sai toinen olla hyppäämässä. Esteet myös nousivat sinne ylös ja siinäkin kohtaa tehtiin paljon treeniä, eikä vain yhtä suurempaa rataa. Mimmi myös kommentoi paljon ja ihan asiaa, ja otti kyllä ihan naurettavan hinnan koko valmennuksesta tasoon nähden. Joten kyllä, olemme menossa uudelleenkin, vaikka loppuverryttely saikin minut taas masentumaan ihan kokonaan, kun hevonen piti yrittää saada ravissa taivutettua banaaniksi turpa ja takapuoli ympyrällä sisällepäin. Hirveän ihana tehtävä Namulla vielä vasemmalle, jolle pelkkä taivutuskaan ei suju...
Mimmi antoi monta kertaa ihan kunnolla palautetta ja keskusteli myös pidemmällä tähtäimellä treenitavotteista ja siitä miten on sujunut, kuunteli mielipiteitäni ja perusteli ne vääriksi ja oli oikeasti kiinnostunut.. :D Ehkä ihan hyvä vain...
Takaisin tultuamme köpöttelimme pikaisesti Jeminan kanssa poneilla, mikä oli sekä iloinen että surullinen yllätys. Nimittäin, Taavi ei yskinyt ollenkaan niin paljon kuin odotimme, toki se muutaman kerran köhäisi mutta rennosti pitkällä ohjalla pystyi ratsastamaan mitään erikoista vaatimatta jokaisen askellajin läpi, laukkaakin ihan muutama kierros kumpaankin suuntaan. Hensu sen sijaan oli selvästi vasemmasta etujalastaan ep, eli nyt sitten toivotaan ensinnäkin ettei mene ontumiseksi, ja ettei ole sitten kisoissa enää huonompi siitä. Poni kyllä parani vertyessään ja vähän pyydettäessä astui silläkin jalalla paremmin, eli pystyi silläkin kaikkia askellajeja menemään.
Poni näyttää aivan kamalalta näissä kuvissa, ei se luonnossa noin vanhan näköinen ole!
