#218 Kouluilu vaan jatkuu

Tiistaina oli pakko jatkaa pimeyden ja edelleen jäisen kentän takia kouluratsastuksen merkeissä. Namun kanssa aloiteltiin ja pyörittiin lähinnä päämäärättömästi ympyröillä. Tuota hevosta kun ei paljoa järki pakota pystyimme kyllä menemään kaikkia askellajeja, kunhan nyt yritti vältellä sitä kaikkein huonointa kohtaa. Ravia enemmän teimme laukkatyöskentelyä, jossa lähinnä keskityttiin laukasta nimenomaan käyntiin siirtymisiin. Paljon helpommin siirtymisessä tuli ravia tai seis, mutta muutaman kerran onnistuimme ihan siinä mikä oli tarkoituksenakin. Huomattavasti helpompaa se oli oikeaan kierrokseen. Hassua, että ensimmäiset onnistuneet siirtymiset suoraan laukasta käyntiin tein sitten Namulla...

Taavin kanssa otettiin rauhallisemmin, sillä herrahan ei kyllä halua ylimääräisiä miettiä minkään pohjien takia. Kävimme ensin pihalla kokeilemassa, mutta siellä lähtivät jalat leviämään joka suuntaan liukkauden takia, joten palasimme takaisin tarhaan. Siellä ei ollut liukas, mutta muuten kyllä Taavin mielestä huono mennä. Otimme rennosti kaikki askellajit molempiin suuntiin, emmekä taas sitä puolta tuntia kauempaa edes työskennelleet herrasen kanssa.

#217 Uusia opetusmetodeja

Maanantaina pidin Oonalle ratsastustuntia, ja kerrankin saimme melkein ihanan ratsastuskelin. Harmi vain, että kenttä oli jäätynyt aivan epätasaiseksi emmekä voineet tehdä oikein muuta kuin kävellä.. Laitoimme kuitenkin ponit kuntoon ja suuntasimme kentälle, koska maastoon en vieläkään pimeässä, edes hämärässä lähde. Jonkun aikaa käveltyämme aloimme apuna olleiden myrkkypurkkien avulla tehdä pysähdyksiä ja pientä pujottelua molempiin suuntiin. Kun Hensua oli vähän herätelty ja Taavin kanssa olin saanut huomata etten voi alusta saakka ottaa ohjia täysin käteen tai ponia alkaa helpommin yskittää siirryimme vähän miettimään pohkeenväistöjä. Olemme me niitä ennenkin helpotetusti tehneet, mutta ei koskaan niin etten olisi maasta auttamassa.

Söpöin ♥

Ja sitten se joku joka ei todellakaan poseeraa käskettäessä...

Ennen varsinaisia väistöjä purimme liikettä vähän osiin, ensin taivutettiin pari kierrosta koko ajan ulos ja sitten pari kierrosta sisälle. Tässä kohtaa siirryin Taavin kanssa Hensun vierelle kentän sisäpuolella, josta pystyin hyvin neuvomaan ja samalla ihan käytännössä näyttämään Taavin selässä mitä tarkoitan ja mitä haetaan. Kun tämä tehtävä sujui mietittiin vähän ulkopohkeella kääntämistä, eli toisin sanoen pyörittiin melkein paikallaan ensin hieman ohjalla avustaen ja sitten vain pohkeella kääntämällä. Tämä sujui Oonalta toiseen suuntaan paremmin, mutta kun ratsastaja pyysi vähän tarkemmin teki Hensu kyllä kiltisti oikein. Sitten lähdimmekin sitten tekemään jo ihan koko väistöä.

Olin koko ajan Oonan vierellä, nyt ulkopuolella tukemassa. Aloitimme ensin vasemmalle väistäen pidemmän sivun verran. Ensin meinasi helposti lähteä vain ponin pää kääntymään ja ristiaskeleita ei meinannut löytyä, mutta kun hevosen turpa osoitti suoraan eteenpäin alkoikin tehtävä sujua oikein hienosti! Olin aivan ihmeissäni, kun Oona ja Hensu painelivat tasaista pohkeenväistöä lävistäjän verran, pitkän sivun alusta toisen pitkän sivun loppuun, ja vieläpä ilman mitään suurempia ongelmia. Toiseen suuntaan pitikin olla vähän tarkkana ettei poni ottanut suuntaa kohti pihattoa, mutta toisaalta se myös auttoi venyttämään ristiaskelia pidemmiksi kun vain rintamasuunta pysyi oikeana. ;)

Aivan lopuksi otimme tasaisimmalla pitkällä sivulla ravia ja siitä aina suoraan pysähdys, mikä sujui kerta kerralta paremmin. Olosuhteet eivät vain olleet parhaimmat joten vähän kiire meinasi tulla. Toisella puolen kenttää treenattiin peruutusta, joka sujui aluksi hyvin kunnes Hensu alkoi vähän kyseenalaistaa asiaa. Pienen keskustelutuokion jälkeen alkoikin sitten taas sujua, Oonan pitää vain pitää pintansa ja laittaa poni töihin.. ;) Sitten olikin jo loppukäyntien aika, poneista etenkin Taavin mieleen varmasti oli tällainen ratsastus jossa piti tehdä tehtävät vähän vasemmalla kädellä sinnepäin kun ratsastajan silmät ja aivot olivat toisessa hevosessa. :D Oonan mielestä ei tämäkään opetustapa ollut mikään ihan huono, sillä pystyin tosiaan näyttämään Taavin kanssa aivan liioitellusti kaiken ja se pysyi kyllä varmana tukena koko tunnin ajan Hensun vierellä mihinkään säntäilemättä, kuten eräs nimeltämainistematon höyrypää olisi tehnyt.

Siitä höyrypäästä puheen ollen ratsastin sillä aivan täsmälleen samoja tehtäviä aivan samassa järjestyksessä, joka sujui ihan ok. Ei mitenkään superisti mutta ei nyt huonostikaan, ja ehdottomana plussana se että kumpaankin suuntaan sai taivutettua ja väistettyä Namun asteikolla jo oikeastaan hyvin! Lopuksi otimme sitten vähän pidemmällä tasaisella pätkällä laukkaa ja siitä vähän aidan avituksella siirtyminen suoraan pysähdykseen. Erityisen hämmentävää kyllä, mutta välillä heppa pysähtyi aika pienillä avuilla ja jo ajoissa ennen aitaa...! :o

#216 My Day

Sunnuntaina kuvasin teille taas my dayn, toivottavasti pidätte! :)

linkki

#215 Sittenkin kivaa!

Viime viikon lauantaina lähdin Taavin kanssa maastoon, ja voi että me nautimme! ♥ Kyllä sitä aina vaan välillä haluaa saada tällaisen irtioton arjesta, ja sitten vielä kun näkee niin kauan kipeänä olleen hevosensa porskuttavan vapaaehtoisesti korvat hörössä eteenpäin... Olisipa hevosten omistaminen aina tällaista!

linkki

Myöhemmin päivällä olikin sitten ihan Helenan pitämä estetunti, jossa hyppäsimme samanlaista tehtävää kuin Nevalan valmennuksessa, nyt se vain oli seinän vieressä jossa se oli paljon helpompi ratsastaa. Verryttelyssä tämä ponityttö otti hetkeksi ihan jalustimetkin pois, mutta kun kahden puomin lyhyessä välissä piti ratsastaa laukassa avoa otin minä ne suosiolla takaisin.. :D Se ei tietenkään oikein onnistunut, mutta hypätessä Namu tuntui pitkästä aikaa hyvältä! Helenan kanssa haettiin siihen vain rentoutta, joka alkoikin löytyä yhä vain helpommin. Sain myös kehuja ratsastuksestani, joita kyllä juuri nyt tarvittiinkin. ;) Kaiken kaikkiaan tunti meni todella hyvin, lopuksi jumpan viimeinen okseri oli jotain 90cm hujakoilla, ja pitkästä aikaa se ei edes tuntunut vaikealta. Ainoa tunnin miinus oli se, että Namua haukuttiin taas läskiksi. On kuulemma vain paisunut entisestään. Ja mitä vielä, se on vain isoluinen! :D

Muutama screenshot vielä Nevalan valmennuksesta, kun tunnista ei itsestään ole materiaalia.

#214 Hullujenhuoneelle mars

Viime perjantaina ensilumi satoi vaakatasossa hyytävän kylmän tuulen saattelemana. Koko viikkona en ollutkaan taas Namun selässä istunut, mutta juuri silloin piti sitten ratsastamaan lähteä. Osasyynä siihen oli kyllä seuraavan päivän tunti, ehkä olisikin muuten se yllättävän houkutteleva sohva vienyt voiton lumimyrskystä. Toisaalta minuun lumen mukana tullut valoisuus vaikuttaa heti positiivisesti, ja loppujen lopuksi tuona pimeänä kylmänä iltana, jolloin kaksi lämmintä talvitakkia kastuivat likomäriksi, nautin oikeasti pitkästä aikaa ratsastuksesta. Kyllä ratsastajat ovat Hulluja isolla H:lla! :D

Namulla menin siis koulua ja yritettiin hirveän totisesti vääntää pohkeenväistöjä. Oikeastaan yllätys oli aika suuri kun pienen alkupalaverin jälkeen me ihan oikeasti liikuimme sivulle. Ei mitenkään tasaisesti, täydellisen oikein tai aina edes etuosa edellä, mutta ihme kyllä me tosiaan teimme jonkun sortin pohkeenväistöjen alkeita - ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen. Pitäisikö muka useammin? Ei. Ihan tylsää..! :p Loppujen lopuksi selvisimme tehtävästä myös ravissa, ja uskokaa tai älkää, myös laukassa päästiin pitkän sivun aikana parin metrin verran uralta sisälle. Mitä se sitten on, eihän laukassa oikein enää pohkeenväistöä voi tehdä vaan se nimi on..? Tuskin mikään ainakaan meidän tyylillä. :D Ratsastaja oli kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen ja loppuraveissa hevonen myös pärski ja venytteli siihen malliin kaulaansa ettei asiat nyt aivan hullusti olleet.

Suurin hulluus oli kuitenkin se, että tämän jälkeen halusin vapaaehtoisesti lähteä vielä Taavin kanssa köpöttelemään. Menimme taas kaikki askellajit rennosti läpi ja se puolituntia meni jälleen ihan hujauksessa, tällä hetkellä Taavi on hevosista se jonka kanssa jaksaisin vaikka kävellä päivän putkeen! Eikä muuten yskitty taaskaan kertaakaan ja hevonen oli ratsastuksen jälkeen vaatimattomasti läpimärkä. Ei toki niinkään hiestä vaan ihan vaan sen kamalan lumen takia.. :D

Ja vielä asiaa liittyen joulukalenteriin! 

Se on siis toteutumassa ja olen jo alkanut videoita kuvaamaan, ensimmäinen julkaistaan tietysti 1.12, mutta edelleen saa toiveita esittää jos jotain kivaa tulee mieleen! Haluatteko, että julkaisen sitten päivässä noin yleensä kaksi postausta, eli peruskuulumiset ja luukku joulukalenteriin, vai teenkö erillisen sivun joulukalenterille, josta sitten saa käydä jokainen itsekseen katselemassa? :)

#213 Ei pelkkää ratsastamista

Viime viikon keskiviikkona piti Oonalla olla tunti, mutta koska kenttä muistutti lähinnä valtamerta ja vettä satoi edelleen sen lisäksi että oli käytännössä pilkkopimeää, ei kummallakaan ollut mikään kovin suuri tarve lähteä ratsastamaan. Niinpä Oona saikin puolentoistatunnin edestä teoriaa hevosen päivittäisestä hoitamisesta, sekä tietysti siinä samalla puuhailla käsiteltävien asioiden parissa. Minulle kelpaisi näin reipas apulainen vaikka useamminkin! ;)

Alkuun vietiin kaikilta hevosilta märät loimet kuivumaan.

Sitten vähän bonuksena sai vähän hoidellakin hevosia, vaikka itse olen kyllä niin laiska etten turhaan jaksaisikaan päivittäin harjailla. :D

Ja sitten vasta treenattiinkin loimitusta, kun kaikki saivat päälleen paitsi kesäsadeloimet myös niiden alle fleecet!

Sitten vielä se jokapäiväinen iltatalli, eli vesien täyttö

Heinien haku ja laitto

Sekä iltakaurat! :)

Ja sitten vähän kysymysasiaa! Moni blogi on tänä vuonna ilmoittanut, ettei järjestä joulukalenteria. Minustakin idea on aika houkutteleva, kun minulla ne ovat harvemmin pysyneet aikataulussa ja ideoita on välillä kovin vaikea keksiä. Mietin kuitenkin jotain videokalenteria, riittäisikö siellä mielenkiintoa katsella 24 päivää putkeen erilaisia videoita, ja millaisia sellaisia? :)

#212 Nevalan estevalmennus

Reilu viikko sitten olimme Namun kanssa jälleen Kari Nevalan valmennuksessa. Ajatus oli koko ajan, että jos menee hyvin starttaan 29. päivä ensimmäisen metrini, mutta koska näin ei käynyt ei lähdetä nyt ahnehtimaan melko vähien treenien pohjalta vaan opetellaan vielä hetki ratsastamaan. Miten se voikin olla niin vaikeaa? :D Toisaalta tämä on hyvä ratkaisu, saadaan kumpikin kerätä koko talvi itseluottamusta esteillä, sillä taidot varmaan nytkin riittäisivät mutta usko voisi loppua kesken. Ja niin, saa Namu myös pudottaa ne ylimääräiset kilot, jospa vaikka pysyisi hevonen kunnossa pidempään. ;) Ja ainahan on olemassa se pieni mahdollisuus että jos 80cm menee nappiin voi jälki-ilmoittautua.. :'D

Kuvat ovatkin sitten kaunista screenshot-laatua... Kärsikää!

Ensimmäiseksi tumpelo kuski ratsasti kiellon :(

Valmennus alkoi kuten aikaisemmatkin, ensin ravailtiin ja laukattiin suoralla uralla ja kun lihakset olivat vähän lämminneet taivuteltiin volteilla ja kaarilla jokaisessa askellajissa hetki hevosia. Tässä kohden edellisen päivän sivareilla ratsastamisesta oli hyötyä sillä Namu oli oikeastaan aika kiva ratsastaa ja se jopa taipui molempiin suuntiin. Verkan jälkeen siiryttiin sitten jumpalle, jonka parissa koko valmennus työskenneltiin. Siinä oli siis puomi, pieni pysty jolta laukka ja yhden askeleen sarjana toinen pysty, josta vielä kolme askelta okserille. Heti ensimmäisellä lähestymisellä ratsastaja oli niin omissa maailmoissaan ettei tehnyt selässä yhtään mitään. Siinä kohtaa kun Namu stoppasi toiselle pystylle oli matkustaja kyydissä suoraan sanottuna hämmästynyt. Toisella yrityksellä muistin vähän jo ratsastaa ja sarjasta selvittiin, mutta enkös heti himmaillut seuraavaan väliin ylimääräisen askeleen.

Parhaat hypyt tulivat ehdottomasti tälle kavaletille!

Loppua kohden alkoi hieman paremmin sujua ja muutamalla viimeisellä kerralla päästiin jo vähän miettimään hevosen suoruutta, mutta helppoa ei ollut hetkeäkään. Hyppääminen ei sujunut enkä minä ollut esteiden päällä saatika laskeutumisessa minkäänlaisessa tasapainossa. Namu kyllä suoritti ihan kivasti, mutta omalla tasollamme emme kyllä olleet, emme ole olleet pariin viikkoon. Meno ei missään kohtaa ollut varmaa ja ratsastaja oli useammassa kohtaa jo keskeyttämässä valmennuksen ja vannoutumassa treenaamaan enää pelkkiä kavaletteja. Tamma oli myös hyppäämisen alkaessa todella kova suustaan, eli siinä kohtaa niistä sivareistakaan ei ollut enää muuta kuin haittaa. 

linkki

Syytetään perjantai 13. päivää!