sunnuntai 31. tammikuuta 2016

#239 Ruoka-aikaan kotona

Nyt kun aivan joka ikinen paikka on muuttunut jäätiköksi ja lomauttanut niin ratsastajan kuin hevosetkin tapaturmien uhalla ajattelin tulla kirjoittelemaan taas jonkinasteista mielipidepostausta. Tällä kertaa aiheeksi valikoitui hevosten pyöreys - hyvä vai huono asia?

Arvatkaapa ovatko kuvat tältä päivältä! 
Eivät.. Postauksen kuvat 24.1, jolloin oli vielä talvi ♥
Mikä siis on tilanne meillä? Hevoset ovat vähän turhankin pyöreässä kunnossa.
Miksi asia on näin? Se onkin sitten monimutkaisempi juttu.


Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että hevoselle parempi vaihtoehto on olla vähän paksu kuin laiha. Omaan silmään useampi sporttinen kisahevonen on turhan solakassa kunnossa, mutta myönnettäköön että tällä hetkellä nuo omat konimukset ovat kyllä jo vähän siellä turhankin pyöreässä kunnossa. Tämänhän johtuu pitkälti ihan siitä, että ne ovat käytännössä vapaalla heinällä ja liikkuvat tällä hetkellä todella vähän. Ja siis siitäkin vielä vähemmän juuri tällä hetkellä, mutta noin pääasiassa Namu viikossa kolme kertaa, Taavi pari kertaa ja Hensu kerran. Oma ajatukseni hevosen laihduttamisesta on kuitenkin ennemmin se, että liikuntaa lisätään, kuin se että ruokaa aletaan säännöstelemään. Siispä kun tämä kelirikko tästä vähän helpottaa alkaa Namulla kilojen pudottaminen liikkumalla, ei paastoamalla.


Vapaa heinä on ollut meillä pihatossa erittäin toimiva järjestely. Taavi, jolla on aiemmin (ei meillä) ollut ähkyä ja mahahaavaa, ei ole ollut minkäänlaista oireilua kun ruokaa on saatavilla kokoajan. Tämä on heijastunut aivan koko hevoseen, liikkuminenkin on sen mielestä nyt paljon mukavampaa kun mahahaavasta johtuvaa kipuilua ei ole! Hevoset ovat muutenkin tyytyväisiä siihen, että tekemistä on tarjolla silloin kun sitä kaivataan, eikä nyt pihaton aikaan ole ollut enää mitään ongelmia hiekan syömisen kanssa. Hensulle on joku kuuri monta vuotta sitten syötetty psylliumia hiekan syönnin takia, mutta nyt sellaista ei ole enää tapahtunut. Viime kesänä huomasin hevosten jossain vaiheessa nuolevan laitumella mutaa, mutta sekin jäi kun kuuriluontoisesti lisäsin kivennäisten määrää ja hevoset saivat tarvittavat aineet kehoonsa. Jos hevonen jotain epänormaalia syö, on sillä yleensä siihen jokin syy, esimerkiksi puutostila jostain aineesta!


Muutama pieni ongelma vapaassa ruokinnassa on. Hevoset nimittäin vetävät helposti verkostakin paljon heinää maahan, ja kun se sinne sitten sotketaan ei kukaan enää sitä halua syödä. Sen takia jätän aina välillä päiväheinät väliin kun maa on kuiva. Saavat hevoset vähän siistiä jälkiään, ja jos oikeasti nälkä on niin pihatosta löytyy aina jotain suuhun laitettavaa. Niin hevoset, kuin kaikki muutkin ovat siisteimmillään pienessä nälässä, jossa tosin nuo meidän nelijalkaiset harvemmin ovat. ;)


Hevosethan syövät nyt kuivaa ja esikuivattua heinää suhteessa puolet ja puolet. Se on Taaville hyvä vaihtoehto, sen keuhkot tykkäävät pölyämättömästä heinästä ja raikkaasta ulkoilmasta. Namulle se ei ehkä kuitenkaan ole paras vaihtoehto, se tuppaa paisumaan kuin pullataikina syödessään säilöä. :D Estehevosen ei tarvitsisi satoja kiloja painaa ylimääräistä, eli siinä syy miksi lihapullan pitää laihtua ennen treeni- ja kisakauden aloittamista. Heinän rajoittaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto senkään takia, että jos sitä alettaisiin säännöstelemään alkaisivat hevosetkin enemmän kilpailla siitä. Loppujen lopuksi Namu ja Taavi voisivat syödä edelleen ihan hyvin, mutta Hensu lauman pohjimmaisena saisi elää kyllä aika vähillä eväillä. Siksi yksittäisen hevosen ruokaa ei voi rajoittaa olosuhteissa, jossa hevoset ovat samassa tilassa 24/7.


Kuinka moni kokee heinäanalyysin tärkeäksi? Minä en nimittäin koe, ja vaikka analyysi kertoisikin heinästä jotain, niin meillä ei ainakaan ole varaa valita. Omaa heinää kun ei ole kuin sitä yhdenlaista, joka vieläpä silmämääräisesti on oikein hyvää heinää. Jos hevoset jotain outoa syömällä näyttävät, että niillä on puutetta jostain, niin sitä voidaan sitten syöttää purkista. Pitäisi ensi kesänä myös vähän kuivatella ainakin nokkosta hevosilla. Tärkeäähän on aina, mutta etenkin vapaalla heinällä, että sitä vettäkin on sitten aina saatavilla. Ja että se on vieläpä puhdasta ja raikasta.


Tänne loppuun tulee vielä vapaasta ruokinnasta muutama positiivinen asia, joista tietysti yksi tärkeimmistä on se, että hevoset ovat tyytyväisiä, mutta niin on omistajakin, joka pääsee suhteellisen helpolla heittäessään kerralla ulos ja sisälle paljon syötävää. Sitä ei sitten pitkään aikaan tarvitse lisäillä, kun luottavaisin mielin tietää että otusten ei nälkää tarvitse nähdä. Hirveän hyvä asia näin meillä, kun isäni heittää aamulla hevosille heinää joskus seitsämän aikoihin (ei, en ole heräämässä ennen 5.30 kun kotoa löytyy ihminen joka pystyy tekemään sen työn eikä se edes vaikuta hänen menoihinsa) ja minä olen kotona antamassa seuraavan kerran heiniä viiden aikaan. Siinä voisi tulla vähemmällä heinämäärällä ihan nälkä hevosille!


Vanhoille poneille, etenkin Hensulle tämä on hyvä vaihtoehto. Sillä on ollut kausia, tosin karsinatallin aikaan, jolloin se ei pariin päivään syönyt oikein mitään. Nyt kun poni on vähän pyöreässä kunnossa ja sillä on koko ajan ruokaa ja vettä tarjolla, ei ole niin vakavaa että vanha rouva ei aina söisikään niin hyvin. Toisin olisi jos poniini olisi kovin solakassa kunnossa. Myös Taavi on hyvässä kunnossa vähän pyöreämpänä, vaikka liika toki on liikaa. Silläkin kun on aika sirot jalat, mutta normaali pyöreys ei sitä tosiaan tapa. Ja Taavillahan ne meidän hevosten terveimmät jalat ovat ;)


Siinä olikin sitten vähän mietteitä hevosten lihavuudesta ja vapaasta heinästä. Toivottavasti joku sai tästä ajattelun aihetta, itse ainakin oli hyvä taas vähän miettiä omia toimintatapoja ja periaatteita. En silti sano että tämä olisi aina ja kaikille hevosille se paras mahdollinen ratkaisu, mutta omat hevoseni tuntevana voin sanoa, että meillä tämä tosiaan toimii parhaiten!

Ihan onnellisilta ja hyvinvoivilta ne näyttävät vähän pulskinakin ☺♥

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

#238 Ahaa-elämyksiä

Maanantaina Namun kanssa koin niin monia ahaa-elämyksiä, että pitää niitä tännekin tulla tuulettamaan! Ihan ensimmäinen asia joka tajuntaani jossain vaiheessa ratsastusta iski, oli että bloggaajakin tarvitsee omaa aikaa! Olen tänne blogin puolelle kertonut jokaisesta ratsastuksesta, jota nyt toki olen jatkamassakin, se ei itsessään ole rasittavaa. Päinvastoin! On kiva vähän analysoida treenejä ja lueskella myöhemmin mitä meille onkaan kuulunut. Mutta kaikki oheismateriaali, siis pääasiassa kuvat ja videot, tuottavat varmasti jokaiselle harmaita hiuksia! Olikin aivan ihana ratsastaa materiaaleista huolehtimatta, tiesin minulla olevan vanhoja kuvia käytössä ja en siis kertaakaan kaivanut puhelinta esiin päivittääkseni somea. Ja se jos joku oli mukavaa! Ei tarvinnut myöskään miettiä, miltä ratsastus näyttää tai teenkö nyt jotain järkevää treeniä. Tai asia joka ei minua mietitytä, mutta monia varmasti: Miltä minä näytän? :D



Menin siis tammalla vain noin puolisen tuntia ilman satulaa, joka itsessään oli vähän mielenkiintoista. Pimeässä, energisellä tammalla, ratsastaja kolme tuntia nukkuneena ja Taavikin taas tuli tielle pyörimään. Kaikki meni kuitenkin hyvin, minä vain nautin Namun ihanan suuresta ravista lumisella pellolla, uskalsin laukata löysällä ohjalla juuri sitä vauhtia mitä tammaa huvitti ja se kaikki oli vain ihanaa! Olo selässä oli niin rento ja tyytyväinen, eikä heppakaan jännittänyt yhtään. Sen tietää jo siitä, että vaikka puolesta tunnista oli suuri osa sitä laukkaakin niin hikeä ei hevosella juurikaan ollut pinnassa. Namulla oli kokoajan niin tyytyväinen ilme, se viihtyy paljon paremmin ilman satulaa. Sitä en sitten osaakaan selittää, ilman satulaa, juoksuttaessa, ohjasajaessa jne. tamma on todella rento eikä paljoa stressaa, satulan kanssa se hikoaa aina ja on paljon jännittyneempi. Satulan pitäisi olla tammalla ihan sopiva, eli mikä juttu siihen satulaan sitten liittyy niin ahdistavana? Vai olenko minä satulan kanssa niin kova ratsastaja että hevonen jännittyy?



Päivän toinen oivallus tuli laukassa. Vasempaan kierrokseen istuntani on melkoisen vakaa, jalat pysyvät aloillaan, ylävartalo ei heilu ja pystyn istumaan satulassa. Vasempaan kierrokseen istun aina satulassa, mutta oikeassa kierroksessa tilanne on päinvastainen. Jos vain voin päättää otan mielelläni kevyen istunnan, joka on paljon vakaampi kuin vasemmassa kierroksessa. Alas istuessani alan pomppimaan ja ylävartalo heiluu laittoman paljon, jonka seurauksena jalatkin alkavat elää omaa elämäänsä. Olen vasta alkanut kiinnittää tähän huomiota ja yritän nyt saada oikeaan kierrokseen perusistuntaa haltuun, ja vasempaan taas tehdä kevyessä istunnassa töitä. Maanantaina kuitenkin keksin jo huikean helpon tavan parantaa istuntaani oikeassa kierroksessa hurjasti. Minun piti yksinkertaisesti ottaa enemmän lantiota alle ja venyttää itseäni suoraan ylös. Tässä meni nyt vielä jalat vähän eteen, mutta ylävartalon heiluminen hävisi heti puoleen. Olen minä kyllä aika toispuoleinen lihaksiltani, sillä tätä asentoa oli oikeasti rankka pitää yllä. Treeniä treeniä siis, nyt ainakin tiedän mitä kautta lähden ongelmaa purkamaan!



Ratsastuksen jälkeen järkytin Namua vielä pulkalla. Se oli tamman mielestä aluksi aivan kamala, ei sitä päin voinut katsoakaan saatika että se olisi liikkunut. Mutta kun paikalle ilmestyi Taavi, joka yritti tuon kammotuksen vain syödä, keräsi tammakin kaiken rohkeutensa ja vähän puhisi pulkalle. Minulla oli koko ajan Namu suitsista toisessa kädessä, pulkka toisessa, ja pikkuhiljaa sain siirrellä pulkkaa edestakaisin tamman lähellä. Lopuksi päästiin jo siihen tilanteeseen, jossa sain hevosta taluttaa ja samalla hinata sen vierellä pulkkaa. Ei tuon otuksen perään vielä pitkään aikaan mitään laiteta, mutta varmasti vielä joskus. Vaikka se olisi viimeinen tekoni (ja sehän voi olla! :D) Tamma siis todellakin yllätti positiivisesti, niin ratsastuksessa jossa se esitti jokaisessa askellajissa hyviä pätkiä. Etenkin käynti alkaa olla aika vahvaa ja siinä hevonen hakee aika helposti oikeaan suuntaan ainakin näin kotioloissa. Mutta myös se pulkkailu oli positiivinen yllätys, ja olenhan minä tyytyväinen itseenikin, aika saavutuksia melkoisen väsyneenä! ;)


maanantai 25. tammikuuta 2016

#237 Kimppakivaa

Eilen sunnuntaina olin itse aikalailla puolikuntoinen, päätä särki ja kuumekin yritti nousta, joten ulkoistin hevosten liikutuksen niille itselleen. Olisi pitänyt napata (sade!)loimet pois ennen laitumelle laskua, olisi ollut kuvissa kivemman näköistä ;) Namulla ja Taavilla meni välillä aika kovaa, mutta täytyy kyllä sanoa, että hienosti Hensukin paineli mukana. Toivottavasti ei nyt jalat ottaneet itseensä tuosta spurttailusta, mutta ainakin ponilla oli kivaa! Kuvia tuli otettua sellaiset 600, joten voitte olla varmoja, että näitä saatte nähdä vielä myöhemmin. Ja taas, otan mielelläni jonkun opettamaan minut valokuvaamaan :D












Ponijono ♥

Ja heppojen taidonnäytteet pukeista, näkeekö kuka on treenannut koko elämänsä? ;)




Olihan se pakko ikuistaa taas kerran myös muut nelijalkaisemme :)


sunnuntai 24. tammikuuta 2016

#236 Neljän hevosen päivä

Lauantaista saatte jälleen videopostauksen, tällä kertaa jopa minulle aika pitkän sellaisen. Päivän aikana ratsastin peräti neljä hevosta, omien lisäksi mukavan suokkitamman Sandrain, jota Tinja hoitelee. Päätin nyt ottaa tavoitteeksi ratsastaa joka kuukausi jollain vieraalla hevosella, tässä siis tammikuun ratsu. Niin että kaverit hoi, jos ratsastusseuraa kaipaa niin saa kysellä! :) Lisäksi olisi tarkoitus ratsastaa vähän myös Helenan hevosilla ja lähteä tutustumaan aika paljon kauemmas kouluratsastukseen. ;)


perjantai 22. tammikuuta 2016

#235 Kuulumisia

Ärsyttävää. Kerrankin olen liikuttanut Namun peräti kahdesti niin, että siitä olisi kerrottavaakin. Sitten minulla on tarjota teille neljä puhelimella räpsäistyä kuvaa, joten en voi mitään pitkiä selostuksia kirjoittaa. Tyhmää! 

Tällä viikolla on taas ollut pari todella kylmää päivää, juurikin ne mitkä minulla ovat koulussa olleet vähän lyhyemmät. Niinpä hevoset ovat pääasiassa vain olleet, mutta tiistaina juoksutin kuitenkin Namun. Tamma oli silloin ihan super! En olekaan oikeastaan kuin pyörittänyt hevosta narun päässä, mutta nyt se joutui vähän töihinkin. Se sai aluksi ihan vain hölkötellä ilman sivareita rennosti ravia helpompaan, eli vasempaan kierrokseen. Sitten laitoin sivarit kiinni ja aloin teettämään ihan vain käyntiä ympyrällä. Ei ole ihan niitä helpompia asioita kenenkään hevoseni kanssa, vähiten Namun. Tuli puhuttua tammalle enemmän kuin koskaan aikaisemmin :D Tämän jälkeen hain rentoa liikettä jokaisessa askellajissa ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Askellajit olivat itsessään ok, oikeaan kierrokseen lähettäminen tökki vielä jonkin verran, mutta raipalla avittaen onnistui jo aika näppärästi. Oikean laukan nostamisessa tuli myös jokin hetkellinen henkinen ongelma, mutta siitä päästiin nopeasti yli. Namu oli puolen tunnin työskentelyn jälkeen oikein rento ja tyytyväinen, eikä ollut edes hionnut yhtään (mikä on vähintäänkin harvinaista). Sain juoksutuksen aikana vaikutettua jo vähän myös askellajien tahtiin ja ympyrän suurentamiseenkin, ehkä siitä tulee vielä joskus ihan pätevä juoksutettava!


Tänään perjantaina ratsastin tamman kevyesti. Idea oli aivan sama kuin juoksutuksessa: ympyrällä pyörimistä, ensin hyvin kevyellä tuntumalla keventelyä ja sitten mahdollisimman tasaista tuntumaa tarjoten ja muuten vain hevosta häiritsemättä selässä matkustamista. Pohkeita en esimerkiksi käyttänyt kuin laukassa. Käynti ja ravi olivatkin oikein hyviä. Sain ympyrän koolla kontrolloitua hevosen vauhtia (vaikka tuntuihan se pahalta kun ympyrällä ulkokylki oli ihan out of control ja poikitti minne sattuu...teki kyllä mieli vähän napauttaa pohkeella, mutta sain pidettyä itseni päsmäröimästä) ja Namu väläytteli todella kivoja pätkiä. Ja ennen kaikkea se liikkui oikeasti aika rennosti, mitä se ei juuri satulan ja ratsastajan kanssa tee. Askeleetkin olivat ihan eri luokkaa verrattuna siihen, kun väkisin vetää hevosen pakettiin. Pyörittelin päässäni TTT-sääntöä. eli tahti (=ympyrän koko), taivutus (=sisäohja asettaa kokoajan samaan tapaan kuin juoksutuksessa heppa vähän taipuu kaulasta sisälle liinan takia) ja tuntuma (=ohjat kädessä ja käsi hiljaa). Tämä olisi oikeasti hyvä pitää aina mielessä! Laukassa paketti kuitenkin vähän ja vähän enemmänkin levisi käsiin, yllätin itseni taas päsmäröimästä ja vuorotellen lyhentämästä ja pidentämästä ohjaa, vaihdellen kaikkien osaamieni istuntojen välillä yrittäen saada hevosta rentoutumaan. Eikö ole kumma juttu, ettei Namu nyt tuon säätämisen jälkeen kovin rento ollut... Hetken jännitettyään tamma kuitenkin alkoi taas liikkua paremmin loppuraveissa, eli ei valittamista ollenkaan! Ja niin, nyt oltiinkin sitten taas hiestä aivan märkiä... Että sellaista täällä tällä kertaa, huomenna onkin tulossa mielenkiintoinen päivä!



keskiviikko 20. tammikuuta 2016

#234 Pöntöt, aasit vai tollot?

Tämä postaus käsittelee hevosten nimiä, erittäin sekavasti ja epäloogisesti, mutta esittelee kuitenkin. Alkuun voisimme hieman tutkailla niiden piilottelevia merkityksiä, näistä määritelmistä voimme kiittää urbaania sanakirjaa. Käännökset suomeksi olen tehnyt aika suurpiirteisesti, jotta asia on mahdollisimman helppo ymmärtää ;)  Kieltämättä ihan tällaisia en osannut odottaa.. Älkää siis ottako liian tosissanne :D
Postausta kuvittaa vanhat ratsastuskuvat: Taavilla ja Namulla ensimmäisestä ratsastuksesta kotona, ja Hensulla muuten vain neljän vuoden takaisia materiaaleja. :)


Panama, joka puolasta suomeksi käännettynä tarkoittaa panamahattua: 
A beautiful country in Central America bordering Colombia and Costa Rica...
Kaunis maa Keski-Amerikassa Kolumbian ja Costa Rican rajalla... 
En ole kyllä koskaan kuullutkaan. :P

The act of listening to the song "Panama" by Van Halen with two opened beers held high                     over one's head...
Toiminta Panama nimistä Van Halenin kappaletta kuunnellessa, jossa kaksi avattua olutta                   pidetään korkealla ihmisen pään päällä...
Vai sellaista :D

Hennet: 
Ei löytynyt tuloksia :(




Mitch:   
One of the coolest, if not the coolest human-created names to ever grace this planet...
Yksi siisteimmistä, ellei siistein ihmisen keksimä nimi tällä planeetalla...
Rohkenen olla eri mieltä :D

Someone who loves to get others in trouble to draw attention to themselves...
Joku joka rakastaa aiheuttaa muille ongelmia saadakseen huomion itselleen...
Osui ja upposi!

The ladies love him...
Naiset rakastavat häntä...
Ainakin Taavi rakastaa naisia :D




No tässä nyt oli vain ihan pintaraapaisu, jolla haettiin vähän merkityksiä hevosten nimille. Joskus voisin tehdä laajemman postauksen pelkästään tästä aiheesta, näitä olisi kiva metsästellä! Nyt voimme kuitenkin siirtyä pienen aasinsillan kautta vähän ihmettelemään sitä, kuinka helppoa noista oikeista nimistä sitten on kehittää lempinimi hevoselle. Mallina olkoon Namu, jolle meidän silloin 1,5 vuotta sitten piti keksiä lempinimi. Hevosta katsomaan mennessä pyöriteltiin erilaisia nimivaihtoehtoja päässä, eikä Namu suinkaan ollut ensimmäinen vaihtoehto. Välittäjä tammaa kutsui ihan vain Panskuksi, mikä ei kuitenkaan (onneksi) hevosen kutsumanimeksi jäänyt :D




Hevosen nimiehdotuksena oli kaikkea Naaman, (josta olisi kyllä myöhemmin hyvin ja osuvasti saanut käännettyä laaman ;)) Maman ja Pannarin välillä :D Ihan kiva nimiehdotus oli Nanna, kuten myös Panda, jonka itse keksin heti kotiin ajellessamme. Olisi vain ollut kirjava, niin sillä nimellä sitä nyt kutsuttaisi. Niitä ei-niin-kivoja ehdotuksia taas olivat Pamsku, Paami, Pampi, Elli... Eli ei ole helppoa, kannattaa ostaa hevonen, jolta jo suomeen taipuva kutsumanimi löytyy ;) 




Miten minä sitten hevosia kutsun? Joku yksittäinen on tietysti ihan omalla nimellään, eli Hensu, Taavi tai Namu. Ponit nimen alta löytyy Hensu ja Taavi, ovathan ne poneja. Saman säännön mukaan tammoja ovat Hensu ja Namu, ja hevosiin lukeutuvat kaikki. Vaan miten kutsutaan Namua ja Taavia? Usein sanon niitä kahta tarkoittaessani ruunikot, mutta eihän se kerro mitään kun oikeasti kaikki hevosemme ovat väriltään ruunikoita. Jos mietitään vähän noiden kahden sankarin luonnetta, voimme todeta niiden molempien olevan aika tyhmiä. Niitä voisi siis kutsua ihan millä tahansa tyhmän synonyymillä, kuten pöntöt, aasit, tollot, idiootit tai typerykset... Mielestäni niille kuitenkin sopii kaikkein parhaiten sana pöllöt, joten jatkossa yritän niitä kutsua sillä nimellä!

On ainakin se katse kehittynyt.. :D Poni vielä vanhan omistajan asetuksilla ;)
Namulla oli aluksi jokin pärskimisongelma, jota ei ole sen koommin nähty.