#273 Paimion kisat (My day!)

16.4. kävimme Repen ja Laikun kanssa Paimiossa hyppäämässä seurakisoissa. Kuvasin päivästä pitkähkön mydayn, mutta ihan lyhyesti kerrottuna minun ja Namun saldona oli sijoitus 80cm (tosiaan 4. eikä 5. kuten videolla vahingossa höpisin..) ja 90cm lievä hevosen lapasesta lähteminen, jonka seurauksena perusradalta 8vp :D Repe ratsasti kaksi siistiä tuplanollaa mutta vielä ei uusinnalla sijoituksille saakka pärjännyt, kannattaa lukaista postaus tästä ;) Ponit saivat urheilla kotona Jeminan kanssa ja hänkin kuvasi itseasiassa videopostauksen, linkki postaukseen tässä :) Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut, ehkäpä jo ensi kuun puolella uudestaan!

linkki

#272 Tavat uusiksi

Tästä tulee taas ihan omanlaisensa hyppypomppupostaus, kun pompin ajassa vähän minne sattuu. 14. päivä kävimme Namun kanssa heittämässä aivan tavallisen lyhyen maaston, jolloin huomasin meidän porhaltamisessamme aika suuren ongelman. Tamma on aina alkulenkin erittäin rento ja rauhallinen, kuulolla ja läsnä, mutta heti kun päästään laukkapätkän alkuun niin satulan alta lähtee hevonen lentoon ja se on sitten menoa. Tässä kohtaahan ei voi tehdä yhtään mitään muuta kuin katsoa itseään peiliin, sillä ne laukkapätkäthän ovat olleet samat koko kuuden vuoden ajan, jolloin olen näitä reittejä vaellellut. Ja onhan se vaikeaa muuttaa kolmen kilometrin matkalla kohtia, joissa mennään mitäkin askellajia. Alku- ja loppukäynneissä ei juuri ole pelivaraa ja siitä ei sitten paljoa enää jääkään jäljelle.. Ponien kanssa tätä ongelmaa ei ole (tosin Hensu ei ymmärrä miksi laukkapätkä pitää kävellä..), koska ne ovat kuitenkin paljon rauhallisempia otuksia.

Niinpä seuraavan kerran maastoon suunnatessamme 20. päivä päätin kääntää ravi- ja laukkapätkät päälaelleen. Heti käyntien jälkeen otettiin laukkaa, joka oli aivan huippumenestys. Pitkästä aikaa minulla oli allani kuulolla oleva hevonen ja pystyin itse miettimään muutakin, kuin miten tamma saadaan pysähtymään. Ravipätkät sen sijaan olivat aika kamalia, kun hevonen olisi vain halunnut juosta. Siihen tilanteeseen ei kuitenkaan päädytty, mihin laukan kanssa joskus ollaan. Nimittäin miljoonat ympyrät, pomppimiset ja lähdöt jäivät kuitenkin pois. Tätä täytyy nyt alkaa työstää enemmän, mutta teenkö minä sisukkaasti laukkapätkät ravissa vai kävelenkö ne suosiolla, jotta ne eivät ole enää mitään kaahailupätkiä? Maaston jälkeen pyörin vielä hetken kentällä, mutta koska tamma rauhoittui maaston montélähdöistä nopeasti en työskennellyt pitkään. Muutama ihan lupaava pätkä siihenkin mahtui, nyt on tamman kanssa pitkästä aikaa sellainen fiilis että sen kanssa saatetaan päästä eteenpäin! 

17. päivä Paimion estekisojen jälkeen juoksutin Namun. Työskentely taisi ollakin hevoselle paljon rankempaa, sillä ensimmäistä kertaa näiden kahden vuoden aikana tamma tuntui väsyvän! Se on itsessään ihan positiivinen juttu, hyvä tietää ettei tuokaan ihan ikiliikkuja ole, vaikka lähellä sitä varmasti onkin. Tosin ymmärtäähän sitä pientä uupumista, kun takana on edellisenä päivänä useita tunteja trailerissa seisomista, pari kisasuoritusta ja henkisesti stressaavaa vierasta porukkaa ja vieläpä vieras matkakumppani. Myös tarhan pohja oli melko pehmeä tuolloin ja sivaritkin olivat melko kireällä sen lisäksi, että pyysin tammaa liikkumaan reippaasti eteen, sillä välillä näytti kuin se olisi ottanut ulkotakajalalla lyhyempää askelta. Jos otti, niin ainakin enemmän liikkuessaan se vetristyi ja lopuksi hitaampikin ravi näytti tämän amatöörin silmään taas täysin puhtaalta (eikä se siis alkuunkaan suuri ero ollut). Kerrankin kun ajattelin suosiolla jättäväni kameran pois, niin eikös tamma ollut niin hieno että oli pakko puhelimella napata muutama video todistusaineistoksi, kyllä se osaa aika kivastikin liikkua!

Taattua puhelinlaatua.. Mutta onhan se aika hieno!

linkki

#271 Puomitreeniä

Nyt on ollut koko viikon aika lailla veto pois ja tilanne oikein huipentui eilen kun voimia ei löytynyt edes Namun juoksuttamiseen. Iski se flunssa sitten minuunkin, vaikka kovasti yritin sitä vältellä. Ei siis ole oikein löytynyt voimia kirjoittaa blogiin, mutta nyt tässä rauhallisesti ottaessani päätin tulla kirjoittelemaan vaihteeksi vähän kuulumisia.

Olen nyt ratsastanut pariin otteeseen puomitreeniä, mistä suunnittelin ensin kertovani melko laajastikin. Tottakai se kamera tuli kuitenkin mukaan sillä kerralla, kun tekemisessä ei ollut niin ajatusta eivätkä tehtävät siis varsinaisesti tuottaneet erityisiä tuloksia. Ensimmäinen puomikerta sen sijaan 12. päivä oli oikein onnistunut. Minulla oli kentällä ravipuomit aika pienillä väleillä (meni käynnissäkin), kaarevalla laukkapuomit innariväleillä sekä yksinäinen puomi lävistäjällä laukanvaihtoja varten. Ne jätettiin kuitenkin suosiolla tekemättä, koska alkuratsastus sujui sen verran kivasti ja aikaa oli mennyt jo lähemmäs pari tuntia.

Tehtävien idea oli herätellä Namun jarruja, missä aivan superiksi osoittautui heti nuo ravipuomit. Muutaman kerran kun hevonen oli yrittänyt niistä juosta vauhdilla tajusi se puomien tarkoituksen ja himmaili itse jo hyvin niillä. Laukkapuomeilla meinasi meno ensin lähteä vähän villiksi, mutta kun pari kertaa pysäytin tamman heti ensimmäisen puomin jälkeen sain hevoseen ihan erilaisen otteen. Ratsastuksesta jäi todella kiva fiilis kun kaikki sujui ja edistystä ratsastuksen alusta tapahtui aivan mielettömän paljon.

Toisella kerralla  15.4. olikin sitten Jemina mukana Taavin kanssa, mikä toi heti haastetta kun piti väistellä Hensun lisäksi vielä toista ratsukkoa :D Myös puomit olivat lähinnä heitelty ilman ajatusta sinne tänne, eli niihin ei ollut mitään piilotarkoitusta tullut laitettua. Kaikenlisäksi kun rauhalliset tehtävät eivät oikein onnistuneet muutin sitten suunnitelman uusintateiden ratsastamiseen (tai sen yrittämiseen) mistä viimeistään tuli ne puuttuvat kierrokset ratsastukseen. Oikeastaan sellainen aika normaali ratsastus, ei mitään superfiiliksiä muttei kuitenkaan mitään huonoa mieltä ratsastuksesta.

linkki

#270 Hyppelöitä

Keskiviikkona harrastimme Namun kanssa vähän esteratsastusta kontrollitehtävien parissa. Tai lähinnä tarkoitus oli, että heppanen on koko ajan rauhallinen tai etenee jopa vähän alitemmossa. Jaksoin rakentaa meille peräti kolme estettä kentälle, kaksi pystyä ja okserin. Alkuun kaikki olivat ihan todella pieniä, ja kuten videolta alkuun voi huomata kaahaili Namu niistä aika huolettomasti yli. Niin kauan kuin esteet pysyivät pieninä pidin kuitenkin kiinni periaatteesta ratsastaa pidemmällä ohjalla, ja vaikka pari kertaa jouduinkin pysäyttämään tamman aika rumasti alkoi se kuitenkin tulla pikku hiljaa kuulolle.

Sitten meille alkoikin tulla enemmän normaaleja ongelmia, joista olen todella innoissani! Tammaa oli vaikea tuoda esteille suorana ja se tuli pidätteistä niin hyvin takaisin, että ennen estettä tuli monesti pikkuinen ylimääräinen askel siinä vaiheessa, kun tarkoitukseni oli vain tasapainottaa puolipidätteellä hyppyä. Osasin tässä kuitenkin suurimmaksi osaksi olla itse ajan tasalla ja lähteä hyppyyn vasta kun hevonenkin ;) Oli todella kiva huomata, että ihan oikeasti vielä joskus me voidaan päästä työstämään muutakin kuin kaahaamista treeneissä.

Tallentuipa filmille myöskin yksi Hensun hyökkäyksistä, ihan totta minä aina olen puhunut kun olen kertonut äksystä mustasta ponista ;) Eikös olekin lähinnä aika suloinen :D Monen monituisen pikkuhypyn jälkeen nostin esteet kisakorkeuteen, pari aina sinne 90cm saakka ja yhden kymmenen senttiä pienemmäksi. Näille yritin ottaa määrällisesti vähän vähemmän hyppyjä, mutta rauhallisuudesta ei tässäkään lähdetty tinkimään. Verratkaa huviksenne alku- ja loppuvideota, mikä ero siinä kuinka ratsu vastaa pidätteeseen! Tästä ratsastuksesta jäi niin hyvä fiilis, etenkin kun se ei ole nyt ollut ainoa kerta kun ratsastaessa minulla on ollut allani rauhallinen ratsu ;)

linkki

#269 Taavin irtohypytystä

Viime maanantaina saimme hevosten kanssa vieraaksi paljon kaipaamamme Jeminan, jonka kanssa piti tietysti heti ottaa kaikki ilo irti kahdesta parista käsiä ;) Ennen Taavin irtohypytystä kävimme kuitenkin tammojen kanssa pienellä metsäkävelyllä. Hevoset olivat oikein innokkaita ja lenkki sujui mukavissa merkeissä, mitä nyt joku nimeltä mainitsematon ratsasti Namun taas sellaiseen pusikkoon että... Tosin tuo puskajussihan sieltä tuli näppärästi poiskin, mutta Hensun kanssa sai kyllä hetken pohtia miten sen oikein saa risukasojen keskeltä pois. :D Ehkä ensi kerralla joku muu saa suosiolla päättää reitit, minulla kun on selkeästi tapana päätyä vääriin paikkoihin jos nyt näitä muutamaa viime maastoa mietitään.

Kovasti ne kiinnosti Namuakin! :D Esteet nimittäin! 

Ja tämä yksinäinen tolppa, se vasta kummallinen oli. Missä puomit? Este?

Taavin kuntoon laittamisessa ei kauaa kaksin mennyt ja verryttelykin oli nopeasti hoidettu kahteen pekkaan vähän hölkkäilemällä. Alkuun poika ei oikein hyppäämisestä innostunut, mutta muutaman kerran jälkeen se jo singahti kujaan korvat tötterössä. Oli muuten pojalle hyvää irroittelua samalla, kun koko kroppa sai kyytiä kun poika oikein pompsahteli ;) Maksimissaan ruuna hyppäsi pariin kertaan 90cm okserin yli, mikä näkyy videolla. Se oli kuitenkin henkisten ongelmien takia vähän liian iso, joten lopuksi otettiin yksi 80cm okseri (joka silti hypättiin metrin korkeudelta..) ja sitten vielä pieni pysty, joten herralle jäi hyvä fiilis hyppelyistä. Poika jaksoi yllättävän hyvin, vaikka hiki tulikin! Kuvia ja videota kuitenkin on vaikka millä mitalla, joten annetaan niiden puhua puolestaan :) Kameran takana siis minä ja Jemina.

Ei oikein huvita...

Ilme ♥

Ja sitten mentiin!

Nämä kieltokuvat tuolle 90cm okserille ovat aika hurjia! Arvelikohan poika mahtuvansa alta?

Ja tuonnekin se melkein meni nurin...enkä ihmettele, vähän huonoon kohtaan sattui astumaan

Mutta mitäs pienistä, matka jatkuu ja kura lentää!

Niin, se este tosiaan 80cm...

Ja tässä jo kaikkensa antaneena :D

linkki

#268 Estekisat Somerolla

Tähän postaukseen ei vaan ole löytynyt motivaatiota ja se on kirjoitettu laittoman monessa osassa, eli pahoittelen tökkivää tekstiä... Materiaaleista suuret kiitokset kuvaajille, motivaation puute ei ainakaan kuvamateriaalista johdu, upeita otoksia! ♥

© Seidi Siimes

Kaikki leimalliset kuvat © Seidi Siimes, kiitos!

Sunnuntaina oltiin taas jännän äärellä Somerolla, kun starttasimme Namun kanssa kauden toisissa kilpailuissa. Seurahyppelöt olivat samalla myös viiden eri seuran järjestämän seuraottelun ensimmäinen osakilpailu, jossa SomRalaiset edustivat oikein hienosti! Oli mukava olla itsekin mukana joukkueessa kerryttämässä pistesaldoa, ollaan muuten näin ensimmäisen osakilpailun jälkeen tasatilanteessa johdossa kun vielä neljä osakilpailua on jäljellä! ;)

Muut kuvat © Jannika Laaksonen, ellei toisin mainita. Kiitos!

Päivä alkoi aamulla kerrankin verkkaisissa tunnelmissa, kun heräsin kellon soittoon eikä siis tarvinnut panikoida pommiin nukkumisen takia aikatauluista. Tavaratkin oli tullut pakattua jo edellisenä iltana, samoin kuin hevonen puunattua, joten ei tarvinnut kuin siirtää kaikki kuljetusvalmiuteen. Vaikka kuinka olinkin olevinani ajoissa viivästyi lähtö kotoa vartilla, mikä nyt ei sinänsä haitannut. Meidän piti vain jättää traileri vähän kauemmas tallista ja Namullekin oli laitettava suitset talliin siirtämistä varten päähän :D

Tämä ja seuraava © Niina Suomela, kiitos!

Aamu sujui mukavan rauhallisissa tunnelmissa, kun harjasin tamman pikaisesti ja laitoin sille suojat jalkaan. Sitten auttelin Irinaa laittamaan hevosia kuntoon ja toimin hetken hänen hevosenhoitajanaan. 60cm luokkaan menin pitkästä aikaa ratahenkilökunnaksi liputtamaan, mutta sujuihan se onneksi parin vuoden tauon jälkeenkin ihan hyvin, mitä nyt pilliä oli kamalan vaikea kuulla.

Luokan loputtua pidettiin vielä bonusluokka, jossa tietysti piti olla mukana kannustamassa, kun omaa seuraa oli edustamassa mm. banaani ja apina! :D Meidän seuran huipputytöt nappasivatkin hienosti tuplavoitoin luokasta. Tämän jälkeen tutustuin ensimmäiseen omaan rataani kävellen ja katsoin vielä muutaman radan alkuluokasta. Sitten saikin laitella ihan rauhassa hevosen kuntoon tallissa ja ehdin kävellä kerrankin kunnolliset alkukäynnit ennen verryttelyyn pääsyä.

Verryttely olikin sitten alkuun aika kaoottinen. Minulla ei ollut hevoseen mitään kunnon kontrollia missään vaiheessa, se oli muka peloissaan muista hevosista ja sitten välillä taas sinkosi iloisesti niiden perään. Itse hypyt olivat ihan ok, eivät kovin hyviä muttei ihan järkyttäviäkään. Tässä ensimmäisessä verkassa Namu oli muuten aika pomppivainen otus, mennessään se vain nakkeli niskojaan ja availi paikkoja. Hyvä vaan että toisella on hauskaa! :D

Musta tuntuu aina että sarjavälit jäävät lyhyiksi, siksi aika jarruttavainen istunta :

Ensimmäinen varsinainen suoritus olikin sitten taas ihan omaa luokkaansa kamaluudessaan. Minulla ei ollut radalla hetkeäkään sellainen tunne, että hevonen olisi ollut hallinnassa. Heti ensimmäiselle lähestyminen oli ihan vänkyrässä, mutta siihen olen kuitenkin tyytyväinen että pari askelta ennen osasin hellittää ohjista. Yllättäen en saanut kakkoselle ratsastettua kunnon tietä ja väli kolmosellekin jäi lyhyeksi. Sarja kuitenkin sujui yllättävän hyvin, sellaista ei ollakaan aikoihin taas hypätty! Viidennelle sain Namua vähän kiinni, mutta suhteutetulla linjalla kuudennelle pääsikin paketti jo monesti leviämään. Perusradan viimeinen olikin sitten ihan ok, yksi ainoista kelvollisista hypyistä radalla.

© Niina Suomela

Uusinnan alkaessa meinasi heti tila loppua ensimmäisessä käännöksessä, mutta kasille kuitenkin ihan hyvin. Siitä toteutin suunnitelman, jonka olin ajatellut sopivan meille paremmin. Olisi ollut vaikeaa kääntää Namu heti hypyn jälkeen, noin ainakin sujui ihan hyvin. Seuraavat esteet menivätkin aika kivasti aina loppuun saakka. Viimeinen este kyllä kolahti, mutta puomi pysyi kannattimillaan. Tällä tuplanollalla olimme loppujen lopuksi viidennellä sijalla parhaana SomRalaisena luokassa. Ja hei, me saatiin lopultakin keltainen ruusuke!! :) Se olikin ainoa, joka on puuttunut värisuorasta vuosia... :D

Pian tämän jälkeen pääsikin jo kävelemään 90cm rataa, joka oli onneksi aika samanlainen kuin aiempi rata. Sitten minulla oli sopivasti aikaa verkata Namua. Otin vähän enemmän hyppyjä alle, sillä hevonen tuntui edelleen käyvän kierroksilla. Sain Helenalta vähän apua verkassa, jolla sain itseäni selässä enemmän ryhtiin jolloin hypytkin paranivat. Hyppäsin kertaalleen metrin okserinkin, jonka jälkeen käytiin pitkät keskustelut siitä, mitä seuraavissa kisoissa pitää startata. Metriä kuulemma :D

Radalle lähdin hakemaan parempaa suoritusta. Rauhaa ja siistiä ratsastusta. Ja siinä onnistuttiinkin paljon ensimmäistä luokkaa paremmin. Heti ensimmäiselle otin lähestymisen toimivammalla tiellä ja vaikka hevonen vähän vinoon jäikin niin hyppy oli rauhallinen. Kakkoselle sain jo sujuvamman tien ja hevonen tuli välissä hyvin takaisin, jolloin askeleet sopivat kolmannellekin. Sarjassa ei tälläkään kertaa ollut mitään ihmeellistä ja sitä seuraava linjakin oli jo paljon siistimpi. Seiskalle olin itse turhan hidas tekemään päätöksiä, jolloin askel tuli lähelle mutta matka jatkui sujuvasti eteenpäin. Perusradan viimeinen sujuikin taas hyvin.

Tamman ilme on tässä jotain niin suloista <3 Kertoo jotain siitä miksi tämä on se laji!

Uusinnan alkaessa minulla oli fiilis, että olisin voinut ratsastaa aikaakin, mutta päätin sitten kuitenkin tehdä tasaisen ja hyvän loppuradan. Uusinta olikin lähes kokonaisuudessaan sujuva ja hyvä. Ensimmäinen linja oli onnistunut ja sitä seuraavallekin esteelle hyppy tuli hyvin. Tästä olikin sitten sama kaarre kuin aiemmassa luokassa, joka meni vähän hitaammin mutta paljon siistimmin. Vain viimeinen tie venyi pitkäksi ja hyppy oli ihan vinosti ja läheltä, mutta yhtä kaikki virheettä maalissa. Kolmesta puhtaasta radasta kaksi palkittiin. Voitto menikin siitä oikeasti kilpailleelle ratsukolle, ja meistä kahdesta muusta nollaradasta Namu oli tällä(kin) kertaa nopeampi, joten kaiken lisäksi saimme vielä sinisen ruusukkeen!

Mitä, huono hyppy? :D

© Seidi Siimes

Ratojen jälkeen heppa pääsikin karsinaan nopeasti juomaan ja sen jälkeen matka kohti kotia alkoi. Odotimme yhden trailerin lähtöä ennen lastausta ja tein sen virheen, että seisotin Namua lastaussillan juuressa sen ajan. Siitähän se vähän keksi jumittaa, mutta heti kun liinat tulivat mukaan kuvioihin ei ongelmaa ollut. Hyvä niin! Kaikkineen kisoista jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis, vaikken ensimmäiseen rataan olekaan tyytyväinen. Huomenna kuitenkin jo Paimiossa samat luokat ja sitten aletaan todennäköisesti tähyillä kohti metriä! ;)

linkki