.Maanantaina 21.9 pidin Oonalle ja siinä samassa Jeminallekin puomituntia, ja samalla vielä yritin vähän Namunkin ratsastamiseen keskittyä. Ja jos minulta kysytään, niin oikeastaan onnistuin kaikissa vieläpä ihan hyvin! Varmaan ensimmäistä kertaa laitoin Oonan tekemään ihan useampaa erilaista tehtävää putkeen ja samalla vielä keskittymään siihen ettei kolaroi muiden kanssa. Lisähaastetta tuouhuun saatiin entisestään, kun Oonalle annettiin vaikeimmissa paikoissa vähän helpotusta, eli tehtävän sai tehdä käynnissä kun minä ja Jemina ravasimme. Myöhemmin taas Oona ravasi koko kierrosta ja tehtävää siinä missä Jemina ja minä laukkasimme aina yhden ympyrän. Laukanvaihtoja ei Hensun ja Oonan sentään tarvinnut edes yrittää taiteilla.. :'D
.
Tunnilla tehtävinä oli ravipuomit, joihin ponit mahtuivat ihan hyvin, mutta jotka olivat Namulle sen verran ahtaat että pääasiassa hypimme vähintään puolien yli kerralla.. Sitten oli voltti, joka meni osittain päällekäin yhden kaarroksen kanssa, eli tarkkana sai olla ettei mennyt muiden eteen törttöilemään. Tosin tälläkin kertaa vain minä ratsastin silmät kiinni ja olin kolaroimassa, muut pärjäsivät oikein hienosti. Yksittäisen puomin päälle piti pysähtyä ja sama juttu parin puomin välissä. Nämä vähän muokkautuivat, mutta pääosin tällaisia juttuja. Tunti meni oikein kivasti, ja illalla oli enemmän kuin mukavaa kun oli kaikki hevoset jo liikutettu eikä kiirettä mihinkään! :)
Minulla on tässä tosiaan ollut taas vaihteeksi vähän teknisiä ongelmia tietokoneen kanssa, mutta instagramia olen kuitenkin päivitellyt ahkerasti. Jos joku ei vielä ole hoksannut, niin sieltä blogi löytyy tosiaan onnen_huipulla -nimellä. Ongelmanihan tosiaan oli niin vakavaa luokkaa, että hiirestä loppui patterit. Hetken käytön jälkeen myös läppärin oma hiiri lopetti yhteistyönsä, ja minulla meni peräti viikon päivät siihen, että jaksoin käydä hakemassa tuolta laatikosta uuden patterin. Siinä siis koko kauhistuttavuudessaan syy blogin pienimuotoiseen taukoiluun.
Launtailta 19.9 jäi vielä mainitsematta, että menin silloin Namulla puomeja. Mitään muistikuvaa ei kyllä ratsastuksesta ole, eli ei varmaankaan mennyt erityisen hyvin muttei huonostikaan. :D Koska edellisenä päivänä oli Nevalan valmennus, keskityin oletettavasti hevosen suoruuteen, ja siitä olen muistavinani että välillä sujui ihan hyvin ja välillä sitten taas ei.. Puomit kentällä olivat varmaan aika samalla tavalla kuin Oonan tunnilla, eli silloin treenattiin vain melko yksinäisiä puomeja joilla tehtiin joitain tehtäviä.
Laatu tosiaan kuoli, kun nappasin vain videolta movie makerista pysäytyksiä.. Minun tuota ohjelmaa vaivaa vielä joku ongelma laadun suhteen muokkausvaiheessa... :(
Paha, paha Hensu! :D
Sunnuntaina 20.9 ratsastin vain ja ainoastaan Hensun. En taaskaan onnistunut repimään itselleni mistään mielenkiintoa hevosen selkään, kun ei vain kerta kaikkiaan tehnyt mieli tehdä mitään. On se kumma, kun viikolla pitää väkisin yrittää ehtiä ratsastaa kaikkia kolmea, mutta viikonloppuna on hyvä jos jaksaa yhden ratsastaa... Hensullakin oli kyllä todella kevyt päivä, suurimmaksi osaksi seisottiin keskellä ja välillä käveltiin pieni lenkki. Poni on kuitenkin siitä mahtava, kuinka hyvin se sietää kaikkea tuollaista eikä paiskaa minua tantereeseen, vaikken aina ihan omaa painoani tuolla yläilmoissa hallitsekaan.. :D
Tällä kertaa kyselyssä ehdottomasti parhaiten pärjäsi instagram, jonka sitten päätin blogille tehdä. Sen on tarkoitus olla melko reaaliaikainen väylä, jonne voi tulla oikeastaan melkein mitä vaan. Kuvia voi kuitenkin odottaa melkoisen paljon, jos päivässä kolmesta hevosesta laittaa kuvan! ;) Blogi pysyy tietenkin tärkeimpänä asiana, ja suurin osa kuvista (tai ainakin samasta tilanteesta) tulee tänne tuttuun tapaan. :) Toiseksi tuli facebook, jota jään vielä harkitsemaan. Jos haluaisit blogin jonnekin muualle, niin kommenttia toki saa heittää!
Lauantaina aamulla oli taas vaihteeksi edessä reissu Somerolle. Pakkasin hevosen tavarat mukaan ja siirryin laittamaan Taavia kuntoon. Kerrankin minä olin ajoissa, yleensä kun olen aina sen 5min myöhässä.. Taavin ratsuksi otin tosiaan Irinan yllytyksestä, mutta kyllä siihen vaikutti myös Namun edeltävän päivän rankka valmennus. Eikä ollut edes paha virhe ottaa ratsuksi juuri Taavia! Poni käveli kotona jopa traileriin löysällä narulla suoraan, mikä suorastaan hämmästytti niin minut kuin äidinkin. Tallilla ruuna pääsi tarhaan ihmettelemään maailman menoa ja minä sain kuluttaa kolme tuntia ennen tunnin alkamista viettäen laatuaikaa ihmisten kanssa. Ensimmäiseksi pääsi toki jakamaan päiväheiniä ulkona oleville hevosille. Hyvää harjoittelua tulevaa TET-viikkoa ajatellen.. ;)
Anni, joka selkeästi oli ponia vähän kaipaillut, halusi kovasti päästä hakemaan ponia joten haimme sen sitten sisälle ihan ajoissa. Siitä alkoikin sitten taas sirkus, Taavi kun ei kerta kaikkiaan pysynyt pesarilla hetkeäkään aloillaan. Koko ajan oli joku kavio viuhtomassa tai poni pyrkimässä pystyyn.. Kummasti kuitenkin heti laski herran fiilikset, kun satula päätyi selkään.. Kyllä sitä silti sai taas koko ajan pitää raippaa kädessä omana turvanaan, ja kyllä taas olisi ponia tuntematonta voinut hirvittää. :D
Tunti oli taas vähän kauempana estetunnista, vaikka sellaista oikeastaan olin kovin toivonut. Toisaalta oli todella mukavaa, että sillä kerralla kun treenataan laukanvaihtoja (taas!) ja vastalaukkaa, on alla osaava kouluponi eikä sähläävä alta juokseva kakara. Poni oli melko kivasti liikkeessä alusta asti, mutta itse jäin vielä kaipaamaan vähän enemmän omaa aktiivisuutta ratsulta. Alkuverryttelyjen jälkeen treenattiin vastalaukkoja, joista vasen vastalaukka oli todella helppoa. Sen kuin nosti vastalaukan ja antoi mennä. Oikealle piti ratsastaa vähän enemmän, mutta sekin alkoi ihan hyvin sujua. Minä vain inhoan koulupiiperrystä, enkä estetunneilla ikinä jakaisi keskittyä sileän työskentelyyn. Niin tälläkin kertaa. Laukanvaihdot toki onnistuivat joka kerta (en varmaan muuten enää tunnustaisi ponikseni!) Vaihdot ovat kyllä minulle sellainen asia, että esteen päällä niiden on vain syytä vaihtua, muuten ei tule mistään mitään. Taavi teki siis kiltisti vaihdot, mutta paikat kavaletille tulivat joka kerta lähelle ja vaihdot olivat kaukana nopeaista ja ilmavista estevaihdoista. Kouluratsuni kun tarjosi hienoja kouluvaihtoja, eikä muuhun yhteistyöhön suostunut...
Hieno Hoppunen!
Lopulta kun päästiin hyppäämään, mentiin lyhyt rata pariin otteeseen muutaman yksittäisen hypyn jälkeen. Radalla oli neljä estettä, pysty jolla vaihtui laukka, linja joka oli sujuvat viisi askelta (en kyllä muista millä tultiin, viidellä tai kuudella varmaan) ja tässäkin laukanvaihto. Viimeiseksi vielä okseri puomeista, joista poni ei tykkää. Aina katsellut niitä, ja nytkin tulivat paikat juureen. Tälläkin esteellä vielä vaihto. Poni oli koko ajan ihan ok. Menossa, hyppäsi eikä edes harkinnut kieltelyä. Laukat vaihtuivat esteen päällä, tai jos kuski ei muistanut ratsastavansa Taavilla eikä Namulla, vasta esteen jälkeen kun muistin vaihtoa pyytää. Viimeisellä radalla sain lopultakin poniin sen menovaihteen päälle, joka sillä oli estekisoissa 22.11.2014. Sitten hyppäämisestä tulikin todella helppoa ja pari viimeistä hyppyä menivät ihan nappiin. Vähän tekisi mieli alkaa hypätä vielä Taavillakin pikkuluokkia!
Pakollinen Erppa!
Poni ei muuten olisi millään halunnut lähteä minun kanssani kotiin, mutta häipyessäni hakemaan liinaa tallusteli isäni kanssa ihan tyytyväisenä kyytiin.. Mitä tästä voimme päätellä? Poni ei ehkä kuitenkaan tykkää ajatuksesta, että joutuisi kisaamaan vielä kanssani! :D
Tuossa aivan juuri lupailinkin, että pihatosta olisi vielä tulossa postausta tässä lähiaikoina. Tämä on nyt viimeinen suunnittelemani postaus aiheesta hetkeen, mutta toki jos mieleen nousee kysymyksiä tai jokin aihe kiinnostaa saa kysyä! Nyt käsittelemme kuitenkin pieniä, mutta varsin näppäriä yksityiskohtia, jotka tekevät pihatostamme helpon ylläpitää.
Joku on kenties joskus ihmetellyt tuota "kulmaa" pihatossa? Sen yksinkertainen tarkoitus on pitää tuulta ja estää esimerkiksi lumisadetta pääsemästä pihattoon. Tuohon on ollut koko ajan tarkoituksena laittaa esimerkiksi vanhat matot vielä roikkumaan vielä paremman suojan saamiseksi, mutta se on toistaiseksi jäänyt. Ehkä talvella sitten. Toki tuohon saa myös kätevästi hevosen kiinni kahdelta puolelta ja jalat pois oljista esimerkiksi trimmausta tai kuljetussuojien laittoa varten!
Vaikka kyseessä onkin pihatto on jossain ihan määrätty, että siinä on oltava tarpeen vaatiessa suljettava ovi. Meille sellainen tehtiin heti, koska joskus sitä kuitenkin tarvittaisiin. Oviaukkohan on leveä, siitä on Taavi joskus tunkenut Namun kanssa samaan aikaan. Ovi on suurimmaksi osaksi auki ja näin lukittuna tuonne ylös, jotta varmasti myös pysyy aloillaan. Tarvittaessa sen kuitenkin saa sujuvasti suljettua, tätä hyödynnetään esimerkiksi silloin kun Namu pitää lukita sisälle kun ponit lähtevät maastoon.
Myös isommissa pariovissa on ylhäällä kiinnitys. Siihen tarvitaan jokin apuväline sen avaamiseksi, ihan ihmisen pituus ei enää riitä. Nämä ovet avataan kuitenkin korkeintaan parisen kertaa vuodessa, joten lukituksen ylhäällä oleminen ei haittaa. Tämä on todella kätevä! Hevosten etäisyydellä ei tarvitse olla kahvoja tai lukkoja, niin kuin pikkuovessa jota sentään käytetään paljon enemmän.
Pariovien edestä löytyy tällaiset laudat. Moni on varmasti niitäkin ihmetellyt, koska ovethan aukeavat ulospäin eivätkä nämä siis sulje niitä. Ne ovat tuossa hevosten mahdollista seinään nojailua varten. Ovethan eivät pienellä kiinnityksellä sitä kauaa kestäisi, mutta nyt nämä laudat ottavat sujuvasti nojailun vastaan. Pikkuisen vaarallisethan nämä ovat, jos hevonen saa jalkansa tuonne väliin. Siihen en kyllä jaksa uskoa, vahinko sattuu sitten jos sattuu eikä sitä ole syytä pelätä aina jokaisessa asiassa..
Isojen ovien vierestä löytyy myös tämänhetkinen juomakipon paikka, kun lämmintä vesikippoa vastapäiseen nurkkaan ei myöskään ole vielä hommattu. Tästäkin on kippo kuvanottohetkellä poissa, mutta vesi tosiaan tulee tuosta letkusta ainakin kesäisin, kun vesi ei kaivossa ole jäässä. Hirveän kätevää verrattuna siihen, että pitäisi kantaa päivässä kolmelle hevoselle vähintään 90l vettä sisältä. Se meinaisi käytännössä yhdeksää ämpärillistä!
Ruokintaan liittyvät myös nämä heinäverkot, joita löytyy kaksi kappaletta. Kolmelle hevosellehan se on vähän, mutta onneksi meidän pollet pystyvät syömään vaikka kaikki kolme samasta verkosta. Nämä ovat aika korkealla, koska ne on suunniteltu siten, että olkea voi olla peräti metrin kerros pihatossa eivätkä hepat siltikään syö tuolta kuin kaukalosta. Syömisasento ei ole parhain, koska hevosellehan on luonnollisinta syödä maasta. Laidunkaudella se ei ole ongelma, mutta kun ulkonakin on käytössä heinäkärry lienee välillä syytä laittaa heiniä myös maahan/heinäkaukaloon tarhassa/pihaton kulmiin lattialle.
Hevosten ruokiin liittyy olennaisena osana myös suolakivet. Pihatossa on koko ajan tarjolla kahdenlaista suolakiveä, tavallista ja tuota Himalaya-suolakiveä. Hyvin näkee kumpi on ollut suuremmassa suosiossa! Pitäisi varmaan vaihtaa tuo kohta loppuva uuteen.. Molempien takana on tuollaiset levyt, syynä se että suola tuhoaa laudan ollessaan suoraan sitä vasten. Näin seinät pysyvät paljon paremmassa kunnossa pidempään!
Valaistusta pihattoon saadaan monella tapaa. Valoisalla säällä ikkunoista, joita löytyy viisi kappaletta, sekä avonaisesta ovesta tulee sisälle aivan tarpeeksi valoa. Kun ikkunat ovat tarpeeksi korkealla ja vahvaa tekoa, ei niitä ole mitään syytä suojata erikseen esimerkiksi kaltereilla tai verkoilla. Hevoset saavat lähinnä turpansa nostettua tuolle tasolle, eikä niillä silloinkaan ole mitään syytä lasia yrittää rikkoa. Näin lasit on niin halutessaan vaikka helppo pestä! :'D
Sitten löytyy näitä loisteputkilamppuja, joita niitäkin on katossa kaksin kappalein. Valojen suojaamisessa pätee samat asiat kuin ikkunoiden kanssa, kun ne ovat vain tarpeeksi korkealla ei syytä suojaamiseen ole. Kun pihatossa puuhailee jotakin, eivätkä muut valot riitä, on todella näppärää saada kunnon valaistus näistä niin sanotuista "päivävaloista" päälle. Helpottaa kummasti, kun näkee mitä on tekemässä!
Sitten ovat nämä yövalot, joita itseasiassa on kaksi kappaletta. Myös sieltä sisäänkäynniltä tällainen lamppu löytyy, mutta se ei vain ole koskaan toiminut kunnolla.. Tämä on siis tällainen huomattavasti vähemmän energiaa vievä ratkaisu, jota voi niin halutessaan pitää hyvällä omatunnolla päällä öisin. Tämä ei valaise yhtä tehokkaasti kuin nuo paremmat lamput, mutta eihän näiden idea olekaan olla se ainoa valonlähde silloin kun valoa tarvitaan. Myös ulkona tarhaan osoittava ulkovalo on riippuvainen tästä, se kun helposti unohtuu päälle. Poissa silmistä, poissa mielestä! ;) Ulkovalo ei siis pala, ellei yövalo ole päällä. Ne eivät kuitenkaan automaattisesti ole samaan aikaan päällä, vaan ulkovalo pitää ihan erikseen laittaa jos sitä haluaa käyttää. Monimutkaisia sähkökykelmiä, eikö totta!
Sisävalojen katkaisijat ja pari pistorasiaa löytyy satulahuoneen oven vieressä olevan "laatikon" suojista. Ne ovat siellä hevosten ulottumattomissa, mutta helposti käytettävissä. Pistorasiolle ei juurikaan ole käyttöä, minä lähinnä otan sieltä radioon virran tai lataan puhelinta.. Tuon laatikon päälle saa muuten kätevästi radion tai kameran! Noissa sähköjohdoissa on muistaakseni vielä sellainenkin juttu, että jos hevonen sattuisi niihin pääsemään käsiksi ja joutuisi osaksi virtapiiriä loppuisi virran tuleminen/sulake menisi rikki/tai jotain sen tapaista, kuitenkin niin että vakavaa vahinkoa ei pitäisi päästä tapahtumaan. Tästä syystä ei ole sähköjohtojen suojaamisenkaan suhteen tarvinnut pitää kiirettä.
Sitten on näitä kiinnityslenkkejä, joita pihatosta löytyy kolme. Kaksi vastaavat ensimmäistä kuvaa ja tuo kolmas on eri aikaan tehty. Ovat muuten varmasti tukevia nuo lenkit, eivät ole ikinä ne hajonneet vaan aina riimut/narut/seinästä lähtenyt lauta.. :D Näistä ei varmaan enempää olekaan sanottavaa, joskus kun olen tiennyt käsitteleväni vetopaniikkista hevosta kuten Laikkua, olen sitonut paalinarun riimunnarun ja lenkin väliin jolloin paalinaru välistä tarpeen tullen katkeaisi. Onneksi ei Laikku ikinä panikoitunut, kun sitä käsittelin!
Viimeksi jo vähän vihjailinkin käsitteleväni olkea vielä vähän tarkemmin. Kyseessähän on hevosystävällinen alunen, joka kaiken lisäksi on näin maalla kaikkein edullisin vaihtoehto, ja helppo hävittääkin vielä! Oljesta saa muodostettua paksun patjan, joka on hevoselle mukavan pehmeä nukkumisalusta (testasin tänään kun tipahdin Taavin selästä kyljelleni kesken akrobaattisen taiteilun! :D) ja se saa halutessaan syödä olkea ajankulukseen. Suurissa pyöröpaaleissa tätä on kuitenkin jokseenkin hankala käsitellä, ja siivoaminen ei ole ollenkaan yhtä helppoa kuin esimerkiksi purun tai turpeen kanssa. Olki ei myöskään pidä kovin hyvin ammoniakin hajua, joten sitä täytyy siivota/lisäillä olkea usein. Kun pihatossa jätetään pohjalta siivoamatta ja lisätään päälle aina vain uutta olkea, saadaan alle muodostumaan palava patja oljesta. Se lämmittää koko rakennusta eikä haittaa siellä mitään. Koneellisesti on sitten helppo siivota, kun aika tulee. Tämän esittelinkin jo pääpiirteissään viimeksi.
Pihattomme on strategisesti sijoitettu oikein mukavasti, siitä kun pääsee helposti joka paikkaan. Tuosta ovesta on pääsy lämmitettyyn satulahuoneeseen, ja oven vierestä löytyy lämpömittari jos mietitään talvella vaikkapa loimituksia. Satulahuoneen läpi kuljettaessa päästään varastoon ja siitä yhä suoraan jatkettaessa ruokintapöydällä olevien rehujen ja vanhojen karsinoiden luokse. Kaikki siis samassa rakennuksessa varsin lähellä toisiaan, silti kuitenki on ihan tilaa toimia joka paikassa. Ja jos onkin ahdasta voi syyttää vain itseään, kun ei ole jaksanut laittaa tavaroita omille paikoilleen!
Satulahuoneen oven edestä löytyy tällainen pieni pala lavasta. Se toimii kynnyksenä satulahuoneeseen, koska se osa on pihaton lattiaa huomattavasti korkeammalla. Se on kuitenkin samalla myös hevosille siitä, kuinka pitkälle saa tulla. Sitten kun kavion alta löytyy tämä, ollaan jo liian pitkällä tulossa. Paitsi tietysti silloin, jos laiska omistaja ei jaksa kiertää portille vaan ottaa ponit satulahuoneen läpi liukuovesta ulos ja lähtee ratsastamaan.. Ainoastaan Taavi välillä vähän kyseenalaistaa tätä rajaa itse, tammoille se on aivan selvä eikä yritystäkään satulahuoneeseen ole vaikka ovi oliskin auki.
Ja kun tässä helposta kulkemisesta puhuttiin, niin mainittakoon nyt sekin kuinka helppo kulku hevosilla on pihaton ovelta, josta kuvat on otettu, niin tarhaan kuin laitumelle. Myös välikössä saa toki oleskella, vaikkei siellä yleensä mitään kivaa olekaan. Hevoset saa myös lukittua joko pihattoon, tarhaan, välikköön tai laitumelle, tai sitten johonkin noiden yhdistelmään kuten pihattoon, välikköön ja tarhaan tai pihattoon, välikköön ja laitumelle. Kätevää, eikö!
Eilen Nevala tosiaan tuli valmentamaan Somerolle ja minä pääsin sinne hyppäämään Namulla. Ryhmä oli melkoisen vaatimaton, Hoppunen ja Musti jotka hyppäävät helposti 110cm ratoja.. Onneksi mukana oli myös Rubert etten ollut ainoa seurokisoissa pyörivä. :D
Kiva sää, eikö?
Minulla oli koulusta vapaapäivä mielenosoituksesta johtuen, koska bussit eivät kulkeneet. Koska Namulla oli alla kolme vapaapäivää päätin sen aamulla ratsastaa, mutta kamalan kaatosateen takia sekin meni kahteen osaan. Tamma oli yllättävän rauhallisen tuntuinen vielä silloin.
Ennen valkkuun lähtemistä kävin vielä Taavilla maastossa ja oli ainakin resursseja treenata vesilätäköitä! Alkuun ponin piti yrittää mennä jokaisesta ohi, mutta viimeisen lätäkön kohdalla se jo totesi paremmaksi vain laukata suoraan läpi. Kai se huomasi, ettei ratsastaja aio lopettaa ennen. :P
Kuvat tälläkertaa videopysäytyksiä
Sitten olikin aika laittaa tavarat autoon ja hevonen traileriin. Lähtö meni aika tiukaksi kun äiti tuli kotiin vasta neljältä, jolloin tarkoitus oli myös lähteä. Onneksi Namu meni kivasti kyytiin ja päästiin heti matkaan. Tallilla satoi ihan mukavasti, joten laitoin hevosen karsinaan ja heitin sille varusteet ohjia lukuun ottamatta päälle. Sitten valmentajan tultua menimme rakentamaan tehtävät maneesiin ja sitten vain hakemaan hevonen ja selkään.
En ole pitkään aikaan valmennuksia jännittänyt, mutta tämä kyllä kieltämättä vähän jännitti kunnes sitten pääsin hevosen selkään. Olen tosiaan kerran aikaisemminkin ollut Nevalan valmennuksessa Hannalla, joten ihan uusi tuttavuus ei valmentaja ollut. Esittelin itseni hyvin lyhyesti: Tässä on Namu ja minä olen myös Emilia (mukana oli toinenkin Emilia), tämä on ollut minulla vuoden ja olemme hypänneet kisoissa 90cm ja treeneissä joskus harvoin metriä.
Alkuverkka oli aika erilainen verrattuna muihin, hölköteltiin vain askellajit läpi ympäri maneesia. Sen jälkeen pieni hengähdystauko ja taivuttelua ensin käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Tässä huomasi taas sen, kuinka vaikea minun oli saada Namu taipumaan vasemmalle. Kuten Kari sanoikin hevonen on vino oikealle ja minä olen sinne paljon vahvempi, mikä ei ole se paras mahdollinen combo.
Näissä kahdessa kuvassa näkyy suoruuden parantuminen varsin hyvin
Hyppäämiset aloitettiin tehtävällä jota tultiin koko tunti. Ravissa sisään kavalettikorkuiselle pystylle ja siitä laukka. Väliin viisi askelta ja sitten pysty joka myöhemmin muuttui okseriksi. Välissä oli paljon apupuomeja, jotka helpottivat rytmin pysymistä. Meillä suurin ongelma oli selkeästi se, etten saanut hevosta linjalla suoraksi. Tätä sain sitten työstää aina muiden ratsukoiden ollessa vuorossa taivuttelemalla vasemmalle ja ratsastamalla vasemmalla pohkeella.
Esteet nousivat ja sitten tehtävään lisääntyi vielä toinen linja, jonka väli oli yhtä pitkä. Se oli normaali neljä askelta, kun lähestyminen oli laukassa, linjan ensimmäisenä oli okseri eikä apupuomeja ollut. Tässäkin meni helposti kiemurteluksi, jollen saanut suoruutta pidettyä. Mutta kun suoruus sitten alkoi löytyä, niin Namun hypyt paranivat ihan hirveästi! Muutenkin ratsastuksesta tuli paljon helpompaa, ja viimeisellä kerralla sain hevosen jopa ratsastettua sinne kulmaan jonne koko valmennus oli tähdätty.
Kehut hienolle heppaselle!
Sain todella paljon ajateltavaa ja työstettävää, kuten nyt tosissaan se suoruus. Pitää myös oikeasti alkaa taas kiinnittäään huomiota siihen, että kantapäät pysyvät hypyssä alhaalla. En tiedä mistä olen tuon ongelman itselleni kehittänyt, mutta siitä haluan kyllä mahdollisimman nopeasti eroon. Loppua kohti Namun ratsastettavuus parani niin paljon, että siihen pitää kyllä tähdätä jatkossakin! Olin valmennukseen todella tyytyväinen, ja menen kyllä uudelleenkin jos tilaisuus tulee!
Koska heppanen oli jo tallilta lähdettäessä aika väsyneen oloinen päätin mennä tämän päivän estetunnin Taavilla. Sitä voi sitten arvailla, miten siinä tulee käymään...! :D
