Keskiviikkona Jemina tuli meille koulun jälkeen ja aika pian suunnattiin ratsastamaan. Tarha oli niin älyttömän liukas ja märkä, ettei käynyt mielessäkään ratsastaa siellä. Niinpä suuntasimme laitumelle ratsastamaan - edes joidenkin aitojen sisälle! Jeminahan oli liikkellä pelkällä riimulla ilman satulaa, ja Namu muuten vain pääsi, sitten viimeisimmän karkureissunsa, pois tarhan sisältä. Namun kanssa päästiin käynnissä ehkä kaksi metriä ennen kuin se jo pompsahtikin raville. Oli muuten ensimmäiset ympyrät siistin tuntuisia, kun hepoinen oikein venytteli askeliaan ja käytti selkäänsä. Siinä sitten Jeminan kävellessä alkukäyntejä me teimme pääasiassa alkulaukkaa. Olen jo aikoja sitten nimittäin todennut, että tuon hyypiön on parempi ensin vähän antaa purkaa itseään. Nyt oli meno erityisen villiä rokotuksesta johtuneen viikon loman jälkeen ja suuren ratsastusalueen takia... :D
Ei voi kyllä sanoa että itsekään olisin ollut ihan parhaimmillani, joten suurin piirtein koko ratsastus mentiin kovaa ja reippaasti sähläillen. Noh, ei aina voi mennä niin nappiin :D Jeminalla ja Hensulla meni ihan kivasti, parempaa ratsastusta olisin taas Jeminalta toivonut, mutta tuollaiseksi rennoksi köpöttelyksi - menkööt tämän kerran. Kunhan en itse ole hevosen selässä niin vapiskaa vain: sitten ei kyllä luisteta töistä, kumpikaan! Hensu kerran jopa vähän säikähti ja otti muutaman laukka-askeleen, mutta Jemina säikähtäneenä nopeasti hidasti takaisin raviin. Ei toki säikähtäneenä itse laukasta, vaan siitä ettei poni saa laukata ettei palaa kolmijalkaiseksi! :D
Melko alussa kun Namu esitti aika kivaa ravipätkää aikansa touhotettuaan kysyin sitten Jeminalta jotain tähän tyyliin: "Enkö mä istukin täällä nyt aika hyvin?" ja sillä samalla sekunnilla Namu säikähti tiellä menevän auton ajovaloja (iskä!), syöksähti laukalle ja heitti mennessään muutamat pukit. Jemina ei nauramiseltaan meinannut selässä pysyä, mutta minua lähinnä otti päähän, kuinka toope tuo kakara osaakin olla! Tosiaan lunta ei montaa kymmentä senttiä pellolla enää ole (jos koko talvena onkaan ollut), mutta Namun selässä ollessani tuli kyllä toivottua sitä vähintään metrin paksumpaa hankea vähän apujarruksi.. :D Lopuksi, kun kunto yksinkertaisesti heposelta loppui, se meni hetken melko rennosti ja siihen sitten itse ihan rättipoikkikuolleena lopetin.
Torstaina pidin Oonalle ratsastustunnin ja edelleenkin oli pakko suunnata pellolle. Otin Hensun varmuuden vuoksi liinaan, ettei poni vain saisi päähänsä lähteä viilettämään ympäriinsä Oona selässään. Eipä liinalle loppujen lopuksi tarvetta olisi ollut, mutta kun Oona siitä ei halunnut luopua, niin pidettiin poni sitten kuitenkin koko ajan kiinni. Ensin laitoin Oonan menemään ilman käsiä ja sitten ilman jalustimia, mutta kun tytön istunta oli ja pysyi ihan rentona ja mieli reippaana, niin lähdettiin sitten treenaamaan puolipidätteitä! Oli muuten hiukan hyödyllistä selittää toiselle miten tämä erittäin tärkeä valmistelu tehdään, sillä se selkeytti omaakin käsitystä tästä helposti unohtuvasta ratsastuksen vaikeuttajasta! Minulle ei koskaan kukaan varsinaisesti ole selittänyt, miten puolipidäte tehdään, joten halusin heti tehdä sen Oonalle edes teoriassa selväksi. Selvästi.
Alkuun ei poniin oikein saatu mitään kontrollia, mutta sitten Oona sai ratsun hienosti aina pysähtymään tehdessään puolipidätteen. Siitä olikin jo melko yksinkertaista korjailla sen verran, että valmistelu ei saanut ponia pysähtymään, vaan heräämään ja tekemään "sellaisen keinuhevosliikkeen", kuten asiaa ratsastajalle havannoin. Lopuksi Oona itsekin totesi olevansa oikein tyytyväinen kuluneeseen tuntiin, ja tottakai olin minäkin. Oona oli hienosti tajunnut puolipidätteen idean ja onnistunut taas mm. pysähdyksissä ja peruutuksissa. Hensukin osasi käyttäytyä narun päässä oikein hienosti!
Heittäkääpä ehdotuksia, mitä ensi kerralla opetan Oonalle!
Minulla mielikuvitus ei nyt oikein tunnu riittävän... D:
Äiti ehdotti tehtävärataa, joten sen toteutan jollei mitään muuta inspiroivaa ehdotusta tule;
Oonan taso ratsastajana täytyy ottaa huomioon: luultavasti ei ravia vielä tälläkään kertaa.