perjantai 27. helmikuuta 2015

#20 "Hankitreeniä"

Keskiviikkona Jemina tuli meille koulun jälkeen ja aika pian suunnattiin ratsastamaan. Tarha oli niin älyttömän liukas ja märkä, ettei käynyt mielessäkään ratsastaa siellä. Niinpä suuntasimme laitumelle ratsastamaan - edes joidenkin aitojen sisälle! Jeminahan oli liikkellä pelkällä riimulla ilman satulaa, ja Namu muuten vain pääsi, sitten viimeisimmän karkureissunsa, pois tarhan sisältä. Namun kanssa päästiin käynnissä ehkä kaksi metriä ennen kuin se jo pompsahtikin raville. Oli muuten ensimmäiset ympyrät siistin tuntuisia, kun hepoinen oikein venytteli askeliaan ja käytti selkäänsä. Siinä sitten Jeminan kävellessä alkukäyntejä me teimme pääasiassa alkulaukkaa. Olen jo aikoja sitten nimittäin todennut, että tuon hyypiön on parempi ensin vähän antaa purkaa itseään. Nyt oli meno erityisen villiä rokotuksesta johtuneen viikon loman jälkeen ja suuren ratsastusalueen takia... :D


Ei voi kyllä sanoa että itsekään olisin ollut ihan parhaimmillani, joten suurin piirtein koko ratsastus mentiin kovaa ja reippaasti sähläillen. Noh, ei aina voi mennä niin nappiin :D Jeminalla ja Hensulla meni ihan kivasti, parempaa ratsastusta olisin taas Jeminalta toivonut, mutta tuollaiseksi rennoksi köpöttelyksi - menkööt tämän kerran. Kunhan en itse ole hevosen selässä niin vapiskaa vain: sitten ei kyllä luisteta töistä, kumpikaan! Hensu kerran jopa vähän säikähti ja otti muutaman laukka-askeleen, mutta Jemina säikähtäneenä nopeasti hidasti takaisin raviin. Ei toki säikähtäneenä itse laukasta, vaan siitä ettei poni saa laukata ettei palaa kolmijalkaiseksi! :D


Melko alussa kun Namu esitti aika kivaa ravipätkää aikansa touhotettuaan kysyin sitten Jeminalta jotain tähän tyyliin: "Enkö mä istukin täällä nyt aika hyvin?" ja sillä samalla sekunnilla Namu säikähti tiellä menevän auton ajovaloja (iskä!), syöksähti laukalle ja heitti mennessään muutamat pukit. Jemina ei nauramiseltaan meinannut selässä pysyä, mutta minua lähinnä otti päähän, kuinka toope tuo kakara osaakin olla! Tosiaan lunta ei montaa kymmentä senttiä pellolla enää ole (jos koko talvena onkaan ollut), mutta Namun selässä ollessani tuli kyllä toivottua sitä vähintään metrin paksumpaa hankea vähän apujarruksi.. :D Lopuksi, kun kunto yksinkertaisesti heposelta loppui, se meni hetken melko rennosti ja siihen sitten itse ihan rättipoikkikuolleena lopetin.


Torstaina pidin Oonalle ratsastustunnin ja edelleenkin oli pakko suunnata pellolle. Otin Hensun varmuuden vuoksi liinaan, ettei poni vain saisi päähänsä lähteä viilettämään ympäriinsä Oona selässään. Eipä liinalle loppujen lopuksi tarvetta olisi ollut, mutta kun Oona siitä ei halunnut luopua, niin pidettiin poni sitten kuitenkin koko ajan kiinni. Ensin laitoin Oonan menemään ilman käsiä ja sitten ilman jalustimia, mutta kun tytön istunta oli ja pysyi ihan rentona ja mieli reippaana, niin lähdettiin sitten treenaamaan puolipidätteitä! Oli muuten hiukan hyödyllistä selittää toiselle miten tämä erittäin tärkeä valmistelu tehdään, sillä se selkeytti omaakin käsitystä tästä helposti unohtuvasta ratsastuksen vaikeuttajasta! Minulle ei koskaan kukaan varsinaisesti ole selittänyt, miten puolipidäte tehdään, joten halusin heti tehdä sen Oonalle edes teoriassa selväksi. Selvästi.





Alkuun ei poniin oikein saatu mitään kontrollia, mutta sitten Oona sai ratsun hienosti aina pysähtymään tehdessään puolipidätteen. Siitä olikin jo melko yksinkertaista korjailla sen verran, että valmistelu ei saanut ponia pysähtymään, vaan heräämään ja tekemään "sellaisen keinuhevosliikkeen", kuten asiaa ratsastajalle havannoin. Lopuksi Oona itsekin totesi olevansa oikein tyytyväinen kuluneeseen tuntiin, ja tottakai olin minäkin. Oona oli hienosti tajunnut puolipidätteen idean ja onnistunut taas mm. pysähdyksissä ja peruutuksissa. Hensukin osasi käyttäytyä narun päässä oikein hienosti!




Heittäkääpä ehdotuksia, mitä ensi kerralla opetan Oonalle! 
Minulla mielikuvitus ei nyt oikein tunnu riittävän... D:
Äiti ehdotti tehtävärataa, joten sen toteutan jollei mitään muuta inspiroivaa ehdotusta tule;
Oonan taso ratsastajana täytyy ottaa huomioon: luultavasti ei ravia vielä tälläkään kertaa.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

#19 Videopostaus: Tallin esittely

Tätä toivottiin, joten aikaistin sen toteutusta viikolla ja julkaisenkin sen nyt heti. Huomaa kuitenkin, että tänään julkaistiin myös Hensun esittelypostaus! Toivottavasti tykkäät! :)


Kommentteja kommentteja!
Mitä pidit videopostauksesta?
Mitä pidit tallialueestamme?
Onko se mielestäsi toimiva?
Mitä kuvataan seuraavaksi?

Kiitos!

#18 E.T. Hennet

Palataanpa taas esittelysarjan pariin! Kuten huomaatte olen huono pitämään lupauksia ja siksi nämäkään eivät ihan viikkoon menneet.. Noh, mitäs pienistä, nyt esittäytyy Hensu! ;)


  • Hensu
  • 23-vuotias, syntynyt 5.9.1992
  • newforestinponitamma
  • isä Henry Jeremiah
  • emä Grynet
  • HeB/A, (re 120cm-->60cm-->puomi)
  • kasvattaja Elluntalli, Yläne
  • omistaja Emilia (4 vuotta)

Vanhimmat kuvat ovat valitettavasti kadonneet, mutta eivät nämä sentään ihan tätä päivää ole nämäkään :D
Hensun historiasta on aikalailla kaikki tiedossamme, ja se on koko elämänsä ajan ollut vain yksityisessä käytössä. Poni myytiin suoraan kasvattajalta tähän ihan lähelle Somerolle. Siellä se vietti aikaansa jopa vapaana kovassa metelissä konehallin pihalla, lienee jo niiltä ajoilta saakka peräisin ponin mahtava varmuus ja kova uteliaisuus, tyyliin: mitä kovempi meteli sitä uteliaammin Hensu sitä tutkii! :D Alkuun kaikki olikin mennyt hienosti ja jo niiltä ajoilta saakka poni on kerännyt faneja joita on riittänyt näihin päiviin saakka, mm. viime kesänä eräs Hensun melkein kahdeksikymmeneksi vuodeksi kadottanut löysi sen taas ja tuli aivan innoissaan sitä ihailemaan! Poni ehti tässä vaiheessa viettää aikaa useammassa paikassa, kuitenkin koko ajan saman henkilön omistuksessa. 

Jemina kutistetussa kossa :3
Jossain vaiheessa oli sen olot kuitenkin menneet huonompaan päin. Sille oli alkanut ilmetä puhkurioireita ja muuta sairastelua, johon syynä oli huonomman laatuinen kohtelu. Siitä Hensu sitten lähti ylläpitoon vähän kauemmas nuorelle juniorille kisaponiksi, ja hänen kanssaan he ehtivätkin tehdä tuloksia vähän joka lajissa. Esteillä löysin ensimmäisiä tuloksia sieltä 30cm tasolta, eli pienestä oli tämänkin ratsukon kisaaminen lähtenyt. Lopuksihan taisivat ainakin treeneissä hypätä ihan 120cm ratoja, eli vähän vaatimustaso noussut vuosien varrella. Koulussa kisattu ainakin Helppoa B:tä, mutta mahdollisesti joku HeA starttikin joukosta voi löytyä. Myös kenttäpuolella poni tämän ratsastajan kanssa kisasi.


Kun ylläpitäjä itse kasvoi ponista ulos ja hankki isomman, jäi Hensu vielä tämän serkun kisahevoseksi. Kun serkkukin sitten siirtyi isompaan poniin, alettiin Hensulle etsiä uutta ylläpitopaikkaa. Ponista ei ikinä ollut missään ilmoitusta, ja jollain ihme tuurilla juuri meidän "etsitään hevosta" -ilmoitukseemme vastattiin. Menimme katsomaan ponia ja olin juuri niinkuin vain 10-vuotias voi olla: myyty jo heti ponin nähdessäni! Koeratsastus ei mennyt ollenkaan putkeen ja sain Hensun kieltämäänkin, mutta silti poni meille muutti. Se tuotiin meille 5.9.2010 (kappas kun päivämääräkin vielä löytyi!) ja on ollut siitä saakka täällä. Vuoden kuluttua ostimme sen omistajaltaan, siltä somerolaiselta joka sen oli kasvattajalta ostanut. Omistajia ponilla on siis vain kourallinen, eikä kyllä kovin montaa kotia sitä enempää.


Hensu oli silloista kaveriaan Einaria paljon rauhallisempi, ja niinhän siinä sitten kävikin että pian ruuna jäikin vain seisomaan. Hensu innosti pian Jeminankin ratsastamaan, ja siitä se sitten lähti. Hetkeäkään en ole katunut, vaikka matkalle on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Hensu on ollut opetusmestareista mitä mainioin, ilman sitä en olisi nyt tässä missä olen. On hienoa tarjota ainutlaatuiselle ystävälleni loppuelämän koti, vaikka sen vanhenemista onkin kamala seurata tietäen, että jonain päivänä rakkaani ei ole enää vierelläni. Vaikka kiitos kuuluukin ponille, on tässä vaiheessa pakko mainita myös siitä, kuinka välttämätön tuki on tullut myös vanhempien puolelta!


Luonteeltaanhan Hensu on äärimmäisen rehti ja varma tyyppi, jonka selkään uskaltaa laittaa aivan kenet tahansa. Vaikka Hensu on yritteliäs ja reipas, ei se silti mitään ilmaiseksi anna. Hoitaminen ei kuulu ponin parhaisiin puoliin, mutta asiallisesti käsiteltynä se kyllä seisoo nätisti paikallaan. Satulan laittaminen, vyön kiristäminen ja selkään nousu ovat toimenpiteitä, jotka saavat Hensun kiristelemään hampaitaan, mutta kaikki kuitenkin onnistuu helposti. Hensulla on tapana nostaa pää ylös kuolaimia laittaessa, joten se ei ihan paras harjoitteluponi ole. Toisaalta, se on mahtava opettamaan mitä päättäväisyys on.

Kaikki käy!
Hensun liikkeet ovat hyvin pienet, ponimaiset ja alati jäykkenevät. Kun ikää on kertynyt jo tuonne 20 vuoden paremmalle puolelle saakka, tarvitsee Henu tietenkin sen mukaisen verryttelyn. Ikä onkin seikka, joka on aina muistettava ottaa huomioon kun seuraa ponin yleiskuntoa. Se ei ole lihonut enää vuosiin sillä tavalla kuin vaikkapa Namu, ja sen täytyy syödä huomattavasti enemmän saadakseen tarpeeksi ravintoa. Myöskään sen lihakset eivät enää kehity samanlaisiksi kuin ne joskus olivat, selkä alkaa kaventua ja luut tulevat pintaan. Sille myös esim. nyt vaivaavat jalkavaivat ovat luonnollista seurausta kahdenkymmenen vuoden aktiivisesta käytöstä, eikä siihen ole parannuskeinoa. Hevosen omistajana minulla vain on velvollisuus todeta, kuten vaikkapa nyt, että laukka on ratsastuksessa täst'edes pois suljettu juttu hevosen hyvinvointia ajatellen. Ei sen ihmeellisempää.

Kristina Niemelän kouluvalmennuksesta, vuosi 2012?
Ratsastaessa Hensun lempipuuhaa on aina ollut esteet ja kovaa meneminen. Poni ei voikaan ymmärtää, miksi Namu saa kaahata vaikka koko ratsastuksen laukassa kun se saa ravata kolme volttia koko tunnin aikana. Intoa sillä kyllä riittäisi, mutta ratsastajan on tuotettava pettymys. Tällä kevyellä käytöllä poni on nyt kestänyt jo kuukauden, joten sitä Hensun itsensä harmiksi sitten jatketaan edelleen. Hensu toimii niin ratsain kuin kärryjen edessä, mutta huomattavasti osaavampi ja varmempi sen on ratsastaa. Hensu osaa kaikennäköisiä temppuja sinne HeA tasolle saakka, mutta se, mitä sen saa tekemään riippuu ratsastajan taidoista. 


Hensu on herkkä kaikille avuille, eikä koskaan ole syytä potkia sitä sen enempää kuin repiä suustakaan. Ponilla on myös hieno tapa pysähtyä ratsastajan tipahtaessa. Hensun kanssa on tullut tehtyä myös kaikenlaista extemporea, kuten vaikkapa pulkkaratsastusta, vikellystä ja kaulanarulla maastoilua. Asioita, joita en kyllä ihan kenellä tahansa lähtisi tekemään. Tullessaan Hensu ei kovin sosiaalinen ollut, mutta vuosien varrella se on alkanut yhä enemmän viihtymään ihmisten rapsuteltavana ja paijattavana.

Vähän edistystä koulupuolella... :D
Hensulla on ollut joka talvi vähän ongelmia sisäilman kanssa, mutta kun Taavilla touhu meni todella pahaksi ja Hensu alkoi oireilla vähän samaan tapaan toteutettiin sitten projekti "Pelastakaa Hensu", eli toisin sanoen rakennettiin pihatto. Nyt ei ole enää ollut ongelmia sisäilman kanssakaan. Hensu on aina ollut äärimmäisen luotettava myös maastossa, joten se on ollut turvahevosena kokemattomammillekin kavereille, kuten Namulle ja Taaville. 

Tämä on kyllä paras kuva, ja aikalailla alkuajoilta vieläpä! Viime tipassa löysin tietokoneen syövereistä ;)
Hensulla olen kisannut näinä viitenä vuotena melko vähän, mutta joitain luokkia tasoilla puomi-70cm, HeD-HeB kuitenkin. Paras suorituksemme oli ehdottomasti viime vuoden SomRan juniorikoulumestaruuden voittaminen tasolla HeC, jonka jälkeen pääsimmekin enää yhdet ei-niin-onnistuneet koulukisat ennenkuin ponin jalat alkoivat toden teolla oireilla. Toivotaan, että Hensulla on vielä monta vuotta edessä, vaikkei sillä kenties enää kauan ratsastella voikaan! :)


Jäikö kysyttävää, kysy ihmeessä, nimittäin en oikein saanut tekstiin mitään tolkkua edes omassa päässäni! :D

lauantai 21. helmikuuta 2015

#17 Avoimet ovet

Noniin, tänään todellakin järjestettiin Someron Hevosharrastekeskuksessa Avoimet ovet -tapahtuma, jossa minäkin olin "toimihenkilönä" talutusratsastuksen puolella. Taavi oli hylätty Kyröön, joten se ei hupiin päässyt ottamaan osaa, mutta sen tilalle sain kuitenkin suloisen pienen welshponitamman Fay Princess.
Fay
(© Rebekka Jousmäki)
© Päivi Nietosvaara
Suunnitelmissani olisin ollut jo hyvissä ajoin paikalla, mutta kiitos pesukoneen olimme perillä tasan sillä minuutilla kuin tapahtuma alkoikin. Bongasin väenpaljoudesta Irinan ja Tildan ja painuin heidän kanssaan seuraamaan suomenhevosten kouluratsastusesitystä. Meni kyllä kaikilta todella hienosti, hyvin edusti jokainen tallia ja SomRaa!

Someron Hevosharrastekeskuksen facebook-sivulta!
© Rebekka Jousmäki!
Sen jälkeen otettiin Fay talutusponiksi todella liukkaalle ja märälle kentälle (varpaat yrittävät edelleen sulaa...) ja koko ajan sai kyllä olla ottamassa seuraavaa ratsastajaa kyytiin. Hyvä että jonosta pääsi eroon kun olikin jo seuraavan ohjelmanumeron vuoro. Vietiin poni karsinaan ja haettiin buffasta laskiaispullat Helenan laskuun ;) Sitten suuntasimme maneesiin. Tilda hoiti koko päivän hienosti poninhoitopistettä!

© Rebekka Jousmäki
Irina Kokko yritti siis Hoppusella rikkoa suomenhevosten korkeushypyn maailmanennätystä. Ihan sinne 172cm saakka ei ratsukon rahkeet (vielä!) riittäneet, mutta hienosti lentelivät 143cm korkean muurin yli puhtaasti kuitenkin! Varmasti tehtävää vaikeutti myös tuon korkeuden jälkeen esteen päälle ilmestynyt, erivärinen puomi. Hienosti kuitenkin, tuli rikottua niin hevosen kuin koko tallin korkeusennätys! :)

© Päivi Nietosvaara
Siitä saikin jälleen kiirehtiä (sillä pihalla kiemurteli jo pitkä jono!) varustamaan Fayta uudelleen. Tällä kertaa pääsimme maneesiin, jossa oli kyllä paljon mukavampi talutella. Alkuun oli aika jännää olla pikkuisen Faysulin kanssa samassa tilassa hurjan kokoisen Hoppusen kanssa, mutta hienosti sekin sujui. Irina toi ponivahvistukseksi Viken, ja Helenakin ilmestyi hetkeksi Dinon kanssa tarjoamaan aikuisille ratsastusmahdollisuutta. Fay ja Vikke käyttäytyivät oikein hienosti, ja reilu tuntihan siinä sitten vielä tulikin taluteltua pieniä, innokkaita ratsastajia. Ehdottomasti söpöin oli tutti suussa ponin selässä keikkuva pikkuvauveli :3

Vas. Dino, Fay, Vikke. Tässä jono on jo vähän kutistunut, vaikka porukkaa vielä riittääkin :D
(Kuva otettu Someron Hevosharrastekeskuksen facebook-sivulta!)
Vikke ja Irina
(Kuva otettu Someron Hevosharrastekeskuksen facebook-sivulta!)
Kun talutukset olivat ohi toimitimme Irinan kanssa ponit karsinoihin ja menimme syömään maistuvaa ja kaivattua hernekeittoa ja leipää, Helenan piikkiin taas! ;) Katselin vielä hetken, että mitäs kirpparilla olikaan ollut myynnissä, mutta mitään ei tällä kertaa tarttunut mukaan. Jutustelin aikansa vielä Mian ja Caritan kanssa, ja sitten äiti tulikin kaupasta ja lähdettiin ajelemaan kotiin. Videopostaus ei taaskaan onnistunut niin kuin ajattelin, joten siksi alustamaan normaali postaus D:

Videopostaus

Koko kouluratsastusesitys

Korkeushyppyennätysyritys

Kotona jaksoin vähän aikaa puuhailla heppojen kanssa maastakäsin, ja etenkin Namu tykkäsi siitä kovasti. Hensukin tykkäsi kyllä herkkuosuudesta, mutta työ sen eteen oli sen mielestä sietämätöntä - ja herkuista luopuminen vasta kamalaa olikin!

perjantai 20. helmikuuta 2015

#16 Kengityksiä ja rokotuksia

Keskiviikkona aamulla (9.00!!) oli hevosilla kengitys, ja se oli kyllä lomaviikon kamalin aamu! Ensinnäkin nukuin pommiin, ja olin tallissa vasta puoli yhdeksältä. Kymmenen minuutin kuluttua kengittäjä jo ajoikin pihaan ja minulla oli kaikki vielä ihan kesken... Sitten pääsi tappelemaan Namun kanssa siitä kengitetäänkö ne takakintut vai ei, ja lopulta se jäikin alakynteen ja kengät saatiin koipiin. Onneksi Hensu oli luotettavaan tapaansa helppo ja rauhallinen, seisoskeli vain paikallaan ja nosteli joka jalkaa vuorollaan aina pyydettäessä!

Poni kengitettävänä
Päivällä (siis siihen aikaan kun yleensä näin lomalla heräilen!) menin sitten ratsastamaan Namun. Ensin ajatuksena oli hypätä sillä, mutta laiskuus iski ja meninkin sitten koulua. Eikä kyllä yhtään harmittanut ettei hyppäämään sitten päässyt, niin mainiolla tuulella Namu taas oli! Äitikin kävi siinä vilkaisemassa ja totesi hänkin että Namu ihan oikeasti ajoittain näyttää hevoselta ja on kyllä nyt parissa viikossa kehittynyt hurjasti! Todella hyvät fiilikset taas jäi ratsastuksesta.

Paksukainen jo käsiteltynä
Viiden aikoihin Oona tuli viikottaiselle tunnilleen. Haimme Hensun tarhasta ja hoidimme kuntoon. Huomasin sen vasemmassa kankussa ilkeän näköisen vekin, mutta onneksi se sitten lähempää tarkasteltuna ei ollut kuin pieni pintahaava. Laitoin Oonan keskittymään ihan kunnolla Hensun pysäyttämiseen ja kääntämiseen, ja teetin ratsukolla mm. kolmikaarista kiemurauraa ja loivaa kiemurauraa. Uutena juttuna tällä kertaa otettiin peruutukset, jotka muutaman haparoivan yrityksen jälkeen lähtivätkin sujumaan hyvin. Aika vain meinasi vähän loppua kesken, joten yhtäkään tehtävää ei montaa toistoa ehditty tehdä.


Enska :3
Torstaina Jemina ja Repe tulivat meille Enskan kanssa, ja tosiaan kuvailtiin lyhäriä joka saikin taas positiivisen vastaanoton youtuben puolella! :) Sen lisäksi he ratsastivat Hensun ja Namun ihan normaalisti, Jemina meni Hensulla ja Repe Namulla. Repen kommentti Namusta oli suurinpiirtein: "Laikku ei ikinä oo läheskään tämmönen vaikka sillä ois kuinka paljon energiaa!" Niin no, sellainen se Namu on! :D Oli kiva huomata kuinka alkusinkoilujen jälkeen tamma kuitenkin malttoi vähän kuunnella Repeäkin ja menihän se pätkiä ihan nätistikin. Ensi kerralla sitten hyppäämään!




Jemina meni Hensulla jälleen pääasiassa käyntityöskentelyä (tietenkin), mutta alkusäätöjen jälkeen meno oli kivan ja helpon näköistä. Ihan parhaimmillaan ei parivaljakko kuitenkaan ollut, joten ajattelinpas pitää joku päivä tässä Jeminalle taas oikein kunnon rääkkitunnin - ja jos yksi ei riitä niin Namulla perään toinen! Pikkaisen ratsukko teki ravityöskentelyäkin, mutta kun ponia ei oikein uskalla rasittaa niin se jäi sitten todella vähäiseksi. Teki kuitenkin oikein hyvää Jeminan ratsastus taas Oonan jälkeen, heti vain luulot pois ponilta jos kuvitteli voivansa mennä oman päänsä mukaan! Lopuksi minäkin menin Hensulla muutaman kierroksen, mutta vain koska olin niin jäässä kentän laidalla :D



Perjantaina ratsastin Namun siinä puolenpäivän jälkeen ihan kevyesti ja nopeasti (40min) useammastakin syystä. Ensinnäkin kenttä oli kyllä ihan jumalattoman liukas, oikeastaan paremminkin luistinrata kuin hiekkatarha! Onneksi Namukin alkukiitojen jälkeen tajusi ottaa rauhassa, koska muuten olisimme varmasti olleet vielä nurin. Toisekseen Namulle tuli jälleen pakollinen viikon lomailu rokotuksen takia.




Ihan alkukäynneissä Namu sinkoilunsa jälkeen muuten kuljetti minut pihattoon :''D Alkuun Namu oli todella piitkän tuntuinen ratsastaa eikä sen takajalkoihin tuntunut saavan yhtään enempää kontrollia kuin suuhunkaan eikä oikein mitkään avut tuntuneet menevän läpi. Siitä huolimatta aloin ratsastamaan takaosakäännöksiä ja pohkeenväistöjä. Alkuun oli kyllä aika hurjaa säätämistä, mutta lopuksi sain muutaman ihan kivan liikkeen näin aloittelijatasoomme nähden!

Heh :')

Ennen neljää oli sitten se Namun rokotus. Ihan hevosiin erikoistunut eläinlääkäri kävi tammuskaisen rokottamassa ja sujui kyllä niin kätevästi että! Namu ei ollut koko toimenpiteestä moksiskaan, ja Hensukin (joka aikaisempaa eläinlääkäriä on pelännyt kuollakseen - ei ole edes karsinasta antanut tämän nähtyään kiinni!) tunki väkisin katsomaan mitä eläinlääkärillä olisi sille annettavaksi... Mene ja tiedä mitä noidenkin päässä liikkuu!


#15 Lyhytelokuva Hämäräkaksikko

Eiliseen arvoitukseen ei arvauksia tullut, mutta siis lyhäriähän me jälleen kuvailtiin!


Seuraile meitä:

Youtubessa
Blogeissa
Instagramissa
  • Jemppu: jemppuuh_
  • Repe: nuutnuutnuut

torstai 19. helmikuuta 2015

#14 Mistä on kyse?

#13 Hyvä teko!

Tosiaan, laskiaistiistaina käytiin Hensun kanssa ottamassa osaa vanhusten makkaranpaistoon telkkarista tutussa Palvelutalo Tervaskannossa! Äitini on samaisessa paikassa töissä, jota kautta sitten mekin ponin kanssa tähän päädyttiin. Paikallehan oli ihan etsitty rekihevosta, mutta kukaan ei ollut kuitenkaan päässyt. Niinpä äiti oli luvannut, että meiltä tulee edes rapsutteluhevonen paikan päälle.

Käy toki tykkäämässä facebook-sivusta!
Hensun eväät reissulle

Mukaan tuli myös kaikennäköisiä naruja, mm. liinat, riimut ja narut, suitset...
Ja tottakai näin talvella kuljettaessa fleece-loimikin ponille tarvittiin
Ja Hensun omat kuljetussuojat pääsivät vaihteeksi oikean omistajan jalkoihin :)
Hensu käyttäytyi uskomattoman hienosti koko ajan! Se ei pelännyt pyörätuoleja, ei leikkiviä lapsia (jotka juoksentelivat kyllä hipoen ohi joka suunnasta!) eikä nuotiotulta. Alkuun hieman ihmeteltyään taisi todeta hyväksi paikaksi kun porkkanaa ja leipää sai mutustella oikein ahkerasti, eikä olisi lopulta kotiin meidän vanhuksemme enää lähtenytkään. Lastattiin sitä tosiaan pitkään ja hartaasti. Lopulta iskä ajoi traikun vähän kauemmas ja kokeiltiin uudestaan ja sillon viimeinkin poni suostui kyytiin tallustelemaan.

Ei tyyppi varmaan osannut arvatakaan tällaista päivää tulevan - ei osannut omistajansakaan!

Traikkukin piti herätellä talviunilta
Kuljetuskuosi

Hensu kuljetetaan aina kahden hevosen trailerissa levennetyssä paikassa kokemustensa takia
Heti kun äiti tästä minulta kysäisi olin minä ihan valmiina lähtemään mukaan. Jeminankin piti ensin tulla, mutta perui sitten kuitenkin osallistumisensa. Oli kyllä äärimmäisen koskettava ja silmiä avaava kokemus kuunnella muutaman vanhuksen tarinoita nuoruuden hevosistaan ja lukea vielä jälkikäteen facebookista, että vierailulla oikeasti oli vanhuksiin hirvittävän positiivinen vaikutus. Jos vain joskus saan tilaisuuden uusintaan, niin tottakai ponin kanssa mennään uudelleen! ♥

Perillä!

Kuva otettu Tervaskannon facebook-sivulta!
Kuva otettu Tervaskannon facebook-sivulta!
A-studio tosiaan toteutti talven ajan kampanjaa Hoivakoti Kuntoon juuri Someron Tervaskannossa, joten siellä näkyi ja näkyy yhä vähintäänkin yhtä selvästi kuin muuallakin myös Hyvä teko -kampanja! Haastankin siis jokaisen postauksen lukevan käymään siellä lähimmässä hoivakodissa vierailulla, sillä juuri sitä vanhukset elämäänsä kaipaavat! Mitään hevosen kokoista sen ei tarvitse olla - mene vaikka pelaamaan korttia tai vain jutustelemaan! Tarkemmat ohjeet löydät kyllä nettisivuilta!


Turvallisesti ja hyvillä mielin kotona! :)
Kommentteja toivotaan aiheeseen liittyen!
Kävitkö tekemässä hyvän teon?
-->Millaisia tunteita se herätti?
Mitä mieltä olet tällaisesta toiminnasta?