#295 Juhannusaatto

Ensimmäinen kolmesta mydaysta, olkaa hyvät.

linkki

#294 Kiva kavalettitehtävä

Seuraavaksi on luvassa kolme myday-videota juhannukselta, mutta sitä ennen ajattelin vielä laittaa tämänkin videon julkaisuun. Kun suunnitelmana on hypätä ratatreeniä laitan esteet yleensä ihan oman pään mukaan niin, että radalla mielellään on hyppyjä molempiin kierroksiin, linja tai sarja, sekä laukanvaihtoja. Joskus ajatuksena on treenata esimerkiksi uusinnan teitä, jolloin tehtävien rakentaminen vaatii enemmän ajatusta. Kavalettitehtävät taas ovat niitä, joihin yleensä päädyn hakemaan inspiraatiota netistä (kannattaa hakea esim. jumping exercises for horses, tuloksia tulee aika lailla reilummin (ja parempia) kuin suomenkielisillä hauilla). Niin tälläkin kertaa ja nopeasti löysinkin pari inspiroivaa tehtävää, joista tällä kertaa valitsin kolmikaarisen uran. Vaikka alkuun oli ajatuksena nostaa ristikot lopuksi 70cm pystyiksi, olinkin niin laiska että hyppäsin vain pienenä ratana esteet, joita olin vähän siirrellyt pois tieltä. Nämä kaikki olivat ihan pieniä, vain okseri oli 80cm eikä sekään nyt ole mikään iso. Ratoja ennen tein kuitenkin vähän työskentelyä puomilla ja sen jälkeen ravissa ja laukassa hyppyjä kolmikaarisella. Kokeilin myös vähän rajoja ja hyppäsin ristikot niin vinosti kuin uskalsin. On muuten yllättävän pelottavaa hommaa, mutta ainakin tuli kokeiltua että voin uusinnassakin hypätä melko vinoon (ei kyllä noin paljoa jos esteet ovat ristikkoa isompia :D). Kiva kokeilu tuo silti oli! Namu oli koko ratsastuksen mukavan rento ja kuulolla, joten pitkästä aikaa kavaleteilta ja hyvä mieli. :) Hyppäsin vartin verran, joten karsin videolle jokaisesta tehtävästä vain osan :D

linkki

#293 Vertailua

Muutama postaus sitten puhuin juuri kahdesta eri tavasta ratsastaa Namulla koulua: vaatimalla kaikkihetinyt tai sitten olemalla hiljaa selässä. Päädyin toteuttamaan jälkimmäistä, ja syy siihen selviää mielestäni melko hyvin alla olevasta videosta. Tällä samalla tavalla ollaan siis jatkettu treeniä nyt muutama kerta, ja pikkuhiljaa aletaan jo päästä siihen pisteeseen mitä talvella oli! Sitten taisi iskeä ahneus ja yritettiin harppoa liian isoja askelia kerralla, mutta nyt näyttää taas paremmalta. Tänään pystyin jo ratsatamaan pari ohjelmaa läpi, niin paljon parannettavaa niissä on mutta yksi ravivoltti onnistui jo (ja ravihan on ollut se kaikkein vaikein askkelaji viimeisen puoli vuotta!) Verratkaahan tätä siihen parin postauksen takaiseen!

linkki

#292 Loimaan kisat

© Tytti Lehtinen

Viime viikon sunnuntai se vasta mielenkiintoinen päivä olikin! Ensinnäkin harvemmin kisoihin lähdetään iskän kanssa, tai ainakaan niin että riittää hyvin kun herää kymmeneltä ja lähtee ajelemaan kahdeltatoista. Ikinä aiemmin ei ole ratsureimaa seisotettu myöskään trailerissa, mutta nyt kun paikan päällä oltiin ajoissa ja kisat olivat aikataulusta myöhässä katsottiin järkevämmäksi pitää hevonen kopissa pari tuntia. Vasta viimeinen puoli tuntia oli pollesta tylsää aikaa, mutta muuten sen uskalsi hyvin jättää vahtimattakin ja kaikki sujui hienosti.

Vasta radankävelyn jälkeen otimme hevosen ulos eikä kuntoon laittamisessa sitten kovin montaa minuuttia mennytkään. Selkään hypättyäni ehdin kävellä hieman ja sitten pääsikin sujuvasti verryttelemään. Koska kenttä oli niin märkä oli maneesi jaettu kahteen osaan, toisessa siis itse kilpailusuoritus ja toisessa verryttely. Siksi tilaa ei ollut kovin paljoa, mutta loppujen lopuksi meillä ei ollut mitään ongelmia mahtua. Verryttelyssä tamma oli ihan kamalan jännittynyt. Se on ennenkin mennyt ihan sekaisin tilanteesta, jossa muut hevoset hyppäävät ja laukkaavat kun se vasta tulee, ja luulen, että nyt myös pieni tila lisäsi tätä fiilistä hevoselle. Ravailut sujuivat ihan ok ja laukassakin vielä pärjättiin, mutta sitten kun tavalliseen tapaani yritin hypätä sitä mitä tarjolla oli, ottikin hevonen vähän yllättäen stopin. Toki este oli valkoisista puomista ja tilanne edelleen tamman mielestä ahdistava, mutta tuli se silti vähän yllätyksenä, ja siinä kohtaa kieltämättä kävi jo mielessä, että mitähän tästäkin tulee. Katselin jo rataa sillä mielellä missä on pelottavia esteitä, mutta ei sitä ongelmaa pysähtymisestä sitten enää onneksi kuulunut.

Helena laski esteen pieneksi ja tulimme sen aika monta kertaa, sillä hypyt olivat enemmän ja vähemmän jännittynyttä räpellystä edelleen. Kisakorkeudella olevalle okserille sentään tuli ihan kivoja hyppyjä ja mitä enemmän hyppyjä tuli alle sitä enemmän tamma vähän rentoutui. Kyllähän se edelleen juoksi alta ja oli huono, mutta sen kanssa alkoi pärjäämään. Radalle lähteminen oli silti aika ristiriitaisissa fiiliksissä, sillä tamma tosiaan tuntui siltä, että johonkin stopataan tai sitten mennään täysillä seinästä läpi.

© Niina Suomela

© Carita Ingman

© Niina Suomela
Paha valkoinen verkkapysty

© Tytti Lehtinen

Radan kävelyssä pistin merkille muutaman vaikeamman kohdan. Laineokseri, joka oli sekoitus sinisiä ja pahoja valkoisia puomeja ja erityisesti sen jälkeinen käännös vasemmalle. Videollakin vielä näyttää että tilaa olisi, mutta ensimmäisellä kerralla oli muuten hilkulla että ylipäätään kääntyi. Uusintaan olin leikitellyt ajatuksella ratsastaa superlyhyet tiet, jolloin ehdottomasti vaikein kohta olisi toisiksi viimeinen pysty ja sitä seuraava kääntyminen oikealle. Kävin myös näyttämässä tuomarin suojana olleet pelottavat possut tammalle, vaikka eiväthän ne siitä niin kovin pelottavia olleet.

Lähtömerkin saatuamme se oli sitten menoa. Pari ensimmäistä estettä meni vielä jännittyneissä fiiliksissä, mutta sitten meno alkoi rentoutua ja sujua paljon paremmin. Teimme aivan varmasti jälleen kaksi parasta rataa, muita onnistuneita ovatkin olleet Someron junnumestaruus ja Paimion 80cm, niissä olemme todellakin tehneet parhaamme ja pärjänneet samalla mukavasti. Perusrata alkoi helpolla pystyllä, josta oli mukavasti tilaa matkustella seuraavalle esteelle. Meno oli ihan rauhallista, vaikka Namu olisi mielellään mennyt kovempaakin. Silti se ei tuntunut kädelle yhtään raskaalta, kokeili vain ajoittain saako mennä. Kolmosella jäin itse vähän jälkeen, mutta muuten siihen tuli tosi kiva hyppy. Nelonen olikin sarja, ja pitkästä aikaa sekin meni vaivattomasti. Tykkään niin paljon enemmän yhden askeleen sarjoista! Seuraava linja oli vähän työläs, mutta onneksi itse laine ei ollut yhtään muita esteitä vaikeampi. Sen sijaan käännöksessä sai kyllä ihan kääntää, vaikka esteen päälläkin kyllä kerrankin olin itse selkeästi menossa oikeaan suuntaan. Perusradan viimeiselle oli pitkä lähestyminen, mutta sekin tultiin tällä kertaa ihan rauhassa,

Uusinnan alkaessa päätin pistää kaiken peliin, sillä luokassa oli paljon pikkuponeja, jotka menevät mistä välistä tahansa. Siispä sarjaa kohti hevoselle vähän pohjetta ja riskillä vähän vauhdilla yli. Uusinta ei missään nimessä ollut vielä kaunis, mutta ensimäinen uusintamme kuitenkin, jossa oikeasti käännettiin kaikki tai ei mitään. Seuraavalla pystyllä olin taas vähän hypystä jäljessä ja oikea ohja jäi johtamaan liikaa, mutta hieno tammanen piti puomin kannattimillaan. Sitten alkoikin kääntäminen, joka tosin kostautui heti seuraavalla pystyllä kun otin ylimääräisen askeleen ja hyppy tuli pohjasta. Linjalla kuitenkin vain enemmän eteen ja seuraavasta puhtaasti yli, tosin kosketus sinne tuli. Mutta melkein ei lasketa, joten kolauttelu ei tässä kohtaa haitannut. Seuraavalle esteelle käänsin tosi rumasti, kun ulkoavut eivät ihan perille menneetkään yksinään. Ihan mielettömän tyytyväinen olen kuitenkin seuraavaan käännökseen, siinä ei meinaan ylimääräistä tilaa ollut. Tässä kohtaa yleisö oli jo ihan menossa mukana, mutta piti sitten liian innoissaan tuupata viimeiselle esteelle, jolloin takajalat ottivat okserin etupuomin mukaansa. Mielettömän harmittava puomi, sillä aikamme oli ihan uskomaton! 30s ja risat, ja puhtaalla radalla olisimme olleet toisia! Tällä kertaa tyytyminen oli kuitenkin 10/25 sijaan, harmi ettei muita uusinnan neljän virheen ratoja ollut sillä olisimme varmasti olleet nopeampia ;)

© Niina Suomela

© Niina Suomela

© Niina Suomela

© Niina Suomela
Onneksi on täydellinen satula, mikä siellä kaulalla makoillessa kun polville on tukea :D

© Tytti Lehtinen

Sitten edessä oli ehdottomasti päivän jännittävämpi rata, nimittäin meidän molempien ensimmäinen metri. Helena kyllä sanoi maneesin koon nähtyään, että minun pitäisi harkita tarkkaan kannattaako ensimmäisestä metristä tehdä erityisen vaikeaa. Onnistuneen 80cm jälkeen sain kuitenkin ihan kannatuksen yritykselle, sillä pieneen tilaan tottuneina paikkahan oli kuin tehty meille. Onneksi radankävelyssä esteet olivat vaan 90cm, olisi voinut muuten iskeä rimakauhu. Rata oli sopivasti vaativampi, mm. heti alkuun oli linja ja tie kuudennelle oli Namun kaltaiselle hevoselle, joka heposti oikaisee esteiltä, melko kinkkinen. Myöskään sitä seuraavalla kaarevalla linjalla ei niin kauhean paljoa ollut aikaa, ja siihen perään oli vielä sama tiukka käännös kuin aiemmassa luokassa. Se hyvä puoli oli siinä, että starttasin ainoana metrin ja koko kilpailujen viimeisenä, että verryttelyssä oli rauhallista. Namu olikin heti paljon kivempi ja sain kummallekin esteelle hyviä hyppyjä. Vain yksi ratsukko pääsi uusintaan ja sekin hylättiin siellä, eli sinänsä minulle riitti voittoon uusinnan läpi rämpiminen ilman hylkäystä. Tavoite tietysti oli selvitä hengissä perusradan maaliin, ja tämä tavoite niin ylitettiin! 

Ennen suorituksen alkua oli vielä ahdistava kaksiminuuttinen siinä radalla odotellessa ja seuratessa, kun esteitä hilattiin se 10cm ylöspäin. Kun sitten sain lähtömerkin, aloitin radan melkoisen halvaantuneena. Ensimmäiselle esteelle syöksyin oikein kunnolla, mutta sitten ryhdistäydyin ja aloin ratsastaa. Ja jälleen ratsastinkin oikein kivan radan! Seuraavana oli linja, joka meni helpon tuntuisesti siitäkin huolimatta, että lähestyminen ei ollut erityisen tilava ensimmäiselle esteelle. Sarja meni myös oikein rauhassa, josta olikin taas pitkä tie seuraavalle. Hypyssä jäin vähän jälkeen, mutta ainakin sain pollen kulkemaan suoraan, jolloin haastava tie kuudennelle meni ihan nappiin. Linjan toisen okserin ylitettyämme alkoi uusinta, mutta päätin ratsastaa sen rauhassa ja hakea tasaisen radan. Olihan tavoite jo nyt ylitetty. 

Uusinta olikin mukavan rauhallinen mutta sujuva, ensin yksittäinen pysty ja siitä linjalle, joka oli ihan normaalit askeleet. Seuraavalle pystylle oli pitkä tie, jossa meinasi vähän laukka venähtää pitkäksi, mutta ennen estettä sain homman taas haltuun. Tämä pysty oli jotenkin hämäävän värinen, mutta silti siinäkään ei ollut mitään ongelmaa. Viimeisenä oli sarja, jonne mentiin yhtä rohkeasti kuin ensimmäisellä kerralla ja tuplanollalla maalissa! Heppanen sai valtavasti kehuja ja taputuksia, mahtoi yleisöä naurattaa :D Tällä ratsastuksella mentiin sitten palkintojen jakoon hakemaan sinivalkoinen ruusuke, jonka tuomari sai jopa laittaa suitsiin! Kunniakierroskin mentiin kerrankin rauhassa, hieno hevonen! Tässä radassa olen erityisen tyytyväinen paitsi hevoseen myös itseeni. En mokaillut yhtään paikkaa, ainoastaan olin yhdessä hypyssä vähän jäljessä (eikä siinäkään niin pahasti) ja muutenkin luotsasin meidät läpi radasta todella tasaisesti ja varmasti. Niin olen tyytyväinen, seuraavissa kisoissa sitten samat luokat! 

© Tytti Lehtinen

© Tytti Lehtinen

Tällaisia kuvia syntyy kun iskä opettelee käyttämään kameraa :D

linkki

Hauskaahan tässä kaikessa oli se, ettei päivä suinkaan päättynyt vielä siihen. Kisojen venyessä ja ollessamme kuitenkin jo melko lähellä mummolaa, päätimme hakea veljeni kotiin samalla reissulla. Ei muuta kuin auton keula kohti Viialaa ja siellä hevonen ulos trailerista. Siellä Namu sitten patsasteli toista tuntia keskellä "kaupunkia". :D Syöminen oli vähän haastavaa hevonen narun päässä (lähinnä koska eväät olisi kuulemma pitänyt jakaa), mutta muuten tamma käyttäytyi ihan mielettömän hyvin. Ei tarvinnut lähteä pyydystämään konia kyliltä ja saatiin me naapuritkin hämmästymään ihan kunnolla. Ei se hevonen tuolla ihan jokapäiväinen näky taida olla :D

Päivä venyi myöhäisestä lähdöstä huolimatta kymmenen tuntiseksi ja matkaa tuli taitettua yli kaksisataa kilometria, mutta mielettömän hienosti hevonen jaksoi koko ajan! Kotona oltiin sitten kymmenen jälkeen, eli aika nopeasti lensi kyllä hevonen laitumelle ja itse vällyjen väliin. Oli kyllä oikein kätevää, kun olin reissussa mm. kylmännyt jalat matkalla kisapaikalta mummolaan ja muutenkin ratsu oli huollettu matkan aikana jo täysin laidunkuntoon, yleensä kun nämä ovat vasta kotona. Seuraavaa reissua odotellessa!

Melkoisen harvinaisia, ellei ainutlaatuisia kuvia!

#291 Kisamatkalla Champion

Viikon takaisena lauantaina löysimme itsemme Namun kanssa mätsäreistä. Joku hullu päähänpisto sekin alun perin oli, mutta toisaalta todella kiva saada hevosesta arvostelu, epävirallinen tietysti mutta kuitenkin. Alkuun ajatuksena oli ottaa Taavikin mukaan, mutta kun matkaan tuli sen verran paljon muuttujia (kuten hevoset asuvatkin yllättäen tällä hetkellä eri osoitteissa, eikä kukaan halunnut lähteä roikkumaan raivostuttavan ponin narun päähän) päätimme lähteä liikenteeseen yhden nelijalkaisen voimin. Se oli toisaalta ihan hyvä päätös, etenkin jos Taavi olisi kilpaillut poniluokassa, jolloin minun olisi pitänyt esittää hevosia samaan aikaan kahdessa kehässä. Nyt ainakin Namu sai täyden huomion ja pystyi keskittymään rauhassa yhden hevosen kanssa touhuamiseen. 

Aamulla lähtö oli aamusta, mutta ei nyt ihan mielettömän aikaisin. Tavaraa tuntui olevan mukana naurettavan vähän, mutta kummasti niillä koko päivän selvisi (tai itseasiassa vain muutaman hassun tunnin, sillä kotona olimme jo puoliltapäivin, uskomatonta!). Namulle elämää suurempi ongelma oli uskaltautua valjastuskatokseen, mutta sitä suuremmalla syyllä kun sellainen kerran oli käytössä sinne myös mentiin. Joutui tammaparka pyörtämään päätöksensä ja painelemaan katokseen, missä onneksi sitten seistiin ihan nätisti alkujärkytyksen jälkeen. Olimme luokan viimeinen pari, joten aikaa valmistautumiseen oli paljon. Käynti ja seisominen sujui hevoselta hienosti, mutta ravissa liike oli aikalailla maahansidottua ja laiskaa. Raipan avustuksella sain pari parempaa pätkää, mutta nekin esitettiin sitten parkkialueella. Tuomarilta ne jäivät tällä kertaa kokonaan väliin...

Kuvat Seidi Siimes ja Pilvi Vähämäki, kiitos!

Kun sitten koitti aikamme astella kehään ei meidän paria löytynytkään. Henkisesti olin valmistautunut vielä katsomaan mallia meitä ennen olevalta hevoselta, joten vähän kieltämättä sekoitti ettei sellaista sitten ollutkaan. Onneksi sain selvät ohjeet niin selvisin sitten kuitenkin, juuri niin minun tuuriani :D Ensin hevonen kävelytettiin kolmiolla ja seisotettiin sitten tuomarin eteen. Tähän saakka sujui hyvin ja mukavan rennosti, mutta kun tuomari Alex Muurinen sitten tuli kokeilemaan tamman lihavuuskuntoa (köh köh) mietti Namu jo hetken aikaa, mihin se singahtaisi. Päätti sitten kuitenkin pysyä aloillaan, ihan hyvä niin. Tämän jälkeen esitettiin vielä käyntiä edestakaisin ja ravi kolmiolla. Kuten aiemmin jo mainitsinkin ei tamma ravissa oikein liikkunut, mutta muuten se esiintyi kyllä ihan edukseen. Tästä esiintymisestä arvostelut lukevat myöhemmin, mutta palkinnoksi tamma sai punaisen ruusukkeen (joka on siis parempi kuin sininen ruusuke), johon voi olla tyytyväinen!

Tämän jälkeen kävin kuvauttamassa tamman virallisella pisteellä (ja oli muuten hankalaa saada ne korvat pystyyn edes hetkeksi, huh mikä homma!) ja sitten vain odoteltiin värikehien alkua. Tässä päästin itse tamman vähän turhan paljon nukahtamaan enkä ravuuttanutkaan sitä enää, joten odotetusti se ei kehässäkään enää esittänyt kunnollista liikettä. Alkanut sadekaan ei mieltä ylentänyt, eli ymmärtäähän sitä hienohelmaa. Ja olihan siellä poikiakin, tammat... Värikehästä ei siis enää menestystä tullut, mutta yksilöarviointiin ja tamman yleiseen käytökseen voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Jos joskus toiste sattuu tällainen tapahtuma lähettyville, niin voihan sen heppasen pyöräyttää kehässä toistamiseenkin!

ARVOSTELUPÖYTÄKIRJA

Yleisvaikutelma

Rento käynti

Hieman paksussa kunnossa (onpas kiltisti sanottu!)

Lyhyt selkä

Lihaksikas lautanen

Hyvät jalka-asennot

Ravi tahdikas, saisi olla lennokkaampaa

Kaunis, siro pää

Käyttäytyminen

Hieman arka, muotta luottaa esittäjäänsä. 

(Ilo kuulla että tehty työ tuottaa näkyvää tulosta!)

Esittäminen

Rauhoittaa hevosta hyvin äänellä.

Lisämaininnat

Yhteistyö toimii erittäin hyvin.

PUN

Värikehän liike, aika järkyttävää...

Kiitos Sennille ja tiimille erittäin hyvin toteutetusta tapahtumasta!

#290 Jotain ajatusta

Kirjoitan lyhyesti, koska minulla ei ole muuta materiaalia kuin tuo yksi video, ja paljon kivempia postauksia tulossa ihan lähiaikoina! Olen kuitenkin jonkin verran miettinyt edistymistä koulupuolella, ja tullut siihen tulokseen, että talvesta ollaan menty alaspäin. Laukan laatu on laskenut paljon, enkä saa hevosta myötäämään minulle enää oikein missään askellajissa. Tällä hetkellä ihan ajattelemattomasti toteuttamani linja silloin tällöin koulua milloin milläkin tavalla ei selkeästi johda toivottuun lopputulokseen, joten lienee muutoksien aika. Laitetaan vertailuun 12. ja 13. päivän ratsastukset, sekä tänään tekemäni treeni. Ensimmäisistä näkyykin videolla, eli hevonen on jännittynyt ja juoksee alta. Minä itse teen selässä hirveästi, ja vaikka sunnuntaiyöllä hevonen tuntuikin todella kivalta niin seuraavana päivänä tämä ei toiminut. Paljon tyytyväisempi olen tämän päivän ilman satulaa humputteluun, jossa vain ympyröillä tarjosin tasaista tuntumaa. Ja niin se ratsu vain joka askellajissa alkoi tulla paremmin tuntumalle, ja esimerkiksi laukkaan alkoi tulla heti sitä samaa tuntumaa mitä talvella meillä oli. Kun näitä kahta vertailee, lienee melko helppoa arvata kummalla linjalla jatketaan töitä. Edetään sitten kuinka hitaasti tahansa, niin jatkossa edetään vain yhtä linjaa. Hyökkäämättä hevosen kimppuun, pistäen pääpainon rentoudelle ja pyörien niillä ympyröillä sitten vaikka seuraavan vuoden.

linkki

#289 Ennätys!

Olen aika lailla sanaton. Minulla on aivan uskomaton hevonen, joka jaksaa aina yllättää! ♥ Tiistaina hyppäsin pienen breikin jälkeen yhden pienen ratatreenin, joka oikeastaan sisälsi kaksi kaarevaa linjaa eri askeleilla ja sitten uusinnan käännökset kumpaankin suuntaan. Sunnuntaina hyppäämme Loimaalla kisoissa 80 ja 100cm, joten noilla korkeuksilla pidettiin radat. Otin ihan muutaman verkkahypyn ja aloin sitten tulemaan tehtävää, ja kuten arvelinkin oli eniten tekemistä pienissä käännöksissä. Vasemmalle tuo tamma kääntyy kyllä melko näppärästi, mutta oikealle laukka vain huononee ja eteneminen hidastuu, jonka lisäksi joudun vielä johtamaan ohjalla aika reippaasti. Tosin ei me kyllä ollakaan uusintaa juuri treenattu, että sinänsä ei ihme että tekemistä riittää. Pienemmissä esteissä ei ollut mitään ongelmaa ja isompikin rata sujui helpon tuntuisesti. Minulla oli todella varma olo ja uskalsin jopa leiskautella esteistä ihan huoletta yli. Yllättäen kaikki sujuikin hienosti, kun itse en yrittänyt liikaa. Namu hyppäsi niin rehellisesti ja hyvin ja itselläni oli aivan mahtava fiilis koko ajan, joten itsevarmasti ratojen jälkeen nostin yhden pystyn 110cm korkeuteen. Se tuli pienestä kosketuksesta alas, mutta jokin pääni sisällä laittoi nostamaan kannattimia vielä reiän ylemmäs. Pari pudotusta (ja yksi kielto aivan täysin kuskin toilailuista, mitäs roikkuu suussa viimeiseen saakka eikä anna edes laukata juuri ravia reippaampaa...) ennen kuin viimeisellä yrityksellä puomi jäi kannattimilleen ja näin oli tehty oma ennätykseni, 120cm! Uskoisin myös, ettei Namu ole tuon kokoisia ikinä hypännyt, mutta mistä sitä varmaksi tietää. Erittäin outoa, mutta kuukausi sitten jännitin enemmän metrin ylittämistä, kuin nyt tuota 40cm ratsuani matalampaa estettä... Sitä vain piti hehkuttamani, että on se upea hevonen ♥

Rakastan rakastan ♥

Taas oli alkuun kamerassa ihan väärä moodi päällä, onneksi huomasin vaihtaa kuvat videoon...

Videon lopussa hidastettuna parempi metrin rata ja 120cm pysty

linkki

#288 Summer bucket list

Ihan oma listansa kesän tavoitteille, asioille, joista osasta olen haaveillut vuosia! Mukana myös vähän tavallisempia asioita, mutta niidenkin toteuttaminen on aina yhtä kivaa! Mitä sieltä siis löytyykään? Tähän postaukseen saatan lisäillä asioita vaikka kesken kesän, mutta jälkipyykki kaikista käydään sitten syksyllä. Toivottavasti kaikki ollaan saatu toteutettua!

© Anna Weckman

Uittaminen

Tarvitseeko tätä edes selitellä, kuka nyt ei haluaisi uittaa hevosia! Jonkin verran ollaan voitu kotona käydä vettä roiskuttelemassa, mutta sen enempää ei täällä ole mahdollista tehdä. Ensimmäisellä ratsastusleirilläni pääsin uittamaan ja se oli huisin hauskaa, joten olen valmis vaikka lähtemään vähän kauemmas näissä merkeissä! Ja sitten todennäköisesti ratsu ei mene lähellekään vettä... :D

© Jemina

Yömaasto

Ah, joka kesäinen must to do -juttu! On aina yhtä hauskaa valvoa kaverin kanssa odottaen, että kello tulee tarpeeksi ja lähteä sitten sopivassa sokerihumalassa kuuntelemaan ja katselemaan luonnon yöelämää. Namua ei muistaakseni näille reissuille ennen ole huolittu (mistähän se johtuu), mutta tänä vuonna se saa aivan varmasti lähteä ratsuksi. Juhannus taitaakin olla paras aika toteuttaa tämä kohta, sillä jos yöllä on liian pimeää niin vaarana on törmäillä puihin (krhm, kokemusta on!) :D

Yöllä on superkaunista!

Tallissa nukkuminen

En edes tiedä mikä tässä minua kiehtoo, mutta koska tämän toteuttamista harkitsin jo joulukalenteriin (ja totesin että jäädyn), aion varmasti kesällä toteuttaa tämän. Kukahan kavereista mahtaa olla niin hullu että päätyy seuraksi? Hauskaa siitä varmasti tulee, eikä hevosiakaan haittaa kun niillä on mahdollista paeta toiselle puolelle laidunta! :D

Leiri
On aivan mahtavaa lähteä ratsastusleirille jonnekin, mutta viime vuosien tapaan se ei toteudu kohdallani tälläkään kertaa. Sen sijaan jo melkein perinteeksi muodostunut minun ja Jeminan pitämä leiri on jälleen tulossa heinäkuussa, ja sitä suunnitellaan ja odotellaan tietysti nyt jo innolla. Kaverit hoi, jos yhtään löytyy kiinnostusta osallistua niin viestiä minulle tai Jeminalle!

Kisahoitaja
Olen edelleen niin innoissani niistä Liedon koulukisoista, että varmasti marssin auttamaan jotain ystävää kisoihin silloin kun en pysty itse ottamaan osaa kisaan! On niin siistiä, kun pystyy ihan pienillä jutuilla olemaan avuksi toiselle (suurkiitos kaikille minua auttaneille ihmisille, olette korvaamattomia!) ♥

Ihan feikki kuva, mutta kyllä se kisahoitaja taluttelee hevosia.. ;)
© Rebe

Videopostaus kisoista

Paimion kisoista kuvattu video tuo edelleen hymyn huulille ja tekin piditte siitä kovasti, joten jossain sopivassa välissä täytyy taas ottaa tavoitteeksi kuvata teille videota kisoista. Täytyy vain joko opetella toimimaan aluekisoissa panikoimatta, tai suunnata vähän pienempiin kisoihin, joissa kuvaaminen on helpompaa. Tai sitten yrittää erikseen saada yhdet apukädet pelkästään kuvaamaan ;)

© Rilla Laine

Kisojen kuvaaminen

Lähes jokainen ihminen rakastaa, kun kisoista saa muistoksi kuvia. Vaikka itse en olekaan missään määrin hyvä kuvaaja, niin joihinkin isompiin kisoihin olisi todella siistiä päästä kameran taakse heilumaan. Muutenkin kisoissa on aina kivaa, vaikka itse ei ratsastaisikaan ollenkaan, joten tottakai lähden aina tilaisuuden tullen mukaan. :)

Lyhärit
Mikäs sen hauskempaa, kuin yrittää esittää kameran edessä nälkäistä Ursulaa tai terveellistä elämää viettävää Aunea ;) Elokuvat eivät kuitenkaan ole mitään ilman laadukasta seuraa, joten suunnitteilla on tavallisten muutaman hengen elokuvien lisäksi myös hieman suuremmassa porukassa toteutettava filmi, jota odotan erityisen innolla! Toivottavasti uusia lyhäreitä ilmestyy kesän aikana ainakin pari kolme kappaletta! :)

© Jemina

Teemakuvaukset
Ei ehkä ole niin hauskaa laittaa itseään prinsessaksi ja itkupotkuraivareiden saattelemana yrittää saada itsestään ja hevosestaan hyviä kuvia, joissa itse näytät ihmiseltä ja sillä hevosella olisi edes korvat pystyssä... Mutta se lopputulos on aina yhtä kaunista katseltavaa, kuvia, joita jaksaa katsella kerran jos toisenkin. Perinteisten prinsessakuvien lisäksi olisi kiva kokeilla jotain villimpää, ja Reetan ja Laikun pakotan aivan varmasti kameran eteen inkkareina! ;)

© Jemina

Maastoesteet
Ei liene salaisuus, että pienesti haaveilen joskus kilpailevani kenttäratsastuksessa. Kyllähän se tulevaisuus näyttää ihan lupaavalta - rataesteiden osalta :D Tänä vuonna riittäisi jo kuitenkin vallan mainiosti, että lopultakin ensimmäistä kertaa löytäisin itseni hyppäämästä oikeita maastoesteitä. En usko että se on mahdottomuus, mutta saa nähdä...

© Rebe

Irtohypytys
Namua ei ole ainakaan ikinä meillä ollessan hypytetty irtona ihan sen takia, että vaarana on ollut, että hevonen jatkaa matkaa aidan yli... Uskoisin kuitenkin, että laitumella pystyy hypyttämään, sillä aidat olisivat niin kaukana hypytyspaikasta. On erittäin mielenkiintoista nähdä miten pitkälle tammassa riittää kapasiteettia!

Rallittelu
Namu on hevonen, jonka pää vaatii välillä nollausta tai mistään ei tule mitään. Meiltä ei ole kovinkaan pitkä matka lähes täydelliselle rallisuoralle, sitä en tiedä miksei siellä tule vierailtua useammin. Talvella kävimme kerran vähän rallittelemassa, ja kyllähän sitä nyt kesällä on uusinnan aika! Jiihaa!

© Jemina

Kaverien hevosten ratsastelua

Ja jotta saa jonkun hyvän tekosyyn nähdä kavereita ja viettää laatuaikaa heidän kanssaan, on tietysti hyvä idea tunkea ratsastamaan heidän omilla tai hoidettavilla hevosillaan ;) Siksipä aion kierrellä kavereiden hevosia kesällä läpi, ja siinä samalla ehkä vaihtaa vähän kuulumisia kaksijalkaisten kanssa. Kesä ilman kavereita ei ole mitään!

© Reetta