maanantai 14. marraskuuta 2016

#301 On muilla Ferrarii... ♫

Lambourghinii, Bugattii, Jaguaarii, Paganii, mut mä lähden Sierralla Nevadaan ♪♪

Kuvat screenshotteja videolta, kiitos kuvauksesta Julialle!

Olen tällä hetkellä vain niin iloinen! Erittäin epävarmoilla fiiliksillä lähdettiin lauantaina hyppäämään Ypäjä Movember Showhun. En ole tottunut hyppäämään kisoissa vain yhtä luokkaa, eikä se yksi ainoa koskaan ole ollut isoin mahdollinen. Nyt kuitenkin olin ilmoittautunut pelkästään metriin, ja olen iloinen että niin tein.

Kyseessä olivat tavallaan kotikisat, sillä järjestyspaikkana oli Opistohalli. Tosin eipä Namu ole ikinä käynyt tuossa osassa opistoa, joten ihan vieraaseen paikkaan se kuitenkin päätyi. Ja jos joku kuvittelee, että kisapäivä on lyhyt kun järjestyspaikka on lähellä, niin ei todellakaan. Lähdin Jessin kanssa tallilta samaan aikaan, eli joskus kolmelta. Takaisin tallilla olimme sitten lähempänä kahdeksaa..



Ratsastimme siis kisapaikalle ja takaisin ja matkat sujuivat hyvin. Sitten vuorossa olikin paljon odottelua, kun Jessi hyppäsi 90cm. Kävelin melko pitkään verryttelyn puolella ja vasta radankävelyn jälkeen aloin ravailemaan. Muutama este radalla meinasi hirvittää, mutta enemmänkin mietin radan teknisyyttä. Heti alkuun löytyi minulle vaikea hyppy kaarteesta ulos ja siitä liian pitkä lähestyminen seuraavalle. Sarjat ovat olleet meille vähän vaikeita, mutta nyt en muodostanut niistä itselleni ongelmaa.

Verryttelyssä Namu oli sileällä ihan kiva ja hypytkin sujuivat, mutta ohjauksen kanssa oli jonkin verran ongelmia. Ei meinannut ratsu ihan kääntyä keskellä olevalle ristikolle. Vaihteita menoon kuitenkin löytyi helposti ja luottavaisin mielin pääsin lähtemään radalle.


Koko rata oli aivan täydellinen. Kaikki paikat osuivat, koko ajan meno tuntui helpolta ja pääsin vain fiilistelemään. Tottakai korjattavaa aina löytyy, mutta fiilis viimeisen esteen jälkeen oli mieletön. Aikaisemmat aluetason metrimme ovat päättyneet hylkyyn jo perusradalla, nyt tulokseksi tuli tuplanolla ihan mukavassa ajassa.

Lopulta sijoituimme luokassa vielä viidenneksi ja pääsimme kunniakierroksellekin. Palkinnoksi saimme kivan ruusukkeen, jonka Jessi tuhosi ja lisäksi pari purkkia biotiinia. Se loppuikin Namulta juuri hetki sitten. Meidän ratamme aikana soi Portion Boys:in Sierralla Nevadaan, ja tarkemmin kappaletta kuunnellessani tajusin sen kuvaavan hyvin minua ja Namua. Muut palkitut olivat klipattuja kisahevosia, minun ratsuni lihava ja karvainen rodultaankin tuntematon :'D Tähän suoritukseen päätin lopettaa kisakautemme, jotta ensi vuodelle on sitten hyvä fiilis jatkaa eteenpäin :)

9 kommenttia:

  1. Hienoa! Videota katsellesani jännitti, mutta hyvin teillä meni. Onnea!

    VastaaPoista
  2. Miten Jessi tuhosi ruusukkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiskaamalla sen repun pohjalle :( Nyt se on vähän elämää nähneen näköisenä Namun suitsitelineessä, etäisesti muistuttaa vielä ruusuketta ja oranssia/keltaista väriä :D

      Poista
  3. Opiskeletko ypäjällä hevosopintoja?

    VastaaPoista