♥Onnen huipulla♥

Tosiaan! Viime viikon torstaina minulla oli vuoden ensimmäinen estetunti Somerolla, joten luonnollisesti kuljetettiin Namukin paikan päälle. Hevonen yllätti kyllä superpositiivisesti kaikki lastaukseen osallistuneet: hetken ihmeteltyään konimus päätti kävellä suoraan kyytiin, eikä edes yrittänyt rynniä tapansa mukaan heti ulos. Tällä kertaa myös takajalkoihin oli laitettu suojat, kun kerran on hokkikausi ja kaikkea. No, vaikka ensimmäisillä harjoittelukerroilla ne olivatkin aivan kamalat, eivät ne tällä kertaa aiheuttaneet yhtään ylimääräistä hyppimistä! Matkalla tamma muutaman kerran hypähteli autossa, mutta perillä se ei ollut edes juurikaan hikoillut!

Tallissa oli vähän epäselvyyttä, mihin karsinaan hevonen majoitetaan, mutta laitoin sen kello 19 alkavalle estetunnille kuntoon Prinsessan karsinassa. Tunnilla oli mukana muitakin kokeneita hyppääjiä, ja vaikka Namu olikin ihan hirvittävän innoissaan niin mitään järkyttävän kauhean kamalaa ei päässyt tapahtumaan. Talvella tosiaan ollaan päästy hyppäämään ehkä se kolme kertaa, ja nekin ihan vain pienillä (60cm ja alle) esteillä. Myös laukka on ollut aika hipsuttelua (ainakin sen on pitänyt olla!) liukastumisten ja loukkaantumisten välttämiseksi. Meillä koko talvi oli aika jäätikköistä, mutta onneksi lopultakin kenttä alkaa olla sula (kuivuisi vielä!).

Hypättiin melko yksinkertaisia tehtäviä, mutta kyllä reipas, normaalitempoinen estelaukkakin tuntui jo kovalta vauhdilta tauon jälkeen. Namu oli tosiaan aivan liekeissä, mutta tuli pidätteistä yllättävän hyvin takaisin (hitaasti, mutta kuitenkin) ja kääntyikin oikeastaan aika näppärästi. Paikoissa vain on paljon hakemista, kun en taas itsekään osannut niitä oikein katsoa. Helena totesi paitsi tamman olevan niin lihava, että on syytä epäillä sen olevan kantavana (Mitä! Onhan sillä heinämahaa mutta kantavana... Pelottavaa!) ja että olemme oikeastaan hyvin samassa pisteessä, kuin mihin syksyllä jäätiin. Onhan tuo tavallaan positiivista, kun ei kerran kotona olla treenailtu! :)

ESTETUNTI 5.3.2015 (linkki!)

Tallissa Namu häädettiin sitten Prinsessan karsinasta pois ja kun Elmeri muutti pois omasta karsinastaan sijoitettiin Namu sitten siihen. Monimutkaista, eikö totta! Hevonen tapansa mukaan käyttäytyi Somerolla todella hienosti ja rauhallisesti, ja nytkin se jäi tyytyväisenä mussuttamaan heiniään karsinaan hetken viereisessä karsinassa asustavan Ruun kanssa tuttavuutta tehtyään. Hensu parka joutui olemaan puolisen viikkoa (to-ma) yksin kotona, ja se tapansa mukaan muuttui samalla sekunnilla sosiaaliseksi, höriseväksi ja paljon liikuskelevaksi. Se onneksi kuitenkaan ei lopeta syömistä tai juomista, tai juoksentele itseään hikeen. Liikuskelee vain enemmän ja seurailee tarkkaan pihan tapahtumia!

Perjantaina mummi heitti minut tallille siinä ennen kuutta. Kuudelta loppui viimeiset ratsastustunnit, ja niihin aikoihin lähdin hakemaan Namua tarhasta. Se aina Somerolla tarhasta hakieassa hörisee (ainakin minulle) ja niin se teki taas sulattaen sydämeni siinä samalla. On sillä vaan ihana luonne! Vähän tamma riekkuloi narun päässä, kun piti mennä pelottavan trailerin ohi, mutta sai sen hallinnassa pidettyä ihan hyvin. Sen jälkeen kuitenkin talutin sen aina varmuuden vuoksi laittaen narun turvan alta, jotta on sitten parempi pito jos se sattuu uudelleen innostumaan. Hoidin Namun todella nopeasti kuntoon ja lähdin sitten maneesiin.

Usein siellä saa ratsastaa ihan rauhassa yksikseen, mutta nyt siellä oli minun lisäkseni neljä muutakin ratsukkoa. Kaikki muut pyörivät kuitenkin maneesiin tallin puoleisessa päädyssä (koska monet hevoset pelkäävät toista päätyä), joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja ratsastin siellä toisessa päädyssä. Namulla oli edelleen paljon virtaa, mutta hetken ratsasteltuani annoin sen vain laukata vähän enemmän. Kun ratsuni sitten innostui pukitteluun saakka aloin taas kontrolloida sitä enemmän, ja hitaasti se muuttuikin paremmaksi ratsastaa. Lopuksi mentiin jo ihan loivaa avotaivutusta (tarkoitus oli mennä seinän tuella, mutta Namu mielummin porskutti pari metriä uran sisäpuolella :P) ja se sujui yllättävän kivasti. Talliin palatessamme siellä oli jo iltatalli täydessä vauhdissa, joten ruokin sitten Namunkin ja jäin vain hengailemaan paikalle kunnes äiti tuli hakemaan.

Lauantaina minulla alkoi tunti muistaakseni kello 15.00, mutta tallilla olin taas äitini työvuorojen takia jo puoli kahdentoista aikaan. Irina oli kuitenkin tallilla ja yhdessä sitten veimme muutaman hevosen ulos ja haimme pari uutta tuntsaria sisälle, ja menimme sitten syömään. Auttelimme pikkulapsia hoitamaan hevosensa kahdelta alkavalle tunnille, ja menin vielä maneesiin auttamaan kaikki ratsaille. Siitä sitten suuntasin hakemaan Namun sisälle, ja nyt se käyttäytyikin ihan mallikkaasti. Ensin ajattelin mennä vähän etukäteen kentälle verkkailemaan, mutta koska sekin oli aikamoinen jäätikkö jätin sen sitten tekemättä. Juuri sopivasti kulutin melkein tunnin hevosen hoitamiseen ja suuntasin sitten maneesiin.

Minua seuraili joka päivä tälläinen söpöläinen nimeltään Lurkki :3

Minä ja Irina olimme ainoat tunnilla, ja teemana meillä oli kontrolliharjoitukset. Miksiköhän? Ei Namu koskaan mene kovaa, eikä Vikkekään koskaan lähde käsistä...Meillä oli ympyrällä neljä kavaletinkorkuista estettä, ja jokaiseen väliin piti saada kolme askelta (Vikke-ponin piti saada neljä). Tehtiin tehtävää koko tunti, ja hitaasti se alkoi sujuakin paremmin. Irina aloitti, ja onnistui aika nopsaan koko hommassa, mutta kun tuli minun vuoroni alkoi jo kääntäminen tuottaa ongelmia. Namu yksinkertaisesti meni liian lujaa. Jätin sitten askelten laskemisen myöhemmäksi ja yritin vain kääntää jokaiselle esteelle, ja lopulta onnistuikinkin menemään ympyrän kokonaisuudessaan läpi. Sitten tietysti sama toiseen suuntaan, ja minusta alkoi jo tuntua etten jaksa.. Suunta ei ollut yhtään helpompi, melkein päinvastoin. Oikea kierros on Namulle vaikeampi, omasta heikommasta puolestani en ihan ole vieläkään selvillä, mutta se voisi olla oikea. Taas monen monta ympyrää ja lopulta pääsimme tehtävän läpi. Sitten mukaan tuli muutama kavalaletti (kuva alla!), mutta ne nyt eivät olleet vaikeita, pidensivät vain vähän tehtävää.

Aivojumppaa, arvon lukijat :D

Namu alkoi tässä kohtaa olla jo vähän paremmin kuulolla, mutta kyllä siellä selässä sain ihan tosissaan edelleen töitä tehdä! Kun tehtävä käännettiin toisinpäin (nuolet ja numerot toisinpäin (10-1)) saimme kumpikin luvan mennä ilman jalustimia. Tai itseasiassa Irinan oli pakko mennä, minulle se oli vapaaehtoista. En ollutkaan koskaan hypännyt Namulla ilman jalustimia, mutta vain kerran meinasin oikeasti pudota :D Sekin johtui vain siitä, etten osannut ollenkaan ohjata :p. Kun ohjasin Namun päin tolppaa, se pysähtyi ja hyppäsi esteen sitten suurella loikalla viistosti yli. Ja jep, minä siellä satulan edessä jossain :D

Irina leikkasi jossain vaiheessa päivää Vikelle kunnon ratsuharjan, ja minä pääsin pitämään heinäkippoa ponin turvan edessä :D

Päästiin tehtävä kuitenkin yllättävän hyvin läpi ja lopetettiin sitten siihen meidän osaltamme. Helenan ajatus tällaisen treenin takana oli, että hevoset ovat sunnuntaina (kisapäivänä) hyvin kuulolla, mutta sillä oli aivan päinvastainen vaikutus kumpaankin ratsukkoon... Viideltä rakennettiin kisarata kuntoon ratamestarin ohjeistuksella. Sen jälkeen tehtiin kaikessa rauhassa iltatalli ja haettiin hevosia Irinan kanssa sisälle ym. Laitettiin ovet lukkoon puoli kahdeksan aikoihin, ja sitten puolitoistatuntia kävelin hiitaastii kohti Someron keskustaa ja äitini työpaikkaa. Oli muuten aika napakka tuuli!

Sunnuntaiaamuna, eli kisapäivänä, olin paikalla ihan ensimmäisenä. Äiti meni seitsämäksi töihin, eli minä tosiaan olin tallilla puoli seitsämän aikaan. Hipsin vähin äänin kertsin puolelle, mutta kyllä hevoset jo siitäkin alkoivat aamupuurojaan vaatimaan. Tuotin niille kuitenkin pettymyksen ja pysyttelin visusti kerhohuoneen puolella. Katselin yhtä sarjaa, pelailin ja viestittelin Irinan kanssa kunnes Jonski ja Carita sitten tulivatkin tallille ja aloimme laittamaan hevosia ulos. Tosiaan muutama kisaaja oli vuokrannut itselleen päiväkarsinan, joten karsinoita piti päästä siivoamaan. Minä pääasiassa loimittelin ensin yksäripuolelta heppoja, ja kun Helena ja Irina saapuivat lähdettiin laittamaan hevosia ulos. Aamutalli sujui oikeasti tosi nopsaan, kun tekemässä oli niin paljon porukkaa! Namun jätin koko aamupäiväksi sisälle päästääkseni itseni helpolla, sillä vaikka ensimmäinen verryttelyni oli vähän ennen yhtä sain koko aamupäivän hyvin kulumaan auttelemalla ja seurailemalla kaverien suorituksia.

Kun Repe oli hypännyt viimeisen ratansa Laikulla suuntasin talliin ja heitin kamat jo aikaisemmin harjaamani heppasen selkään. Ulkona kävelin ihan suhteellisen pitkään, ja siitä sitten suuntasin maneesiin verryttelemään 70cm luokkaa (Sprincup 1. osakilpailu) varten. Namu pelkäsi ihan kuollakseen yleisöä, singahti sisään ja mulkoili sitä koko verryttelyn ajan. Otin kumpaankin suuntaan ihan vain yhdet verkkahypyt, sillä Namu oli kiva hypätä eikä estekorkeus pahemmin verryttelyä vielä vaatinut. Sen sijaan kulutin aikaa yleisöön tutustumiseen, ja se lopulta tuottikin tulosta. Itse rata oli hyvin vauhdikas ja hallitsematon, ohjaaminen saatika sitten pidätteet eivät oikein menneet läpi :p Tietääpä ainakin mitä ensin kisoihin petrataan.Uusinnassakin olin suunnitellut ratsastavani lyhyet tiet, mutta kuinkas ollakaan se sitten jäi kun vauhtia kertyi liikaa :D Olimme silti kuudennella sijalla, vain reilun neljän sekunnin päässä voittajasta! Kunniakierroksellakin meillä oli kontrolliongelmia, mutta ei sentään jyrätty kenenkään yli.

80cm luokkaa ennen laitoin Namun hetkeksi talliin seisomaan ja käytiin Irinan kanssa vähän syömässä. Sitten laitettiin kamat takaisin päälle ja menin taas ulos kävelemään. Itse verryttely oli hyvin samantyyppinen kuin aiempikin: en ottanut paljoakaan hyppyjä vaan keskityin hallintaan. Rata oli taas vauhdikas, mutta pääsimme leikiten uusintaan saakka. Uusintakin alkoi hyvin, mutta sitten lisätessäni vähän vauhtia hävisi kontrolli kokonaan, ja lopulta en saanut enää pidätettyä enkä käännettyä tarpeeksi hyvin sarjalle, jonka johdosta A-osalta pääsimme yli, mutta B-osalle tuli väkisinkin kielto. Loppurata sujui kuitenkin taas suuremmitta kommelluksitta, ja lopputulos olikin kuusi virhepistettä, joista kaksi ylitetystä enimmäisajasta. Kisoihin olen kuitenkin ihan supertyytyväinen, sillä edellispäivän tunti painoi alla minua, mutta Namuun se ei vaikuttanut millään lailla :D Sitten vain hoidettiin Namu pois ja lähdettiin syömisen jälkeen ajelemaan kauppaan ja sitä kautta kotiinpäin. Kotona Hensu oli taas ihan yksinäisenä odottamassa..

SEURAESTE SPRINGCUP (linkki!)

Maanantaina iskä lähti koulun jälkeen kuskaamaan minua Somerolle. Hain Namun tarhasta ja laittelin sen kuntoon. Sitten suuntasin maneesiin, jossa tarkoitus oli mennä nopeasti vähän koulua sillä aikaa kun iskä käy asioillaan. Namu kävi jälleen aika kierroksilla ja meni kovaa, mutta en oikeastaan saanut siihen kummemmin mitään kontrollia. Jonski sitten tuli siihen paikalle katselemaan, ja ohimennen kysyi olenko ratsastanut Namulla gramaaneilla. Totesin, että olen kyllä, muttei siitä tullut mitään kun olin kaksien ohjien kanssa ihan solmussa... Hetken vielä mietittyään sain Jonskin suostumaan Namun selkään, ja hän kävi hakemassa gramaaninsa ja ratsastuskamppeensa. Luovutin sitten ratsuni hänelle ja aika makeasti alkoi Namu alku pelokkuuden jälkeen toimimaan. Sainkin ohjeeksi ratsastaa yläpohje koko ajan kiinni, ja pidätteet tehdä aina istunnalla. Lopuksi kapusin itse vielä selkään ja tein hetken käyntityöskentelyä Jonskin ohjeistuksella. Haluan hänen tunneilleen! Tuntui, että tajusinkin jostain jotain ja että Namu oikeasti oli aika kiva (tottakai, kun Jonski sen sellaiseksi osasi ratsastaa!)

Melko alusta tämäkin vielä

Iskä siitä sitten jo tulikin ja pakkasi jo kamojamme autoon. Namu sai päälleen fleeceloimen ja kuljetussuojat, ja sitten sitä lähdettiin lastaamaan. Ensin olin aika varma, että lastaamme konia vielä aamullakin, mutta yllättäen se käveli taas aika suoraan pimeässä pimeään traileriin. Vaikka se nyt yrittikin kerran rynnätä ulos, ei se mitään muuta tyhmää tälläkään kertaa tehnyt. Kotona Hensu oli aivan onnessaan, kun sai taas seuraa, ja Namukin oli tyytyväinen kun pääsi taas vapaalle heinälle :p

LISÄÄ KUVIA MINUSTA JA NAMUSTA KISOISTA (linkki, kelaa kuvia oikealle!)

Tämä koko bloggaaminen alkaa kulkea liian nopeasti samoja raiteita, mihin Hensu ja Taavi -blogi aikanaan kaatui: ei ole aikaa ja inspiraatiota blogata.
Ei silti, vielä en mitenkään ole aikeissa lopata koko kirjoittamista! Minulla on tähän peräti kahdeksi viikoksi venyneeseen taukoon kuitenkin ihan hyviä perusteluja, ja vaikka välillä on aikaansaamattomuus harmittanut, en ole saanut aikaisemmin revittyä itselleni tarpeeksi aikaa kokonaisen postauksen kirjoittamiseen kuvineen päivineen...

Opettajalla on aina aikaa kuvailla auringonlaskua.... :D

Olen kuitenkin päättänyt panostaa kouluun enemmän kuin hevosiin ja ratsastuksiini, mutta niihinkin kuitenkin enemmän kuin koneella roikkumiseen. Minut tuntevat tietävät, että ei muuten ole minulle ihan helppo juttu mutta olen onnistunut ihan hyvin tästä suunnittelemattomasta tauosta päätellen ;)
Tosiaan, tämä hengähdyshetki johtui siis paitsi koulun asettamista paineista, myös Namun väliäaikaisesta oleilusta Somerolla, mikä siis tarkoitti minullekin päivittäistä siellä ramppaamista. Kun nuo kaksi yhdistää, jää siinä hyvin vähän vapaata aikaa. Nyt on kuitenkin suurin osa kokeista jo takanapäin ja aikaa on paljon enemmän - ja inspiraatiota vasta onkin (ja sen My Dayn kuvailen piakkoin myöskin!)

Kun hypätään parin viikon takaiseen lauantaihin, eli helmikuun viimeiseen päivään, tietää kalenterini kertoa minulle, että silloin Jemina oli kaverinsa Sofian kanssa meillä ratsastelemassa. Tarha oli edelleen ihan järkyttävässä kunnossa, joten eipä ollut muuta vaihtoehtoa kuin suunnata taas sinne pellolle. Äitin nakitin pitämään liinatuntia Sofialle Hensulla, ja itse otin Namun ja Jeminan varmuuden vuoksi myös narun päähän. Siinä sitten aikamme pyörittelimme kumpaakin ratsukkoa ympyrällä, Sofia melko rauhalliseen tahtiin ja Jemina vähän jokaista askellajia. Jempulle ainakin jäi hyvä fiilis Namun ratsastuksesta, ja tamma käyttäytyikin kyllä tosi hienosti tässä sille uppo-oudossa tilanteessa.

Jonkun ajan kuluttua vaihdettiin vähän järjestelyjä, eli minä kipusin villihevosen selkään ja Jemina meni pitämään Sofialle tunnin loppuun. Namu oli aika vauhdikkaalla tuulella, mutta alkuun se oli ihan kivasti hallinnassa. Muutaman kerran se pääsi livahtamaan pois avuilta, mutta kun liikaa alkoi kertyä vauhti käänsin vain heppasen ympyrälle (toimii aina!).

Ruusukeharjoittelua niitä pelkäävän tammuskan kanssa ;)

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä suuntasimme Jempun kanssa maastoon. Kyllä olikin muuten kivaa kaikilla! Vaikka pitikin ottaa ihan rauhassa Hensun takia, niin todella ihanan virkistävää oli välillä poistua pihapiiristä. Käveltiin ensin vähän tavallista pidempään, ja vaikka Namua vähän jänskättikin niin hienosti se Hensun pepussa kiinni kipitteli. Hensua se vähän harmitti, mutta muutamaan kärttyisään pikkupukkiin poni tapansa mukaan tyytyi mielensä osoittamaksi. Ravissa Namua ihan tosiaan otti päähän kun piti hipsutella hidasta tahtia eteenpäin, mutta hienosti meni kuitenkin kun ottaa huomioon, että olemme ihan muutaman kerran käyneet maastoilemassa villihevosen kanssa.

Namulla yksi ravipätkistä muuttui vähän laukkapätkäksi, mutta Hensua otti päähän kun se ei päässyt kiitelemään pitkin polkuja. Kuvailtiin rauhallisessa paikassa vähän aikaa ja mentiin sitten Namun kanssa laukkailemaan luvalla vähän lisää. Meidän rauhallinen pätkä jälleen vähän riistäytyi hallinnasta, mutta hienosti hidastus kuitenkin onnistui vaikka vähän pitkäksi venähtikin. Ravailtiin vähän lisää ja ihan muutamia kymmeniä metrejä ennen kotia Jemppu ja Hensu pääsivät ottamaan muutaman askeleen laukkaa, ja kummankin ilmeistä päätellen oli sen arvoista! Onneksi Hensun jalat eivät ottaneet siitä vähästä itseensä, ja tällainen pikkuinen laukkailu voidaan pitää Jempun ja Hensun yksinoikeutena aina silloin tällöin - sillä ne jos jotkut sen ansaitsevat!

Seuraavan viikon keskiviikkona pidin Oonalle jälleen tunnin, ja tällä kertaa treenattiin puomeja, ohjausta ja pysähdyksiä. Tällä kerralla ratsukko uskaltautui ihan kunnolla ravailemaankin, ja olen muuten ihan superkateellinen Oonalle ja hänen tasapainolleen: hän ei pomppinut ravissa satulasta yhtään mihinkään, vaikkei kokemusta löydykään vielä nimeksikään kyseisestä askellajista! Aloitettiin heti teeman parissa, ja eniten ongelmia tuotti voltin koon pitäminen ja täsmällinen pysähtyminen. Nekin kuitenkin alkoivat sujua paremmin, kun vain tarpeeksi tehtiin toistoja. Sain tosiaan Oonan innostettua tällä kertaa myös ravaamaan, ja se sujuikin todella hienosti. Hensukin porskutti ihan tyytyväisenä eteenpäin.

Ravia, jiihaa!

Tämän viikon tiistaina koitin kovasti ratsastaa Namua hyvin kouluratsastuksen merkeissä, mutta ei se oikein ottanut sujuakseen. Namu kulki ihan väärinpäin selkä notkolla, jännittyneenä ja totaalisen epätasaisena, enkä kyennyt pitämään edes ohjaa tasaisena. Hetken tuskailtuani nappasin sitten juoksutusvyöstä sivuohjat avuksi, ja laitoin ne aika kireälle, mutta se kieltämättä auttoi. Sivareilla sain hevoselle tasaisen ohjastuntuman ja kun sain Namun yhtään paremmaksi lopettelin siihen - en kyllä mitenkään tyytyväisenä. No, samaa jatketaan ja ei aina voi onnistua!

Nämä kolme kuvaa itseasiassa tänään torstaina otettuja, mutta aika samalla tuulella heppanen oli silloinkin :D

Tässä jo melko rauhallisena: ei enää kevätjuhlaliikkeittä hirvittävässä vauhdissa, vain ravailua sinne tänne :P

Tämä ilme kertonee kaiken; kevättä rinnassa! "Mihinkäs sitä seuraavaksi sinkoaisi?!"

Tänään/eilen torstaina pidin Oonalle jälleen tunnin, tällä kertaa aiheena oli asetukset, peruutukset ja jälleen ne kananmunanmuotoiset voltit. Peruutukset sujuivat oikeastaan todella hienosti alkukankeuden jälkeen, ja asetuksetkin (sisään ja ulos pitkällä sivulla) sujuivat oivallusten jälkeen mallikkaasti. Hensu kuvitteli taas olevansa kouluratsu ja ajoittain kulki hienosti kaula kaarella :D Voltitkin sujuivat tällä kertaa oikeastaan aika hyvin kunhan koosta ja muodosta älysin aina muistuttaa.