♥Onnen huipulla♥: #21 Treeniä, treeniä!

Tämä koko bloggaaminen alkaa kulkea liian nopeasti samoja raiteita, mihin Hensu ja Taavi -blogi aikanaan kaatui: ei ole aikaa ja inspiraatiota blogata.
Ei silti, vielä en mitenkään ole aikeissa lopata koko kirjoittamista! Minulla on tähän peräti kahdeksi viikoksi venyneeseen taukoon kuitenkin ihan hyviä perusteluja, ja vaikka välillä on aikaansaamattomuus harmittanut, en ole saanut aikaisemmin revittyä itselleni tarpeeksi aikaa kokonaisen postauksen kirjoittamiseen kuvineen päivineen...

Opettajalla on aina aikaa kuvailla auringonlaskua.... :D

Olen kuitenkin päättänyt panostaa kouluun enemmän kuin hevosiin ja ratsastuksiini, mutta niihinkin kuitenkin enemmän kuin koneella roikkumiseen. Minut tuntevat tietävät, että ei muuten ole minulle ihan helppo juttu mutta olen onnistunut ihan hyvin tästä suunnittelemattomasta tauosta päätellen ;)
Tosiaan, tämä hengähdyshetki johtui siis paitsi koulun asettamista paineista, myös Namun väliäaikaisesta oleilusta Somerolla, mikä siis tarkoitti minullekin päivittäistä siellä ramppaamista. Kun nuo kaksi yhdistää, jää siinä hyvin vähän vapaata aikaa. Nyt on kuitenkin suurin osa kokeista jo takanapäin ja aikaa on paljon enemmän - ja inspiraatiota vasta onkin (ja sen My Dayn kuvailen piakkoin myöskin!)

Kun hypätään parin viikon takaiseen lauantaihin, eli helmikuun viimeiseen päivään, tietää kalenterini kertoa minulle, että silloin Jemina oli kaverinsa Sofian kanssa meillä ratsastelemassa. Tarha oli edelleen ihan järkyttävässä kunnossa, joten eipä ollut muuta vaihtoehtoa kuin suunnata taas sinne pellolle. Äitin nakitin pitämään liinatuntia Sofialle Hensulla, ja itse otin Namun ja Jeminan varmuuden vuoksi myös narun päähän. Siinä sitten aikamme pyörittelimme kumpaakin ratsukkoa ympyrällä, Sofia melko rauhalliseen tahtiin ja Jemina vähän jokaista askellajia. Jempulle ainakin jäi hyvä fiilis Namun ratsastuksesta, ja tamma käyttäytyikin kyllä tosi hienosti tässä sille uppo-oudossa tilanteessa.

Jonkun ajan kuluttua vaihdettiin vähän järjestelyjä, eli minä kipusin villihevosen selkään ja Jemina meni pitämään Sofialle tunnin loppuun. Namu oli aika vauhdikkaalla tuulella, mutta alkuun se oli ihan kivasti hallinnassa. Muutaman kerran se pääsi livahtamaan pois avuilta, mutta kun liikaa alkoi kertyä vauhti käänsin vain heppasen ympyrälle (toimii aina!).

Ruusukeharjoittelua niitä pelkäävän tammuskan kanssa ;)

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä suuntasimme Jempun kanssa maastoon. Kyllä olikin muuten kivaa kaikilla! Vaikka pitikin ottaa ihan rauhassa Hensun takia, niin todella ihanan virkistävää oli välillä poistua pihapiiristä. Käveltiin ensin vähän tavallista pidempään, ja vaikka Namua vähän jänskättikin niin hienosti se Hensun pepussa kiinni kipitteli. Hensua se vähän harmitti, mutta muutamaan kärttyisään pikkupukkiin poni tapansa mukaan tyytyi mielensä osoittamaksi. Ravissa Namua ihan tosiaan otti päähän kun piti hipsutella hidasta tahtia eteenpäin, mutta hienosti meni kuitenkin kun ottaa huomioon, että olemme ihan muutaman kerran käyneet maastoilemassa villihevosen kanssa.

Namulla yksi ravipätkistä muuttui vähän laukkapätkäksi, mutta Hensua otti päähän kun se ei päässyt kiitelemään pitkin polkuja. Kuvailtiin rauhallisessa paikassa vähän aikaa ja mentiin sitten Namun kanssa laukkailemaan luvalla vähän lisää. Meidän rauhallinen pätkä jälleen vähän riistäytyi hallinnasta, mutta hienosti hidastus kuitenkin onnistui vaikka vähän pitkäksi venähtikin. Ravailtiin vähän lisää ja ihan muutamia kymmeniä metrejä ennen kotia Jemppu ja Hensu pääsivät ottamaan muutaman askeleen laukkaa, ja kummankin ilmeistä päätellen oli sen arvoista! Onneksi Hensun jalat eivät ottaneet siitä vähästä itseensä, ja tällainen pikkuinen laukkailu voidaan pitää Jempun ja Hensun yksinoikeutena aina silloin tällöin - sillä ne jos jotkut sen ansaitsevat!

Seuraavan viikon keskiviikkona pidin Oonalle jälleen tunnin, ja tällä kertaa treenattiin puomeja, ohjausta ja pysähdyksiä. Tällä kerralla ratsukko uskaltautui ihan kunnolla ravailemaankin, ja olen muuten ihan superkateellinen Oonalle ja hänen tasapainolleen: hän ei pomppinut ravissa satulasta yhtään mihinkään, vaikkei kokemusta löydykään vielä nimeksikään kyseisestä askellajista! Aloitettiin heti teeman parissa, ja eniten ongelmia tuotti voltin koon pitäminen ja täsmällinen pysähtyminen. Nekin kuitenkin alkoivat sujua paremmin, kun vain tarpeeksi tehtiin toistoja. Sain tosiaan Oonan innostettua tällä kertaa myös ravaamaan, ja se sujuikin todella hienosti. Hensukin porskutti ihan tyytyväisenä eteenpäin.

Ravia, jiihaa!

Tämän viikon tiistaina koitin kovasti ratsastaa Namua hyvin kouluratsastuksen merkeissä, mutta ei se oikein ottanut sujuakseen. Namu kulki ihan väärinpäin selkä notkolla, jännittyneenä ja totaalisen epätasaisena, enkä kyennyt pitämään edes ohjaa tasaisena. Hetken tuskailtuani nappasin sitten juoksutusvyöstä sivuohjat avuksi, ja laitoin ne aika kireälle, mutta se kieltämättä auttoi. Sivareilla sain hevoselle tasaisen ohjastuntuman ja kun sain Namun yhtään paremmaksi lopettelin siihen - en kyllä mitenkään tyytyväisenä. No, samaa jatketaan ja ei aina voi onnistua!

Nämä kolme kuvaa itseasiassa tänään torstaina otettuja, mutta aika samalla tuulella heppanen oli silloinkin :D

Tässä jo melko rauhallisena: ei enää kevätjuhlaliikkeittä hirvittävässä vauhdissa, vain ravailua sinne tänne :P

Tämä ilme kertonee kaiken; kevättä rinnassa! "Mihinkäs sitä seuraavaksi sinkoaisi?!"

Tänään/eilen torstaina pidin Oonalle jälleen tunnin, tällä kertaa aiheena oli asetukset, peruutukset ja jälleen ne kananmunanmuotoiset voltit. Peruutukset sujuivat oikeastaan todella hienosti alkukankeuden jälkeen, ja asetuksetkin (sisään ja ulos pitkällä sivulla) sujuivat oivallusten jälkeen mallikkaasti. Hensu kuvitteli taas olevansa kouluratsu ja ajoittain kulki hienosti kaula kaarella :D Voltitkin sujuivat tällä kertaa oikeastaan aika hyvin kunhan koosta ja muodosta älysin aina muistuttaa.