#223 Kuulumisia pikakelauksella

Elikkäs nyt kun koko joulukuun aikana on kaikki energia mennyt joulukalenterin kuvaamiseen, eikä kyllä olosuhteiden puolestakaan minulla ole tarjota kuin muutama puhelinlaatuinen kuva, käydään koko kuukauden ehkä kahdeksan ratsastusta vauhdilla läpi.

Tiistaina 1. päivä joulukuuta ratsastimme Jeminan kanssa vähän joulukalenterin katrillia läpi. Tarhan ollessa taas vaihteeksi ratsastuskelvoton päädyimme pellolle jossa olikin yllättävän hyvä mennä. Kumma muuten että pellolla reippaasti laukkailu ei ollut pimeässä yhtään niin pelottavaa kuin valoisaan aikaan! :D

Perjantaina 4. päivä Jemina kävi Hensun kanssa maastossa odotellessaan minua kotiin, siitä ei sen enempää olekaan sanottavaa. Ilmeisesti siis ihan hyvin oli mennyt.

Torstaina 10. päivä ratsastimme Jeminan kanssa upeilla kouluratsuillamme Namulla ja Taavilla. Minä muistaakseni heittelin ilmaan tehtäviä joita teimme, aiheina oli esimerkiksi joitain siirtymisiä, kaarevia uria ja laukanvaihtoja. Taavilta vaihdot tulivat kuin apteekin hyllyltä, siitäkin huolimatta että niitä ei vielä viimeisen saikun jälkeen taas oltukaan tehty. Namulla ei ajatus sileällä ole ihan vielä niin pitkällä, mutta pienen kääntämisen avulla vaihdot löytyivät oikeasta vasempaan helpommin ja vähän vaikeammin toisin päin.

Siitä viikko eteenpäin 18. päivä perjantaihin, jolloin ratsastimme Jeminan kanssa koulua. Ratsuina olivat yllättäen Namu ja Taavi, jotka kummatkin menivät oikeastaan aika kivasti. Saimme edelleen nautti atlantin valtamerestä, joka melkein koko kuukauden piti tarhaa hallussaan, mutta onneksi tälläkään kertaa ei kukaan päätynyt sinne uiskentelemaan vaikka pihamme vallannut mopoarmeija yrittikin syvästi järkyttää pientä Taavia.

19. päivä kävimme jälleen Jeminan kanssa ratsastamassa Namulla ja Taavilla. Suuntasimme pidemmälle, joskin silti melko rauhalliselle maastolenkille, johon käytimme peräti tunnin arvokasta aikaamme. Lenkki oli enemmän kuin mukava, otettiin muutamat kuvat ja hölköteltiin rennosti pitkin ei ihan niin tuttuja maisemia, vaikka toki tuoltakin on tuhat kertaa kierretty. Hevoset myös oikeasti menivät hienosti rauhassa yhtä Taavin innostumista lukuun ottamatta - mutta kai poni saakin suuttua jos Namu ravaa kovempaa kuin hän laukkaa! :D Kun laukat tehtiin Taavi edellä ja samalla jarruna meni muuten todella hienosti, Namuakaan ei tarvinnut yhtään pidätellä!

Kotona Jemina laittoi Taavin pois ja minä Hensun kuntoon. Namu pääsi vielä puolen tunnin jatkoille joihin Jeminalle vaihtui ratsuksi Hensu. Lenkki sujui Namun osalta hyvin rauhallisissa tunnelmissa, ja Hensun kanssa koko hommaan päti vanha sanonta: Itku pitkästä lyhyestä ilosta. Alkuun poni oli kovin vauhdikas, mutta aikansa rajojaan kokeiltuaan sen oikea etujalka jätti pelin kesken, reilun kilometrin päässä kotoa. Siinä soitettiin sitten iskä trailerilla ponia hakemaan, vaan eipä vanha rouva mennyt kyllä sitten tyhmyyttään kyytiin millään. Ei alettu ohjia enempää varusteita rikkomaan vaan talutettiin sitten kummissaan oleva Namu ja kolmijalkainen Hensu kotiin, ja ensiavuksi poni sai kylmät etujalkoihinsa. Edessä on siis taas paljon lomailua ja käyntiä Hensulla, mutta eiköhän siitä jälleen kerran saada normaalia käyttöä kestävä poni kuntoutettua.

Keskiviikkona 23. päivä pääsi osa uusista estetolpista näkemään maailman ensi kertaa, mukavasti sinne atlantin sekaan uiskentelemaan. Minä olin tapani mukaan vähän myöhässä liikkeellä niin meinasi tuo pimeä yllättää kesken kaiken, mutta kun meillä on hyppytaukoa ollut jälleen enemmän kuin laki sallii niin siihen nähden hypyt menivät kuitenkin ihan hyvin. Paitsi ratsastaja otti kyllä aivan turhan kiellon metrin pystylle jättämällä hevosen hankalissa olosuhteissa esteen eteen yksin. Muutamaa sen jälkeistä vähän epävarmempaa hyppyä enempää Namu ei kuitenkaan siitä itseensä ottanut. Kiltti ponski!

linkki

Jouluaattona en sitten saanut perinteiselle yksinäiselle joulumaastolleni edes Hensua seurakseni vaan Taaviin oli tyytyminen. Vaan herrapa olikin iloinen yllätys! Koko lenkin sai painella melkein kun Hensun kanssa: pitkin ohjin ja maisemia ihaillen. Ponia ei tarvinnut edes eteen päin potkia kun moottorikin löytyi ihme kyllä ihan omasta takaa!

27. päivä eli sunnuntai vastasimme Rebekan heittämään haasteeseen ravisuluista. Kenttä oli jäätynyt taas vaihteeksi käyntikuntoon, mutta laidun oli oikeastaan yllättävän hyvä pohja ratsastaa. Alkuun tein vähän joka askellajeissa avoa, ja Namu oli niin niissäkin kuin koko ajan muutenkin yllättävän kiva, vaikka en edes vaatinut niin paljoa koska tiesin tuon tehtävän jota kumpikaan meistä ei edes osaa olevan ihan tarpeeksi hankala muutenkin. Meillä ei edes ollut kukaan katsomassa ja neuvomassa, ja aidatkin jäivät sinne tarhaan ponien tueksi. Ei saatu sitten siitäkään apua vaan aika vaativasti lähdettiin. Käynnissä kesti kauan hakea edes ajatusta siitä mitä pitäisi tehdä, mutta pitkällisen pohdinnan jälkeen saimme niin käynnissä kuin ravissakin muutaman askeleen sinnepäin. Mikä on ihan todella paljon odotuksiin nähden!

Sellaisia kuulumisia alkukuukaudesta! Loppukuukauteen palaillaan ensivuoden puolella, sitä ennen tulossa kuitenkin vielä katsausta tähän vuoteen 2015!