#309 Valmiina kisakauteen

Olen viimeaikoina hypyttänyt Namua luvattoman paljon, mutta se todellakin toimii! Viimeksi julkaisinkin videon ensimmäisistä hypyistä kuukausien tauon jälkeen ja silloin meno oli melkoisen villiä. Siitä viikon verran menin joka päivä vähintään kavaletteja, toki hyppäämisen rutinoiduttua palasimme normaaliin 1-2 hyppykertaa/viikko. Jo muutamien kertojen jälkeen Namu oli tosi hyvä, rauhallinen ja kevyt edestä. Se alkoi muuttua jo melkein veteläksi ja taisinpa kerran joutua ratsastamaan sitä ihan eteenpäinkin. Parin maneesikerran jälkeen olemme pysytelleet kotikentällä ihan vain omaa laiskuuttani, mutta yksi paikalleen jäätynyt pysty ajaa asiansa oikein mainiosti.

Namulla oli kuun vaihteessa torstaina treffit eläinlääkärin kanssa. Kyseessä oli onneksi ihan rutiinikäynti, hampaat huollettiin ja rokotus päivitettiin. Raukka rauhoitettiin hampaiden raspaukseen ihan kunnolla, eikä ollut sen jälkeen pariin tuntiin pysyä tolpillaan. Kyllä se siitä kuitenkin tokeni ja vaikka syöminen olikin vähän hankalaa illalla, niin suu saatiin kerralla kuntoon, siellä kun oli ihan korjattavaa. Seuraavana päivänä tammalla oli vähän kuumetta, joten lätkäisin sille viikon loman (eli annoin itselleni hyvän syyn pitää vähän taukoa tallilta).

Torstaina aloin jälleen ratsastamaan hevosta. Oli hyytävän kylmä, joten kauaa en kentällä silloin palellut. Namu tuntui kuitenkin ihan hyvältä, energinen se toki oli, mutta ihan ymmärrettävää, kun sen kaurat on nostettu litraan päivässä ja hevonen on vain seissyt tarhassa. Perjantaina tarkoitus oli ottaa muutamia hyppyjä, ja niinhän me myös teimme. Alkuverkka meni täysin sähläykseksi, kun kumpikaan ei keskittynyt yhtään. Hyppääminen sujui kuitenkin viikon tauko huomioon ottaen ihan kivasti ja erityisen tyytyväinen olin kontrolliin. Minulla sai olla koko ajan melko kevyt käsi ja pidätteisiin tuli myös selvä reaktio. Vaikka vauhti etenkin hypyn jälkeen oli usein hieman kiivas, niin kaarteeseen mennessä minulla oli jo hevonen haluamassani tahdissa, johon olen erityisen tyytyväinen.

Aloitin hyppäämisen ihan pienellä ristikolla, joka sujui todella rauhallisissa tunnelmissa joka kerta. Oman ja hevosen vinouden takia laskeutuminen oli välillä väärässä laukassa, mutta laukanvaihdot tulivat kyllä näppärästi heti pyydettäessä. Mitä suuremmaksi este nousi, sitä enemmän vauhtia tuli etenemiseen. Mielestäni sitä ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa liikaa, ja joka kerta Namu hyppäsi siitä mistä halusinkin. Pari kertaa lennätin sen itse ilman sen kummempia syitä ihan oudoista paikoista esteen yli, mutta noin pääasiallisesti kaikki meni oikeastaan aika hyvin. Välillä hypyt olivat vähän kiireisiä ja suuntautuivat eteen, sillä esimerkiksi ensimmäinen hyppy tuon kerran suurimmalle, 110cm pystylle oli ihan kiinni puomissa ja etujalat jäivät roikkumaan. Silti suurimmaksi osaksi esteet menivät teknisestikin ihan hyvin, joten hyvillä mielin voi alkaa katsella kisoja. Ypäjällä emme kuitenkaan viikonloppuna vielä hyppää, koska yllättäen jätin maksut tänäkin vuonna viime tippaan.

linkki

#308 Arkea opistolla

En oikein uskalla nyt lupailla blogin heräämistä henkiin, sillä tällä hetkellä tuntuu, ettei aikaa riitä aktiiviseen kirjoittamiseen. Yritän kuitenkin pari kertaa kuussa päivitellä tännekin, ja youtuben puolella yritän olla vielä hieman aktiivisempi. Ja joulukalenteria voin lupailla jo tässä vaiheessa ;)

Kuvasin ihan tavallisesta opistopäivästäni videon, joskin puhelimella mutta kuitenkin. Haluaisitteko näitä puhelinvideoita lisää, sillä näitä pystyisin toteuttamaan useamminkin? Lisäksi nyt on yhteishakujen aika, eli haluaisitko tietää jotain opistosta? Voisin kirjoitella aiheesta postausta, jos teitä kiinnostaa :D

linkki

#307 Hyppyloman lopetus

Me ollaan pidetty hyppylomaa oikeastaan marraskuusta asti. Milloin on ollut saikunpoikasta ja milloin pohjat eivät ole suosineet, joten koin parhaammaksi pitää pienen breikin tähän väliin. Nyt pitää kuitenkin alkaa katsella kisakalenteria, ja ensimmäiset 2-tason luokat voisi hypätä jo helmikuussa. Niinpä olikin jo korkea aika lopettaa hyppytauko ja suunnata maneesille.

Kuten oletettavissa oli, Namu oli todella innoissaan. Kaikki mitä esteiden välissä tapahtui oli ihan hirveää kaahottamista ja vasta tunnin hypytyksen jälkeen alkoi satunnaiset pidätteet mennä perille. Uskon kuitenkin, että kun homma taas rutinoituu pääsen paljon paremmin käsiksi Namuun. Puomeja tuli etenkin isommilla jonkin verran ja ihan ymmärrettävästi, sillä kovassa vauhdissa hypyt olivat enemmän eteen kuin ylös. Hyviäkin hyppyjä tuli kuitenkin paljon!

Ehkä kaikkein positiivisen asia oli, ettei rimakauhuni ollut nostanut lomalla päätään - päinvastoin jopa laskenut! Namulla esteet ovat aina jarruttaneet sitä enemmän, mitä isompia ne ovat. Nyt pyysinkin nostamaan niitä lisää ja lisää ja viimeisellä radalla esteet olivat siellä 100-110cm nurkilla. Eikä mua jännittänyt lähestyä yhdellekään!

linkki

#306 Kisakausi 2016

Vau! Siinäpä sana, joka kuvaa hyvin taakse jäänyttä kisakautta. Emme tainneet käydä koko vuonna kuin muutamassa valmennuksessa (asia, josta ei kyllä pitäisi olla ylpeä), mutta silti saimme tasomme nostettua ja melko hyvin vakiinnutettua metriin. Koulupuolella ei startteja tänä vuonna tullut ensimmäistäkään, mikä on vähemmän kuin ikinä, mutta siihen on kuitenkin muuten panostettu aikaisempaa enemmän.

Tämä vuosi oli myös menestyksekkäämpi kuin vuosi 2015, vaikka silloinkin kisasimme hyvillä tuloksilla. Taso pysyi kuitenkin silloin koko kauden samana, eikä merkittäviä sijoituksia tullut seuran estemestaruutta enempää. Tänä vuonna sen sijaan nousimme alueluokkiin saavuttaen jopa sijoituksen melko isossa luokassa, jossa oli paljon hyviä suorituksia.

© Jannika Laaksonen

Kautemme polkaistiin käyntiin maaliskuun lopulla "kotikisoissa" Somerolla. Ensimmäinen luokka taisi korkeudeltaan olla 60cm, eli ihan pohjalta aloitettiin. Ihan hirveältähän tuo ratsastus näyttää, mutta oletettavastikin voitto luokasta napsahti. 80cm luokassa unohdinkin sitten itse radan, mutta Namu kyllä hyppäsi pienempää luokkaa paremmin. Postaukseen

© Seidi Siimes

Seuraavatkin kilpailut olivat Somerolla, ja melko voitokkaasti jatkoimme hyppäämistä täälläkin. Ensimmäisenä luokkana hyppäsimme 80cm, jonka ratsastin näin jälkikäteen katsottuna melko rumasti, mutta kuitenkin ihan näppärästi kun ponien joukossa sijoituttiin. Seuraavassa luokassa ratsastin itse jo hieman paremmin, vaikka tyhmiä virheitä tein edelleen. Tästäkin luokasta nappasimme kuitenkin ruusukkeen. Postaukseen

Seuraavat kilpailut olivatkin sitten Paimiossa, jonne menimme samalla kyydillä toisen ratsukon kanssa. Kuvasin päivästä kivan videon, josta selviääkin hyvin fiilikset. Tuohon aikaan ensimmäinen rata oli parhaimpiamme, mutta myöhemmin kaudella teimme aina vain parempia ja parempia ratoja. Täältäkin mukaan lähti yksi ruusuke, sillä isommassa luokassa karkasi hieman mopo käsistä. Olin tänne jo harkinnut metriä, mutta onneksi en vielä ahnehtinut sitä. Postaukseen

Sitten hyppäsimmekin aivan vieraan lajin pariin, kun kävin pyöräyttämässä Namun Kisamatkalla Championin mätsärikehässä. Sieltä mukaan lähtikin ihan kiva arvostelu, punainen ruusuke sekä hevosen käytökseen tyytyväinen omistaja. Harmi, etteivät säät oikein halunneet meitä tälläkään kertaa suosia, sillä punaisten kehässä vesisateessa ei ravaaminen enää hienohelmaamme kiinnostanut. Postaukseen

Heti mätsäreitä seuraavana päivänä kilpailtiinkin jälleen esteratsastuksen parissa Loimaalla. Maneesi oli meille melko ahdas, mutta niin vain teimme elämämme uusinnan harmillisella viimeisen esteen pudotuksella 80cm luokassa, ja hyppäsimme voittoon elämämme ensimmäisessä metrissä. Namu pääsi myös vähän matkaamaan ympäri maailmaa ja järkyttämään mummoni naapureita päivän aikana. Postaukseen

Seuraavaksi kisattiinkin Koskella, missä jälleen kahmimme ruusukkeita itsellemme. 80cm luokka ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta tuo eläin on niin nopea pitkilläkin teillä, että tällä kertaa se riitti viidenteen sijaan. Toisena luokkana hypättiin metri, jossa sai jo hieman kilpailla. Vaan voittopa sieltä napsahti, jolloin pääsimme päivän aikana peräti kahdesti possuilemaan palkintojen jakoon. Postaukseen

© Henni-Leena Helenius

Ensimmäiset aluekilpailumme hyppäsimme Salossa, tosin niissä ei kyllä kehumista ollut. Molemmista luokista tuloksena oli hylkääminen, sillä ratsastin itse todella huonosti ja epäilen Namunkin olleen jostain kipeä, koska hyppääminen ei tuntunut maittavan silloinkaan, kun ratsastin itse verryttelyssä paremmin. Suurin osa esteistä, joista pääsimme yli, meni kuitenkin ihan kivasti. Postaukseen

© Niina Suomela

Tästä lannistumatta ilmoittauduin pian uusiin kisoihin Koskelle, mutta kun samalla tasolla ei siellä mennyt yhtään paremmin, oli aika hieman katsoa peiliin. Ensimmäinen luokka 80cm (jonka pitäisi olla meille helppo ja vaivaton) tuotti jo ongelmia, mutta sain puskettua hevosen perusradan maaliin saakka. Metristä sitten nappasimmekin yhden hylkäyksen lisää... 

Hieman varovasti ilmouttauduin Ypäjän Kisaviikolle kolmelle päivälle, jokaisena vain yhteen luokkaan. Kaksi ensimmäistä päivää hyppäsin seuratason 80cm, ja viimeisenä uskaltauduin jo alueluokkaan. Hevonen tuntui joka päivä hyvältä ja pari ruusukettakin saimme taas, joten aloimme olla back in business! 

Seuraavaksi kilpailtiin Somerolla seuramestaruuksista, joten ensimmäinen luokka oli pienen pieni 70cm. Sieltä nappasimme hiuksen hienolla erolla voiton, jolloin sain nimiini seuran juniorimestaruuden neljättä (!!) vuotta peräkkäin. Hyppäsimme myös metrin, jonka tuloksena oli uusinnasta yksi puomi alas. Varsin hyvä suoritus hevoselta, jonka kaviosta seuraavana päivänä löytyi paise...

Namu saikkuilikin sitten hyvän tovin paiseensa takia, joten pariin seuraaviin kisoihin raahasin mukanani Taavin. Poika yllätti Loimaalla aivan joka ikisen hyppäämällä 50cm luokassa voittoon (aika ratkaisi). 70cm oli kuitenkin oletettavasti aivan liikaa vaadittu häneltä, mutta sehän nyt oli etukäteenkin tiedossa ilman treeniä tai edes kuntoa.

Taavi löysi itsensä hyppäämästä myös Koskelta, jossa menimme aivan pienet ristikko ja 50cm luokat. Vaikka en edes oikein ehtinyt verryttelemään (en näköjään enää osaa varautua olemaan radalla melkein heti kisojen alettua..) oli tuloksena molemmista luokista ruusukkeet. Kunniallinen lopetus vanhan herran kilpauralle (toivottavasti, Namu on hyvä ja pitää itsensä kunnossa!)

Kauden päätöskisat pääsin ratsastamaan jälleen Namulla. Ypäjä Movember Showssa hyppäsin pitkän mietinnän jälkeen pelkästään metrin, joka tällä kertaa osoittautui oikein nappivalinnaksi. Namu oli aivan mielettömän hyvä ratsastaa ja tasaisen radan jälkeen tuntui melkein siltä, kun olisin voinut hypätä 110cm heti perään. Kirsikkana kakun päällä sijoitumme viidenneksi luokassa, eli ensimmäinen aluesijoitus Namulla on sitten sekin napattu. Täydellisempää kauden lopetusta ei voisikaan toivoa! Postaukseen

© Henni-Leena Helenius

Sellainen kausi siis minulla, vaadittaisiin paljon jotta seuraava olisi vielä parempi, mutta toivotaan tietysti niin! Melko kivan pituisen kauden tuloksena oli siis 24 (+1) starttia, joista 14 (+1) ruusuketta. Ensimmäisiä sijoja oli kaikkiaan 7. Minä niin tykkään laskeskella prosentteja, niin sijoitusprosenttini tällä kaudella oli lähemmäs 60%, ja voittoprosenttikin melkein 30%! Aika paljon!

#305 Joulupäivä

Myös joulupäivästä kuvasin mydayn, jolloin heppajuttuja oli normaalien tallitöiden lisäksi Namun juoksutus ja serkkuni ratsastus Taavilla. Kyllä vain, herra palailee saikulta ja tänään kävin itse testaamassa ratsastettavuuden maastossa. Poika oli ihanan reipas ja toimi kuin ajatus!

Namun kanssa suunta onkin tänään takaisin Ypäjälle, ja jos listaan on uskomista olen loppuviikon tallivuorossa III-tallin 5-käytävällä, eli oripojat täältä tullaan! :)

linkki

#304 Jouluaatto

Heippa pitkästä aikaa! Sain joululahjaksi paljon toivottua muistia, joten lopultakin esteet blogin päivittämiselle ja videoille on selätetty! Kuvasinkin heti aatosta myday-videon, enjoy!

linkki

#303 My Day 6.11.2016

Kirjallisessa muodossa tänne blogiin olenkin jo nykytilannetta selvittänyt, mutta youtuben puolellekin sain nyt saman infon mydayhin sisällytettynä. Tästä tosiaan onkin jo kuukauden päivät aikaa, mutta eipä tässä ihmeempiä ole tapahtunut. Sen verran on liukasta, etten Namulla ole paljoa muuta tehnyt kuin kävellyt. Hokit se toivottavasti saa alle joululomalla, joka alkaakin jo perjantaina! Silloin myös tamma lähtee kotiin pariksi viikoksi. Poneille kuuluu samaa kuin aina, tosin Taavi on nyt antibioottikuurilla halkaistuaan turpansa. Nähtäväksi jää miten poni ottaa parantuakseen, päivystävän vierailusta on kohta viikko...

linkki

#302 Vierailla vesillä

Pääsin joskus alkuvuodesta kaverin suomenhevosen selkään. Ja tulipahan muuten taas todistettua, että minä en ole suokkiratsastaja... Huomasin näiden kuvien jääneen pyörimään tietokoneelle, joten ajattelin julkaista nämä, sillä vaikka itse en osaakaan ratsastaa niin kuvat ovat aika ihania, niinkuin Seidin kuvat aina. Kiitos hänelle siis hevosen lainasta sekä kuvista! Ja tuleehan näistä mukavan keväinen fiilis tänne synkän talven keskelle.

Kaikki kuvat © Seidi Siimes, kiitos!! 

Näistä näkee myöskin hyvin mun suurimmat virheet hevosen selässä puoli vuotta sitten. Ne vielä oikein korostuu vieraan hevosen selässä.

Kuitenkin istuntani tässä kuvassa sai tuupparilta hyväksynnän, voin siis olla tyytyväinen :D

Pakko se kai on yksi kuva julkaista myös siitä tilanteesta, joka meillä suurimman osan ajasta oli päällä...
Miten niin yhteinen sävel hukassa? ;D

Minä pysyn mukavasti puokkien ja ponien satulassa.

#301 On muilla Ferrarii... ♫

Lambourghinii, Bugattii, Jaguaarii, Paganii, mut mä lähden Sierralla Nevadaan ♪♪

Kuvat screenshotteja videolta, kiitos kuvauksesta Julialle!

Olen tällä hetkellä vain niin iloinen! Erittäin epävarmoilla fiiliksillä lähdettiin lauantaina hyppäämään Ypäjä Movember Showhun. En ole tottunut hyppäämään kisoissa vain yhtä luokkaa, eikä se yksi ainoa koskaan ole ollut isoin mahdollinen. Nyt kuitenkin olin ilmoittautunut pelkästään metriin, ja olen iloinen että niin tein.

Kyseessä olivat tavallaan kotikisat, sillä järjestyspaikkana oli Opistohalli. Tosin eipä Namu ole ikinä käynyt tuossa osassa opistoa, joten ihan vieraaseen paikkaan se kuitenkin päätyi. Ja jos joku kuvittelee, että kisapäivä on lyhyt kun järjestyspaikka on lähellä, niin ei todellakaan. Lähdin Jessin kanssa tallilta samaan aikaan, eli joskus kolmelta. Takaisin tallilla olimme sitten lähempänä kahdeksaa..

Ratsastimme siis kisapaikalle ja takaisin ja matkat sujuivat hyvin. Sitten vuorossa olikin paljon odottelua, kun Jessi hyppäsi 90cm. Kävelin melko pitkään verryttelyn puolella ja vasta radankävelyn jälkeen aloin ravailemaan. Muutama este radalla meinasi hirvittää, mutta enemmänkin mietin radan teknisyyttä. Heti alkuun löytyi minulle vaikea hyppy kaarteesta ulos ja siitä liian pitkä lähestyminen seuraavalle. Sarjat ovat olleet meille vähän vaikeita, mutta nyt en muodostanut niistä itselleni ongelmaa.

Verryttelyssä Namu oli sileällä ihan kiva ja hypytkin sujuivat, mutta ohjauksen kanssa oli jonkin verran ongelmia. Ei meinannut ratsu ihan kääntyä keskellä olevalle ristikolle. Vaihteita menoon kuitenkin löytyi helposti ja luottavaisin mielin pääsin lähtemään radalle.

Koko rata oli aivan täydellinen. Kaikki paikat osuivat, koko ajan meno tuntui helpolta ja pääsin vain fiilistelemään. Tottakai korjattavaa aina löytyy, mutta fiilis viimeisen esteen jälkeen oli mieletön. Aikaisemmat aluetason metrimme ovat päättyneet hylkyyn jo perusradalla, nyt tulokseksi tuli tuplanolla ihan mukavassa ajassa.

Lopulta sijoituimme luokassa vielä viidenneksi ja pääsimme kunniakierroksellekin. Palkinnoksi saimme kivan ruusukkeen, jonka Jessi tuhosi ja lisäksi pari purkkia biotiinia. Se loppuikin Namulta juuri hetki sitten. Meidän ratamme aikana soi Portion Boys:in Sierralla Nevadaan, ja tarkemmin kappaletta kuunnellessani tajusin sen kuvaavan hyvin minua ja Namua. Muut palkitut olivat klipattuja kisahevosia, minun ratsuni lihava ja karvainen rodultaankin tuntematon :'D Tähän suoritukseen päätin lopettaa kisakautemme, jotta ensi vuodelle on sitten hyvä fiilis jatkaa eteenpäin :)

linkki