lauantai 26. joulukuuta 2015

#222 Kauden viimeiset kisat

Kiitokset kaikille joulukalenterin aktiivisesta seuraamisesta ja kommentoinnista! 24 päivää videoita oli minulle itsellenikin haaste, jota en uskonut pystyväni toteuttamaan. Vaan toisin kuitenkin kävi! Toivottavasti kaikki viettivät oikein ihanan joulun, minä niin täällä blogin kuin ihan tallin puolellakin annoin joulun mennä ohi omalla painollaan koska yksin on vaikea panostaa joulukuvauksiin tai edes järjestää mitään erilaisempaa hevosille. Joulumaastossa toki kävin, mutta siitäkään ei tehty mitään numeroa tällä kertaa. Onneksi hevoset eivät tiedä että tässä edes oli mitään erikoisia päiviä ;) Kaiken lisäksi pullaponeista vain Hensu oli ollut kiltti ja sai lahjaksi kuolaimettomat suitset. Ja toki voidaan laskea että Namu sai kylmääjät näin joulun alla, ja Taavi nyt onkin tyytyväinen yhteen ylimääräiseen leipään! :D

Kaikista kuvista suuret kiitokset Jannika Laaksoselle! ♥

Meidän täytyy kuitenkin palata nyt tapahtumissa kuukauden verran taaksepäin marraskuun viimeiseen päivään. Sunnuntaina 29. päivä oli nimittäin Somerolla minulle ja Namulle kauden viimeiset kisat. Tarkoituksena oli kyllä startata vielä 6.12 koulukisoissa, mutta se jätettiin sitten kuitenkin hurjan tuulen takia väliin. Noihin estekisoihinkin olin ihan loppuun saakka hyvin kahden vaiheilla lähteäkö vaiko eikö. Jotenkin nyt ei ole ollut motivaatio oikein huipussaan, ei treenaamiseen eikä kisaamiseen. Eikä meillä kovin kummoisesti ole mennyt. Minun piti näissä kisoissa startata ensimmäinen metrini, mutta oli varsin viisasta jättää se tekemättä. Siinä kohtaa olisi tullut ruumiita. :D Mentiin siis se helppo, tuttu ja turvallinen 80cm...



Verryttelystä en enää niin hirveästi muista, paitsi että jostain kumman syystä jätin hyppäämisen aika vähälle. Namu oli kuitenkin ihan rauhallisen tuntuinen ja hypyt ihan ok, niin ajattelin sitten varmaan pärjäävämme radalla ihan hyvin vähemmälläkin valmistautumisella. Jälkiviisaana olisi ehdottomasti pitänyt edes kokeilla niitä jarruja, ehkä jo ensi kaudella muistan välillä tehdä senkin. Radankävelyssä ainoaksi oikeasti vaikeaksi paikaksi olin katsonut sarjan perusradalla, se oli taas siinä samassa kohdassa mistä en vain osaa sitä ratsastaa! Ilkeää tuollainen, kai se joskus muuallakin voisi olla.. Iso maneesi sentään käytössä!



Radalle en kovin luottavaisin mielin lähtenyt. Startti oli koko kisojen viimeisessä verryttelyryhmässä toisena tai kolmantena, eli ehdin sentään kerrata radan vielä ennen omaa vuoroani. Namu odotteli ihan rauhassa omaa vuoroaan kunnes yleisö taputti edelliselle ratsukolle. :D Siitä otettiin kierroksia muutama lisää ja kun meidän starttimme vuoro tuli meni hetki jo ihan vain myötälaukan nostamisessa. Ei ole helppoa olla pieni Namu jonka joku yrittää koko ajan syödä. Radasta minulla on sentään edelleen ne suurimmat onnistumiset ja epäonnistumiset mielessä, kiitos videon jonka on kuvannut Emma Ojala!



Ensimmäiselle esteelle sain ratsastettua oikein kivasti ja hei! Minähän olen hypyssä jopa ihan kivasti mukana. Sekin kun on ollut ongelma, jään nimittäin helposti vähän puoliksi sinne hyppyyn mukaan ja se ei ole ihan se mihin olen tässä tähdännyt.. :D Kakkoselle tie olikin sitten jo suhteellisen pitkä ja laukka venyi kilometrin verran pituutta ja käännös meni pitkäksi tälläkin kertaa (tämäkin tehtävä on aina kisoissa näin enkä ikinä opi!) Vanhat Hanna-ajan opit pomppasivat esiin ja valitsin paikan lähelle. Kolmannelle ratsastin kuitenkin ihan kunnolla, olihan kyseessä sentään linja mihin oli ihan askelmääräkin valmiiksi annettu. 


Neljännelle en enää sitten saanutkaan mitään pidätteitä läpi ja ainoa tapa saada askel osumaan oli ratsastaa pari viimeistä askelta täysin oikeaoppisesti kunnolla eteen. Ja siitähän sitten tulikin kunnon hyppy kaukaa, mutta onneksi esteet olivat kaikkineen niin pieniä, että Namuhan menee ne vaikka silmät sidottuna peruuttaen. Varsinaiset suuret ongelmat alkoivat kuitenkin vasta lähestyessämme sitä viidettä estettä, sarjaa..


Tässä kuvassa edustetaan taas oikein täysillä... Mutta olenko ainoa joka näkee tässä täysillä mukana olevan kenttähevosen maalisuoralla (ja ratsastajan joka on jäänyt hevosensa menosta jälkeen)?
Kaarteessa suunnitelma oli vielä selvä: vähän jarrua, kunnolla kulmaan ja suoraan sarjaan. Kaksi ensimmäistä vaihetta menivät ihan ok, vaan sitten oltiinkin taas esteen edessä ihan kaula mutkalla. Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy siinä oltiin melko lähellä kieltoa, mutta Namu joka tosiaan olisi voinut ottaa sen kiellon ihan vain ratsastajan tohelointia moittiakseen, pelasti tilanteen hyppäämällä esteen paikaltaan. Tallikaverin vinkit pystyn edelleen kuulemaan päässäni: "Ja nyt pohkeita, eteen ja hyvä!" Sarjan välissä siis vain pohkeet kiinni ja yhden askeleen väliin kaksi aika paljon normaalia pienempää askelta. Ja koko tehtävä pysyi kasassa, kerrassaan hämmentävää!






Kuudennen esteen puhtaasti ja vielä ihan kauniisti ylitettyämme minulla kesti todella kauan tajuta että meillä oli vielä uusintakin ratsastettavana. Miten voi tuollaisen toheloinnin jälkeen edes olla puomit ylhäällä kaikista seitsämästä hypystä..! :D Uusinnan ensimmäinen este, seitsämäs, meni pohtiessa lisätäkö vauhtia vai ei. Ratkaisu oli kuitenkin aika selvä kun mietti onko hevonen hallinnassa vai ei. Niinpä. Kahdeksannelle olimme tulossa jo rutiininomaisesti pitkäksi venähtäneestä kaarteesta, jolloin Namu sitten jo protestoi pukittamallakin. Ja taas jos se olisi halunnut olla opettavainen se olisi ottanut kiellon mutta eikä mitään, siitä taas hyppy puhtaasti okserin yli...


Pukin takia vain oli ohjat vähän venähtäneet pitkiksi ja koko linjan yhdeksännelle esteelle ratsastin kädet sylissä ja sen on vähän hyppy näköinenkin. Sitten tulikin kiire saada ohjat käteen kun edessä oli sarja, meidän onneksemme miljoona kertaa helpommasta suunnasta! Sarja oli radasta ehkä kaikkein parhaiten mennyt osa, vaikka hyvät hypyt tulivat myös esteille 1, 3, 6 ja 12. Yhdestoista este hypättiin ensimmäisen kerran vasta uusinnassa, ja jostain kumman syystä en oikein osannut sitä ratsastaa vaikka se verryttelyssä olikin. Viimeinenkin este meni puhtaasti ja varmaan kaikkien järkytykseksi olimme puhtaasti maalissa, vieläpä uusinnan ajassa 40,01. Enkä tosiaan yhtään ratsastanut eteen, tuo hevonen vain on nopea jo ihan itsestään.. :D


Ensin radan jälkeen olin todella pettynyt, koko kausi ollaan menty tuota korkeutta helppona luokkana ja nyt jo se tuotti paljon harmaita hiuksia, mutta tässä näkyy vain se rutiinin puute. Me emme ole aikoihin treenanneet kotona ollenkaan ja se näkyy kuskin päättämättömyytenä ja sähläyksenä. Minulla on silti maailman kiltein hevonen joka jaksaa pelastella minua pulasta päivästä toiseen, ja tälläkin kertaa se toi kotiin 3. sijan! Olin kyllä aika ihmeissäni marssiessani palkintojenjakoon eikä tosiaan tuntunut siltä että ruusukkeen ansaitsimme, mutta näin jälkeenpäin miettien oli radassa monta hyvääkin kohtaa. Ja varmasti olisi harmittanut jos olisin jättänyt kisat väliin, eihän sitten olisi voinut tietää olisiko mennyt hyvin vai huonosti! ;) Toisin kuin niiden koulukisojen kanssa.. Se nyt oli aivan sama kävimmekö hakemassa sen viimeisen sijan vai emme.. :D



12 kommenttia:

  1. Taidatte sopia Namun kanssa aika hyvin yhteen, vaikka teillä tuli paljon hankalia lähestymisiä tossa'(hei mäkin kerrrankin huomaan jotakin), pääsitte yli niiin sujuvan ja helpon näköisesti :) Tota sun rataa katsoessa alko tekee itekki mieli hyppää, mikäköhän mua vaivaa tänään :D Kolmossija, hyvä emilia! vai onkosse nyt uutta tollaselta ruusukehailta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sä et pystyis näkemään tossa radassa virheitä niin mä laittaisin sut takas alkeistunneille.. :D Namu on vaan kovin kiltti heppa, säki tarviit tollasen hevosen esteille ni varmuus tulee ihan vahingossa siihen tekemiseen (ainiin paitsi mulla tolla radalla :D) Sä oot aina tervetullut hyppää Namulla! ;)

      Poista
  2. Kiva postaus ja söpö heppa

    VastaaPoista
  3. Mit apuja antaisit kuumuvalle estehevos ratsastajalle. Monesti olen juossut hevosen kanssa tolppiin kun ei olla keretty kääntyä. Namu näyttää innostuvan niin tulin täältä kysymään apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Namu tosiaan on tuollainen peruskuuma tapaus, mutta se ei ihan mielettömästi kyllä kokeile rajojaan radalla vaan pysyy kyllä hyvin hallinnassa. Voin kuitenkin heittää muutaman vinkin sulle jos niistä olis apua! :)

      Eli ensinnäkin sitä työtä ei enää kisoissa tehdä, vaan kaikki alkaa jo treeneissä jossa tekisin paljon jarruttavia treenejä esteiden parissa. Esimerkiksi aina pysähdys heti esteen jälkeen, voltteja linjassa olevien esteiden väliin ja kavaletteja ja sileän työskentelyä yhdistettynä. Kannattaa myös selvittää miten itse olet selässä kaikkein rennoimmillasi, sillä esimerkiksi minun on kaikkein helpoin saada Namu rentoutumaan ja rauhoittumaan kevyessä istunnassa, jossa olen itse parhaiten tasapainossa. Näitä kannattaa kokeilla ja opettajan vinkit laittaa korvan taakse. ;)

      Kisoissa keskittyisin verkkassa paljon verryttelyyn ennen ensimmäistäkään hyppyä. Pohkeet ja ohjasavut kunnolla läpi ja siirtymisiä paljon, ja verkassa ei tosiaan saa hevonen hanatella täysillä. Kisoihin en kyllä lähtisi ennen kuin hevonen pysyy verryttelyssä myös hypätessä kuitenkin kunnolla hallinnassa, koska muuten verryttelystä tulee villiä kaikille. Itsekin kyllä teen tätä mutta kisoissa olen kuitenkin se jolla itsellään jää verryttely huonoksi enkä häiritse muiden verryttelyä. :)

      Radallahan ei enää voltteja ja pysähdyksiä tehdä, mutta ennen lähtölinjan ylitystä voi hyvin ottaa vielä pysähdyksen ja peruutuksen - aikaa kyllä on! Radalle kannattaa valita varusteet huolella, apuohjat ja hevosella parhaiten toimivat kuolaimet kannattaa miettiä kuntoon. Itse olen niiden mahdollisimman pehmeiden kuolainten kannalla, mutta jos ne eivät vain riitä niin toimivammat kuolaimet suuhun. Sitten vain pitää itsensä rentona, yrittää pitää hevosen rauhassa ja kuulolla eikä vain jää repimään suusta - koska siitä pääsääntöisesti jokainen kuumakalle kuumuu entisestään! :D

      Toivottavasti tuosta oli vähän jotain hyötyä, mutta treeni ja kokemus on se jonka mukana opit pärjäämään paremmin oman höyryjunasi kanssa. :)

      Poista
  4. Mikä kamera sulla on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Canon EOS 600D ja siihen objektiivit Canon 18-55mm ja Tamron 18-270mm, joista käytn pääasiassa jälkimmäistä :) Tässä postauksessa on siis video kuvattu minun kamerallani.

      Poista
  5. Koska kirjoitat taas uusista asioista postausta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tässä lähiaikoina, tänä yönä varmasti saan siirrettyä puhelimesta kuvat koneelle ja sitten kirjoitettua koostepostauksen kuukaudesta, ja sitten onkin luvassa taas erikoispostauksia ja fiiliksiä junnutiimin valmennuksesta! :)

      Poista