#12 Super

Kuten kenties otsikostakin voi jo päätellä, ovat viime ratsastukset olleet aika lailla onnistuneita ja ne ovat jättäneet jälkeensä aivan mahtavan fiilikset. Lisäksi viime keskiviikkona käyttöön saatiin uusi satulahuone, ja torstaina hepat muuttivat Operaatio Pelastakaa Hensun mukaisesti upouuteen pihattoon asumaan! Näistä tulossa tarkempaa postausta lähipäivinä, huomenna vuorossa kuitenkin Hensun kanssa jotain aivan toisenlaista ja toisella tapaa merkittävää! Ja ainiin, tulihan tuossa lauantaina minullekin 15 ikävuotta täyteen! Hyvää (nyt jo mennyttä) syntymäpäivää siis, minä itse!

Onnea minä 15vee!

Miten ne näyttääkin noin samalta :D

Palataan kuitenkin näin alkuun viikontakaiseen tiistaihin, jolloin menin koulun jälkeen Namulla puomeja tarhassa. Minulla oli uralla kolme ravipuomia ja ympäri tarhaa pari yksittäistä puomia. Pikkaisen oli kiire varustaa ja verrytellä kun hämärä vielä kovin yritti saapua ennen aikojaan, mutta tarpeeksi ehdin kuitenkin ratsastella ennen kuin näkyväisyys väheni liikaa puomeja ajatellen. Oikeastaan tulin puomeja tosi vähän, ensimmäisellä kerralla Namu hyppäsi koko ravipuomitehtävän yli ja seuraavalla yrityksellä se sitten oikein tarkkaan asetteli jalkansa joka väliin. Siitä kuitenkin nopeasti tehtävä palautui mieleen ja onnistui hyvin molempiin suuntiin. Namu oli etenkin ravissa todella hienolla tuulella ja esitti enemmänkin kaunista pätkää, ei kuitenkaan mitään verrattuna tämänpäiväiseen!

Tässä kuvassa on kaikki virheet: hihani, Namun selkä... mutta silti ponin aivan ylisöötti ilme <3

Torstaina juoksutin Namun, ajatuksena lähinnä ihan pikainen liikutus. Loppujen lopuksi koko homma oli kaikkea muuta kuin nopeaa. Ensin juoksutusvermeiden säätäminen vei yllättävän kauan, ja sitten Namu porskutti liinan päässä lähemmäs puoli tuntia hirvittävää vauhtia ympäri tarhaa. Ei siltä tuntunut loppuvan puhti sitten millään, enkä edes yrittänyt himmailla sitä kun en kerran ennenkään ole tammaan juoksuttaessa oikein kontrollia saanut. Kun tyyppi sitten lopetti holtittoman riekkumisen se hakeutui kuitenkin kivasti (tasaiselle!) sivuohjien tuntumalle ja siihen oli hyvä lopettaa.

Karvakorva :3

"Riittäiskö jo..."

Perjantaina Jemina ja eräs toinen kaverini Kaisa tulivat meille kumpainenkin yöksi. Kaisahan pelkäsi hevosia ihan kuollakseen, mutta suostui silti tulemaan ottamaan muutaman kuvan ratsastuksesta. Olosuhteet olivat kuitenkin vaativat ja vain pari kuvaa selvisi perille saakka. Jemina meni Hensulla ilman satulaa hyvin rennosti, me Namun kanssa taas menimme jälleen hyvin laukkapainotteisen treenin. On se kumma, kun ei tuo humma saa väkirehuja nimeksikään (ns. hyvän mielen kaurat = yhteensä 3dl tavaraa (voisi tästäkin joskus tehdä postauksen..)), mutta jaksaa silti mennä kuin höyryveturi sille päälle sattuessaan (=lue: lähes aina!). Loppua kohti se kuitenkin jo kivasti tasaantui, siitä ei kuitenkaan valitettavasti ole todistusaineistoa.

Alkuverkkaa, mutta positiivisena yllätyksenä istunta! 

Tämän ja ylemmän kuvannut Kaisa!

Sunnuntaina sain äidin pitkästä aikaa pitämään tuntia ja kuvaamaan, mutta johonkin se opetus jäi mutta kuvaustoiminto sentään toimi. Viimeksi Namun kanssa hypätessä olivat paikat aikalailla hakusessa, joten tein niin idioottivarman tehtävän missä vain ei voi epäonnistua. Ei epäonnistuttukaan. Seuraavaksi voisi varmaan keksiä jonkun kivan tehtävän missä vielä saisi kontrollinkin pysymään, mitähän ensi kaudestakin taas tulee, huoh..! Kuitenkin, Namulla intoa riitti jälleen kovasti ja se hyppäsi aika sähläyksen kera, mutta kuitenkin, noh, melkein hallinnassa. Loppuun ratsastin jonkun verran sileällä ja äiti oli kuvaamassa, jei! Vaikkei Namu ihan parhaimmillaan ollutkaan, niin näkee että se on jo mennyt eteenpäin vaikkei sitä oikein uskoisikaan!
Linkki videoon!

Äidin toiveesta menin sitten Namun jälkeen hetken Hensulla kaulanarulla, ihan vain juuri kuvausten verran. Poni oli todella pahana selkäännousussa, mutta sitten se tyytyi kohtaloonsa ja kipitti nätisti ympäri tarhaa. Ihan ei alkuun kaikki pohkeenväistöt sun muut sujuneet, mutta kun äiti laittoi kameran pois niin johan onnistui! Lopetettiin kuitenkin sitten jo siihen, ettei poninen vain rasitu nyt liikaa ja ala taas ontumaan. Nyt se on tätä kevyttä liikuttelua kestänyt hyvin joten jatketaan samalla tavalla!

Pieni pää, suuri maha... :D

Tänään maanantaina (meni sitten jo tiistain puolelle...) menin Namulla ihan vain kouluratsastusta ja päätin heti alkuun että karvakorvan vain on pakko taipua kaikissa askellajeissa myös vasemmalle. Eipä tuo silti laukassa taipunut joten marssin hakemaan kouluraipan, ja siitähän vasta riemu repesi. Koni paineli aika vauhtia ympäri tarhaa, mutta kun sitten luovuin piiskasta se rauhoittui taas pikkuhiljaa. Aloin sitten ratsastaa pientä, n. 10m halkaisijaltaan olevaa volttia laukassa (nostot käynnistä) ja aina kun tamma valui isommalle ympyrälle pudotin raville. Ei muuten mennyt kauaa kun tamma oli hyvin ulkoavuilla ja taipui sisälle ja kuunteli oikeasti mitä pyysin. Kumpaankin suuntaan! Tämän jälkeen pystyin tekemään ravissa vaikka minkälaisia kaaria ja aina vaan heppa pysyi avuilla, aivan älyttömän hieno tunne!

Nämä kaksi kuvannut Kaisa!

"Nii sitä vaa, et riittäiskö jo?!"

Fiilistelyt kuitenkin loppuivat lyhyeen kun Namu polki vasemman etujalan kengän irti astuessaan kivasti alleen... Olihan tämä tavallaan odotettavissa kun kengitysväli venähti pitkäksi. Ja onhan sitä apuakin jo tulossa keskiviikolle, kun kengittäjä jo viime viikon puolella siihen varattiin. Huomenna saa siis vain seistä tarhassa ja keskiviikkona hypätään vielä. Torstai ja koko loppuviikko meneekin sitten kevyesti ilman satulaa, kun Namu rokotetaan torstaina.. =)

Iihhana ystäväiseni aurinko! <3

Milliaisilla fiiliksillä te olette ratsastelleet?
Lempparikuvaa?
Itse pidän jostain hassusta syystä tuosta ratsastus (laukka) kuvasta ja noista aurinkokuvista :)

Meillä muutkin kuin minä nauttivat auringosta!

#11 Opettajan saappaisiin

Keskiviikkona pääsin pitkästä aikaa pitämään oikeasti tuntia, ja opetusratsuksi joutui/pääsi kukas muu kuin Hensu palleroinen. Olin aika varautunut että Hensua ottaa päähän vähän kaikki, mutta yllättäen sen mielestä oli ihan ok, että 9v (?) Oona hoiti sitä (vaikka olihan hänellä jo ajatusta touhussa) ja ratsastaessakin se oli mitä mainioin.

Koska en ole ennen Oonaa varsinaisesti opettanut, tehtiin vain paljon käynnissä helppoja juttuja. Pysähdyksistä lähdettiin liikkeelle ja sitten mukaan otettiin voltit. Hensu oli Jeminan toimesta läpiratsastettu niin hyvin viikonlopun aikana, että poni toimi todella pienillä avuilla ja kulki, noh, kaukana peräänannosta mutta kauniisti kaula kaarella kuitenkin, ihan vain siitä hyvästä että ratsastajan käsi oli hiljaa :D

Muutaman ravipätkänkin Oona kokeili, mutta koska Hensu oli vähän innokas niin into siihen tyrehtyi aika nopeasti. Hensua täytyy kyllä kehua vielä siitäkin, kuinka hienosti se tällä kertaa sieti sen, että kävelen sen vierellä, koska taluttajat ja kaikki muut apulaiset ovat ponin mielestä varmaan kamalinta mitä voi tapahtua ja se yleensä yrittää aina jyrätä päälle.

Minä olen aina pitänyt opettamisesta, ja ainahan siinä tulee maasta huomattua ja oivallettua kaikennäköistä, mitä ei selkään niin noteeraa. Myös tuntien seuraaminenhan on kehittävää, mutta jotenkin mukavampaa on opetella opettajan roolissa! On myös todella kehittävää suunnitella ratsastukset kunnolla etukäteen ja tehdä sen jälkeen, kun on neuvonut toista, ne samat tehtävät itse.

Eikä siinä sitten enää kummepia, lauantaina Jemina oli käynyt kaverinsa Jennyn kanssa köpöttelemässä ponilla ja  sunnuntaina minulla oli sääntökoulutus. Muuten ei juuri muutoksia sääntöihin ollut tullut, mutta aika sekavaa ja päänsärkyä aiheuttavaa nuo uudet taso- ja lupajärjestelmät. x.x Haen kuitenkin tälle vuodelle D-luvan ja sillä sitten mennään. Vaikutti siltä että sillä pääsee oikeasti aika pitkälle. Esteillä tuon uuden kvaalijärjestelmän perusteella minulla on kvaalit kisata korkeintaan 90cm tasoa, mutta ei siinä mitään kun en isompiin kuitenkaan heti ole siirtymässä :D

Katsokaa Jeminan My Day, siellä ratsastuksestakin!

Pidättekö te tunteja kavereillenne ja onko se teidän mielestänne mukavaa? Koetteko te sen itsellenne hyödylliseksi?

Minulta toivottiin videopostausta, saa toivoa mistä se olisi! Tulen kuvaamaan sen talvilomaviikon aikana =)

1. May Day synttäreiltäni

2. Hensun kanssa hoivakodissa vierailusta (en kyllä tiedä miten toteutus onnistuu jolleivat vanhukset halua videolle...)

3. Someron Hevosharrastekeskuksen Avoimien ovien- tapahtumasta (voi olla hankala tämäkin...)

4. Kotona ratsastuksesta

#10 Treeniviikonloppu

....Kuulostaa muuten tosi hienolta ja ahkeralta, eikö totta? Valitettavasti taidan tuottaa sillä saralla pettymyksen, sillä emmehän me kuin puuhailleet vähän joka päivä, mikä on kuitenkin aika paljon verrattuna normaaliin laiskotteluun.. 

Varoitus: Liikaa kuvia - liian vähän tekstiä!

Alkuviikon olinkin kipeä ja olin vain välttämättömän ajan ulkona, mutta torstaina kun olin koulussakin uskalsin olla ulkonakin enemmän. Suunnitelmissa oli vaikka mitä, tai siis juoksutusta tai ohjasajoa. Mutta sitten ehti jo hämärtyä ja kaikkea, niin tyydyinkin vain harjaamaan Namun ja nyppimään taas vähän sen harjaa. Tavoitteenani on nyppiä se kisakaudeksi kuntoon, mutta tuskin jaksan loppuun saakka... 

Perjantaina menin Jeminalle yöksi, mutta ennen sitä ratsastettiin molemmat hevoset. Namulla jos jollain riitti virtaa, ja suunnitelmat kouluväännöstä meni aika uusiksi kun vauhti ei tuntunut rauhoittuvan millään. Ratsastuksesta tulikin loppujen lopuksi hyvin laukkapainotteista (ja villiä), mutta ehkä kumpikin olimme sen tarpeessa :D

Luottoponiratsastaja Jemina köpötteli Hensulla rauhalliseen tahtiin käyntiä ja aavistuksen verran ravia. Tai itseasiassa ei sitä voi ihan köpöttelyksi sanoa, sillä ponihan liikkui oikein kauniisti ratsastajan avuilla! On kyllä ollut huisia seurata Jemmun kehittymistä tässä vuosien varrella ja nähdä, kuinka tehty työ alkaa toden teolla kantaa hedelmää!

Lauantaina oltiin pulkkailemassa ja sitten minulla oli taas jotain ripariin liittyviä kirkkojuttuja, joten hepat jäi Jeminan vastuulle. Hän oli taas työskennellyt Hensun kanssa pääasiassa käynnissä 45min ajan, ja siinä samalla kävelyttänyt perässä seurailevaa Namuakin. Kaiken kukkuraksi kotimatkalla sain viestin, jossa Jemmu kertoi tehneensä kaikki tallityöt valmiiksi (ja vähän ylimääräistäkin!) ♥

Sunnuntaina Jemina tuli aamupäivästä meille ja vaikka pitkään mietinkin niin päätin kuitenkin hypätä Namulla aavistuksen verran. Kuvailtiin ensin heppoja vähän ja alettiin sitten ratsastaa. Kun aloin hyppäämään kostautui kyllä toden teolla lihapullan huoleton verryttely. Se nimittäin juoksi kaikista pidätteistä läpi ja mm. paikat olivat ihan arpapeliä. Lisäksi tammuska oli vielä innoissaan, eikä olisi millään malttanut sitä vähääkään mitä lopulta malttoi. Eikä tässä vielä kaikki... Myös kuski oli ihan hukassa niin istuntansa kuin reaktiokykynsä kanssa, mikä ei ainakaan saanut hommaa sujumaan kunnolla.

Huomaatteko tekin sen: Voisiko ratsastaja enää jännittyneempi olla?

Mentiin kuulkaas niin lujaa ettei tarkennuskaan pysynyt mukana!

Ja näin lihapullat lentelevät puomien yli! :D

Estekorkeus pysyi vaatimattomana, mutta eipä tällä tyylillä varmaan isommista olisi hengissä selvitykään. Namulle tämä oli kyllä oivaa irroittautumista kamalista parista menneestä kuukaudesta pelkän kouluratsastuksen parissa! Mutta kyllä tämä tästä, kevättä kohti mennään joka tarkoittaa pikkuhiljaa (kisa-) ja valmennuskauden alkua, eli paljon enemmän hyppäämistä (ja valvovan silmän alla!)

Mielelläni pikkuesteilläkin makaan kaulalla... :D

Pikkupeppuhan se siellä haluaa lähteä etukaaren päälle (=eteen) lentelemään!

Jemina pyöri siinä samaan aikaan Hensun kanssa pääasiassa käynnissä jälleen, ja kyllä muuten ottikin ponia päähän kun hän ei saanut edes laukata (vaikka kova yritys olikin :D)! Jemmu toimi myös luottokuvaajanani, joten ratsastuskuvista - ja suurimmasta osasta muistakin kuvista - kiitos hänelle! 

Huh, miten Jemina on saanut meistä edustavan kuvan?!

#9 Hyvän mielen viikonloppu

Jos Namu osaa olla raivostuttava, osaa se joskus myös yllättää positiivisella tavalla. Nyt se on harrastanut jälkimmäistä jopa enemmän, mikä on tietysti vain hyvä asia! Videolla lauantain alkuverryttelyä.

Lauantain ja sunnuntain ratsastukset olivat niin rakenteeltaan kuin sujuvuudeltaan hyvin, hyvin samanlaiset. Kumpanakin päivänä tuli ratsastettua ainakin 1,5h ajan, ja pelkkä alkuverrytely kesti sen melkein tunnin. Alkuun vain verryttelin sen jokaisessa askellajissa huolellisesti panostaen rentouteen. Selkein ero tuli käynnissä lauantain ja sunnuntain välillä. Siinä missä lauantaina keräsin ohjat muitta mutkitta käteen ja Namun käynti oli oikeastaan koko ratsastuksen ajan jännittynyttä, siinä missä muutkin askellajit jonkin verran. Sunnuntaina taas keräsin ohjia asteittain käyttäen siihen aikaa vajaat kymmenen minuuttia, ja hevonen pysyi paljon rennompana ja tyytyväisempänä. Jatkossa siis yritän käyttää paitsi aina tuon 1,5h ratsastukseen myös toimia ihan kaikessa hitaasti ja pyrkiä säilyttämään sen rentoustilan, jossa tamma milloinkin sattuu olemaan.

"Miten niin mulla on suuri nenä?!"

Sitten ratsastin käyntiä reippaasti yli kymmenen minuuttia, mutta oikeastaan ajalla ei niin ole väliä. Ratsastan käyntiä niin kauan että voin siirtyä seuraavaan askellajiin hallitusti. Käynti ja ravi sisältävät paljon ja vielä vähän enemmän voltteja. Siirtymiset olisivat varmasti toinen oiva liike, mutta niitä en koskaan huomaa työstämällä työstää. Otan yleensä, niinkuin tälläkin kertaa, myös muutaman pohkeenväistön, koska siinä hevosen on reagoitava jokaiseen apuun ja sillä saa Namun kiitettävästi kuulolle.

"Koita nyt jo saada ne asetukset kohdilleen, kummiski muokkaat jälkikäteen..."

Laukkaverryttely on usein kevyessä istunnassa rauhallista, mahdollisimman rentoa laukkaa joitan kierroksia. Ihan viimeistään sen jälkeen on ensimmäisten välikäyntien aika, mutta yleensä ratsastan ne jo ravin jälkeen. Muutenkin palkitsen Namun aina hyvin menneestä tehtävästä käynnillä pitkin ohjin. Sitten aloitan kierroksen alusta. Käyntiä työstän kunnes olen siihen tyytyväinen, mielellään kunnes Namu on vähän parempi kuin edellisenä päivänä. Sitten siirryn raviin ja työstän sitä ainaisilla taivutuksilla ja taivutuksilla. Viimeistään sen jälkeen on taas välikäyntien aika, mutta usein jo ravityöskentelyn välissä. Namuhan aina ottaa kaksi askelta takapakkia joka välikäynneistä, eli sillä ei voi automaattisesti jatkaa siitä mihin jäin. Mutta, milläpä muulla sitä opettaisikaan paremmin kuin tekemällä niitä kuuluisia toistoja!

"Väitätkö sä että mulla olis heinämahaa, häh?!"

Laukka on Namulla vahva askellaji ominaisuuksiltaan, mutta sen ratsastettavuus on kovin heikkoa eikä yhteistyö tunnu pelittävän. Nyt viikonloppuna saimme ensimmäiset laukka-askeleet oikeaan suuntaan kohti peräänantoa, mikä on tietysti hieno asia! Laukassakin työstäminen on juuri pääasiassa sitä ympyrän hinkkaamista, mikä varmasti alkaa olemaan jo Namunkin mielestä todella puuduttavaa, mutta taivutuksen kautta se vain on kaikkein helpoin ratsastaa oikein päin - ainkin kun minä en ole mikään mestari hevosten kouluttamisessa, itseasassa en ole koskaan hevosta kouluttanutkaan!

Namu on kuitenkin aika haastava ratsastaa hyväksi, enkä minä ole siinä vielä kertaakaan onnistunut erityisen hyvin. Se on edelleen hyvin epätasainen edestä, mutta yritän olla välittämättä siitä ja ratsastaa koko hevosta ennemmin kuin kaulaa ja pään asentoa, mutta ilman ohjausta sitä välillä unohtaa tuollaiset seikat. Olemme Namun kanssa se pari, jollaista ei saisi olla olemassakaan: kokematon ratsastaja ja (nuori) kokematon hevonen.

"Ja säkö et meinaa antaa mulle leipää?!"

Tästä tulikin myös vähän tällainen Namun perusratsastuksen kaavio, miten mennään, mutta tuskinpa tuo haittaa. Valitettavasti minulla ei ole kuin viikonloppuisin aikaa ratsastaa tammaa niin kauan kuin se tarvitsee. Viikolla en välttämättä ehdi ratsastaa ollenkaan. 

Kertokaahan taas lempikuvanne, minä pidän tällä kertaa aikalailla kaikista!