#12 Super

Kuten kenties otsikostakin voi jo päätellä, ovat viime ratsastukset olleet aika lailla onnistuneita ja ne ovat jättäneet jälkeensä aivan mahtavan fiilikset. Lisäksi viime keskiviikkona käyttöön saatiin uusi satulahuone, ja torstaina hepat muuttivat Operaatio Pelastakaa Hensun mukaisesti upouuteen pihattoon asumaan! Näistä tulossa tarkempaa postausta lähipäivinä, huomenna vuorossa kuitenkin Hensun kanssa jotain aivan toisenlaista ja toisella tapaa merkittävää! Ja ainiin, tulihan tuossa lauantaina minullekin 15 ikävuotta täyteen! Hyvää (nyt jo mennyttä) syntymäpäivää siis, minä itse!

Onnea minä 15vee!

Miten ne näyttääkin noin samalta :D

Palataan kuitenkin näin alkuun viikontakaiseen tiistaihin, jolloin menin koulun jälkeen Namulla puomeja tarhassa. Minulla oli uralla kolme ravipuomia ja ympäri tarhaa pari yksittäistä puomia. Pikkaisen oli kiire varustaa ja verrytellä kun hämärä vielä kovin yritti saapua ennen aikojaan, mutta tarpeeksi ehdin kuitenkin ratsastella ennen kuin näkyväisyys väheni liikaa puomeja ajatellen. Oikeastaan tulin puomeja tosi vähän, ensimmäisellä kerralla Namu hyppäsi koko ravipuomitehtävän yli ja seuraavalla yrityksellä se sitten oikein tarkkaan asetteli jalkansa joka väliin. Siitä kuitenkin nopeasti tehtävä palautui mieleen ja onnistui hyvin molempiin suuntiin. Namu oli etenkin ravissa todella hienolla tuulella ja esitti enemmänkin kaunista pätkää, ei kuitenkaan mitään verrattuna tämänpäiväiseen!

Tässä kuvassa on kaikki virheet: hihani, Namun selkä... mutta silti ponin aivan ylisöötti ilme <3

Torstaina juoksutin Namun, ajatuksena lähinnä ihan pikainen liikutus. Loppujen lopuksi koko homma oli kaikkea muuta kuin nopeaa. Ensin juoksutusvermeiden säätäminen vei yllättävän kauan, ja sitten Namu porskutti liinan päässä lähemmäs puoli tuntia hirvittävää vauhtia ympäri tarhaa. Ei siltä tuntunut loppuvan puhti sitten millään, enkä edes yrittänyt himmailla sitä kun en kerran ennenkään ole tammaan juoksuttaessa oikein kontrollia saanut. Kun tyyppi sitten lopetti holtittoman riekkumisen se hakeutui kuitenkin kivasti (tasaiselle!) sivuohjien tuntumalle ja siihen oli hyvä lopettaa.

Karvakorva :3

"Riittäiskö jo..."

Perjantaina Jemina ja eräs toinen kaverini Kaisa tulivat meille kumpainenkin yöksi. Kaisahan pelkäsi hevosia ihan kuollakseen, mutta suostui silti tulemaan ottamaan muutaman kuvan ratsastuksesta. Olosuhteet olivat kuitenkin vaativat ja vain pari kuvaa selvisi perille saakka. Jemina meni Hensulla ilman satulaa hyvin rennosti, me Namun kanssa taas menimme jälleen hyvin laukkapainotteisen treenin. On se kumma, kun ei tuo humma saa väkirehuja nimeksikään (ns. hyvän mielen kaurat = yhteensä 3dl tavaraa (voisi tästäkin joskus tehdä postauksen..)), mutta jaksaa silti mennä kuin höyryveturi sille päälle sattuessaan (=lue: lähes aina!). Loppua kohti se kuitenkin jo kivasti tasaantui, siitä ei kuitenkaan valitettavasti ole todistusaineistoa.

Alkuverkkaa, mutta positiivisena yllätyksenä istunta! 

Tämän ja ylemmän kuvannut Kaisa!

Sunnuntaina sain äidin pitkästä aikaa pitämään tuntia ja kuvaamaan, mutta johonkin se opetus jäi mutta kuvaustoiminto sentään toimi. Viimeksi Namun kanssa hypätessä olivat paikat aikalailla hakusessa, joten tein niin idioottivarman tehtävän missä vain ei voi epäonnistua. Ei epäonnistuttukaan. Seuraavaksi voisi varmaan keksiä jonkun kivan tehtävän missä vielä saisi kontrollinkin pysymään, mitähän ensi kaudestakin taas tulee, huoh..! Kuitenkin, Namulla intoa riitti jälleen kovasti ja se hyppäsi aika sähläyksen kera, mutta kuitenkin, noh, melkein hallinnassa. Loppuun ratsastin jonkun verran sileällä ja äiti oli kuvaamassa, jei! Vaikkei Namu ihan parhaimmillaan ollutkaan, niin näkee että se on jo mennyt eteenpäin vaikkei sitä oikein uskoisikaan!
Linkki videoon!

Äidin toiveesta menin sitten Namun jälkeen hetken Hensulla kaulanarulla, ihan vain juuri kuvausten verran. Poni oli todella pahana selkäännousussa, mutta sitten se tyytyi kohtaloonsa ja kipitti nätisti ympäri tarhaa. Ihan ei alkuun kaikki pohkeenväistöt sun muut sujuneet, mutta kun äiti laittoi kameran pois niin johan onnistui! Lopetettiin kuitenkin sitten jo siihen, ettei poninen vain rasitu nyt liikaa ja ala taas ontumaan. Nyt se on tätä kevyttä liikuttelua kestänyt hyvin joten jatketaan samalla tavalla!

Pieni pää, suuri maha... :D

Tänään maanantaina (meni sitten jo tiistain puolelle...) menin Namulla ihan vain kouluratsastusta ja päätin heti alkuun että karvakorvan vain on pakko taipua kaikissa askellajeissa myös vasemmalle. Eipä tuo silti laukassa taipunut joten marssin hakemaan kouluraipan, ja siitähän vasta riemu repesi. Koni paineli aika vauhtia ympäri tarhaa, mutta kun sitten luovuin piiskasta se rauhoittui taas pikkuhiljaa. Aloin sitten ratsastaa pientä, n. 10m halkaisijaltaan olevaa volttia laukassa (nostot käynnistä) ja aina kun tamma valui isommalle ympyrälle pudotin raville. Ei muuten mennyt kauaa kun tamma oli hyvin ulkoavuilla ja taipui sisälle ja kuunteli oikeasti mitä pyysin. Kumpaankin suuntaan! Tämän jälkeen pystyin tekemään ravissa vaikka minkälaisia kaaria ja aina vaan heppa pysyi avuilla, aivan älyttömän hieno tunne!

Nämä kaksi kuvannut Kaisa!

"Nii sitä vaa, et riittäiskö jo?!"

Fiilistelyt kuitenkin loppuivat lyhyeen kun Namu polki vasemman etujalan kengän irti astuessaan kivasti alleen... Olihan tämä tavallaan odotettavissa kun kengitysväli venähti pitkäksi. Ja onhan sitä apuakin jo tulossa keskiviikolle, kun kengittäjä jo viime viikon puolella siihen varattiin. Huomenna saa siis vain seistä tarhassa ja keskiviikkona hypätään vielä. Torstai ja koko loppuviikko meneekin sitten kevyesti ilman satulaa, kun Namu rokotetaan torstaina.. =)

Iihhana ystäväiseni aurinko! <3

Milliaisilla fiiliksillä te olette ratsastelleet?
Lempparikuvaa?
Itse pidän jostain hassusta syystä tuosta ratsastus (laukka) kuvasta ja noista aurinkokuvista :)

Meillä muutkin kuin minä nauttivat auringosta!