#9 Hyvän mielen viikonloppu

Jos Namu osaa olla raivostuttava, osaa se joskus myös yllättää positiivisella tavalla. Nyt se on harrastanut jälkimmäistä jopa enemmän, mikä on tietysti vain hyvä asia! Videolla lauantain alkuverryttelyä.

Lauantain ja sunnuntain ratsastukset olivat niin rakenteeltaan kuin sujuvuudeltaan hyvin, hyvin samanlaiset. Kumpanakin päivänä tuli ratsastettua ainakin 1,5h ajan, ja pelkkä alkuverrytely kesti sen melkein tunnin. Alkuun vain verryttelin sen jokaisessa askellajissa huolellisesti panostaen rentouteen. Selkein ero tuli käynnissä lauantain ja sunnuntain välillä. Siinä missä lauantaina keräsin ohjat muitta mutkitta käteen ja Namun käynti oli oikeastaan koko ratsastuksen ajan jännittynyttä, siinä missä muutkin askellajit jonkin verran. Sunnuntaina taas keräsin ohjia asteittain käyttäen siihen aikaa vajaat kymmenen minuuttia, ja hevonen pysyi paljon rennompana ja tyytyväisempänä. Jatkossa siis yritän käyttää paitsi aina tuon 1,5h ratsastukseen myös toimia ihan kaikessa hitaasti ja pyrkiä säilyttämään sen rentoustilan, jossa tamma milloinkin sattuu olemaan.

"Miten niin mulla on suuri nenä?!"

Sitten ratsastin käyntiä reippaasti yli kymmenen minuuttia, mutta oikeastaan ajalla ei niin ole väliä. Ratsastan käyntiä niin kauan että voin siirtyä seuraavaan askellajiin hallitusti. Käynti ja ravi sisältävät paljon ja vielä vähän enemmän voltteja. Siirtymiset olisivat varmasti toinen oiva liike, mutta niitä en koskaan huomaa työstämällä työstää. Otan yleensä, niinkuin tälläkin kertaa, myös muutaman pohkeenväistön, koska siinä hevosen on reagoitava jokaiseen apuun ja sillä saa Namun kiitettävästi kuulolle.

"Koita nyt jo saada ne asetukset kohdilleen, kummiski muokkaat jälkikäteen..."

Laukkaverryttely on usein kevyessä istunnassa rauhallista, mahdollisimman rentoa laukkaa joitan kierroksia. Ihan viimeistään sen jälkeen on ensimmäisten välikäyntien aika, mutta yleensä ratsastan ne jo ravin jälkeen. Muutenkin palkitsen Namun aina hyvin menneestä tehtävästä käynnillä pitkin ohjin. Sitten aloitan kierroksen alusta. Käyntiä työstän kunnes olen siihen tyytyväinen, mielellään kunnes Namu on vähän parempi kuin edellisenä päivänä. Sitten siirryn raviin ja työstän sitä ainaisilla taivutuksilla ja taivutuksilla. Viimeistään sen jälkeen on taas välikäyntien aika, mutta usein jo ravityöskentelyn välissä. Namuhan aina ottaa kaksi askelta takapakkia joka välikäynneistä, eli sillä ei voi automaattisesti jatkaa siitä mihin jäin. Mutta, milläpä muulla sitä opettaisikaan paremmin kuin tekemällä niitä kuuluisia toistoja!

"Väitätkö sä että mulla olis heinämahaa, häh?!"

Laukka on Namulla vahva askellaji ominaisuuksiltaan, mutta sen ratsastettavuus on kovin heikkoa eikä yhteistyö tunnu pelittävän. Nyt viikonloppuna saimme ensimmäiset laukka-askeleet oikeaan suuntaan kohti peräänantoa, mikä on tietysti hieno asia! Laukassakin työstäminen on juuri pääasiassa sitä ympyrän hinkkaamista, mikä varmasti alkaa olemaan jo Namunkin mielestä todella puuduttavaa, mutta taivutuksen kautta se vain on kaikkein helpoin ratsastaa oikein päin - ainkin kun minä en ole mikään mestari hevosten kouluttamisessa, itseasassa en ole koskaan hevosta kouluttanutkaan!

Namu on kuitenkin aika haastava ratsastaa hyväksi, enkä minä ole siinä vielä kertaakaan onnistunut erityisen hyvin. Se on edelleen hyvin epätasainen edestä, mutta yritän olla välittämättä siitä ja ratsastaa koko hevosta ennemmin kuin kaulaa ja pään asentoa, mutta ilman ohjausta sitä välillä unohtaa tuollaiset seikat. Olemme Namun kanssa se pari, jollaista ei saisi olla olemassakaan: kokematon ratsastaja ja (nuori) kokematon hevonen.

"Ja säkö et meinaa antaa mulle leipää?!"

Tästä tulikin myös vähän tällainen Namun perusratsastuksen kaavio, miten mennään, mutta tuskinpa tuo haittaa. Valitettavasti minulla ei ole kuin viikonloppuisin aikaa ratsastaa tammaa niin kauan kuin se tarvitsee. Viikolla en välttämättä ehdi ratsastaa ollenkaan. 

Kertokaahan taas lempikuvanne, minä pidän tällä kertaa aikalailla kaikista!