#276 Minna Niemisen estekurssi

Nyt on sitten lopultakin tämän paljon puhutun valmennuspostauksen vuoro. Trailerin nokka suunnattiin siis 24.4. kohti Someroa ja Minna Niemisen pitämää estekurssia, jonka aiheena oli ratsastajan istunta esteillä ja esteiden välissä. Minun onnekseni ohjelman suunniteltu alkamisaika oli vasta kahdelta päivällä, joten sain nukkua kunnolla ja tavaratkin ehti hyvin pakata aamulla. Olin varautunut laittamaan teoriaosuuden jälkeen Namun rivakkaan tahtiin kuntoon, sillä olin heti ensimmäisessä ratsastusryhmässä. Niinpä harjasin ja suojitin hevosen jo kotona, jolloin ei montaa minuuttia enää satuloidessa mennyt.

Teoriaosuus aloitettiin heti omien hyvien ja huonojen puolien tunnistamisella. Iitun kanssa tätä harrastettiin aina jonkin verran ja olinkin aavistellut tällaisen tulevan heti alkuun, joten minun oli melko helppo sanoa itsestäni myös niitä hyviä puolia. Auttaahan asiaa toki sekin, että olen etenkin nyt seuraunnut istuntaanti ja ratsastustani kuukausitavoitteiden takia melko tarkasti, joten todellakin tiedän omat virheeni ja vahvuuteni. Tällä kertaa itse sanoin positiivisiksi asioiksi katseen ja tasapainon ja kehitettäväksi välillä hypyissä taakse valuvan jalan. Plussiksi olisin kuitenkin yhtä hyvin voinut sanoa esimerkiksi ylävartalon, jonka liikkeestä hypyissä pidän kovasti vaikkei se täydellinen olekaan tai paljon kehittyneen käden (jota Minna tosin halusi vielä alemmas). Kehitettäväksi taas olisin voinut yhtä hyvin mainita vaikkapa vinouteni tai irti olevan alapohkeen, jotka kumpikin ovat räikeitä virheitä, mutta joita toisaalta olen koko ajan parantanut.

Muuten keskustelu pysyi kerhohuoneessa paljon ratsastajan painon merkityksessä, eli sillä todellakin on väliä erilaisilla hevosilla erilaisissa tilanteissa, onko satulassa 0, 20 vai 100% painosta. Tämäkin oli minulle sinällään ihan tuttu juttu, että olen ihan kokeilemalla Namun kanssa oppinut hevosen a) liikkuvan parhaiten kun olen kevyessä istunnassa, b) olevan kaikkein rennoin ja rauhallisin kun painoa on jalustimilla ja c) olevani itse menossa paremmin hyppyyn mukaan kun keikun kyydissä esteistunnassa. Toisaalta siihenkin löytyy omia ongelmiaan, eli esimerkiksi meidän tapauksessa houkutus ratsastaa pelkällä kädellä kasvaa kummasti. Muistakin asioista toki keskusteltiin, mutta eiköhän tuossa olleet ne tärkeimmät, joista halusin muutaman sanan mainita.

Kuvat © Niina Suomela, kiitos!

Itse ratsastus aloitettiin keventelyllä ja ympyrän kaarella olevilla ravipuomeilla. Kaikista tehtävistä löytyykin esimerkki videolta, joten sieltä voi huomata, että aluksi tulimme yksi kerrallaan puomit aivan normaalisti ja sitten kevyessä istunnassa. Vaikka olenkin pitänyt kevyttä istuntaa yhtenä vahvuuksistani ei se tuolloin ottanut onnistuakseen sitten millään. Osasyynä toki voidaan pitää sitä etten ihan parhaimmillani ollut juuri pahimmasta flunssasta edellisenä päivänä selvittyäni. Mutta hei, kuka tällaisen valmennuksen jättää väliin tuollaisen pikkuseikan takia! Ravailujen jälkeen tulimme laukassa puomin ympyrällä myöskin ensin perusistunnassa ja sitten paino jalustimilla. Samaa istunnan kanssa pelailua teimme myös pitkillä sivuilla, joissa selkeästi tuli näkyviin laukan parempi laatu kevyessä istunnassa. Mutta toisaalta siinä kohtaa Namu myös lähti juoksemaan enemmän alta, eli vaikka olen kotonakin tehnyt paljon töitä kevyessä istunnassa niin tekemistä yhä on. 

Tämän jälkeen tulimme pienet kavaletit pariin kertaan. Niillä ei paljoa pitänyt hyppyyn mennä mukaan, mutta koska heti ensimmäinen pomppu oli vähän villi menin jo ihan huomaamattani seuraavalla kerralla ihan normaalisti kevyeen istuntaan. Viimeinen kavaletti meni kuitenkin jo aika kivasti. Vaikeinta meille oli näillä kavaleteilla se toinen pitkällä lähestymisellä/pitkällä baanasuoralla oleva pomppu, koska sinne joko lähestyttiin vähän kiemurrellen tai sitten singahdettiin esteen jälkeen vauhdilla eteen. Sain kuitenkin positiivista palautetta siitä, etten häiriintynyt hevosen omista sähläyksistä (ristilaukat, laukanvaihdot, pukit, vauhti jne.) vaan hoidin vain sen oman osani. 

Kun sitten päästiin kunnolla hyppäämään aloitettiin edelleen ihan todella pienellä linjalla, joka oli normaalit viisi askelta. Tasan ensimmäisen kerran me siihen mahduimme kuudella askeleella, joka alkuun oli tavoite, ja sitten jo seuraavalla kerralla hevonen kompastui, josta en enää vetänyt väkisin kuudetta askelta. Sitten saimmekin luvan tulla normaalisti viidellä. Linja oli tarkoitus tulla normaalisti vähän kevennetyssä istunnassa, mutta sen jälkeen oleva kaarre ja okseri piti sujua helposti kevyessä istunnassa. Minna sanoinkin, ettei vaikkapa siellä 16 hypyn radalla voi väkisin tekemällä tehdä jokaista hyppyä, vaan osasta pitää pystyä vain liukumaan helposti yli. Minun kohdallani Namu pääsi linjan välissä vähän joka kerta kiemurtelemaan, mutta hypyt olivat pääasiassa hyviä. Okserille otin ensin kerran vähän lähelle, mutta pari viimeistä kertaa tuli todella kivat hypyt. Kun tunnin jälkeen vielä juteltiin muutama sana Minnan kanssa hän valoi minuun kyllä vähän uskoa, kun totesi meidän ihan hyvin voivan startata metriä, kun mitään valtavia ongelmiakaan ei kerran ole. Siitä rohkaistuneena suuntaamme 14.5. Billnäsiin hyppäämään 90 ja 100cm, hurjaa!

© Pauliina, kiitos!

linkki