#279 Motivaatio hoi!

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet paitsi blogin myös hevosten puolella todella laiskasti. Hukkasin motivaationi jo kuun alussa ja nyt kun ei tälle kuulle saatu yksiäkään kisoja tai muutakaan tavoiteltavaa ja muutama ratsastus meni huonommin katosi se viimeinenkin mielenkiinto ratsastamiseen. Olen kyllä viettänyt heppojen kanssa paljon aikaa, mutta selkään ei ole tehnyt mieli. Nyt viimeiset puoli viikkoa onkin jo puhaltanut erilaiset tuulet ja motivaatiota löytyy taas, mutta sen täytyy nyt malttaa odotella Englannin matkan ajan. Ja niitä seuraavia kisoja myös. En kuitenkaan ole sanomassa että motivaatio mihinkään olisi loppumassa, jokaisella on joskus kausia kun ei jaksaisi ja minulla se iski näiden kahden koeviikon aikana kun joka ilta piti olisi pitänyt lukea. Kerron parista hyppykerrasta tulevassa postauksessa videoiden kera ja tähän postaukseen kerään vähän niitä muutamia muita ratsastuskertoja. Ja kaikki mainittavat asiat eivät nekään ratsastusta ole, mutta varsin oleellisia toki silti ainakin hevosille ;)

Heti ensimmäinenkin asia kuuluu siihen ei-ratsastus -osioon, nimittäin hevosten laitumelle lasku, joka tehtiin tämän kuun 9. päivä. Ei nyt heti aivan kokopäiväisesti, mutta se ei kovasti karvakorvia haitannut. Voitte siis arvata mistä postauksen kuvat ovat ;) Toinen merkittävä päivä laidunta ajatellen oli 17. päivä, kun konit saivat jäädä vuorokauden ympäri laitumelle. Eihän se nyt kovinkaan suuri muutos niiden elämään ole toisin kuin tallihevosilla. Mutta hei, herkkujen ääressä isommalla alueella oleminen tuntuu silti olevan kivempaa kuin rantahiekalla köllöttely, vaikka sitäkin harrastetaan edelleen ahkerasti! Tuona samana päivänä olin myös Ypäjällä soveltuvuuskokeissa, niistä ehkä myöhemmin juttuja jos ja kun pääsen toivottavasti sisään :)

Sitten niihin ratsastuksiin. Ensimmäinen sellainen oli 10. päivä kun kävin Namulla maastossa. Suunnitelmissa oli mennä ihan rauhallinen lenkki, sillä liikkeelle lähdettiin ihan kumikuolaimella ja ilman martsaria. Rauhallista meno ei silti kyllä ollut, mutta olin erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin hallinta oli koko ajan minulla, ne kaikkein villeimmätkin laukkaspurtit. Syystä x heppa oli varmaan ensimmäistä kertaa ikinä meillä vähän spooky maastossa, mutta muutamaa sivuloikkaa lukuun ottamatta pieni tuijottelu ei vauhtia hidastanut ja kivaa oli! 

Seuraava ratsastus menikin sitten perjantai 13. päiväksi, jolloin olisi ollut fiksuinta vain jättää ratsastamatta. Tämä oli nimittäin se ratsastus, joka masensi vielä pitkään jälkeen päinkin. Yritimme kovasti Namun kanssa mennä vähän koulua, mutta mikään ei sujunut ja meno oli samaa luokkaa kuin olisin juuri päässyt ensimmäistä kertaa minkään hevosen kyytiin. Fiilikset olivat surkeat ja motivaatio kaikkeen katosi, mutta ainakin osasin lopettaa ajoissa todeten että kun ei suju ei vain suju, ja turha siinä tilanteessa on enää kumpaakaan kiusata. Onneksi on olemassa maailman paras poni Hensu, jonka kanssa kävin vielä yöllä maastossa kävelemässä. Vanha tamma tosiaan pelasti päivän, sillä reilu tunnin samoilu viileässä yöilmassa pimeyden keskellä vain elämänsä hevosen kanssa, se on jotain unohtumattoman ihanaa!

Vaikka ratsastusta ei tuohon viikonloppuun tai vielä sitä seuraaviin päiviinkään oikein sopinut, niin uusi aluevaltaus tuli kuitenkin tehtyä. Lauantaina nimittäin revin Taavilta kengät irti ja vuolin kaviot uuteen uskoon (kenties kirjaimellisesti, vaikka vielä kulkeekin ihan neljällä jalalla :D) Sunnuntaina tein saman operaation Hensulle ja kyllä olen melkoisen ylpeä itsestäni. Ei se aivan surkeasti voinut mennä kun kumpikaan ei onnu. Tuomio ja mahdolliset pelastusoperaatiot ovat edessä ehkä viikon kuluttua, kun kengittäjä tulee laittamaan Namun ja saa sitten vilkaista ponejakin. Kauhulla odotellessa...

Hevosen selkään nousin seuraavan kerran vasta keskiviikkona, kun kävin ratsastamassa kaverin suokilla. Se nyt ei kovin ihmeellisesti mennyt, mutta ainakin motivaatio nousi taas kohisten! Tästä kirjoittelen vielä myöhemmin kun saan materiaalit itselleni, saattoi siellä olla joku kivakin kuva ;) Illalla ratsastin vielä Namun ja ai että kun se oli hieno. Aluksi se ei kovin ihmeellinen ollut, mutta loppua kohden parani hurjasti. Tein töitä pääasiassa volteilla ja kaikissa askellajeissa tuli ihan kivoja pätkiä. Hyvähän se ei missään nimessä ollut, mutta siihen edelliseen kertaan, joka päättyi suurin piirtein kyyneliin, parannus oli aivan valtava ja kuski selässä oli jälleen yhtä hymyä ja löytänyt mielenkiintonsa ratsastukseen uudelleen. 

 Myös perjantaina oli ohjelmassa kouluilua, ja silloin alkoi jälleen tuntua että alamme olla melkein omalla tasollamme. Ratsastus oli pitkästä aikaa paljon monipuolisempi ja löysin muutaman todella hyödyllisen tehtävän. Ihan en ole perillä siitä teimmekö etu-, taka- vai sekakäännöksiä, mutta kuitenkin tamman pyörittäminen paikallaan käynnissä rauhoitti ja tasoitti ratsastusta todella paljon. Toinen hyvä tehtävä jonka löysin oli tällä kertaa vastalaukka. Siinä näkyi hyvin meidän vinoutemme, sillä vasen laukka oli myötälaukkana hyvää mutta vastalaukkana vaikeaa, kun taas oikea laukka oli aika räpellystä myötälaukkana, mutta vastalaukassa meno ei ollut ollenkaan hullumpaa. Nämä liikkeet taitavat jäädä ihan jokapäiväiseen treeniin käyttöön! Käynnistä tuli todella kivaa ja ravissakin jo muutama lupaava pätkä, siihen jos johonkin oli hyvä lopettaa ratsastus ja tämä postaus ♥