#207 Koulukisat Ruulla

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä postausta vaikka kuinka monta kertaa, mutta ikinä en ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. En osaa sanoa edes miksi, ehkä koska kisoista ei kovin mukavaa muistoa jäänyt syistä, joita en ala avaamaan täällä.

Alunperin suunnitelma oli noihin SomRan seuramestaruuksiin osallistua Taavilla, mutta ponin mennessä huonompaan kuntoon vaihtui ratsuksi Hensu. Treenattiinkin muutama kerta K.N. Specialia ajatellen ja poni oli oikein mukava ratsastaa. Sitten kuitenkin yhden vauhdikkaamaan maaston jälkeen poni on ollut nyt tähän mennessä kaksi viikkoa epäpuhdas vasemmasta etujalastaan, joten sekin sitten sulkeutui pois kisoista. Tässä kohtaa heitettiin haaveet juniorimestaruudesta roskakoriin ja ajateltiin ottaa ratsuksi Namu, mutta eikös se ketku päättänyt vielä kisoja edeltävänä päivänä polkaista vasemmasta etujalastaan kengän. Onneksi olin juuri Somerolla TET:issä ja ihana Helena pystyi noin lyhyellä varoitusajalla vielä antamaan minulle ratsun kisoihin. Siitä olen todella kiitollinen, kun kaikki vakituisesti opetushevosilla tunneilla käyvätkin olivat mahdollisuutta kisoihin osallistumiseen pyytäneet jo kuukautta aiemmin. Ratsuksi sain siis Ruun, hevosen, jonka kanssa historia sisälsi yhden tarhasta sisälle hakemisen. Hyvältä pohjalta lähdettiin siis! Mutta kuten itseänikin kannustin: Kun ei ole odotuksia ei voi pettyäkään! :D

Kuvat © Jannika Laaksonen, ellei toisin mainita!

Aamulla ohjelma oli rauhallinen, kun ratsastin vasta toisessa luokassa. Seurasimme ensimmäisen ryhmän ensimmäisestä luokasta, ja pääsimme näkemään mm. vuoden 2015 juniorikoulumestarin Emma Mannisen kauniin radan, onnea hänelle hienosta suorituksesta! Minulla oli vielä niinkin hyvä tuuri, että Ruun toinen ratsastaja on melkein maailmanmestari letityksessä, joten minun ei tarvinnut murehtia harjaa ollenkaan! :D Noin tunti ennen starttiani laitoimme Ruun kuntoon ja minä hyppäsin ratsaille. Oli muuten herralla vähän kierroksia verryttelyssä, ja minä olinkin aivan hukassa sen selässä aluksi. Ehdin jo miettiä, että mitä tästäkin pitäisi tulla, mutta pikkuhiljaa sain kuitenkin pojan keskittymään välillä vähän minuunkin.

© Niina Suomela

Hevonen ei todellakaan ole ihan minun tyyliäni, mutta siinä Helena oli kyllä oikeassa että se ratsastettavuudeltaan voi jopa sopia minulle kun Namulla olen tottunut puksuttelemaan. Eikä tosiaan pienet laukkapyrähdykset hetkauttaneet, ja osasin jopa vähän pyytää hevoselta. Melkein koko tunnin sain kyllä tehdä töitä, mutta sain jokaisessa askellajissa ihan kivoja pätkiä, ravi kaikkein parhaimpana. Normaalisti olisin kyllä vaatinut itseltäni enemmän ja ratsastanut esimerkiksi vähän lyhyemmälle kaulalle, mutta tällä kertaa annoin itseni ottaa vähän rennommin, jottei se pieni, vaikkakaan ei kovin sievä paketti ei kokonaan leviäisi lähtötilanteeseen.

Maneesiin valmistautumaan päästessäni kertasin radan ja jopa muistin sen. Olinkin vähän laskenut sen varaan, että K.N. on minulle se luotto-ohjelma, jonka muistaa koko loppuelämänsä vaikka takaperinkin. Valmistautuessani otin vähän käyntiä ja ravia ja fiilis radalle lähtemiseen oli ihan hyvä. Aitojen sisälle päästyäni mietin kauan, että pitäisikö ottaa laukkaa molempiin suuntiin, mutta tuomarinpäätyä ihmetellessä se valmistautumisaika sitten jo menikin. Pillin vihellyksen jälkeen siis vain ohjat käteen ja aloin ratsastamaan. Ja minä muuten voin ihan rehellisesti sanoa, että myös ratsastin koko radan läpi!

Heti alkutervehdyksessä hevosen pää nousi taivaisiin, mutta ravipätkät menivät pääsääntöisesti oikein kivasti kuitenkin. Kolmessa käyntiaskeleessa tuo sama muodon katoaminen tapahtui heti, mutta pidempi käynti olikin sitten ihan ok. Pysähdyksestä tosin lähdettiin liikkelle aika vauhdilla, kun ensin pohkeeseen ei ragoitu mitenkään ja sitten siitä otettiin itseensä. Numeroita ja kommentteja voi tiirailla videon lomassa, jos ne kiinnostavat. 

Katastrofi iski vasta laukassa, jossa ensimmäisessä nostossa minulta katosi ihan kaikki tuntuma hevonen. Ohjaus toimi, mutta se olikin sitten ainoa asia, jolle sain tehtyä mitään. Ruu ei ole mikään helppo hevonen ja sitä ei kädellä kauniiksi ratsasteta, mutta hevosta yhtään enempää tuntematta en noin lyhyellä pätkällä kerta kaikkiaan saanut mitään järkevää tehtyä. Toinen laukka oli jo parempi, mutta sekin kyllä aika penkin alle, kuten siirtyminen käyntiinkin. Silti olen rataan oikein tyytyväinen, koska pystyin kuitenkin selvittämään kaikki ihan täysin vieraalla hevosella, vieläpä tuloksena kuitenkin ihan reilusti hyväksytyn puolella oleva 135,5 pistettä, eli 54,2%. Sijoitukseksi tuli se 13/13, mutta oli kyllä monta ratsukkoa siinä samalla prosentillakin! Alakerrasta sen verran, että numeroita tuli:

Askellajit 6,0

Lennokkuus 5,0

Kuuliaisuus 5,0

Istunta 6,0

Tiet 6,0

Eli oikeinkin kelvollista tilanteemme lukuun ottaen. Esteratsastaja ei oikein osaa kaivaa tuota kouluistuntaa edes kisoihin, ja ratsasti kaiken lisäksi lyhyehköillä jalustimilla, mutta ei tuo istunta silti aivan kamalalta näyttänyt :D Kommenttina alas tuli: "Siististi ratsastettu, hevonen saisi kuitenkin liikkua pyöreämmällä niskalla paremmin selän yli. Lisää rentoutta." Tuomarina oli siis tällä kertaa Outi Laaksonen, joka ei kyllä ennen ole ollut näin tiukka. :D

linkki

Etenkin koulupuolen ihmiset! Olisi kiva kuulla kommenttia, ja olisitteko kenties antanut jostain kohdasta enemmän/vähemmän pisteitä? Itse nimittäin olisin ja muiden mielipiteitä olisi mukava kuulla! :)