#217 Uusia opetusmetodeja

Maanantaina pidin Oonalle ratsastustuntia, ja kerrankin saimme melkein ihanan ratsastuskelin. Harmi vain, että kenttä oli jäätynyt aivan epätasaiseksi emmekä voineet tehdä oikein muuta kuin kävellä.. Laitoimme kuitenkin ponit kuntoon ja suuntasimme kentälle, koska maastoon en vieläkään pimeässä, edes hämärässä lähde. Jonkun aikaa käveltyämme aloimme apuna olleiden myrkkypurkkien avulla tehdä pysähdyksiä ja pientä pujottelua molempiin suuntiin. Kun Hensua oli vähän herätelty ja Taavin kanssa olin saanut huomata etten voi alusta saakka ottaa ohjia täysin käteen tai ponia alkaa helpommin yskittää siirryimme vähän miettimään pohkeenväistöjä. Olemme me niitä ennenkin helpotetusti tehneet, mutta ei koskaan niin etten olisi maasta auttamassa.

Söpöin ♥

Ja sitten se joku joka ei todellakaan poseeraa käskettäessä...

Ennen varsinaisia väistöjä purimme liikettä vähän osiin, ensin taivutettiin pari kierrosta koko ajan ulos ja sitten pari kierrosta sisälle. Tässä kohtaa siirryin Taavin kanssa Hensun vierelle kentän sisäpuolella, josta pystyin hyvin neuvomaan ja samalla ihan käytännössä näyttämään Taavin selässä mitä tarkoitan ja mitä haetaan. Kun tämä tehtävä sujui mietittiin vähän ulkopohkeella kääntämistä, eli toisin sanoen pyörittiin melkein paikallaan ensin hieman ohjalla avustaen ja sitten vain pohkeella kääntämällä. Tämä sujui Oonalta toiseen suuntaan paremmin, mutta kun ratsastaja pyysi vähän tarkemmin teki Hensu kyllä kiltisti oikein. Sitten lähdimmekin sitten tekemään jo ihan koko väistöä.

Olin koko ajan Oonan vierellä, nyt ulkopuolella tukemassa. Aloitimme ensin vasemmalle väistäen pidemmän sivun verran. Ensin meinasi helposti lähteä vain ponin pää kääntymään ja ristiaskeleita ei meinannut löytyä, mutta kun hevosen turpa osoitti suoraan eteenpäin alkoikin tehtävä sujua oikein hienosti! Olin aivan ihmeissäni, kun Oona ja Hensu painelivat tasaista pohkeenväistöä lävistäjän verran, pitkän sivun alusta toisen pitkän sivun loppuun, ja vieläpä ilman mitään suurempia ongelmia. Toiseen suuntaan pitikin olla vähän tarkkana ettei poni ottanut suuntaa kohti pihattoa, mutta toisaalta se myös auttoi venyttämään ristiaskelia pidemmiksi kun vain rintamasuunta pysyi oikeana. ;)

Aivan lopuksi otimme tasaisimmalla pitkällä sivulla ravia ja siitä aina suoraan pysähdys, mikä sujui kerta kerralta paremmin. Olosuhteet eivät vain olleet parhaimmat joten vähän kiire meinasi tulla. Toisella puolen kenttää treenattiin peruutusta, joka sujui aluksi hyvin kunnes Hensu alkoi vähän kyseenalaistaa asiaa. Pienen keskustelutuokion jälkeen alkoikin sitten taas sujua, Oonan pitää vain pitää pintansa ja laittaa poni töihin.. ;) Sitten olikin jo loppukäyntien aika, poneista etenkin Taavin mieleen varmasti oli tällainen ratsastus jossa piti tehdä tehtävät vähän vasemmalla kädellä sinnepäin kun ratsastajan silmät ja aivot olivat toisessa hevosessa. :D Oonan mielestä ei tämäkään opetustapa ollut mikään ihan huono, sillä pystyin tosiaan näyttämään Taavin kanssa aivan liioitellusti kaiken ja se pysyi kyllä varmana tukena koko tunnin ajan Hensun vierellä mihinkään säntäilemättä, kuten eräs nimeltämainistematon höyrypää olisi tehnyt.

Siitä höyrypäästä puheen ollen ratsastin sillä aivan täsmälleen samoja tehtäviä aivan samassa järjestyksessä, joka sujui ihan ok. Ei mitenkään superisti mutta ei nyt huonostikaan, ja ehdottomana plussana se että kumpaankin suuntaan sai taivutettua ja väistettyä Namun asteikolla jo oikeastaan hyvin! Lopuksi otimme sitten vähän pidemmällä tasaisella pätkällä laukkaa ja siitä vähän aidan avituksella siirtyminen suoraan pysähdykseen. Erityisen hämmentävää kyllä, mutta välillä heppa pysähtyi aika pienillä avuilla ja jo ajoissa ennen aitaa...! :o