#250 Monenmoista

19. päivä kävin Taavin kanssa maastossa. Teki mieli mennä oikein pitkä maasto, joten sinne sitten pojan kanssa suunnattiin. Alkulenkki sujui hyvin, poni oli tapansa mukaan vähän laiska mutta puksutteli tyytyväisenä eteenpäin. Kotoa kaikkein kauimmaisella metsätaipaleella alkoi kuitenkin tapahtua, kun ponin piti tapansa mukaan alkaa hyppiä pienen männyntaimen yli. Oksat tulivat tielle ja olivat läpipääsemätön este ;( Ensin meni ihan ok, mutta halusin sujuvamman hypyn joten yritin uudestaan. Hyppy oli kaikkea muuta kuin sujuva ja seuraavaksi löysin itseni seisomasta ponin viereltä. Hypyssä lähti vain vasen jalka väärälle puolelle hevosta, joten ninjailin itseni maahan. Onneksi ohjat pysyivät kädessä  ettei tarvinnut viittä kilometria kotiin talsia :D Seuraavat hypyt onnistuivat sitten vähän paremmin. Loppulenkistä hypittiin vähän pystyyn ja mentiin pitkin metsiä, kun herraa ei olisi lenkin pidentäminen oikein kiinnostanut. Mutta koska energiaa tuollaiseen kerran oli niin todellakin lisättiin vielä kilometri matkaa ;)

Sitten olikin vuorossa 20. päivänä vähän erilaisia ratsasteluja ja enemmän panostettuja videoita. Namun kanssa tein ensin ihan kunnollisen kouluverryttelyn sivareiden avulla. Tamma olikin ihan ok, vähän huolimaton ja kiireinen eikä oikein rentoutunut tunnissa niin paljoa kuin yleensä (aavisti varmaan esteet :D) Kun olin ratsastanut kaikki askellajit läpi oli välikäyntien aika, jonka jälkeen siirryimme hyppäämään jumppaa. Eihän niistä esteistä ollutkaan kuin vasta pari kuukautta aikaa, kun viimeksi on hypätty. Tamma oli kovin innoissaan ja kiltti, siinä ei tauko niin paljoa näkynyt kuin ratsastajassa. Olin nimittäin aivan hukassa aluksi, tein tyhmiä ratkaisuja (tai oikeastaan en tehnyt ratkaisuja ollenkaan), enkä päässyt mukaan hyppyihin. Jumppa oli kyllä ihan hyvä ratkaisu, sillä siinä rytmi korjautui automaattisesti huonommastakin paikasta loppua kohden. Mentiin ihan maksimissaan 60cm okseria, eli isoa ei todellakaan hypätty. Vaikka meno ei mitään nättiä todellakaan ollutkaan niin hymy ei hyytynyt pitkään aikaan, on se hyppääminen vain kivaa!

linkki

Taavin kanssa ohjelma oli vähän samantyylinen. Alkuun ratsastin nopeasti kaikki askellajit läpi pitkällä ohjalla, jonka jälkeen tein vielä pari ympyrää vähän enemmän ratsastaen. Ruuna oli melko laiskalla tuulella, eikä pukitteluun tarvittu edes raippaa. Tuolloin jo pohkeetkin aiheuttivat syyn protestiin :D Sen jälkeen siirryin hyppäämään samaa jumppaa (lyhennetyin välein) ja ponin kanssa menikin jo paljon paremmin. Ehkä se johtui siitä, että edellisenä päivänä tuli jo maastossa treenattua kolme hyppyä ;) Viimeinen okseri oli maksimissaan 70cm luokkaa, eikä se noin jumpan lopussa edes tuntunut pahalta. Poni hyppäsi hyvin ja kauhean kiltisti, vaikka olisihan se enemmän saanut edetä läpi tehtävän. Lopuksi otettiin vielä jäähdyttelyt eteen-alas, ja siinä kohden alkoi moottorikin jo toimia :D

linkki

Hensun kanssa ohjelma olikin sitten aivan eri. Poni sai peräänsä pulkan ja alkuepävarmuuden jälkeen meno sujui jälleen niin hienosti. Oli hienoa huomata vielä aika pitkien ravailujenkin jälkeen, ettei liikkeissä ollut sellaista epäpuhtautta, joka haittaisi jotain. Vanhuuden tuomat jäykkyydet siis toki olivat mukana, mutta oikea etujalka pysyi mukana menossa hyvin ilman ontumisia. Tapansa mukaan hetken pulkkailun jälkeen tamma toimi kuin ajatus ja pulkkailusta jäi kummallekin taas aivan super fiilis lopettaessa.

linkki