#18 E.T. Hennet

Palataanpa taas esittelysarjan pariin! Kuten huomaatte olen huono pitämään lupauksia ja siksi nämäkään eivät ihan viikkoon menneet.. Noh, mitäs pienistä, nyt esittäytyy Hensu! ;)

linkki

• Hensu
• 23-vuotias, syntynyt 5.9.1992
• newforestinponitamma
• isä Henry Jeremiah
• emä Grynet
• HeB/A, (re 120cm-->60cm-->puomi)
• kasvattaja Elluntalli, Yläne
• omistaja Emilia (4 vuotta)

Hensu sukupostissa

Vanhimmat kuvat ovat valitettavasti kadonneet, mutta eivät nämä sentään ihan tätä päivää ole nämäkään :D

Hensun historiasta on aikalailla kaikki tiedossamme, ja se on koko elämänsä ajan ollut vain yksityisessä käytössä. Poni myytiin suoraan kasvattajalta tähän ihan lähelle Somerolle. Siellä se vietti aikaansa jopa vapaana kovassa metelissä konehallin pihalla, lienee jo niiltä ajoilta saakka peräisin ponin mahtava varmuus ja kova uteliaisuus, tyyliin: mitä kovempi meteli sitä uteliaammin Hensu sitä tutkii! :D Alkuun kaikki olikin mennyt hienosti ja jo niiltä ajoilta saakka poni on kerännyt faneja joita on riittänyt näihin päiviin saakka, mm. viime kesänä eräs Hensun melkein kahdeksikymmeneksi vuodeksi kadottanut löysi sen taas ja tuli aivan innoissaan sitä ihailemaan! Poni ehti tässä vaiheessa viettää aikaa useammassa paikassa, kuitenkin koko ajan saman henkilön omistuksessa. 

Jemina kutistetussa kossa :3

Jossain vaiheessa oli sen olot kuitenkin menneet huonompaan päin. Sille oli alkanut ilmetä puhkurioireita ja muuta sairastelua, johon syynä oli huonomman laatuinen kohtelu. Siitä Hensu sitten lähti ylläpitoon vähän kauemmas nuorelle juniorille kisaponiksi, ja hänen kanssaan he ehtivätkin tehdä tuloksia vähän joka lajissa. Esteillä löysin ensimmäisiä tuloksia sieltä 30cm tasolta, eli pienestä oli tämänkin ratsukon kisaaminen lähtenyt. Lopuksihan taisivat ainakin treeneissä hypätä ihan 120cm ratoja, eli vähän vaatimustaso noussut vuosien varrella. Koulussa kisattu ainakin Helppoa B:tä, mutta mahdollisesti joku HeA starttikin joukosta voi löytyä. Myös kenttäpuolella poni tämän ratsastajan kanssa kisasi.

Kun ylläpitäjä itse kasvoi ponista ulos ja hankki isomman, jäi Hensu vielä tämän serkun kisahevoseksi. Kun serkkukin sitten siirtyi isompaan poniin, alettiin Hensulle etsiä uutta ylläpitopaikkaa. Ponista ei ikinä ollut missään ilmoitusta, ja jollain ihme tuurilla juuri meidän "etsitään hevosta" -ilmoitukseemme vastattiin. Menimme katsomaan ponia ja olin juuri niinkuin vain 10-vuotias voi olla: myyty jo heti ponin nähdessäni! Koeratsastus ei mennyt ollenkaan putkeen ja sain Hensun kieltämäänkin, mutta silti poni meille muutti. Se tuotiin meille 5.9.2010 (kappas kun päivämääräkin vielä löytyi!) ja on ollut siitä saakka täällä. Vuoden kuluttua ostimme sen omistajaltaan, siltä somerolaiselta joka sen oli kasvattajalta ostanut. Omistajia ponilla on siis vain kourallinen, eikä kyllä kovin montaa kotia sitä enempää.

Hensu oli silloista kaveriaan Einaria paljon rauhallisempi, ja niinhän siinä sitten kävikin että pian ruuna jäikin vain seisomaan. Hensu innosti pian Jeminankin ratsastamaan, ja siitä se sitten lähti. Hetkeäkään en ole katunut, vaikka matkalle on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Hensu on ollut opetusmestareista mitä mainioin, ilman sitä en olisi nyt tässä missä olen. On hienoa tarjota ainutlaatuiselle ystävälleni loppuelämän koti, vaikka sen vanhenemista onkin kamala seurata tietäen, että jonain päivänä rakkaani ei ole enää vierelläni. Vaikka kiitos kuuluukin ponille, on tässä vaiheessa pakko mainita myös siitä, kuinka välttämätön tuki on tullut myös vanhempien puolelta!

Luonteeltaanhan Hensu on äärimmäisen rehti ja varma tyyppi, jonka selkään uskaltaa laittaa aivan kenet tahansa. Vaikka Hensu on yritteliäs ja reipas, ei se silti mitään ilmaiseksi anna. Hoitaminen ei kuulu ponin parhaisiin puoliin, mutta asiallisesti käsiteltynä se kyllä seisoo nätisti paikallaan. Satulan laittaminen, vyön kiristäminen ja selkään nousu ovat toimenpiteitä, jotka saavat Hensun kiristelemään hampaitaan, mutta kaikki kuitenkin onnistuu helposti. Hensulla on tapana nostaa pää ylös kuolaimia laittaessa, joten se ei ihan paras harjoitteluponi ole. Toisaalta, se on mahtava opettamaan mitä päättäväisyys on.

Kaikki käy!

Hensun liikkeet ovat hyvin pienet, ponimaiset ja alati jäykkenevät. Kun ikää on kertynyt jo tuonne 20 vuoden paremmalle puolelle saakka, tarvitsee Henu tietenkin sen mukaisen verryttelyn. Ikä onkin seikka, joka on aina muistettava ottaa huomioon kun seuraa ponin yleiskuntoa. Se ei ole lihonut enää vuosiin sillä tavalla kuin vaikkapa Namu, ja sen täytyy syödä huomattavasti enemmän saadakseen tarpeeksi ravintoa. Myöskään sen lihakset eivät enää kehity samanlaisiksi kuin ne joskus olivat, selkä alkaa kaventua ja luut tulevat pintaan. Sille myös esim. nyt vaivaavat jalkavaivat ovat luonnollista seurausta kahdenkymmenen vuoden aktiivisesta käytöstä, eikä siihen ole parannuskeinoa. Hevosen omistajana minulla vain on velvollisuus todeta, kuten vaikkapa nyt, että laukka on ratsastuksessa täst'edes pois suljettu juttu hevosen hyvinvointia ajatellen. Ei sen ihmeellisempää.

Kristina Niemelän kouluvalmennuksesta, vuosi 2012?

Ratsastaessa Hensun lempipuuhaa on aina ollut esteet ja kovaa meneminen. Poni ei voikaan ymmärtää, miksi Namu saa kaahata vaikka koko ratsastuksen laukassa kun se saa ravata kolme volttia koko tunnin aikana. Intoa sillä kyllä riittäisi, mutta ratsastajan on tuotettava pettymys. Tällä kevyellä käytöllä poni on nyt kestänyt jo kuukauden, joten sitä Hensun itsensä harmiksi sitten jatketaan edelleen. Hensu toimii niin ratsain kuin kärryjen edessä, mutta huomattavasti osaavampi ja varmempi sen on ratsastaa. Hensu osaa kaikennäköisiä temppuja sinne HeA tasolle saakka, mutta se, mitä sen saa tekemään riippuu ratsastajan taidoista. 

Hensu on herkkä kaikille avuille, eikä koskaan ole syytä potkia sitä sen enempää kuin repiä suustakaan. Ponilla on myös hieno tapa pysähtyä ratsastajan tipahtaessa. Hensun kanssa on tullut tehtyä myös kaikenlaista extemporea, kuten vaikkapa pulkkaratsastusta, vikellystä ja kaulanarulla maastoilua. Asioita, joita en kyllä ihan kenellä tahansa lähtisi tekemään. Tullessaan Hensu ei kovin sosiaalinen ollut, mutta vuosien varrella se on alkanut yhä enemmän viihtymään ihmisten rapsuteltavana ja paijattavana.

Vähän edistystä koulupuolella... :D

Hensulla on ollut joka talvi vähän ongelmia sisäilman kanssa, mutta kun Taavilla touhu meni todella pahaksi ja Hensu alkoi oireilla vähän samaan tapaan toteutettiin sitten projekti "Pelastakaa Hensu", eli toisin sanoen rakennettiin pihatto. Nyt ei ole enää ollut ongelmia sisäilman kanssakaan. Hensu on aina ollut äärimmäisen luotettava myös maastossa, joten se on ollut turvahevosena kokemattomammillekin kavereille, kuten Namulle ja Taaville. 

Tämä on kyllä paras kuva, ja aikalailla alkuajoilta vieläpä! Viime tipassa löysin tietokoneen syövereistä ;)

Hensulla olen kisannut näinä viitenä vuotena melko vähän, mutta joitain luokkia tasoilla puomi-70cm, HeD-HeB kuitenkin. Paras suorituksemme oli ehdottomasti viime vuoden SomRan juniorikoulumestaruuden voittaminen tasolla HeC, jonka jälkeen pääsimmekin enää yhdet ei-niin-onnistuneet koulukisat ennenkuin ponin jalat alkoivat toden teolla oireilla. Toivotaan, että Hensulla on vielä monta vuotta edessä, vaikkei sillä kenties enää kauan ratsastella voikaan! :)

Jäikö kysyttävää, kysy ihmeessä, nimittäin en oikein saanut tekstiin mitään tolkkua edes omassa päässäni! :D