♥Onnen huipulla♥: #227 Säiden armoilla

Mehän elelemme täällä aivan täysin säiden armoilla, joten ihan sen mukaan on viimeisen viikon aikana tehty ratsastuksetkin. Ja koska tänäänkin näyttää siltä että pakkanen ei alle viidentoista asteen ole menossa, saavat hevoset pitää vapaapäivän ja siten keuhkonsakin. Nyt on siis hyvää aikaa kirjoitella vielä pari postausta blogiin ennen kuin elämään pomppaa taas yksi hurja aikasyöppö tässä parin päivän päästä. Onnittelut sille, joka koko postauksen jaksaa lukea! :D Puhelimeni ei oikein ole tykännyt näistä pakkasista ja tilttasi nyt ihan kunnolla, eli sieltä piti poistaa kaikki kuvat jne. ennen kuin alkoi taas tehdä yhteistyötä. Muuten hyvä, paitsi että en saanut niitä ensin siirrettyä koneelle. Niinpä kaikki tähän postaukseen kuuluneet kuvat ovat poissa, vaikka kaikki ovatkin esiintyneet joko instagramissa tai snapchatissa... Saatte siis nauttia parista videosta, hevosten turpavärkeistä ja luontokuvista, joita sormet jäässä kävin tänään muutaman napsimassa. Ja tietenkin ihanasta Riiasta!

Vuoden viimeinen tiistai ja keskiviikko olivat pyhitettyjä hyppäämisellä. Molempina päivinä menin samaa tehtävää, ensin ympyrällä neljää pystyä ja lopuksi yhtä yksittäistä vähän isompana. Laitumen pohja ei mikään paras hyppäämiseen ollut, mutta en usko että tässä vähään aikaan parempiakaan kelejä saadaan ja pitäähän sitä nyt lomalla hyppäämään päästä. Toiset hyppykerrat piti ottaa tänne loman loppuun, mutta tällä hetkellä pakkanen on kuitenkin siihen touhuun liian kova. Tiistaina aloittelin Namun kanssa ja sillä oli ideana vähän yrittää työstää askelmääriäkin väleissä. Eipä siitä kuitenkaan mitään tullut kun pohja tuntui vaikealta ratsastaa, ja muutenkin koko hyppääminen meni taas vähän ratsastajan päällepäsmäröinniksi ja hevosen kaahailuksi. Lopuksi saatiin 90cm pystylle pari ihan hyvää hyppyä ja siihen lopetettiin. Niin alku kuin loppuverkka olivat kuitenkin todella kivat, sillä Namu oli nopeasti kuulolla.

linkki

Keskiviikkona hurjaksi esteratsuksi pääsi Taavi. Ponin kanssa on aina niin helppoa kun annan sen vain suorittaa rauhassa. Paikat tulevat mistä sattuu ja ponin hyppytyyli on suoraan ylöspäin, mutta silti osaan vain nauraa selässä. Miksen osaa ottaa Namun kanssa samalla tavalla rennosti? Pojan huono kunto tuli tälläkin kertaa vastaan, mutta hienosti kuitenkin 70cm meni lopuksi ihan tuosta vain. Ensikesänä kisoihin? ;) Tämä jäikin vuoden viimeiseksi ratsastukseksi, kun viimeisenä päivänä heppaset saivat chillailla keskenään.

linkki

Seuraavan vuoden ensimmäisenä päivänä pääsi vain Namu töihin, yllätys yllätys. Koska ratsastaja on palelevaista sorttia sai hevonen totutella liuhuvaan fleeceloimeen selässään, matkustaja tietysti siihen kietoutuneena. Työskentelimme paljon ympyrällä ja pääpaino olikin hevosen sijaan välillä ratsastajassa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mietin koko ratsastuksen istuntaani. Kevyessä istunnassa siirtymisiä tehdessäni huomasin kuinka nojaan ympyrällä ulos ja hidastaessani painan ulkopohkeen kiinni ja heitän sisäjalan irti hevosesta. Tällaisia pikkujuttuja joita ei yleensä tule edes ajatelleeksi. Keskityin niihin ja tietysti moniin muihinkin juttuihin, kuten kanna kädet, ranteen suoraksi ja etenkin istu suorassa. Tein myös jonkin verran lopussa siirtymisiä vähän enemmän hevosta ajatellen myös, käynti-laukka-ravi-käynti sai Namun aika hyvin odottamaan ja lopuksi se oli aika kiva, vaikken edes paljoa sitä ollut työstänyt.

Lauantaina töihin pääsi Hensu. Senkin selkään nousi fleeceen kääriytynyt muumio, ja täytyy muuten sanoa että on kylmähermoinen poni. Ei jäänyt ihan pariin kertaan kun yritin lähestulkoon lähteä loimella lentoon sieltä selästä, mutta poni vain paineli korvat hörössä eteenpäin. Ihan ei maltti sänkkärille päästyä meinannut riittää, ja vaikka se ravi vielä kielletyissä jutuissa olikin niin silti poni vaivihkaa sitä yritti tarjota. Ei sänkkärillä kuulu himmailla. Poni myös pääsi melkein auton hinaajaksi, peltoauto kun oli hyytynyt kauimmaiselle peltoläntille. Ei vain ollut mitään vetoon soveltuvaa mukana niin ei päässyt poni kiskomaan, vaan nauramaan vierestä kun jääkalikka selästä joutui työntöhommiin. Takaisin mammarainen sai vielä kuljettaa selässään bensakanisteria, mutta mitäpä Hensu ei elämässään olisi nähnyt? Niin sujui sekin kuin vanhalta tekijältä. Ja sitäpaitsi tällä kerralla oli vielä ensimmäistä kertaa omat kuolaimettomat päässä, ja mitä tekee Hensu? Toimii tietysti kuin olisi aina vain kuolaimettomilla puksutellut.

Siinä olikin sitten tämän postauksen heppakuvat.. :P

Sunnuntaina olikin sitten jo koko katraan vuoro aloittaa työnteko, noin pariksi päiväksi ainakin. Namu aloitteli minun kanssani ja Taavi sai selkäänsä Jeminan. Meillä ei taaskaan ollut mitään järkevää suunnitelmaa ratsastukseen ja rento hölköttely vaihtuikin ainakin Taavin osalta yhtäkkiä kunnon työntekoon. Poni teki enemmän ravia ja laukkaa kuin missään vaiheessa vielä saikkunsa jälkeen, ja kaikenlisäksi se teki sitä ihan hyvin. Ei sillä vielä tietenkään ole oikein voimaa työskennellä oikein, mutta ajatus sillä oli kyllä hyvin mukana! Ei näyttänyt ponin puksuttelu ollenkaan pahemmalta, vaikka kunto aika paljon ennen Namua loppuikin. Tamma taas sai edelleen päästä vähän helpommalla kun matkustaja yritti ajatella itsekeskeisesti itseään. Tein alkuun vain ravia ja laukkaa pitkällä ohjalla, ja tuo hevonen muuten laukkaa ihan kiitettävän kauan jollei sitä jarruttele! Mutta kyllä se siitä sitten siirtyi raviin ja malttoi vähän rauhoittuakin. Ratsastin suurimman osan ajasta kahdeksikkoa niin että keskelle ja molempien ympyröiden keskelle myös tein pysähdyksen laukasta, ja sitten tietysti taas paikaltaan uusi laukannosto. Ja ne laukasta pysähdykset alkoivat jopa onnistua! Jei! Loppuun tammuska saikin taas ravailla (tai laukkailla) pitkällä ohjalla miten halusi.

Hensun kanssa suuntasimme, tuttuun tapaan fleeceen kietoutuneena, vielä iltasella laitumelle kävelemään. Poni oli ihan suhteellisen innoissaan kun pääsi taas töihin, eikä olisi halunnut tyytyä siihen muutamaan raviympyrään joita kokeilimme. Ponin askeleet tuntuivat jäykiltä, ehkä hieman epäpuhtailta, mutta ei pahoilta. Muuten se oli kyllä taas kaikin puolin niin ihana, sillä hevosella on kyllä asenne 10+++++.

Maanantainakin kaikki pääsivät tekemään töitä, ja minä vielä urakoin ihan itse jokaisen kanssa. Namun kanssa alkuperäinen idea oli keskittyä siirtymisten treenaamiseen, mutta niitä ei kyllä tullut tehtyä kuin pari, ja ne parikin kovin hätäisesti. Hepalla oli taas vauhtia vaikka muille jakaa, ja kun minä itse en pystynyt pitäytymään missään tehtävässä paria toistoa kauempaa niin lienee itsestään selvää että ratsastus ei oikein sujunut. Kun sitten vain tarpeeksi keskityin taas pitämään rytmin ympyrällä, niin alkoi koko työskentelyyn tulla pikkuhiljaa järkeä. Kovin hyvin ei siis ratsastus mennyt, käynti kaikkein huonoimpana askellajina, mutta kyllä hepalle niin kova hiki ehti tulla että se loppukäynneissä alkoi jo suorastaan jäätyä.

Taavin kanssa vuorossa oli oikein kunnon koulutyöskentelyä. Johtuen joko siitä, että nappasin heti käyntien jälkeen ohjat tuntumalle, tai kylmästä säästä, yski poni alkuun muutaman kerran, mutta ratsastamalla lopetti sen siihen. Minulla oli molemmissa käsissä raippa, mikä oli ihan kiva apu siinä kohtaa kun herranen oikein alkoi kyseenalaistaa eteenpäin liikkumisen. Taavinkin kanssa piti treenata siirtymisiä, mutta ympyrällä työskentelyksi sekin jäi. Aivan toisin kuin Namulla piti vain Taavia saada heräteltyä. Aikani ratsastettuani alkoikin poni liikkua eteen, ja siitä ei kauaa enää tarvinnutkaan työskennellä että herrasella alkoi taas kunto vähän loppua, ja siihen oli hyvä lopettaa. Minun pitää nyt aina Taavin kanssa olla todella tarkka siitä, että oma moottori käynnistyy ja takajalat ovat aina liikkeessä mukana. Ja vaikka Taavin kanssa olisi kiva jäädä tekemään hissukseen harjoituksia niin nyt alkuun ei koota yhtään vaan mennään mielummin vähän avonaisessa muodossa helppoja tehtäviä, mutta ehdottoman aktiivisesti.

Hensun selkään, yllätys yllätys, löysi tiensä jälleen se sama kaapukaveri. Ponin kanssa on niin kiva fiilistellä, se kun toimii kuin ajatus. Tälläkin kertaa kävelimme ensin päämäärättömästi ympäri laidunta ja kokeilimme sitten vähän ravia. Tässä kohtaa poni tuntuikin ihan hyvältä, mutta kun aloitimme niin sanotut loppukäynnit, vaikkei koko aikana paljoa muuta tehtykään kuin kävelty pitkin ohjin, alkoi toisen etujalan liike tuntua selkään vähän hassulle. Kävelin jonkin aikaa jalkaa kuulostellen, muttei siinä tullut mitään muutosta, eikä maastakäsinkään huomannut mitään. Joko alan tulla jo harhaluuloiseksi tuon ponin kanssa, tai sitten se oikeasti könkkäsi ihan vähän, mutta joka tapauksessa samalla kevyellä kaavalla jatketaan sen kanssa.