#7 Koeratsastusta ja hömppäilyä

Noniin, eli siis tässä jo kauan ennen joulua meille tarjottiin 15-vuotiasta suomenhevostammaa Aika-Neiti omistajan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Tottakai siinä kiinnostus heräsi, vaikkei hevosesta paljoa tiedetykään. Muutama fakta kuitenkin: Aikku on ollut lähinnä puskamaastokäytössä, mutta on ihan kiltti ja terve, varsonut kerran ja on mahdollista astuttaa uudelleenkin. Emme kuitenkaan kerenneet tammuskaa edes katsomaan ennen kuin lauantaina.

Puoli yhdentoista maissa olimme perille ja hevosenomistaja haki sen tarhasta. Sitä ei ole neljään vuoteen käsitellyt kukaan muu kuin omistaja ja hänen äitinsä, joten varmastikin tästä syystä Aikku oli aika levoton koko hoitamisen ajan, ihan kiltti kuitenkin. Kun pääsin selkään ja lähdettiin kohti peltoa jolla ratsastin, emme päässeet pitkälle kun olimme tamman kanssa jo ojassa. Se testasi minua heti ja vähän koko ratsastuksen ajan, mutta ei se mitään kovin ilkeää tehnyt. Pellolla kävin läpi kaikki väistöt, peruutukset, pysähdykset, taivutukset sun muut, ja Aikku osoittautui paljon odotettua taitavammaksi. Se oli ehkä hieman laiskanpuoleinen etenkin alkuun, mutta raipalla muistuttaessa se kyllä lähti aina nätisti suorittamaan. Ravi oli askellajeista selkeästi kaikkein hankalin istua ja keventääkin, mutta muuten askellajit olivat tosi mukavat.

Takaisin tallille tullessamme hoitelin hevosen pois ja auttelin ruokkimaan sen ja tarhakaverinsa, ja sitten lähdimme ajamaan kotia kohti. Ei nyt varsinaisesti ostotarjousta tehty, mutta voihan se olla että tamma muuttaa meille kun pihatto on valmis, tai viimeistään keväällä kun hevoset saa taas laitumelle. Olisihan se mukava vahvistus, kun Hensu näillä näkymin tuskin palaa enää sellaiseen suorituskuntoon että sillä voisi monipuolisesti harrastaa kuten tähän saakka.

Illalla vielä ratsastin Namun pelkällä riimulla, ja kaikki sujui todella hyvin selkäännousua lukuun ottamatta. Namu tottelee oikeasti yllättävän hyvin ilman kuolainta ja olisi mielenkiintoista kokeilla sitä oikeilla kuolaimettomilla. Mentiin vain käyntiä ja vähän ravia kun oli niin märkää ja liukasta, mutta pystyin silti monipuolisesti tekemään käynnissä kaikennäköistä. Mutta sitten siihen selkäännousuun. Menin penkiltä selkään ja juuri kun olin kääntymässä mahaltani istualleen Namu peruutti sen penkin päälle ja säikähti sitä. Se loikkasi minua ajatellen väärään suuntaan niin että putosin selälleni ennen kuin ehdin kunnolla kyytiinkään. Ohjat pysyi (tietenkin) kädessä ja Namukin rauhoittui nopeasti, ja koska tärähdys tuli ainoastaan tasaisesti koko selän alueelle ei mihinkään edes sattunut. En olisi tuollaisesta pikkupompusta edes pudonnut, jos olisin ollut kunnolla kyydissä, ja koko tilanne vain nauratti tapahtuessaan ja etenkin jälkikäteen.

Ja todellakin, jos joku ei ole tajunnut niin yritän mahdollisimman usein kuvata järjestelmäkamerallani, mutta jollei niin napsaisen edes muutaman puhelinkuvan. Tietysti saa kertoa jos tykkää enemmän kokonaan kuvattomista postauksista, minä nyt en ainakaan pidä!