#4 L' Panama

linkki

• Namu
• 8-vuotias, syntynyt 1.4.2007
• puolalainen puoliveritamma
• isä Ekwador
• emä Luna
• Puola ---> Suomi 2014
• HeC, re 90cm
• kasvattaa Robert Hestekowski, Puola
• omistajat Mervi ja Emilia (n. 6kk)

Namu sukupostissa

Ei voi väittää, että tietäisimme Namun historiasta juuri mitään. Ei tiennyt sen meille välittänyt henkilökään. Tamma on kuitenkin varsonut ainakin kerran, mutta mahdollisesti kahdestikin ja se oli sisääratsastettu Suomeen tullessaan. Äiti bongasi sen ja erään ruunan myynti-ilmoitukset ja pian menimmekin herkkistä katsomaan. Koeratsastuksessa minulla oli käytössä Thiedemann-ohjat, joiden avulla Namusta tuli ehkäpä jopa liian osaava kuva, aivan kuten sen myynti-ilmoituksessakin oli kyllä liioiteltuja osaamisia sun muita. Tykästyin kuitenkin Namun hyppytyyliin, rehellisyyteen, energisyyteen ja miellyttämisenhaluun. Olihan se hämillään, tuotu vajaa viikko sitten Suomeen ja aivan uudessa ympäristössä uusien ihmisten kanssa, mutta se pelitti ja koeratsastuksessa hyppäsinkin 110cm pystyn, millaista ei ole muuten vähään aikaan tullut hypättyä. Teimme hevosesta ostotarjouksen.

Ei mennyt kuin muutama päivä, kun äiti ja iskä kävivät hakemassa hevosen kotiin, koska minulla oli leiri pidettävänä siihen aikaan. Lastauksessa Namu oli pistänyt ranttaliksi ja meinannut pirstoa koko trailerin, mutta hengissä kaikki sitten kuitenkin selvisivät kotiin. Ponit olivat muuten aivan kummissaan tuollaisesta otuksesta, kun olivat katselleet vain pääasiassa toisiaan parin vuoden ajan. Namua tuntui kiinnostavan enemmän ruoka kuin uudet kaverit ja näin sitten meidän tarinamme pääseekin sitten vasta kunnolla alkuun. Ensimmäisellä ratsastuksella kaikki meni aika metsään, kuten kyllä monesti ennenkin, mutta vaikken ole mikään erityisen taitava ratsastaja halusin yrittää kouluttaa Namun itse - enkä ole vielä luovuttanut!

Namu on siis todella vauhdikas, herkkä ja melkoisen säikkykin. Sillä on oikeastaan ihan laadukkaat liikkeet ja hyvä rakenne sekä tietysti miellyttävä, ihmisrakas luonne. Vaikkei se kaikkein seurallisin olekaan, se on ihan älyttömän kiltti eikä ole koskaan esim. säikähtäessään tullut päälle vaan väistänyt aina pois päin. Se on myös melko selväpäinen, eli ei se ihan mitään hullua vielä ole tehnyt - ainakaan enempää kuin kokeillut. Namuhan on siis paitsi ensimmäinen hevonen jonka eteenpäinkoulutuksesta olen itse vastuussa, se on myös ensimmäinen hevonen jolla ratsastan yhtään säännöllisemmin ja tavoitteellisemmin. Tullessaan kaverilla oli aikamoiset lihakset, mutta tässä talven aikana ne ovat kyllä vaihtuneet aikalailla joksikin muuksi tuohon mahan ympäristöön. Se siis vaatii näin yleisesti kuitenkin minulta paljon enemmän voimaa kaikkiin lihaksiin kuin pienet, helppoaskeliset ponit, joten ollaan tässä molemmat taas kasvattelemassa lihaksia kevättä kohden.

Namu on osoittautunut rohkeaksi estehevoseksi, sillä se ei ole vielä pahemmin katsellut minkäänlaisia erikoisesteitäkään, tosin ei niitä nyt ihan hirvittävästi ole tässä vastaankaan vielä tullut. Sillä on paitsi kestävyyttä, myös matkaavoittava laukka joka mahdollistaisi kyllä tulevaisuudessa myös kenttäratsastuskokeilun, joka kyllä kiinnostaa minua kovasti, mutta hirvittää jo ajatuksenakin vielä enemmän. Namullahan on vasemmassa takakintereessä arpi, jostain, ja se on siitä vähän jäykempi, mutta niin kauan kuin sen jalat kestävät, se tulee toimimaan näillä näkymin pääasiassa esteratsunani kisoissa ja harrasteratsuna kotona. Namulla on tuon arven lisäksi jonkin verran muitakin kauneusvirheitä, kuten vaikkapa toinen silmä on pienempi kuin toinen, mutta koska se ei kuulemma haittaa mitään, ei se ole ongelma eikä sitä enää edes huomaa.

Namun kanssa pähkäiltiin pitkään satulaongelman kanssa, Hensun satula oli ihan alkuun muutaman kerran selässä mutta eihän ponisatula hevoselle nyt hyvä ole missään tapauksessa. Koulusatulamme istuu selkään, etenkin kun meillä on nykyään Mattesin palaromaani, ihan kiitettävästi ja kelpaa kyllä vähäisiin kouluratsasteluihimme. Sitten kokeilussa oli kaksi Stübben Siegfriediä, estepainotteinen yleis- ja estesatulat, joista kumpikaan ei istunut ihan hirveän hyvin mutta joilla kuitenkin puksuteltiin useampi kuukausi. Nyt sitten ostimme kunnollisen, ammattilaisen sovittaman satulan, jonka merkkiä tai mallia en juuri nyt satu muistamaan.. Toivottavasti se toimii nyt niinkuin tarkoitus olisi!

Kouluratsun urasta Namu ei ihan hirvittävästi voisi välittää, mutta aina välillä (kuten tänään, tosin itsenäisesti) kun saamme oikein paljon hyviä neuvoja ja kumpikin keskittyy kunnolla niin meno voi olla tuon näköistä. Tämän talven tavoitehan on pääasiassa vain ollut saada Namua rennommaksi, koska tullessaan se ei paljon tinasotilasta jännittyneempi olisi voinut olla. Sitten on tosin se ongelma, että kun Namu esiintyy edukseen niin hyvin suurella todennäköisyydellä minä könötän satulassa aivan miten sattuu, juuri kuten tuossakin kuvassa. Namulle kuljetus on edelleen vastenmielistä, joten se täytyy nyt ja jatkossakin lastata ajan kanssa ja ottaen huomioon että se mieluiten vain pakenee trailerista vauhdilla. Silti se käyttäytyy vieraissa paikoissa todella rauhallisesti, seisoo nätisti paikallaan ja pälyilee uteliaana ympärilleen.

Namu on yhteensä asunut varmaan pari viikkoa lyhyemmissä pätkissä Someron Hevosharrastekeskuksessa, yleensä siitä syystä että se on tunnilta jäänyt kisoihin saakka sinne, koska kisoissahan on huomattavasti helpompi toimia kun hevosen saa karsinaan. Se on saanut henkilökunnalta kehuja kiltteydestään ja rauhallisuudestaan, mutta on siitä huomautettukin ettei takajalkojen kengitys ole ihan yksinkertaista (takajalkoja alettu kengittää vasta Suomessa, johtunee kenties siitä) ja että pelkää satunnaisesti loimitusta, joskus enemmän ja joskus vähemmän, minun kanssani oikeastaan harvemmin. Se osaa myös käyttäytyä tunneilla edukseen, tosin muut saavat varoa ettei kuumakalle pääse kaahaamaan yli. Hypätessä huomaa helposti, että vasta kun esteet nousevat sinne 80cm saakka, niin Namu alkaa itsekin keskittyä eikä vain kaahaile yli. Eli tamma tarvitsee haastetta, muttei liikaa ettei sen itseluottamus mene. Ja tämä pääasiassa esteillä. Koulussa liika pyytäminen saa sen menemään ihan lukkoon ja jämähtämään paikoilleen, josta suunta sitten lopulta on joko kunnon loikalla eteen- tai ylöspäin...

Namulla olen kerennyt mennä vasta muutamat harjoitusestekisat sekä seuraeste- ja koulukisat. Koulukisoissa oli äärimmäisen hyvin kun saimme Helppo C:stä ja K.N. Specialista hyväksytyt tulokset, olin nimittäin valmistautunut siihen että Namu hyppää aidoista ulos heti kättelyssä. Estekisoissa ollaan pärjättykin ihan hyvin, vaikka en voikaan sanoa kisaavani menestyksen takia. Minun motiivini kisaamiseen on hauskanpito, mutta sitä menestystä on aikalailla tullut siinä sivussa. Namu menee mielellään esteradalla kovaa, ja nyt kun sitä pystyy vähän kontrolloimaankin myös sen mennessä kovaa, alkavat uusinnatkin sujua - viimekisoista, 90cm uusinnasta ratsastin yllättäen voiton. Namu hyppää mielellään vähän liioitellusti ja saattaa himmailla estettä kohti, etenkin jos se on jotenkin erikoinen. Mutta niin kauan kun sitä muistaa kannustaa hyppyyn, ei se ole vielä kertaakaan mennyt kieltämään (koeratsastuksen ensimmäisen pikkuristikon ylitysyrityksen jälkeen, en vieläkään tiedä mistä se oikein johtui =D)

Tässä sitten pääpiirteittäin tämä meidän pikkuinen Namumme, kysy ihmeessä jos jokin jäi vielä mietityttämään ja saa toki mainita myös jos oli liian pitkästi/liikaa kaikkea turhaa esitelty! :D