#5 Kouluhevonen Namu?

Juuri kun olin päässyt sanomasta ettei Namusta taida koskaan tulla kunnon kouluhevosta hämmästytti konimus eilen todella. Alunperin minun ei edes pitänyt ratsastaa, mutta päätin sitten kuitenkin mennä tarhassa puolisen tuntia ilman satulaa. Namun pyydystäminen oli työn ja tuskan takana, mutta muuten se käyttäytyi superhienosti ja rauhallisesti.

Pääsin selkään korokkeelta helposti eikä Namu enää väistänyt sitä kuten ennen. Onnistuimme kävelemään ihan rennosti pitkällä ohjalla alkukäynnit ja otettuani ohjat käteen Namu ei singahtanutkaan raviin vaan jatkoi tyytyväisenä kävelyään. Ensimmäistä kertaa ikinä pystyin heti alkaa ratsastamaan tammaa pohkeella ja istunnalla eikä mennyt aikaakaan kun sehän kulki peräänannossa tapaansa epätasaisesti mutta kuitenkin. Vasen puoli oli taas vaikeampi, mutta taivutukset ja avotaivutuksen alkeet sujuivat kuitenkin ihan superisti. Raviin siirtyessäni paketti hajosi, mutta vain hetkeksi.

Kun ravi meni niinkin hyvin kuin meni mietin hetken kannattaako enää yrittää laukkaa, se tuskin onnistuu kuitenkaan. Päätin kuitenkin yrittää ja kävi kuten ennenkin: Namu singahti laukkaan ja heitti päänsä ylös. Sitten ongelmaksi kuitenkin muodostui se, kun yritin tukea sitä ohjalla ja se pudotti raviin. Kun siitä päästiin yli alkoi kompurointi sen takia, että olimme niin epätasapainoisia menossa eri suuntiin. Kun Namu oikein sai tarpeekseen tuli sieltä yksi pukkikin, mutta kun suutahdin sille siitä se lopetti siihen.

Loppujen lopuksi sain laukan tasaisen tahtiseksi ja se riitti, koska vatsalihakseni tekivät jo kuolemaa muutenkin. Olin ja olen edelleen supertyytyväinen tammuskaan, ehkä se sittenkin vielä joku päivä tajuaa jostain jotain. Nyt olisi kyllä tarkoitus hypätä joku päivä, kunhan saan suojat pestyä ja pääsen ratsaille valoisaan aikaan.