maanantai 12. tammikuuta 2015

#2 Pakkaspäivän puuhailuja

Vanhuskin innostui juoksentelemaan kipeine koipinensa... :D

Eilen tuntui ainakin täällä meillä ilma tuntui olevan ihan hirvittävän jäätävä! Mittari näytti kyllä vain jotain 11 celsiusastetta, mutta tuntui kyllä ainakin puolet kovemmalta pakkaselta. Olin kuitenkin päättänyt ratsastaa Namun ettei, ettei tarvitse sitäkään aikaa tuhlata maantiedonkokeeseen lukemiseen. Minun piti kuvata vähän ratsastustakin, mutta se sitten kuitenkin jäi kun hepo pääsi pölhöilyssään vauhtiin. Kuvasin kuitenkin parivaljakkoa tarhassa ennen ratsastusta vähän, siitä siis kuvat.


Namuhan ei tunnetusti aina niin haluaisi antaa itseään kiinni tarhasta, ja näin sitä oli kiva kyllä kuvailla, mutta raivostuttava pyydystää. Tein siis niinkuin usein muulloinkin, annoin sen juosta talliin ja pyydystin sieltä. Hoitaessa se oli levoton, koska Hensu pisti ranttaliksi ulkona, mutta tällä kertaa kavioidenkin putsaus sujui ihan ongelmitta. Erehdyin laittamaan myös heijastinratsastusloimen sen päälle.


Talutin Namua alkukäyntien ajan pellolle, jossa olin suunnitellut meneväni. Asensin kameran paikoilleen ja aloin sitten näprätä jalustimia alas kun tuuli tarttui mukavasti Namun loimeen ja tamma otti, riuhtaisi itsensä irti ja lähti. Siinä sitten ihan jäässä jo muutenkin kaivoin puhelimen taskusta ja yritin soittaa äidilleni, että Namun voisi yrittää pyydystää pihalta nyt ennenkuin se taas lähtee omille teilleen, mutta eipä tuo vastannut puheluun.


Hölkkäilin siis itsekseni takaisin pihalle, missä minua odotti tosi iloinen ylläys. 9v pikkuveljeni oli ollut traktorilla (kyllä, ihan oikealla traktorilla) auraamassa pihaa ja huomannut Namun, sammuttanut traktorinsa, pyydystäyt Namun ja hälyttänyt sitten muun perheen etsimään minua ♥


No tämän selkkauksen jälkeen poistin sitten sen pelottavaksi todetun loimen selästä ja kapusin lopultakin tamman selkään. Se oli kyllä aika virkeällä tuulella ja kävi kunnon kierroksilla, käynnistä ei meinannut olla puhettakaan ja ja ravikin tuppasi kiihtymään laukalle. En lähtenyt enää yrittämään pellolle, koska hyvällä tuurilla olisin vain lentänyt selästä alta aikayksikön ja Namu olisi ollut irti - taas...!


Kun ravi sen enempää kuin laukkatyöskentelykään eivät tuottaneet tulosta päätin vaikka väkisin tehdä käynnissä voltteja ja erilaisia väistöjä. Otti kyllä niin vatsalihakselle kuin muillekin lihaksille sen katujyrän piteleminen, mutta lopulta pääsin niskan päälle ja Namu älysi taipua tahtooni. Loppua kohden se sitten paranikin jo aimo harppauksen ja esitti oikein kaunista pätkää, kovin lyhyttä vain.

Namu on ihan superhyvä suitsien rikkoja, tällä kertaa testasimme Namun kolmansia omia suitsia tässä puolen vuoden sisällä ja hyvin istuivat. Lisäksi on tietysti ollut vielä kaikki Hensulta ja vähän muiltakin lainassa olleet päävermeet, jotka onneksi ovat kestäneet Namua sen pari käyttökertaa... Ja nyt nämä saisivat luvan kestää!
Ravissakin se liikkui pätkiä oikein mallikkaasti, mutta kyllä meidän molempien heikompi puoli, eli vasen, näkyi taas niin selkeästi ihan kaikessa aina taivutuksesta väistöihin, kun mikään ei ottanut sujuakseen samalla tavalla kuin oikeaan. Loppuun uskalsin taas vähän laukatakin ja johan konimus yllättikin positiivisesti! Jos se nyt sitten ei esittyänytkään vielä mitään hienoa kouluratalaukkaa, niin ei se myöskään kaahannut! Se kuunteli hyvin ja tuli vähän takapäälleen, johon oli parempi kuin hyvä lopettaa.

Kertokaa kommentteihin lempikuvanne, itse pidän Hensun pääkuvasta ja tästä viimeisestä älyttömästi, vaikka muutkin ovat nättejä :)

2 kommenttia: