#34 Oivalluksia

Maanantain Jonskin tunti tosiaan siirtyi tiistaille, mutta ehkä lepopäivä sitä ennen oli kummallekin paikallaan. Tai minulle ainakin! :D

Hoidan Namun Somerolla aina vapaana karsinassa,
koska se on niin kaikkein rauhallisin.

Tunnille odotukset olivat jotain aivan muuta, mutta tällainen työskentely oikeasti oli juuri paikallaan nyt lopultakin. Olen päästänyt itseni helpolla jo pitkään menemällä siitä mistä aita on matalin, eli antamalla Namun juosta alta melkoisen helposti. Nyt koko tunti menikin istunnalle herkistelyyn pääty-ympyrällä käynnissä ja ravissa, sekä tietysti istuntani korjailuun.

Oli mukava kuulla, että pohkeeni ovat jo paljon paremmin kiinni kyljissä kuin kuukausi sitten, mutta vielä on parannettavaakin. Erityisesti pitää kiinnittää huomiota siihen, että istun kunnolla myös vasemman istuinluun päälle enkä anna vasemman jalan halvaantua vaan otan sen käyttöön siinä missä oikeankin. Annan helposti sisäkylkeni painua ruttuun, joten tätä pitäisi muistaa korjailla rutistelemalla ulkokylkeä välillä kasaan. Lisäksi on vielä se iänikuinen käsi ja sen herkkyys. Olen nyt omasta mielestäni kivasti skarpannut käden kantamisessa, mutta kova se on kyllä edelleen. Ulkokäsi tykkää myös nousta liian ylös, ja molemmista ohjista jää se veto päälle. Myötääminen täytyy kyllä opetella tavaksi heti ensitilassa! Siinä oikeastaan oli suurimmat korjailtavat asiat tälle kertaa, mutta käytiinhän me uudelleen läpi ihan kaikki pidätteistä kevennyksen kautta hevosen kääntämiseen saakka.

"Rapistelitko sä KAUROJA?!"

Alkuun tuntui ihan todella typerältä palata tällaisiin asioihin. "Harjoittelin näitä silloin 5-6 vuotta sitten, eikö se riitä?!" Nopeasti kuitenkin putosin takaisin maan pinnalle tajutessani, että teen aika montaa asiaa näissäkin jutuissa väärin. Olisi ihan super hyödyllistä tehdä näitä valvovan silmän alla useammin kuin sen viiden vuoden välein ihan perusteista alkaen, mutta nyt kyllä alan Namulla treenaamaan enemmänkin. Sitä kun ei oikeastaan kukaan ole päässyt pilaamaan (paitsi minä tietenkin, mutta omia virheitään voi korjailla kun ne tiedostaa!) joten se ei ole vielä mitenkään menetetty tapaus.

Minkäs sille voi jos on pieni ahne hevonen :'D

Jonski tosiaan käski saman tien laittaa Namulle gramaanit. Gramaanit! Minä olen joka kerta niiden kanssa ihan solmussa, ja olen oikeastaan niitä vastaankin. Tästä päästäänkin aiheeseen, josta vielä joskus kirjoitan: kyseenalaistaminen. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin. Ensin tehtiin käyntiä ympyrällä ja aina kun Namu kiihdytti käyntiä (ja etenkin alussa se pääsi vähän väliä ravillekin) otettiin pidäte alavatsalihaksilla. Alkuun olin ihan hukassa, miten saan sellaiset lihakset edes käyttööni. En meinannut millään saada tuommoisiin lihaksiin tuntumaa, kun käytössä on tarkoituksella ollut vain nuo ylävatsalihakset, vai mitä ovatkaan :D

Gramaanit o_o

Pikkuhiljaa alkoi Namu herkistyä istunnalle ja päästiin menemään ympyrällä sellaista hidasta kevyttä mummoravia. Alkuun hommasta ei meinannut tulla mitään, mutta kun taas löysin uuden rytmin alkoi sujua vähän paremmin. Tässä vaiheessa tuntui jo ihan ratsastukselta, ja olisin vaikka voinut lopettaa. Sen verran voimat olivat siinä kohtaa jo loppu.

Kun käynti ja ravi sujuivat aloimme työstämään ravi-käynti-ravi siirtymisiä. Se oli yllättävän monimutkaista istunnalla, vaikka minäkin sentään olen jo vuosia käyttänyt istuntaa tehostamassa ohjan pidätettä. Vika onkin siinä, että homman pitäisi olla toisin päin: ohjan pidäte tukemassa istuntaa. Tämäkin kuitenkin alkoi sujua pikkuhiljaa paremmin, ja tunnin viimeiseksi tehtäväksi muodostuikin muutamat pienemmät voltit. Kääntämisessä piti muistaa ulkopohje (ja ulko-ohjan tuki!), sekä rintakehän kääntäminen menosuuntaan. Kuulostaa hassulta, mutta se toimi ja vaikka kääntäminen ei vielä mitään helppoa ollutkaan, niin senkin jujun tajusin.

Pitäisi ihan tosissaan raahata se järkkäri talliin mukaan.
Nämä puhelinkuvat ottavat jo minuakin aivoon laadullisesti :I

Tunnin jälkeen Namulla ei edes ollut juuri lämmin, mutta minä olin kyllä ihan sulamispisteessä. Silti jäi ihan mielettömän hyvä fiilis ja paljon mietittävää ja treenattavaa kotiin viemiseksi.
Minun piti tähän kirjoittaa vielä keskiviikon ratsastuksesta, mutta tämä venyikin jo tarpeeksi sekavaksi ilman sitä, joten siitä vasta ensi postauksessa. Kommentit muuten ovat aina piristäviä ;)