Heti tallille tultuani sain kaverikseni Alisian, yhden yksärin omistajan aivan ihanan tyttären. Yhdessä sitten kannettiin autosta Namulle lisää heinäpaaleja ja sitten harjattiin tammaa. Aika pian tyttö sai kinuttua puhelimeni itselleen, ja loppuaika meni sitten Alisian osalta pelaamiseen. Minä laitoin Namun kuntoon ja kun olin valmis menin ratsastamaan. Koko ratsastus oli rakenteeltaan hyvin samanlainen kuin tiistaina. Ensin käynnissä varmistin, että hevonen oikeasti odottaa minua eikä yhtään luikertele alta pois. Kestikin aikansa, ennen kuin Namu suostui kävelemään rauhassa. Nyt siis tosiaan on tarkoitus ratsastaa hevosta alitemmossa niin kauan että se suostuu kuuntelemaan oikeasti.
Tein myös muutamia yksittäisiä voltteja ja keskityin aina kierroksen verran johonkin istunnan seikkaan: omaan suoruuteeni, käsiini, pohkeisiini, vatsalihaksiini tai ylävartalooni. Tämä osoittautuikin aika toimivaksi kikaksi ja tuli kaikkia käytyä enemmän läpi. Ravia tein myös jonkin verran, mutta siirtymiset jätin tällä kertaa pois. Sen sijaan nyt mukaan pääsi myös muutama kierros ympyrällä laukkaa. Namu yllätti siinä todella, onneksi vieläpä positiivisesti. Pidätteet menivät yllättävän kivuttomasti läpi, vaikkei istunnalla kyllä niinkään. Laukka oli myös suurimmaksi osaksi ihan rauhallista.
Vaikka Namu jälleen koko ratsastuksen ajan olikin ihan väärinpäin niin piru vie, sehän kuunteli ja malttoi! Tätä tällaista treeniä ihan varmasti jatketaan sitten kotonakin, sillä uskon, että tämä on se tapa jolla vielä joku päivä tuo hevonen tajuaa jotain kouluratsastuksesta. Jonskin tunti oli meille kyllä aikalailla korvaamaton, sillä siitä sain niin paljon kaikkea hyödyllistä irti. Pidetään se esteratsastus sitten eri juttuna, nimittäin silloin saa sitten mennä kovaa (vaikka eipä siitä haittaa olisi jos hepo silti pidätteitä kuuntelisi ;))
Huomasithan, että tässä vasta julkaistiin myös postaus Jonskin tunnista!
Ihanan söpöjä kuvia! Söpö namu :3
VastaaPoistaSe on kyllä aika söötti hömelö :3
Poista