#268 Estekisat Somerolla

Tähän postaukseen ei vaan ole löytynyt motivaatiota ja se on kirjoitettu laittoman monessa osassa, eli pahoittelen tökkivää tekstiä... Materiaaleista suuret kiitokset kuvaajille, motivaation puute ei ainakaan kuvamateriaalista johdu, upeita otoksia! ♥

© Seidi Siimes

Kaikki leimalliset kuvat © Seidi Siimes, kiitos!

Sunnuntaina oltiin taas jännän äärellä Somerolla, kun starttasimme Namun kanssa kauden toisissa kilpailuissa. Seurahyppelöt olivat samalla myös viiden eri seuran järjestämän seuraottelun ensimmäinen osakilpailu, jossa SomRalaiset edustivat oikein hienosti! Oli mukava olla itsekin mukana joukkueessa kerryttämässä pistesaldoa, ollaan muuten näin ensimmäisen osakilpailun jälkeen tasatilanteessa johdossa kun vielä neljä osakilpailua on jäljellä! ;)

Muut kuvat © Jannika Laaksonen, ellei toisin mainita. Kiitos!

Päivä alkoi aamulla kerrankin verkkaisissa tunnelmissa, kun heräsin kellon soittoon eikä siis tarvinnut panikoida pommiin nukkumisen takia aikatauluista. Tavaratkin oli tullut pakattua jo edellisenä iltana, samoin kuin hevonen puunattua, joten ei tarvinnut kuin siirtää kaikki kuljetusvalmiuteen. Vaikka kuinka olinkin olevinani ajoissa viivästyi lähtö kotoa vartilla, mikä nyt ei sinänsä haitannut. Meidän piti vain jättää traileri vähän kauemmas tallista ja Namullekin oli laitettava suitset talliin siirtämistä varten päähän :D

Tämä ja seuraava © Niina Suomela, kiitos!

Aamu sujui mukavan rauhallisissa tunnelmissa, kun harjasin tamman pikaisesti ja laitoin sille suojat jalkaan. Sitten auttelin Irinaa laittamaan hevosia kuntoon ja toimin hetken hänen hevosenhoitajanaan. 60cm luokkaan menin pitkästä aikaa ratahenkilökunnaksi liputtamaan, mutta sujuihan se onneksi parin vuoden tauon jälkeenkin ihan hyvin, mitä nyt pilliä oli kamalan vaikea kuulla.

Luokan loputtua pidettiin vielä bonusluokka, jossa tietysti piti olla mukana kannustamassa, kun omaa seuraa oli edustamassa mm. banaani ja apina! :D Meidän seuran huipputytöt nappasivatkin hienosti tuplavoitoin luokasta. Tämän jälkeen tutustuin ensimmäiseen omaan rataani kävellen ja katsoin vielä muutaman radan alkuluokasta. Sitten saikin laitella ihan rauhassa hevosen kuntoon tallissa ja ehdin kävellä kerrankin kunnolliset alkukäynnit ennen verryttelyyn pääsyä.

Verryttely olikin sitten alkuun aika kaoottinen. Minulla ei ollut hevoseen mitään kunnon kontrollia missään vaiheessa, se oli muka peloissaan muista hevosista ja sitten välillä taas sinkosi iloisesti niiden perään. Itse hypyt olivat ihan ok, eivät kovin hyviä muttei ihan järkyttäviäkään. Tässä ensimmäisessä verkassa Namu oli muuten aika pomppivainen otus, mennessään se vain nakkeli niskojaan ja availi paikkoja. Hyvä vaan että toisella on hauskaa! :D

Musta tuntuu aina että sarjavälit jäävät lyhyiksi, siksi aika jarruttavainen istunta :

Ensimmäinen varsinainen suoritus olikin sitten taas ihan omaa luokkaansa kamaluudessaan. Minulla ei ollut radalla hetkeäkään sellainen tunne, että hevonen olisi ollut hallinnassa. Heti ensimmäiselle lähestyminen oli ihan vänkyrässä, mutta siihen olen kuitenkin tyytyväinen että pari askelta ennen osasin hellittää ohjista. Yllättäen en saanut kakkoselle ratsastettua kunnon tietä ja väli kolmosellekin jäi lyhyeksi. Sarja kuitenkin sujui yllättävän hyvin, sellaista ei ollakaan aikoihin taas hypätty! Viidennelle sain Namua vähän kiinni, mutta suhteutetulla linjalla kuudennelle pääsikin paketti jo monesti leviämään. Perusradan viimeinen olikin sitten ihan ok, yksi ainoista kelvollisista hypyistä radalla.

© Niina Suomela

Uusinnan alkaessa meinasi heti tila loppua ensimmäisessä käännöksessä, mutta kasille kuitenkin ihan hyvin. Siitä toteutin suunnitelman, jonka olin ajatellut sopivan meille paremmin. Olisi ollut vaikeaa kääntää Namu heti hypyn jälkeen, noin ainakin sujui ihan hyvin. Seuraavat esteet menivätkin aika kivasti aina loppuun saakka. Viimeinen este kyllä kolahti, mutta puomi pysyi kannattimillaan. Tällä tuplanollalla olimme loppujen lopuksi viidennellä sijalla parhaana SomRalaisena luokassa. Ja hei, me saatiin lopultakin keltainen ruusuke!! :) Se olikin ainoa, joka on puuttunut värisuorasta vuosia... :D

Pian tämän jälkeen pääsikin jo kävelemään 90cm rataa, joka oli onneksi aika samanlainen kuin aiempi rata. Sitten minulla oli sopivasti aikaa verkata Namua. Otin vähän enemmän hyppyjä alle, sillä hevonen tuntui edelleen käyvän kierroksilla. Sain Helenalta vähän apua verkassa, jolla sain itseäni selässä enemmän ryhtiin jolloin hypytkin paranivat. Hyppäsin kertaalleen metrin okserinkin, jonka jälkeen käytiin pitkät keskustelut siitä, mitä seuraavissa kisoissa pitää startata. Metriä kuulemma :D

Radalle lähdin hakemaan parempaa suoritusta. Rauhaa ja siistiä ratsastusta. Ja siinä onnistuttiinkin paljon ensimmäistä luokkaa paremmin. Heti ensimmäiselle otin lähestymisen toimivammalla tiellä ja vaikka hevonen vähän vinoon jäikin niin hyppy oli rauhallinen. Kakkoselle sain jo sujuvamman tien ja hevonen tuli välissä hyvin takaisin, jolloin askeleet sopivat kolmannellekin. Sarjassa ei tälläkään kertaa ollut mitään ihmeellistä ja sitä seuraava linjakin oli jo paljon siistimpi. Seiskalle olin itse turhan hidas tekemään päätöksiä, jolloin askel tuli lähelle mutta matka jatkui sujuvasti eteenpäin. Perusradan viimeinen sujuikin taas hyvin.

Tamman ilme on tässä jotain niin suloista <3 Kertoo jotain siitä miksi tämä on se laji!

Uusinnan alkaessa minulla oli fiilis, että olisin voinut ratsastaa aikaakin, mutta päätin sitten kuitenkin tehdä tasaisen ja hyvän loppuradan. Uusinta olikin lähes kokonaisuudessaan sujuva ja hyvä. Ensimmäinen linja oli onnistunut ja sitä seuraavallekin esteelle hyppy tuli hyvin. Tästä olikin sitten sama kaarre kuin aiemmassa luokassa, joka meni vähän hitaammin mutta paljon siistimmin. Vain viimeinen tie venyi pitkäksi ja hyppy oli ihan vinosti ja läheltä, mutta yhtä kaikki virheettä maalissa. Kolmesta puhtaasta radasta kaksi palkittiin. Voitto menikin siitä oikeasti kilpailleelle ratsukolle, ja meistä kahdesta muusta nollaradasta Namu oli tällä(kin) kertaa nopeampi, joten kaiken lisäksi saimme vielä sinisen ruusukkeen!

Mitä, huono hyppy? :D

© Seidi Siimes

Ratojen jälkeen heppa pääsikin karsinaan nopeasti juomaan ja sen jälkeen matka kohti kotia alkoi. Odotimme yhden trailerin lähtöä ennen lastausta ja tein sen virheen, että seisotin Namua lastaussillan juuressa sen ajan. Siitähän se vähän keksi jumittaa, mutta heti kun liinat tulivat mukaan kuvioihin ei ongelmaa ollut. Hyvä niin! Kaikkineen kisoista jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis, vaikken ensimmäiseen rataan olekaan tyytyväinen. Huomenna kuitenkin jo Paimiossa samat luokat ja sitten aletaan todennäköisesti tähyillä kohti metriä! ;)

linkki