♥Onnen huipulla♥: #272 Tavat uusiksi

Tästä tulee taas ihan omanlaisensa hyppypomppupostaus, kun pompin ajassa vähän minne sattuu. 14. päivä kävimme Namun kanssa heittämässä aivan tavallisen lyhyen maaston, jolloin huomasin meidän porhaltamisessamme aika suuren ongelman. Tamma on aina alkulenkin erittäin rento ja rauhallinen, kuulolla ja läsnä, mutta heti kun päästään laukkapätkän alkuun niin satulan alta lähtee hevonen lentoon ja se on sitten menoa. Tässä kohtaahan ei voi tehdä yhtään mitään muuta kuin katsoa itseään peiliin, sillä ne laukkapätkäthän ovat olleet samat koko kuuden vuoden ajan, jolloin olen näitä reittejä vaellellut. Ja onhan se vaikeaa muuttaa kolmen kilometrin matkalla kohtia, joissa mennään mitäkin askellajia. Alku- ja loppukäynneissä ei juuri ole pelivaraa ja siitä ei sitten paljoa enää jääkään jäljelle.. Ponien kanssa tätä ongelmaa ei ole (tosin Hensu ei ymmärrä miksi laukkapätkä pitää kävellä..), koska ne ovat kuitenkin paljon rauhallisempia otuksia.

Niinpä seuraavan kerran maastoon suunnatessamme 20. päivä päätin kääntää ravi- ja laukkapätkät päälaelleen. Heti käyntien jälkeen otettiin laukkaa, joka oli aivan huippumenestys. Pitkästä aikaa minulla oli allani kuulolla oleva hevonen ja pystyin itse miettimään muutakin, kuin miten tamma saadaan pysähtymään. Ravipätkät sen sijaan olivat aika kamalia, kun hevonen olisi vain halunnut juosta. Siihen tilanteeseen ei kuitenkaan päädytty, mihin laukan kanssa joskus ollaan. Nimittäin miljoonat ympyrät, pomppimiset ja lähdöt jäivät kuitenkin pois. Tätä täytyy nyt alkaa työstää enemmän, mutta teenkö minä sisukkaasti laukkapätkät ravissa vai kävelenkö ne suosiolla, jotta ne eivät ole enää mitään kaahailupätkiä? Maaston jälkeen pyörin vielä hetken kentällä, mutta koska tamma rauhoittui maaston montélähdöistä nopeasti en työskennellyt pitkään. Muutama ihan lupaava pätkä siihenkin mahtui, nyt on tamman kanssa pitkästä aikaa sellainen fiilis että sen kanssa saatetaan päästä eteenpäin!

17. päivä Paimion estekisojen jälkeen juoksutin Namun. Työskentely taisi ollakin hevoselle paljon rankempaa, sillä ensimmäistä kertaa näiden kahden vuoden aikana tamma tuntui väsyvän! Se on itsessään ihan positiivinen juttu, hyvä tietää ettei tuokaan ihan ikiliikkuja ole, vaikka lähellä sitä varmasti onkin. Tosin ymmärtäähän sitä pientä uupumista, kun takana on edellisenä päivänä useita tunteja trailerissa seisomista, pari kisasuoritusta ja henkisesti stressaavaa vierasta porukkaa ja vieläpä vieras matkakumppani. Myös tarhan pohja oli melko pehmeä tuolloin ja sivaritkin olivat melko kireällä sen lisäksi, että pyysin tammaa liikkumaan reippaasti eteen, sillä välillä näytti kuin se olisi ottanut ulkotakajalalla lyhyempää askelta. Jos otti, niin ainakin enemmän liikkuessaan se vetristyi ja lopuksi hitaampikin ravi näytti tämän amatöörin silmään taas täysin puhtaalta (eikä se siis alkuunkaan suuri ero ollut). Kerrankin kun ajattelin suosiolla jättäväni kameran pois, niin eikös tamma ollut niin hieno että oli pakko puhelimella napata muutama video todistusaineistoksi, kyllä se osaa aika kivastikin liikkua!