Viikko sitten maanantaina avasimme Namun kanssa kisakauden Somerolla. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin hypätä 80cm alle pienen 60cm, joka oli toisaalta hyvä mutta toisaalta huono idea. Päivä alkoi aamulla vähän ennen yhdeksää hevosen lastaamisella traileriin. Ihan en yksin Namua kyytiin saanut, mutta heti riitti kun äiti tuli vierelle seisomaan. Kyllä se vielä alkaa kulkea ilman avustajaakin! Somerolla laitoin hevosen karsinaan ja aloin auttelemaan Irinaa hevosten kuntoon laittamisessa. Olinkin oikein hyvä hevosenhoitaja, Irinalla oli hevoset oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siinä tohinassa meinasin kuitenkin kokonaan unohtaa oman verryttelyni, muistin aivan täysin olevani vasta toisessa verkkaryhmässä, mutta olinkin sitten jo ensimmäisessä. Siinä kohtaa kun vartin verryttely alkoi juoksin minä siis laittamaan omaa ratsuani kuntoon. Onneksi se oli satulaa ja suitsia vaille valmis ja sain vähän apua sen laittamiseen, joten ehdin verkata tammaa jopa puolet muutenkin lyhyestä ajasta.
Ehdin ratsastaa vain vasempaan kierrokseen, mutta yritin tehdä muutaman voltin laukassa toiseenkin suuntaan. Onneksi oli tuttu porukka ja paikka, joten pystyin vähän säätämään verkassa. Käynnit ja ravailut jäivät aika vähälle, mutta 60cm on kuitenkin niin pieni korkeus ettei verryttelemättömyys radalla tuntunut hypyissä haittaavan. Namu oli yllättävänkin kiva ratsastaa ryhmässä, mutta kun rata sitten alkoi niin kaikki rentous ja ratsastettavuus katosi. Ratsastinkin molemmat verkat siististi ja hyvin, mutta radalla ajauduttiin vain vetokilpailuun. Erittäin rumaa ratsastusta siis, mutta voin sanoa että vaikkei vauhti kova ollutkaan ei ole kiva tunne kun hevonen ei ole hallinnassa sitten alkuunkaan.
 |
| © Jannika Laaksonen |
 |
| © Tytti Lehtinen |
 |
| © Jannika Laaksonen |
Ensimmäisen radan ykköselle tultiin ihan hyvin, mutta sitten lähtikin jo ensimmäinen spurtti johon oma reaktioni oli yllättäen pidättäminen. Kakkonen ja kolmonen mentiin käsijarru päällä mutta kuitenkin ihan ok:sti. Neloselle kääntäminen oli taas kamala, mutta hyppy ihan hyvä. Tämän jälkeen sitten lähdettiinkin taas kaasu pohjassa eteenpäin. Tästä matka jatkui jarru päällä seuraavalle linjalle joka oli ihan sujuva. Seiskalle ei yllättäen onnistunut suoristus enkä onnistunut toteuttamaan suunnitelmaani pienestä käännöksestäkään. Kasi olikin perusradan viimeinen este ja siinä näkyy hyvin mitä kävi, kun päästin kaksi askelta ennen käden rennoksi. Hyvä kun ei läpi juostu :D
Uusinnan alkaessa oli pakko vähän alkaa ratsastaa aikaa, joten päästin vähän edestä ja ratsastinkin ysin ihan ok, vähän esteen päällä kääntäen. Lyhyt tie kympille onnistui kääntämisen osalta, mutta mikään muu siinä ei sitten hyvää ollutkaan. Ulkopohkeesta voitte varmasti päätellä, että ihan ei hevonen reagoinut siihen kuten toivottavaa olisi. 11 nyt oli okei ja tie 12:lle oli ainoa johon olen kääntämisen osalta tyytyväinen. Radan viimeiselle esteelle tulikin ihan hyvä hyppy.
Radan jälkeen olin aika pettynyt omaan ratsastukseeni ja kun luokan päätyttyä sain vielä huomata voittaneeni tuli minulle lähinnä huono fiilis. Ei noin pieneen luokkaan pitäisi lähteä ratsastamaan voittoa ja vielä onnistua siinä, huonolla verryttelyllä ja kamalalla ratsastuksella. Vaikka toisaalta tuntuuhan se voitto aina hyvältä, mutta en minä silti ole tyytyväinen. Saa olla kauden ainoa 60cm.
Ensimmäiselle esteelle tultiin vähän vinossa ja sen jälkeen jatkettiin taas täysi jarru päällä kiemurrellen kakkoselle. Kolmonen ja nelonen olivat kuitenkin aika hyvät, koko päivän parhaat hypyt ja siisti ratsastus niiden välissä. Myös viides ja kuudes este sujuivat kommelluksitta mutta seiskalla alkoikin taas olla kaikki kontrolli kadoksissa, joten ratsastin pidemmän tien. Kasillekin hyppy tuli paljon paremmin kuin aikaisemassassa luokassa, huomaa kyllä että vähän isommat esteet jarruttavat Namua sopivasti. Vaikka eihän tuo korkeus ollut sille vielä mitään.
Uusinnan ensimmäinen este meni ihan ok ja sitten mokasinkin itse radan kiertäen kerran maneesin ja ottaen 4vp oman tien ylityksestä. Pitkän palasten kokoamisen jälkeen kymppi menikin ihan kivasti, jonka jälkeen lähdettiin jälleen kuin tykin suusta eteenpäin. 11 lähestyminen oli taas ihan omaa luokkaansa ja kaksi viimeistä estettä menivät ihan ok, ei hyvin muttei surkeastikaan. Kaiken kaikkiaan 80cm meni paljon paremmin, mutta tuo radan unohtaminen vei meiltä sijoituksen. En ole päivään missään muussa määrin tyytyväinen, mutta hienosti Namu käyttäytyi jälleen Somerolla ja kuljetettaessa. Tästä on suunta vain ylöspäin, seuraavaksi hypätään sunnuntaina 80 ja 90cm ja tavoitteena on mennä paljon siistimmin.
 |
| © Tytti Lehtinen |
 |
| © Tytti Lehtinen |
 |
| © Tytti Lehtinen |
 |
| © Tytti Lehtinen |
 |
| © Tytti Lehtinen |
 |
| © Tytti Lehtinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti